torstai 21. marraskuuta 2013

Pullat kuntokuurille

Sunnuntai meni vielä näyttelyn jälkimainingeissa ja Iita oli hyvin väsynyt. Maanantaina meille tuli mieluisia vieraita, kun Tia ja Lykky tuli kylään. Iitan äänisuodatin katosi jonnekin ihan kokonaan ja komennuksetkin tuntuivat menevän kuuroille korville. Vauhtia tosiaan riitti ja koirat painivat sen aikaa, kun omistajat nauttivat kahvista ja keskustelivat, mistäpäs muustaan, koirista. Iitan kanssa lähdettiin vielä saattamaan ystävät kotiin ja palattiin ottamaan itse lepoa loppu illaksi.
Tiistaina käytiin lenkkeilemässä kahdestaan.
Eilen meillä olikin seuraa, kun saatiin Pipe ja pojat mukaan lenkille. Iita meni ihan pähkinöiksi nähdessään Zorron, Rockyn ja Rambon (shetlanninlammaskoiria). Jostain syystä sokea Zorro oli Iitan mieleen tällä kertaa erityisesti. Ainut vaan, että neiti ei ymmärrä Zorro herran olevan sokea ja yllättävä kieli korvassa kesken lenkin ei varmasti aina ole Zorron mieleen. :D Samalla lenkillä tavattiin paljon muitakin koiria ja porukassa kulkeminen tekee välillä todella hyvää. Kiitos Pipe ja pojat!

Tämän viikon treenit ovat jääneet erinäisistä syistä vähemmälle. Eilen lenkkiseuraa odotellessa tehtiin seuraamista ja liikkeestä maahanmenoja kehuilla palkkaamalla ja välillä namilla. Nameja koitettava kasvattajan käskystä pitää minimissä. Iita oli oikein innokas ja täytyykin katsoa jos viikonloppuna saisi seuraa ja pääsisi kunnolla treenaamaan. Tällä hetkellä allekirjoittaneella on hieman orpo olo, kun neiti koira lähti mummon ja papan kanssa mökkeilemään ja koti on hiljainen.

lauantai 16. marraskuuta 2013

Parhaan kaverin paluu ja missikisat

Keskiviikkona (13.11.) Iita pääsi pitkästä aikaa lenkille rakkaan ystävänsä Lykyn kanssa. Iita oli niin onnellinen koiratyttö kuin vain olla voi. Ihan ilman kommelluksia ei lenkistä selvitty, kuten jo tapaan taitaa meillä kuulua. Lykyn fleksin lukko aukesi kesken lenkin ja siinä vaiheessa oli kaksi koiraa irti Laukaantien välittömässä läheisyydessä! Iitaa olin pitänyt irti jo jonkin aikaa, mutta Lykyn päästyä irti ei kaksikko pidellyt mikään. Lykky juoksenteli sinne tänne Iita kiljuen perässään. Muu kun ei auttanut, loikattiin koiria huudellen metsään ja toivottiin älykaksikon seuraavan perässä. Pian pimeyden keskeltä kuuluikin Tian ääni: "Se on kiinni!". Helpotuksen huokaus ja tärinät siihen päälle. Loppu hyvin kaikki hyvin. Kiitos kuitenkin Tialle taas lenkkiseurasta. ;)

Tänään oltiin Iitan kanssa Jyväskylän kansainvälisessä näyttelyssä. Iitalle se oli eka kerta sisänäyttelyssä ja hyvinhän se meni. Iita tapasi ensimmäisenä yhden ihastuksistaan Urhon (Jehnajan Mokoma) ja voi sitä pussailun määrää. Lisäksi Iita keräsi katseita monilta ohikulkijoilta ja monen suusta kuuluikin ihastelua pientä höpsöä kohtaan.
Kehässä Iita kävi Hannan (Riska-siskon haltija) kanssa. Iso kiitos siis Hannalle esittämisestä. Iita meni hyvin reippaasti Hannan mukana ja toimi nätisti. Kehässä oli suht paljon avoimenluokan narttuja ja taso kova (siis meihin nähden). Iita sai kehästä keltaisen nauhan eli H:n, mutta arvostelu oli oikein mukava.
Lopuksi käytiin vielä juttelemassa kasvattajan kanssa. Oli todella mukava tavata niin vanhoja tuttuja kuin uusiakin tuttavuuksia. Tällä kertaa mitään ei tarttunut mukaan myyntikojuilta, mutta ehkä ensi kerralla.

keskiviikko 13. marraskuuta 2013

Mikä se on, kun mättää?

Marraskuun alkupäivät olivat omistajan rentoutumisaikaa. Käytiin Himoksella kahtena iltana nauttimassa musiikista. Lauantain Iita pääsi (joutui) mummin hoiviin. Olihan siitä koirallekin iloa, kun pääsi sunnuntaina katsastamaan mökin syyskuntoa ja juoksemaan pihalla irrallaan. Kiitos vielä mummille ja papalle lapsen hoidosta!

4.11. maanantaina käytiin treenaamassa kylmässä ja märässä syysillassa. Olen huonolla menestyksellä koittanut suunnitella treenejä uuteen uskoon ja tehdä asioita vähän toisin. Alkuun otettiin luoksetulon loppuosaa. Jätin Iitan eri mittaisten matkojen päähän odottamaan ja kutsuin sivulle. Toimi tosi hyvin. Seuraavaksi otettiin pelkkää vauhtia luoksetuloon eli ns. läpijuoksua. Sekin meni oikein mallikkaasti.
Harjoiteltiin myös paikkamakuun alkua ja siinä lähinnä sitä, että käsken Iitan maahan ja odotan hetken ja palkkaan maahan. Iitalla tuppaa maltti loppumaan ja silloin ilmenee hissiliikettä ja sivulla veivataan maassa olemisen ja istumisen välillä.
Liikkeestä seisomista olen koittanut tehdä leikin ja kivan kautta ettei paineistumista esiintyisi enää. Olen myös miettinyt liikkeen uudelleen opettamista, mutta jättänyt sen vielä tekemättä. Liikkeestä seisominen on vielä epävarma liike ja palkkailin eri kohdissa liikettä. Vaikeusastetta nostaa vielä se, kun pitäisi kävellä koiran ohi. Iita helposti kääntyy perään.
Loppuun meinasin ottaa vielä kaukoja, mutta jotain tapahtui. En vieläkään tiedä johtuiko paineesta vai kylmästä ja kosteasta säästä, mutta tämä osa treeneistä meni ihan pipariksi. Iita meni maahan, mutta nousi ylös, kun kävelin pois sen luota. Menin uudestaan Iitan luokse ja käskin maahan. Tässä vaiheessa Iita vaan seisoi vierelläni ja halusi tilanteesta pois. Peruutti taakseni ja jäi sinne seisomaan korvat luimussa. Mietin myös palkkaamisen muuttamista tähän liikkeeseen toisenlaiseksi. Jätettiin kaukot tähän ja tehtiin vaan leikin lomassa muutama maahanmeno ja ne toimi.

9.11. lauantaina treenattiin Lievestuoreella. Koira autosta ulos ja siinä ne treenit meinasikin olla. :D Iita nimittäin oli pikkuisen ylivilkkaalla tuulella ja katosi horisonttiin. Juoksi vaan kenttää ympäri ja rähisi mennessään.
Harjoiteltiin alkuun pitkästä aikaa ruutua targetin avulla. Iita oli heti mukana ja muisti ruudun hyvin. Juoksi vauhdilla keskelle ruutua ja seisahtui paikoilleen. Pallopalkka perään oli ihan huippua neidin mielestä.
Tehtiin pätkä seuraamista ja se lähti ensiyrittämällä ihan lapasesta. Iita keuli ja edisti. Uusi yritys ja paljon rauhallisempi ja täsmällisempi koira. Hienot käännökset ja kaikki. :) Jotenkin olen tullut huomanneeksi sen, että nykyään, kun en huomaa koiraa seuraamisessa se seuraa hyvällä paikalla ja hyvässä vireessä. Jos taas huomaan sen se edistää tai painaa.
Luoksetuloa otettiin läpijuoksuna ja palkalle suoraan. Vauhtia löytyi edelleen. Tällä kertaa vaan kanavoituna oikein. Otettiin myös stopin kanssa ja kyllähän se valuu vieläkin. Siihen siis joku uusi juttu keksittävä.

Välillä pistin Iitan autoon takaisin vähän rauhoittumaan jonka jälkeen jatkettiin..

Ruutua otettiin toiseen otteeseen ilman targettia. Toimi ilmankin. :)
Noutoa otettiin loppuun ja ensimmäisellä heitolla koira karkasi kapulalle, tosin toi sen hienosti sivulle asti. Pari seuraavaa yritystä meni paremmin ja siitä loppuun hirmuiset pallonhakuleikit. :)

12.11. tiistaina elikkäs eilen käytiin iltasella treenaamassa. Otettiin uudestaan syyniin ne kaukot. Tällä kertaa palkkasin eritavalla ja jotenkin se toimikin. Tehtiin muutamia toistoja. Välillä tuntuu ennakoivan käskyjä ja siihen pitää puuttua. Muuten oli todella hyvä. Aloitettiin lyhyemmällä etäisyydellä ja pidensin sitä toistojen mukaan.
Luoksetuloa otettiin pysäytyksen kanssa. Välillä valuu todella paljon. En oikein tiedä mitä tekisin, että saisin napakamman stopin. Toistoja ei voi tehdä paljoa, kun alkaa ennakoimaan. Intoa on taas enemmän kuin älliä.
Liikkeestä seisomista tehtiin lopuksi. Alkuun palkkasin pelkästä pysähdyksestä ja hyvä mieli pysyi yllä. Edelleenkin lähtee seuraamaan perään, kun kävelen ohi. Kun siitä ei palkkaa tullut, vire laski ja pienen lapinkoiran mieli meni ihan maihin. Yritin innostaa ja saatiin tehtyä pari hyvääkin toistoa.
Plussana vielä se, että koirahäiriötä oli kentän laitamilla, mutta se ei vaikuttanut tekemiseen mitenkään. Iita kyllä noteerasi muut koirat, mutta oli koko ajan kuulolla eikä yrittänytkään lähteä mihinkään luotani. :)

Tänä aamuna Iita pääsi aikaisin lenkille ja nyt odotellaan ja katsotaan mitä ilta tuo. Jotenkin tuntuu vain siltä, että syksy on vienyt omat mehut ja treenaaminen tuntuu välillä todella tylsältä. Niinä päivinä, kun itsellä on intoo, koira on nuudeli.



perjantai 1. marraskuuta 2013

Puolin ja toisin

Viime aikoina on tapahtunut vähän kaikenlaista ja sitten taas toisaalta ei mitään.

Ensin olin itse kipeänä ja Iitan kanssa tekeminen jäi suhteellisen vähille. Onneksi hädässä ystävä tutaan ja Elli kävi yhtenä päivänä hakemassa Iitan juoksemaan kurjakoirien kanssa. :)

Lisäksi Iita päätti aloittaa juoksunsa (onneksi myös lopetti) ja sekin vähän jarrutti tekemistä.

Nyt ollaan päästy taas jo treenaamaan ja tekemään asioita niin kuin ennenkin. Lokakuun alussa käytiin eläinlääkärissä (Eläinklinikka Tähti) jossa Iitalla todettiin tassuissa hiiva ja kutinan aiheuttajaksi muutoin kuolleet täin munat. Siispä hoitona koko koiran pesu, tassujen pesu hiivashampoolla ja takatassun haavan hoito betadinella.

Lenkkeilty ollaan paljon yksin. Viikolla tosin tehtiin lenkki Pipen ja poikien (sheltit: Rocky, Rambo ja Zorro) kanssa ja kuuleman mukaan Iitan "long time boyfriend" on myös tekemässä pienoista comebackia Jyväskylään.

Iita kävi myös kokeilemassa linnunmetsästystä, mutta huonolla tuloksella. Eihän siitä ainakaan apua ollut.

Meillä on myös paljon suunnitelmia mielessä tai siis minulla on. Olkoon koira niistä vielä tietämätön. :D Koitetaan taas saada blogia päivitetty uuteen uskoon ja pidettyä päivitysvälit lyhyinä. Jospa sitä itsekin muistaisi mitä milloinkin on tapahtunut. :D

Katla, Armi & Iita

Kaverukset Iita ja Armi

Treenailua

Lentävä karvapallo!
Kaukoja... onko pakko nousta?

Kaukoja

Maahan menee hienosti

Joko namin saa ottaa?

Luoksetuloa

Kivaa!

Pörrö seuraa <3