perjantai 6. huhtikuuta 2018

Hei, me kisataan!

Viime aikoina on tapahtunut paljon. Ollaan oltu oikeasti aktiivisia. Treenattu ollaan edelleen. Hallivuoro tosin loppuu nyt kuun vaihteessa. Sitten onkin aika siirtyä ulkokentille ja koulutuksetkin alkavat pian Hankasalmen kennelkerholla.

Kuitenkin nyt siihen otsikon viitaamaan aiheeseen eli kisoihin. Hilman olin ilmoittanut 10.3. Haukkuvaarassa järjestettäviin rally-tokokisoihin. Kisataukoa ehti siis kertyä melkein päivälleen vuosi. Ja mitä silloin vuosi sitten tapahtui? Noh, Hilmalla iski kamala jännitys viimeisten kylttien aikaan ja koko pieni koira meni lukkoon. Se ei pystynyt tekemään mitään ja tulos oli rimaa hipoen hyväksytty. Se sai minulle ohjaajana pahan olon siitä, että olin ilmoittanut vielä keskeneräisen koiran kisoihin, tilanteeseen jossa itse jännitän ja varmasti koirakin. Siispä pidettiin taukoa ja treenattiin.

Nyt oli kuitenkin sellainen olo, että olisimme lähempänä valmista. Ja koska kisat olivat tutulla treenihallilla niin mikäpäs ei. Aamun valjetessa minä jännitin. Hilma ei edes tiennyt lähdöstä mihinkään, mutta minä tiesin. Juoksin vessassa, ahdistuin, en syönyt ja tärisin. Kisapaikalla yritin jutustella tuttujen kanssa ja olla karkaamatta paikalta. Hilma taas.. no, Hilma tuli paikalle Hilmamaiseen tyyliin eli rähinällä. Rauhoittui kuitenkin omaan häkkiin. Otin Hilman tekemään vähän yksittäisiä juttuja treenityyliin ja laitoin takaisin omaan häkkiin. Sieltä otin sen juuri ennen omaa vuoroa ja oli tarkoitus mennä tekemään ns. "toinen setti treeniä" radan muodossa.

Hilma kuunteli. Se kuunteli ensin pää kallellaan, kun juttelin sille: "Mennään yhdessä tekemään. Sitten saa palkkaa." Oli aika mennä radalle. Hilma odotti lähtökyltillä nätistä. Ensimmäinen kyltti "istu kierrä koiran ympäri" Hilma istui, mutta paino siirtyi, kun lähdin kiertämään. Toinen kyltti "istu maahan" ei ongelmia. Kolmas kyltti "vasen täyskäännös" ja sekin tuntui hyvältä. Neljäs kyltti "360 oikeaan" ja olin varma, että Hilma haistoi kylttiä. Viides oli "pujottelu". Meni nopeasti. Kuuden kyltti oli "koira eteen ja askeleet peruuttaen". Pyörrytti, askeleet horjui, Hilma napitti silmiin. Käännös vasempaan ja "koira eteen" tehtävä. Joku vingutti veryttelyalueella lelua. Hilman keskittyminen herpaantui. Minä säikähdin. Hilma käänsi katseen takaisin minuun, istui eteen ja suoritti tehtävän. "270 oikeaan", "koira eteen" tehtävä, "juosten" ja "maali". Juoksin maalin jälkeenkin enkä sanonut koiralle mitään. Kunnes ääni päässä sanoi: "Kehu sitä!". Kehuin ja mentiin ottamaan palkka. Palasin ilman Hilmaa hengittämään radan laidalle. Pipsa nosti ajanotosta peukkua johon vastasin peukulla. Kerroin oloni olleen kamalan, mutta Hilma teki hienosti töitä. Odotin tuloksia jotka pian tulivatkin. 100p! Tuli itku. Minun pieni koira oikeasti teki töitä ja teki parhaansa!

Lopulta meidän rata oli ainoa 100p:n suoritus ja voitimme luokan. En olisi voinut onnellisempi olla!

© Heli Tuominen

© Heli Tuominen

© Heli Tuominen

© Pipsa Ylönen
Kisojen jälkeen jatkettiin treenejä ja seuraavana vuorossa oli reissu Kuopioon. Kuopiossa järjestettiin vuoden 2018 lappalaiskoirien rally-tokomestaruudet 24.3.. Olin kerrankin rohkea ja ilmoitin molemmat koirat kisaamaan. Iitakin siis 1,5 vuoden kisatauon jälkeen. Jännitys kuitenkin tiivistyi siihen alokasluokkaan josta lähdettiin hakemaan Hilmalle koulutustunnusta. Minun mielestä katastrofin ainekset olivat kasassa suht pienessä hallissa, vieraassa hallissa ja älyttömän jännityksen alla. Halliin ei mahtunut verryttelemään. Hilma oli numerolla 13. (tietenkin epäonnen numero). Pihalla en sen kanssa juuri mitään ihmeitä tehnyt. Elättelin vain toiveita jostain pienestä onnistumisen mahdollisuudesta. Hallin ahtaus meinasi olla reaktiiviselle koiralle mahdottomuus, mutta pääsimme karsinaan odottamaan omaa vuoroamme. Hilma oli taas lähtökyltillä hienosti ja siitä tuomarikin antoi hyvän palautteen arvostelulomakkeeseen. Alku oli vähän jotenkin kankea ja tuntui, että Hilma katseli paljon ympärilleen. Onneksi rata oli suhteellisen helppo. Viimeinen kyltti oli mörkö eli sama kuin reilu vuosi taaksepäin ensimmäisessä kisassamme jossa oli myöskin sama tuomari. Luulin mokanneeni kyltillä jossa kierrettiin koiran ympäri, koska en muista pysähtyneeni ollenkaan, mutta ainoat virheet tulivatkin radan alussa olleella koira eteen kyltillä jossa oli ollut epätarkkuutta.

Lopputulema oli 97p! Aivan älytön parannus vuodessa tuon pienen koiran tekemisessä! Saatiin siis kasaan se haettu RTK1 koulutustunnus, nousu avoimeen luokkaan ja mitä vielä? Siihen päälle alokasluokan lappalaiskoirien rotumestaruus sija 3! Itkuhan siinä pääsi, kun Hilma niin yllätti. Päivä päivältä pidän tuosta koirasta vain enemmän ja enemmän. Sillä on omat heikkoutensa, mutta harrastuskaverina se on vailla vertaa!

Hilma pääsi autoon huilaamaan ja lähdettiin käymään välillä kahvilla, koska Iitan luokan alkuun oli aikaa. Jännitys aavistuksen laantui, koska Iitan kanssa meillä ei ollut mitään odotuksia mistään. Lähdettiin hakemaan "vikalistaa". Iitan kanssa treenailin kahvin jälkeen vähän ulkona ja odottelin luokan alkua. Rataantutustuminen oli ok. Mitään ihmeitä ei mielestäni radalla ollut. Iita oli ulkona vielä aivan täpinöissään, mutta mitä tapahtui sisällä? Iita meni lukkoon. Se painui matalaksi ja oli peloissaan. Jotenkin sain sen innostumaan herkuista ja keskittymään. Rata alkoi oikein kivasti, mutta oltiin varmaan liikaa treenattu voittajan juttuja ja Iita ei taaskaan istunut eteen. Tämän se on tehnyt ennenkin ja ärsytys toisen uusinnan kohdalla oli suuri. Jotenkin saatiin tehtävä suoritettua ja rata meni loppuun ihan kivasti. Koira kiinni ja käytösruutuun. Käytösruutu ei ole meille vahvin asia tässä lajissa. Lähellä paikallaolo aiheuttaa koiraan painetta ja itsellekin ahdistusta. Iita kuitenkin istui vierellä. Se istui hiljaa. Viimeiset sekunnit ja se vinkaisi hiljaa ja tökkäsi kuonollaan reiteeni.

"Hitsi sun kanssas!"

Luokka meni nopeasti loppuun ja oli enää palkintojenjako ja kisakirjojen palautus. Me selvittiin! Iita sai 85p ja sijoittui luokassaan toiseksi! Ja sillä sijoituksella olimme myös voittajaluokan lappalaiskoirien rotumestaruus sijalla 2! Pieni Pöllömaisteri tsemppasi! Se pystyi! Me pystyttiin!

Reissu oli siis kaikkineen oikein onnistunut. Ja varmasti uskalletaan kisata taas uudestaankin. Nyt tytöt ovat kuitenkin hetken tauolla ja mietitään mitä seuraavaksi.


torstai 1. maaliskuuta 2018

Vähän uutta, vähän vanhaa

Viime sunnuntaina käytiin taas treenailemassa hallilla. Hilmalla oli pieniä ongelmia hallin nurkassa olevan puhaltimen kanssa. Lähtökyltille ei voinut mennä ollenkaan. Sitä jouduttiin harjoittelemaan ja miettimään oikein urakalla onko se nyt oikeasti uhka vai ei. Muuten tuli ehkä sellaisia omia hairahduksia radalla, kun en oikein pitänyt Hilmasta "huolta" vaan unohdin välillä kokonaan missä koira menee.


Tokoakin tehtiin pienesti. Hilma teki puoli vahingossa kaukokäskyt n. 10m:n päästä. Vaihdot oli puhtaat vaikka oikeasti tarkoitus oli tehdä luoksetulo. Hilma vaan on tyyliltään sellainen, että tekee kyllä sen mitä pyydetään jos osaa.

Iita taas teki ensin rally-tokoa ja myös sen alokasluokan radan ihan lämmittelyksi. Rata oli todella helppo ja melkein itku pääsi, kun ei voi enää kisata alinta luokkaa. Miksi, oi miksi on olemassa luokkanousut? Iitan kanssa tehtiin myös voittajaluokan rataa mikä oli jo ilman koiraa kävellessä haastava. Tehtiin n. puolet radasta ja palkkasin ja kokosin itseni loppua varten. Kompastukset oli oikealla puolella käännös vasempaan joita oli kaksi käännöstä peräkkäin ja toisessa meinasi hukkua koira, kun en ollut tarpeeksi tarkkana. Toinen ongelma oli vielä sivulla kolme askelta peruuttaen. Siinä meinaa väkisin lähteä Iita herkkänä kaartamaan takapuoli edellä liikaa vasemmalle. Se pyrkii väistämään, koska joku hölmö on joskus (useita kertoja) tallonut vahingossa päälle. Eli ei muuta kuin harjoitusta.


Iita oli lopussa myös mukana avustamassa toista koiraa häiriöharkassa joka liittyi tokon evl -luokkaan. Yksi koira oli paikkamakuussa ja Iita ja toinen koira kutsuttiin vuorotellen luokse ja lopulta yhtäaikaa. Hauskaa oli ja treeni oli onnistunut.

*******

Tiistaina meillä oli Hankasalmen kennelkerhon vuosikokous. Hilma oli kahdessa eri kategoriassa listoilla vuoden koira -kilpailussa. Hilma oli vuoden näyttelykoira kisassa 4. ja vuoden rally-tokokoira kisassa sijalla 8. sillä yhdellä tuloksella mikä siitä yhdestä kisasta saatiin jossa viime vuonna käytiin. 

Allekirjoittanut valittiin kennelkerhon hallitukseen ja on siitä oikein otettu! Kiitos todella paljon luotosta kaikille! Lisäksi jatkan koulutusvastaavana (toisin ei ainakaan mitään todettu) ja tulen vetämään koulutuksia taas kevään tullen. Eli kaikkea mukavaa toimintaa on tiedossa!

maanantai 12. helmikuuta 2018

Aktivoitumista

Yritetäänpäs taas kasata ajatuksia ja päivittää blogia.

Vuosi on alkanut enimmäkseen treenaamisen merkeissä. Toki ollaan nautittu lumesta ja sen tuomasta valostakin. Treeneissä ollaan harjoiteltu rally-tokoa molempien kanssa ja pienesti jotain tokoon viittaavaa. Hilma on kunnostautunut tokossakin sen verran, että paikkamakuu alkaa sujumaan ja kapulanpito opittiin (molemmat) kuin vahingossa.

Kapulan pidosta:

Hilman kanssa aloittiin naksuttelulla jo aikaa sitten. Se tajusi kyllä heti, että kapula on se pointti harjoituksissa, mutta kestoa en saanut pidolle millään. Eräänä päivänä Hilma oli jostain löytänyt astianpesuun tarkoitetun sienen ja leikki sillä innoissaan. Otin sienen ja köytin sen kapulan ympärille ja tarjosin sitä Hilmalle ja sehän piti sitä. Tosin juttu meinasi mennä vähän ranttaliksi joten otin sienen pois ja siirsin sen palkaksi. Yleensä en kannata hirveästi pakotteita koulutuksessa, mutta tällä kertaa kokeilin. Tarjosin Hilmalle kapulaa jonka se sylki heti pois. Kielsin, tarjosin uudestaan ja pidin leuan alta kahdella sormella ettei Hilma saanut kapulaa tiputettua. Irroituskäsky ja sieni palkaksi. Seuraavalla toistolla ei tarvinnut pitää mistään kiinni, irroituskäsky ja sieni palkaksi ja siinä meillä oli hyvä alku.


Muutenkin ollaan Hilman kanssa saatu yhteistyötä toimimaan paremmin ja se tekee hyvällä motivaatiolla töitä. Se on aina innoissaan lähdössä tekemään ja on aavistuksen totisempi kuin Iita. Hilma ei häsellä omiaan vaan todellakin tekee sen minkä osaa ja yrittää vaikkei osaisikaan. Hilman kanssa on aina kiva touhuta. 



Entä Iita sitten? Iita on ollut korvaton ja palannut kersaikään. Sen kanssa treenaaminen on haastavaa ja se häslää minkä ehtii. Kyllä se ehkä sen verran osaa, että uskalsin senkin kisoihin ilmoittaa. 

Tokon paikkaistumisessa tajusin kuitenkin jonkun olevan pielessä. Minuutin aikana Iita nosti vasenta etujalkaansa ainakin 20 kertaa ja tuli sellainen olo, että enää ei ole kyse malttamattomuudesta tms. vaan jossain on kipuja. Otin yhteyttä luottohierojaamme Mirva Rantalaan joka tuli viime maanantaina hieromaan Iitan. Iita oli todella kipeä. Se vinkaisi kivusta vaikkei sitä kunnolla voitu edes käsitellä. Vasenta lapaa ei oikeastaan ollut ollenkaan. Hieronnan jälkeen saatiin lainaan treenikaverin Back On Track jota Iita on kotona mielellään pitänyt. Uusi hieronta varataan vielä jotta saadaan pieni riepu taas jonkinlaiseen kuntoon. 




lauantai 30. joulukuuta 2017

Uusi vuosi ja vanhat "kujeet"

Taas on aika sen kuuluisan välitilinpäätöksen. Miten on vuosi mennyt. Omasta mielestäni ei olla tehty yhtään mitään. Siis ei niin yhtään mitään. Jospa nyt kuitenkin kaivelen muistini syövereitä, tehtiinkö oikeasti mitään.

Iitan tavoitteet 2017:

-Rally-toko: Oikea puoli kuntoon, käytösruutu kuntoon ja VOI:n korkkaus.

-Toko: AVO:n yritys osa 2. Eli avoimenluokan liikkeet kuntoon: ruutu, merkin kierto ja paikalla istuminen.

-Agility: Putkiralli osa 2. 

-Muuta: Kiva koirakansalainen -testi mielellään hyväksytysti. Paljon treeniä ja terveyttä ilman muuta. Muutamat mätsärit käydään varmasti. 

Iitan vuosi 2017:

-Rally-toko: Oikea puoli saatiin "puolikuntoon", käytösruutua treenataan kovasti ja voittajaluokkaa ei koskaan korkattu. Tuli se perinteinen "me ei olla valmiita" -mantra hyvin käytettyä, mutta en halua mennä kisaamaan osaamattomalla koiralla.

-Toko: Ruutua ollaan treenattu vähän, merkin kierto alkoi löytymään ja paikalla istuminen on ollut hyvin vähissä harjoituksissa. Eli avointaluokkaa ei vieläkään lähdetty yrittämään.

-Agility: Mitään ei tehty. Ei oikeastaan edes treenattu mitään.

-Muuta: Kiva koirakansalainen -testi meni hyvin läpi. Treenattu ei ehkä paljon, mutta treenattiin kuitenkin. Terveyttä ei tänäkään vuonna riittänyt. Iho-ongelmat seuraavat vuodesta toiseen. Mätsäreissä Iita kävi karvattomana peräti 4 (neljä) kertaa!

Hilman tavoitteet 2017:

-Rally-toko: Treeniä ja valmennuksessa käyntiä. Alokasluokan korkkaus ja ehkä muutamat möllit. Pääasia saada yhteistyö pelaamaan ja malttia tekemiseen. 

-Toko: Treeniä. Jos ei kisoja ajatellen niin muuten. Eli edelleen kapulan pitoa ja paikkamakuuta. Tarkkuutta seuraamiseen ja uusien asioiden harjoittelua. 

-Agility: Treeniä. Aloitetaan melkein alusta viime vuotisen tapaturman vuoksi.

-Terveyttä.

Hilman vuosi 2017:

-Rally-toko: Treenattu on jonkun verran. Valmennuksessa käytiin alkuvuosi. Alokasluokka korkattiin maaliskuussa hyväksytty 73p. Yhteistyössä on vielä hiottavaa, mutta viimeaikoina on taas ollut jopa hauskaa tehdä yhdessä.

-Toko: Treenattu on jonkun verran tätäkin. Kapulaa Hilma ei pidä vieläkään. Ja paikkamakuu onnistuu vähän paremmin. Seuraaminen falskaa jonkun verran, mutta treenattu on.

-Agility: Käytiin alkeistunnilla muistelemassa esteitä ja Hilman kammo on laantunut. Treenattu ei olla.

-Terveyttä on riittänyt. Ell ei olla käyty eikä mitään ole sattunut. Lisäksi Hilma kävi luonnetestissä ja näyttelyissä 5 (viisi) kertaa ollen parhaimmillaan PN2 vara-sertin kera. Mätsäreissä käytiin 6 (kuusi) kertaa.

**********

Iita tavoitteet 2018:

-Rally-toko: Voittajaluokan korkkaus ja toivottavasti joku hyväksytty tulos. Lappalaiskoirien mestaruudet.

-Toko: Avoimen uusinta osa 3. Tähdätään syksyn mestaruuksiin.

-Muuta: Mätsäreitä jos muutaman kävisi huvikseen ja hupikisoja jos sellaisia ilmenee. Terveyttä soisi tytölle tulevalle vuodelle. 

Hilma tavoitteet 2018:

-Rally-toko: Alokasluokka yritys osa 2. Lappalaiskoirien mestaruudet ja toiveissa RTK1. Lisää treeniä.

-Toko: Varovainen toive alokasluokan korkkaamisessa jossain vaiheessa. Möllitokot ainakin jos kohdalle sattuu. 

-Muuta: Terveyttä ja treeniä. Pennut ovat kysymysmerkki. Näyttelyt voivat jäädä vähiin tälle vuotta. 

torstai 21. joulukuuta 2017

20. & 21. luukku

Kuinka monta yötä?

No, kolme yötä jouluun on. Kohta on aika hiljentyä. Lahjat on melkein hankittu. Koristelut tekemättä ja ruuat ostamatta, mutta tulee se joulu vaikkei siihen valmistautuisikaan.

Nyt olisi aika päivitellä kalenteriakin ensi vuodelle sillä suunnitelmia on jo ahkeraan rehty.

tiistai 19. joulukuuta 2017

18. & 19. luukku

Vähiin käy ennen kuin loppuu.

Joulukuvan ottamista on jo harjoiteltuharjoiteltu, mutta virallinen on työn alla.