sunnuntai 26. helmikuuta 2017

Liuta rumia sanoja yhden asian takia..

Otetaanko ensin ne hyvät jutut?

Hilman kanssa käytiin tiistaina rally-toko valmennuksessa ja oli kyllä juuri meidän juttuja. Vuorossa oli ratatreeni, jota lähdettiin rakentamaan ihan vain radalle menosta ja lähtökyltistä. Hilma oli hyvällä ilmeellä tekemässä koko ajan. Se halusi koko ajan väkisin radalle ja sille tekikin hyvää harjoitus, jossa koiralta lähdettiin odottamaan heti perusasentoa, kun kentälle mennään. Hilma tajusi sen pian vaikka vähän sen vilkasta mieltä sekoittaa kaikki ympärillä tapahtuva.
Rata itsessään meni muuten hyvin, mutta minä mokasin. Vaadin koiralta liikoja. Kysymys kuuluikin: "Miksi teet koiralle tästä vaikeaa, kun se selkeästi haluaa onnistua? Miksi siis hakea väkisin epäonnistumisia?". No, sanoppa se! Varovasti kysyin kannattaako kisoja ollenkaan suunnitella ja sain myönnytyksen. Käsissä on kuulema hyvä koira jolla voi päästä pitkälle, mutta alemmat luokat voi käydä ensin.

Lauantaina oltiin Hilman kanssa kaksin mätsärissä. Vietettiin aikaa odotellen yhdessä. Rauhoituttiin ja rentouduttiin. Oltiin välittämättä muista ja melkein nukuttiin. Kehässä Hilma sai taas kehuja iloisesta ilmeestään joka tuntui hyvältä. Saatiin sininen nauha ja sijoituttiin kolmansiksi. Hieno pieni.

Sitten se huono juttu. Minä ja minun hermot. Iitan oikean puolen seuraaminen takkuaa pahasti. Vinkkien mukaan lähdin rakentamaan käännöksiä ja kuinkas kävi.. Iita unohti koko oikean puolen. Se tasan tietää, että esittämällä tyhmää pääsee helpommalla. Se tietää etten ole kovin pitkäjänteinen ohjaaja. Kyselin toki lisäneuvoja ja sain vastauksen, että koirallani ei ole toimintakykyä ja sitä on opetettava tarjoamaan toimintaa. Ehdotus oli naksutella koira laatikkoon. Noh, niin tehtiin. Mietin vain minkä osoitteen laatikkoon laitan jossa koira on. Se osaa tarjota, mutta oikea puoli on pyhä mahdottomuus. Sinne ei vaan voi mennä!

Nyt onkin armoton miettiminen jaksanko minä jatkaa. Kestääkö hermoni pidempään ja pystynkö voittamaan Iitan tässä asiassa. Vai luovutanko rally-tokon suhteen ja jatkan tokossa? Entä ne tokon ongelmat? Niitäkin on ja vielä ei ulos pääse liukkauden takia treenaamaan. Entä rally-tokon piirimestaruudet? Käykö Hilma joukkueeseen? Onko siitä siihen?

Paljon kysymyksiä ja niin vähän vastauksia.

tiistai 21. helmikuuta 2017

Terveyttä vai ei?

Viime viikko meinasi mennä kokonaan plörinäksi, kun tulin kipeäksi. Kuume nousi ja flunssa iski ja vei petiin. Onneksi äitini käytti tyttöjä lenkillä joten eivät jääneet ilman liikuntaa. Molemmat koirat kyllä ottivat itselleen hoitajan roolin ja varsinkin Hilma alkoi olemaan lähes ärsyttävä. Edes vessaan ei saanut mennä yksin ja sänkyyn tultiin viereen ja ihan iholle.

Perjantaina käytiin Hilman kanssa joukkotarkastuksessa sydänkuuntelussa, virallisessa sellaisessa. Hilma oli reipas oma itsensä siihen asti kunnes nostin sen pöydälle. Edelleenkin puomilta tippuminen vaikuttaa sen verran, että korkeat paikat jännittää. Lääkäri kuunteli pitkään ja hartaasti ja viimein mutisi jotain. Jouduin kysymään oliko siellä jotain vai ei. "Ei sieltä mitään ylimääräistä kuulunut.", oli töykeä vastaus. Kiitos siis taas tälle eläinlääkärille ja taas muistan miksen hänelle koiriani vie.

Tänään olisi vuorossa Hilman kanssa rally-toko valmennus ja katsellaan joko me oltaisiin valmiita kisoihin.

maanantai 13. helmikuuta 2017

Vuoden eka match show

Pitkästä aikaa päätin, että oli aika palata jonkinlaisiin näyttelykehiin. Pajatiellä järjestettiin lauantaina match show ja ajattelin ottaa molemmat tytöt mukaan. Halli ei ole kovin iso joten vähän mietitytti tila, mutta toisaalta luotan omiini näissä ahtaissa paikoissa.

Sain tytöt häkkiin lähelle ovea nurkkaan. Juuri sopiva paikka meille. Tytöt ottivat rauhassa ja lepäsivät. Tunnistivat myös Köpin (treenikaveri leonberg) eivätkä sanoneet mitään, kun Miina ja Köpi seuraan lyöttäytyivät. Hilma murisi joillekin koirille joiden omistajat olivat typeriä ja koiriensa nenän häkkiin kiinni työnsivät.

Paikalla kumpikin toimi hienosti. Jopa ketynä toiminut äitini ihmetteli miten hyvin ne tuollaisissa paikoissa toimivat.

Molemmat tytöt olivat isoissa aikuisissa ja tietysti peräkkäisissä pareissa. Ensin menin Iitan kanssa ja muistin miksi en sen kanssa mätsäreissäkään käy. Se ei seiso ja jos seisoo, seisoo korvat luimussa katkarapuna kun ei ole kivaa. Saatiin sininen nauha ja vaihdoin koiran.

Hilma oli elementissään. Sillä oli oikeasti kivaa ja oltiin yhdessä tekemässä. Tuomarin kommentti olikin: "Tällä koiralla on kivaa." Siihen ollaan tähdätty. Hilma myös seisoi hienosti ja juoksi nätisti. Hilma sai punaisen nauhan.

Iita käteltiin pihalle muistaakseni ns. 5. Ja Hilma sijoittui pun. 4.



perjantai 10. helmikuuta 2017

"Hallikauden loppu"

Niin siinä vain kävi, että viime lauantaina meillä oli Hankasalmen Kennelkerhon talven viimeiset treenit Haukkuvaarassa. Haikeaksi vetää. Meillä on ollut aivan ihana porukka ja ollaan päästy tekemään monipuolisesti kaikenlaista. Toivon, että ensi talvena otetaan uusiksi ja toivottavasti päästään yhdessä ulkonakin treenaamaan jatkossa.

Mukaan viimeiselle kerralle pääsi molemmat tytöt. Hilman kanssa on jo ilo tehdä, kun se on alkanut keksimään sen jujun, että ollaan yhdessä tekemässä. Se teki todella kivaa seuraamista ja hienoja perusasentoja. Hilman kanssa otettiin myös pientä rallyradan pätkää. Ei ihmeitä, mutta vähän katseltiin kylttejä. Lisäksi Hilma "juoksi" eli mateli puomia ja teki paikkamakuun.

Iitan kanssa tehtiin seuraamista ja ilman sitä pään nyökyttelyä. Ainut vaan, että minun epäagility koirani karkasi kesken kaiken A-esteelle! Se on nyt jostain keksinyt, että kontaktit ovat älyttömän kivoja ja olen kyllä kieltämättä käyttänyt sitä vähän hyväksikin. Monesti ns. loppupalkka on ollut joku agility juttu. Iita teki myös tokojuttuja ja loppuun agilityä pienesti.

Loppuun oli suunniteltu houkutusten highway jonka molemmat pääsi suorittamaan. Hilma teki hienon luoksetulon ja vältti houkutukset, mutta Iita oli sitä mieltä, että äiti on unohtanut nakit matkasta.




Tiistaina meillä jatkui Haukkuvaarassa rally-tokon valmennus ja tällä kertaa Hilma pääsi jo osallistumaan. Sillehän sitä alunperin kaavailin, mutta ensin oli vähän sairastelua ja sitten juoksut. Nyt kuitenkin päästiin Hilman kanssa kaksin töihin ja kivaahan meillä oli. Alkuun tehtiin sellainen aktiivisuusharjoite jossa haettiin koiralta sitä, että se oppisi tarjoamaan. Hilma tarjosi hyvin ja nopeasti perusasentoja ja oli oikein innoissaan. Tosin välillä sillä ajatus katkesi ja keskittyminen herpaantui. Toisena harjoituksena oli asennoissa pysyminen. Seisominen oli hankala. En osannut olla avuissani selkeä ja liikettä tuli koko ajan. Lopulta ehkä tajusin idean jota on vain vaikeutettava jatkossa. Istuminen oli myöskin vaikea. Siinä testattiin miten hyvin koira kuuntelee käskyä vai lukeeko kehonkieltä. Koira käskettiin istumaan ja siitä lähdettiin itse laskeutumaan polvilleen ja laskemaan käsiä maahan tarkoituksena lopulta olla polvillaan ja käsillä taputtaa kolmesti maata. EI ONNISTUNUT! Hilma katsoi ohjeet kehonkielestä. Eli harjoittelemaan. Makaaminen oli ehkä helpoin ja sitä voimmekin vaikeuttaa aika paljon. 
Loppuun otettiin koirille motoriikka harjoitus jossa saivat vaan peruutella kujasta pois. Hilmalla ei ollut mitään ongelmia ja peruutti kyllä hienosti!

Tästä taas jatketaan eteenpäin kohti uusia haasteita!

torstai 2. helmikuuta 2017

Vauhdikas alku vuodelle

Tuntuu, että aika lentää siivillä enkä saa mistään kiinni. Yritetään nyt kuitenkin ja päivitellään vähän meidän kuulumisia..

Hilman kanssa oli tarkoitus aloittaa Haukkuvaarassa rally-toko alo/avo ryhmässä, mutta ryökäle aloitti juoksut. Siispä Iita pääsi paikkaamaan Hilmaa. Iitan kanssa on välillä sujunut hyvin ja välillä huonosti. Oma jännittäminen valmennuksissa häiritsee Iitaa paljon ja se tuntuu lamaantuvan välillä täysin.

Kotona ollaan harjoiteltu omaa seinäkalenteria noudattaen oikealla puolella seuraamista ja voittajan kylttejä Iitan kanssa ja Hilman kanssa alokasluokan kylttejä ja seuraamista ilman apuja. Kotona tietenkin kaikki sujuu hyvin ja nyt se hyvä pitäisi siirtää muuallekin.

Iitan kanssa ollaan myös käyty Haukkuvaarassa Hankasalmen Kennelkerhon vuorolla treenaamassa ja enimmäkseen tokoa. Merkinkierto on edelleen vaikea ja samoten ruutu tökkii. Siksipä tilasinkin omia tarvikkeita juuri tuota lisäharjoittelua varten Lemmikkitukusta.

Iita kävi pyörähtämässä Kiva koirakansalainen -testissä ja suoritti sen hyväksytysti läpi. Mieli oli oikein hyvä, koska tuotakin testiä jännitin enemmän kuin laki sallii. Omalle jännitykselle olisi jotain tehtävä!


Itse kävin kuuntelemassa hajutyöskentely -luentoa mielenkiinnosta. Pieni innostus ehkä nosti päätään, mutta katsotaan tuleeko koskaan meidän valikoimaan. Samoten kävin katsomassa koiratanssikilpailuja ja se oli mielenkiintoista. Ehkä sitäkin joskus kokeillaan, ei tiedä.

Iitan kanssa kävin myös toko avoimenluokan kisamaisessa treenissä ja noh.. Onhan siinä tekemistä. Hyviä asioita oli paljon. Esimerkiksi liikkeiden välit pysyi kasassa ja ns. vanhat liikkeet olivat muistissa. Jäävissä selkeästi arpoi eikä kuunnellut. Kaukoissa seurasi enemmän liikkuria kuin käskyjä. Uusista liikkeistä ruutu ja merkinkierto olivat sievät perusasennot ja hännän heilutus. Niihin siis lisää treeniä. Tarkoitus olisikin vasta rally-tokon piirimestaruuksien (kesäkuu) jälkeen miettiä tokossa kisaamista.