sunnuntai 21. huhtikuuta 2019

Hallitreenit taputeltu ja tanssin askelin kohti kesää

Viikko sitten oli viimeiset hallitreenit. Kaikilla tuntui olevan mukavaa ja treeni luisti. Itselläkin oli jotenkin hyvä mieli treenata ja uusi ote tekemiseen. Harmi sinänsä, että hallikausi tuntuu aina loppuvan kesken, mutta nyt on suunnattava ulkokentille ja kyseltävä sinne seuraa. Kiitos kaikille taas talvikaudesta!

Kaikki pääsivät maaliin.

Nyt ollaan treenejä jatkettu kotona ja Hilma on pikkuhiljaa oppinut seisomisen ja sen, että ohjaaja voi liikkua ja paikallaan pitää pysyä. Liikkeestä seisominenkin on hyvällä alulla. Iita on treenannut paljon peruutuksia vierellä ja edessä. Oma palkkaus on ollut vähän pielessä ja tuntuu välillä hölmöltä tajuta kuinka väärin onkaan asioita opettanut. 

Perjantaina kaivettiin pyörä talviteloilta. Hilma pääsi pyörän kanssa liikkeelle ensimmäistä kertaa ikinä. Vähän epäilin etukäteen miten tuo jännäpöksy sen ottaa, mutta turhaan epäilin. Hilma meni kuin vanha tekijä. Pitkää matkaa ei tehty näin ensimmäisellä kerralla. Iita pääsi Hilman jälkeen ja oli kyllä vauhti päällä. Iitan mielestä pitää juosta pyörän edessä ja täysiä! Nopeasti vauhti hiipui ja huomasin, että vähän taitaa olla kunto huono. Iitan kanssa tehtiin vähän pidempi reissu ja ohiteltiin jalankulkijoita ja yksi rähjäävä koirakin. Pitkä matka ei kuitenkaan ollut. Pikkuhiljaa pidennetään matkaa ja käydään n. kerran viikossa pyöräilemässä. 

Eilen oltiin Iitan kanssa koiratanssikoulutuksessa. Menin vähän soitellen sotaan ilmoittaen, että yhtään ei olla koiratanssia tehty, musiikki vielä mietinnässä ja kaikki auki. Iitan kanssa esitettiin kouluttajalle musiikki mitä olin miettinyt ja vähän htm:n alkeita. Musiikki sopi kuulema hyvin ja htm:n positiot oli hyviä. Aloitukseen saatiin vinkkejä ja kehoitus suunnitella koreografia valmiiksi. Vähän vihjattiin, että tällä osaamisella voi hyvin lähteä kisoihin. Esitettiin myös vähän freestyle osaamista ja siihen kouluttaja sanoi, että sekin onnistuisi. 
Kouluttaja Heli Nousiainen oli aivan ihana tuttavuus. Antoi hyvin vinkkejä, löysi aina hyvät puolet eli vahvuudet ja kannusti ihanasti. Voin suositella. Koulutus auttoi hyvin selvittämään koiratanssin saloja ja sai konkreettista tietoa onko se oma ajattelema esitys nyt enemmän htm vai fs. 
Iita sai myös kehuja kouluttajalta siitä kuinka yllättynyt hän oli siitä, että lapinkoiriakin on noin kivoja. 

Tänään jatketaan treenillä ja huomenna olisi ensimmäinen koulutus Hankasalmella!

Mahtavaa pääsiäistä kaikille!

sunnuntai 31. maaliskuuta 2019

Loppua kohti paranee

Tänään oli taas treenit Haukkuvaarassa. Iita aloitti tokolla. Eilen olin talkoilemassa Pop Dog ry:n tokokokeessa ja ehkä pieni kärpänen taas puraisi.
Tehtiin ensin seuruuta joka oli aika hyvä. Ei edistystä, mutta ajoittain ehkä pientä laamailua. Tehtiin myös liikkeestä istuminen ja seisominen ja kumpikin oli tosi hyviä. Viimeksihän Iita ei istunut oikein millään, mutta tänään ongelmaa ei ollut. Luoksetulossa yritti karata ja kaukoissa oli edelleen ongelmana se eka nousu. Ei vaan tahdo nousta. Ruutuun Iita tarjosi ensin agilityn keppien pujottelua (mitä sille ei ole edes opetettu!), mutta löysi ruudun lopulta. Kaikkineen hyvä fiilis vaikka eihän se kisoissa tulosta tuottaisi.

Hilma teki alkuun myös tokoa. Seuruu oli tosi kiva ja liikkeestä maahanmeno oli nyt kunnossa. Luoksetulo oli hyvä, samoin kaukot. Kapulanpito oli taas sama vanha ällötys, mutta ei me sitä olla treenattukaan. Hypyssä Hilma yritti huijata monta kertaa kiertämällä hypyn, mutta tajusi lopulta ettei siitä mitään palkkaa tule. Ei tälläkään tulosta tehdä, mutta pientä toivoa jonakin päivänä tokonkin korkkauksesta.

Rallytokossa tehtiin mestariluokan rata. Iitalla ajatus vähän harhaili. Se meinasi mennä parin kyltin ohi, kun ei seurannut yhtään mitä oli tulossa. Kahdeksikossa se yritti vaihtaa seuruun puolta, mutta muuten ihan perushyvä rata. Kun vain kuuntelee niin hyvä tulee.

Hilmakin teki samaisen radan. Nyt ei enää ollut jatkuvaa namiapua ja oikeasti se oikean puolen seuruukin on mennyt hurjasti eteenpäin. Pieniä apuja tarvitsi vaikeimpiin tehtäviin ja palkkasin radalla välillä, mutta vähemmän kuin aiemmin. Todella tyytyväinen sai olla Hilman tekemiseen. Se keskittyy nykyään paljon paremmin kuin ennen.

Nyt allekirjoittanut suuntaa vielä koiratanssi -luennolle ja ilmoittautui koiratanssikoulutukseenkin.

lauantai 23. maaliskuuta 2019

Hilmakin kisaa

Viikko sitten lauantaina 16.3. oltiin PopDog ry:n rally-tokokisoissa. Tuomarina oli Taru Leskinen. Luokkajärjestys oli käänteinen eli Iita oli ensimmäisenä. Olin salaa toivonut, että Hilma olisi ollut ensin, mutta toisin kävi. Opettelin rataa ulkoa odotellessani. Radan kävelyssä tuntui siltä, että me osataan tää. Rata ei ollut helppo, mutta ainut vaikea kohta oli peruutus.


Radan kävelyn jälkeen hain Iitan verkkailemaan. Se oli taas kerran "aavistuksen" ylivireessä. Vakuuttelin itselleni koko ajan, että me osataan tää. Lähtökyltti oli hankalasti lähellä kehänauhaa ja selin yleisöön. Otin lähdön rauhassa ja ekat kyltit oli helppoja. Olin laskenut jopa askeleita radalle käännöskyltti ennen peruutuskylttiä: "käännös paikallaan, oikea jalka aloittaa ja viisi reipasta askelta ja pääsen aloittamaan peruutuksen vasemmalla jalalla". Askeleet osui kohdalleen ja peruutus meni pientä vinoutta lukuunottamatta hyvin. Kumpikaan ei paineistunut. Loppu sujui myös ilman ongelmia ja olo oli paras ikinä! Tuntui hyvältä! Iita sai loppupalkaksi shebaa ja pääsi autoon huilimaan. Tulokset tuli sillä aikaa. 99p! Uskomatonta! Pistevähennys tuli juuri siitä aavistuksen vinosta peruutuksesta. Se tarkoitti luokkavoittoa ja RTK3:sta eli siirtoa mestariin! Ihanaa oli myös kuulla kanssakilpailijoiden kehuja. Kiitos kaikille!


Palkintojenjaon jälkeen oli paljon odottelua, mutta Hilmaa en jännittänyt. Hilma on Hilma ja koskaan ei tiedä milloin on "Hilman päivä". Sain tuotua Hilman sisälle häkkiin odottelemaan, koska olimme jo alkupäässä suorittamassa. Rataantutustuminen oli nopea, koska rata oli voittajasta helpotettu versio. 


Ainut vaikeus Hilman kanssa oli "istu-seiso-kierrä koiran ympäri" -kyltti. Etukäteen puhuttiin treenikaverin kanssa, että jos Hilma siirtyy niin antaa olla eikä lähdetä uusimaan. Onneksi on "valmentavat" treenikaverit! Hilman kanssa lähtö jännitti enemmän, mutta aivan turhaan. Hilma teki koko ajan töitä ja minun kanssa! Tunne oli aivan mahtava. Mitään ei tarvinnut pelätä eikä jännittää. Hilma kyllä komensi jonkun verran, mutta ilmeisesti se oli tuomaristakin lähinnä huvittavaa. Hypystä saatiin lisämaininta jopa paperiin jossa kehuttiin sitä hallituksi. Hilma siis hyppää nykyään jo mielellään, mutta rauhassa. Yksi -10p otettiin vähän turhaan "istu-käännös vasempaan-istu" -kyltillä. En varmistanut toista istumista, koska pidin Hilmaakin automaattina ja sehän seisoi sen. Sinäänsä ei harmittanut, koska tunne radalla oli niin hyvä. Hilma sai 87p johon oltiin tyytyväisiä.


Tästä on hyvä taas jatkaa. Toivotaan autolle vielä jatkoaikaa ja yritetään päästä kisoihin mukaan samalla rohkeudella eteenpäin!

keskiviikko 20. maaliskuuta 2019

Tavoitteet?

Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Käydään vähän läpi viime vuoden tavoitteita ja sitä miten niiden kanssa meni ja mitä tältä vuodelta haetaan.

Iitan tavoitteet 2018:

-Rally-toko: Voittajaluokan korkkaus ja toivottavasti joku hyväksytty tulos. Lappalaiskoirien mestaruudet.

-Toko: Avoimen uusinta osa 3. Tähdätään syksyn mestaruuksiin.

-Muuta: Mätsäreitä jos muutaman kävisi huvikseen ja hupikisoja jos sellaisia ilmenee. Terveyttä soisi tytölle tulevalle vuodelle.

Iitan vuosi 2018:

-Rally-toko: Korkattiin voittaja Lappalaiskoirien mestaruuksissa hyväksytyllä tuloksella ja oltiin voittajaluokan mestaruus 2. Eli aivan nappisuoritus.

-Toko: Käytiin yhdet möllit ja todettiin, että ei ole meidän juttu enää. Iita ei vain yksinkertaisesti halua enää tokoilla.

-Muuta: Yhdet mätsärit taidettiin käydä ja muuten oli oikein hiljainen vuosi. Terveyskin petti juuri ennen Piirimestaruuksia eli kynsi hajosi toistamiseen.

Hilman tavoitteet 2018:

-Rally-toko: Alokasluokka yritys osa 2. Lappalaiskoirien mestaruudet ja toiveissa RTK1. Lisää treeniä.

-Toko: Varovainen toive alokasluokan korkkaamisessa jossain vaiheessa. Möllitokot ainakin jos kohdalle sattuu.

-Muuta: Terveyttä ja treeniä. Pennut kysymysmerkki. Näyttelyt voivat jäädä vähiin tälle vuotta.

Hilman vuosi 2018:

-Rally-toko: Alokasluokan toinen yritys oli 10.3.2018 jolloin saatiin huimat 100p ja luokkavoitto. Lappalaiskoirien mestaruuksissa oltiin 24.3. jolloin Hilma sai RTK1 koularin sekä alokasluokan Lappalaiskoirien mestaruus 3. Treenattu ollaan samaan tahtiin kuin ennenkin.

-Toko: Alokasluokkaa ei koskaan korkattu. Mölleissä ilmeni, että Hilma on aivan kesken eikä osaa vieläkään keskittyä kunnolla.

-Muuta: Terveyttä on ollut ja treenejäkin. Pentuja ei koskaan tullut ja Hilma siirtyi minun nimiini. Näyttelyt tosiaankin jäivät.

Iitan tavoitteet 2019:

-Rally-toko: RTK3, mestariluokan korkkaus ja mahdollisesti RTK4. Valionarvo hakusessa, mutta katsotaan onko vielä tämän vuoden asia.

-Näyttelyt: Veteraaniluokan korkkaus heinäkuun alun jälkeen.

-Muuta: Terveyttä ja iloisia treenejä.

Hilman tavoitteet 2019:

-Rally-toko: Avoimenluokan korkkaus ja RTK2. Voittajan treeniä.

-Näyttelyt: Uusinta yritys vuoden tauon jälkeen sertin metsästykseen.

-Toko: Treeniä jos joskus päästäis.

-Muuta: Terveyttä ja iloisia treenejä.

lauantai 2. maaliskuuta 2019

Hengissä vieläkin!

Täällä ollaan ja pahoittelut siitä, että blogi on ollut katkolla.

Viime kesä oli kaikkineen hyvin hiljainen. Mitään ei tapahtunut, mitään ei tehty. Kisattu ei. Näyttelyissä ei käyty.. Oltiin vaan.

Syksyllä Hilma täytti 4-vuotta ja siirtyi sijoituksesta minun omakseni. Harmittaa tietysti, että pentuja ei koskaan tullut, mutta onneksi Suomessa on paljon hyviä narttuja joilla on annettavaa rodulle.

Tämä vuosi ollaan talven osilta nyt treenailtu hallissa perinteisesti sunnuntaisin. Iita ilmoitti vahvasti tokon olevan typerää ja oli haluton treenaamaan joten siirryttiin pelkästään rallyyn. Lisäksi uutena kokeiluna on ollut nose work ja omat hajut on hankintalistalla. Siitä ehkä oma kirjoitus myöhemmin.

3.2. lähdettiin vähän extempore Pipsan ja Pipan kanssa kisoihin Mikkeliin. Lajina rally ja mukaan lähti Iita. Pisteillä toisessa voittajaluokan kisassa ei oikein juhlittu, mutta läpi päästiin ja hengissä selvittiin. Tuomari Minna Hillebrand kommentoi kyllä jännitystäni jolle en mitään mahtanut. Harmitti kyllä, kun yritin niin kovin sabotoida Iitan hyvää yritystä. Alla video josta näkyi kuitenkin Iitan hyvä tekeminen ja videosta iso kiitos Pipsalle!


Uusi yritys meillä on jo 16.3. ja silloin kisat ovat Haukkuvaarassa eli ihan "omassa" hallissa. Mukana silloin molemmat tytöt eli Hilma korkkaa avoimenluokan (JÄNNÄÄ!!!) ja Iita hakee viimeistä tulosta RTK3:seen ja siirtymistä mestariluokkaan. 

Hyvää vuoden alkua kaikille! Yritetään saada tänne vielä viime vuoden suunnitelmien toteutus ja vähän sitä mitä tänä vuonna haetaan. 

perjantai 6. huhtikuuta 2018

Hei, me kisataan!

Viime aikoina on tapahtunut paljon. Ollaan oltu oikeasti aktiivisia. Treenattu ollaan edelleen. Hallivuoro tosin loppuu nyt kuun vaihteessa. Sitten onkin aika siirtyä ulkokentille ja koulutuksetkin alkavat pian Hankasalmen kennelkerholla.

Kuitenkin nyt siihen otsikon viitaamaan aiheeseen eli kisoihin. Hilman olin ilmoittanut 10.3. Haukkuvaarassa järjestettäviin rally-tokokisoihin. Kisataukoa ehti siis kertyä melkein päivälleen vuosi. Ja mitä silloin vuosi sitten tapahtui? Noh, Hilmalla iski kamala jännitys viimeisten kylttien aikaan ja koko pieni koira meni lukkoon. Se ei pystynyt tekemään mitään ja tulos oli rimaa hipoen hyväksytty. Se sai minulle ohjaajana pahan olon siitä, että olin ilmoittanut vielä keskeneräisen koiran kisoihin, tilanteeseen jossa itse jännitän ja varmasti koirakin. Siispä pidettiin taukoa ja treenattiin.

Nyt oli kuitenkin sellainen olo, että olisimme lähempänä valmista. Ja koska kisat olivat tutulla treenihallilla niin mikäpäs ei. Aamun valjetessa minä jännitin. Hilma ei edes tiennyt lähdöstä mihinkään, mutta minä tiesin. Juoksin vessassa, ahdistuin, en syönyt ja tärisin. Kisapaikalla yritin jutustella tuttujen kanssa ja olla karkaamatta paikalta. Hilma taas.. no, Hilma tuli paikalle Hilmamaiseen tyyliin eli rähinällä. Rauhoittui kuitenkin omaan häkkiin. Otin Hilman tekemään vähän yksittäisiä juttuja treenityyliin ja laitoin takaisin omaan häkkiin. Sieltä otin sen juuri ennen omaa vuoroa ja oli tarkoitus mennä tekemään ns. "toinen setti treeniä" radan muodossa.

Hilma kuunteli. Se kuunteli ensin pää kallellaan, kun juttelin sille: "Mennään yhdessä tekemään. Sitten saa palkkaa." Oli aika mennä radalle. Hilma odotti lähtökyltillä nätistä. Ensimmäinen kyltti "istu kierrä koiran ympäri" Hilma istui, mutta paino siirtyi, kun lähdin kiertämään. Toinen kyltti "istu maahan" ei ongelmia. Kolmas kyltti "vasen täyskäännös" ja sekin tuntui hyvältä. Neljäs kyltti "360 oikeaan" ja olin varma, että Hilma haistoi kylttiä. Viides oli "pujottelu". Meni nopeasti. Kuuden kyltti oli "koira eteen ja askeleet peruuttaen". Pyörrytti, askeleet horjui, Hilma napitti silmiin. Käännös vasempaan ja "koira eteen" tehtävä. Joku vingutti veryttelyalueella lelua. Hilman keskittyminen herpaantui. Minä säikähdin. Hilma käänsi katseen takaisin minuun, istui eteen ja suoritti tehtävän. "270 oikeaan", "koira eteen" tehtävä, "juosten" ja "maali". Juoksin maalin jälkeenkin enkä sanonut koiralle mitään. Kunnes ääni päässä sanoi: "Kehu sitä!". Kehuin ja mentiin ottamaan palkka. Palasin ilman Hilmaa hengittämään radan laidalle. Pipsa nosti ajanotosta peukkua johon vastasin peukulla. Kerroin oloni olleen kamalan, mutta Hilma teki hienosti töitä. Odotin tuloksia jotka pian tulivatkin. 100p! Tuli itku. Minun pieni koira oikeasti teki töitä ja teki parhaansa!

Lopulta meidän rata oli ainoa 100p:n suoritus ja voitimme luokan. En olisi voinut onnellisempi olla!

© Heli Tuominen

© Heli Tuominen

© Heli Tuominen

© Pipsa Ylönen
Kisojen jälkeen jatkettiin treenejä ja seuraavana vuorossa oli reissu Kuopioon. Kuopiossa järjestettiin vuoden 2018 lappalaiskoirien rally-tokomestaruudet 24.3.. Olin kerrankin rohkea ja ilmoitin molemmat koirat kisaamaan. Iitakin siis 1,5 vuoden kisatauon jälkeen. Jännitys kuitenkin tiivistyi siihen alokasluokkaan josta lähdettiin hakemaan Hilmalle koulutustunnusta. Minun mielestä katastrofin ainekset olivat kasassa suht pienessä hallissa, vieraassa hallissa ja älyttömän jännityksen alla. Halliin ei mahtunut verryttelemään. Hilma oli numerolla 13. (tietenkin epäonnen numero). Pihalla en sen kanssa juuri mitään ihmeitä tehnyt. Elättelin vain toiveita jostain pienestä onnistumisen mahdollisuudesta. Hallin ahtaus meinasi olla reaktiiviselle koiralle mahdottomuus, mutta pääsimme karsinaan odottamaan omaa vuoroamme. Hilma oli taas lähtökyltillä hienosti ja siitä tuomarikin antoi hyvän palautteen arvostelulomakkeeseen. Alku oli vähän jotenkin kankea ja tuntui, että Hilma katseli paljon ympärilleen. Onneksi rata oli suhteellisen helppo. Viimeinen kyltti oli mörkö eli sama kuin reilu vuosi taaksepäin ensimmäisessä kisassamme jossa oli myöskin sama tuomari. Luulin mokanneeni kyltillä jossa kierrettiin koiran ympäri, koska en muista pysähtyneeni ollenkaan, mutta ainoat virheet tulivatkin radan alussa olleella koira eteen kyltillä jossa oli ollut epätarkkuutta.

Lopputulema oli 97p! Aivan älytön parannus vuodessa tuon pienen koiran tekemisessä! Saatiin siis kasaan se haettu RTK1 koulutustunnus, nousu avoimeen luokkaan ja mitä vielä? Siihen päälle alokasluokan lappalaiskoirien rotumestaruus sija 3! Itkuhan siinä pääsi, kun Hilma niin yllätti. Päivä päivältä pidän tuosta koirasta vain enemmän ja enemmän. Sillä on omat heikkoutensa, mutta harrastuskaverina se on vailla vertaa!

Hilma pääsi autoon huilaamaan ja lähdettiin käymään välillä kahvilla, koska Iitan luokan alkuun oli aikaa. Jännitys aavistuksen laantui, koska Iitan kanssa meillä ei ollut mitään odotuksia mistään. Lähdettiin hakemaan "vikalistaa". Iitan kanssa treenailin kahvin jälkeen vähän ulkona ja odottelin luokan alkua. Rataantutustuminen oli ok. Mitään ihmeitä ei mielestäni radalla ollut. Iita oli ulkona vielä aivan täpinöissään, mutta mitä tapahtui sisällä? Iita meni lukkoon. Se painui matalaksi ja oli peloissaan. Jotenkin sain sen innostumaan herkuista ja keskittymään. Rata alkoi oikein kivasti, mutta oltiin varmaan liikaa treenattu voittajan juttuja ja Iita ei taaskaan istunut eteen. Tämän se on tehnyt ennenkin ja ärsytys toisen uusinnan kohdalla oli suuri. Jotenkin saatiin tehtävä suoritettua ja rata meni loppuun ihan kivasti. Koira kiinni ja käytösruutuun. Käytösruutu ei ole meille vahvin asia tässä lajissa. Lähellä paikallaolo aiheuttaa koiraan painetta ja itsellekin ahdistusta. Iita kuitenkin istui vierellä. Se istui hiljaa. Viimeiset sekunnit ja se vinkaisi hiljaa ja tökkäsi kuonollaan reiteeni.

"Hitsi sun kanssas!"

Luokka meni nopeasti loppuun ja oli enää palkintojenjako ja kisakirjojen palautus. Me selvittiin! Iita sai 85p ja sijoittui luokassaan toiseksi! Ja sillä sijoituksella olimme myös voittajaluokan lappalaiskoirien rotumestaruus sijalla 2! Pieni Pöllömaisteri tsemppasi! Se pystyi! Me pystyttiin!

Reissu oli siis kaikkineen oikein onnistunut. Ja varmasti uskalletaan kisata taas uudestaankin. Nyt tytöt ovat kuitenkin hetken tauolla ja mietitään mitä seuraavaksi.


torstai 1. maaliskuuta 2018

Vähän uutta, vähän vanhaa

Viime sunnuntaina käytiin taas treenailemassa hallilla. Hilmalla oli pieniä ongelmia hallin nurkassa olevan puhaltimen kanssa. Lähtökyltille ei voinut mennä ollenkaan. Sitä jouduttiin harjoittelemaan ja miettimään oikein urakalla onko se nyt oikeasti uhka vai ei. Muuten tuli ehkä sellaisia omia hairahduksia radalla, kun en oikein pitänyt Hilmasta "huolta" vaan unohdin välillä kokonaan missä koira menee.


Tokoakin tehtiin pienesti. Hilma teki puoli vahingossa kaukokäskyt n. 10m:n päästä. Vaihdot oli puhtaat vaikka oikeasti tarkoitus oli tehdä luoksetulo. Hilma vaan on tyyliltään sellainen, että tekee kyllä sen mitä pyydetään jos osaa.

Iita taas teki ensin rally-tokoa ja myös sen alokasluokan radan ihan lämmittelyksi. Rata oli todella helppo ja melkein itku pääsi, kun ei voi enää kisata alinta luokkaa. Miksi, oi miksi on olemassa luokkanousut? Iitan kanssa tehtiin myös voittajaluokan rataa mikä oli jo ilman koiraa kävellessä haastava. Tehtiin n. puolet radasta ja palkkasin ja kokosin itseni loppua varten. Kompastukset oli oikealla puolella käännös vasempaan joita oli kaksi käännöstä peräkkäin ja toisessa meinasi hukkua koira, kun en ollut tarpeeksi tarkkana. Toinen ongelma oli vielä sivulla kolme askelta peruuttaen. Siinä meinaa väkisin lähteä Iita herkkänä kaartamaan takapuoli edellä liikaa vasemmalle. Se pyrkii väistämään, koska joku hölmö on joskus (useita kertoja) tallonut vahingossa päälle. Eli ei muuta kuin harjoitusta.


Iita oli lopussa myös mukana avustamassa toista koiraa häiriöharkassa joka liittyi tokon evl -luokkaan. Yksi koira oli paikkamakuussa ja Iita ja toinen koira kutsuttiin vuorotellen luokse ja lopulta yhtäaikaa. Hauskaa oli ja treeni oli onnistunut.

*******

Tiistaina meillä oli Hankasalmen kennelkerhon vuosikokous. Hilma oli kahdessa eri kategoriassa listoilla vuoden koira -kilpailussa. Hilma oli vuoden näyttelykoira kisassa 4. ja vuoden rally-tokokoira kisassa sijalla 8. sillä yhdellä tuloksella mikä siitä yhdestä kisasta saatiin jossa viime vuonna käytiin. 

Allekirjoittanut valittiin kennelkerhon hallitukseen ja on siitä oikein otettu! Kiitos todella paljon luotosta kaikille! Lisäksi jatkan koulutusvastaavana (toisin ei ainakaan mitään todettu) ja tulen vetämään koulutuksia taas kevään tullen. Eli kaikkea mukavaa toimintaa on tiedossa!