Onneton helmikuu

Allekirjoittanut ei näköjään kykene mitenkään pitämään blogia ajantasalla. Väkisinkin asioita unohtuu ja niitä kaikkia ei tule tänne kirjattua. Yritetään nyt kuitenkin muistella vähän kuukauden tapahtumia.

Iitahan oli ihmoitettu muistaakseni jo joulukuussa Jyväskylän kansainväliseen näyttelyyn, mutta nyt se jääkin käymättä. Iita pudotti tammikuussa kaikki karvansa joten mitenkään sitä ei kehtaa näytille viedä. Jostain syystä (liittyykö karvan lähtöön vai ei?) Iita myös söi kaikkea sammalista heiniin jne. Lisättiin ruokaan kuitua ja sinkkiä ja katsotaan tapahtuuko muutosta. Ainakaan kaikkia kuivuneita kasveja se ei enää ole niin hanakkaan syönyt.

Tokoiltu on jonkin verran ja tahtia pitää koventaa. Treenattiin yksi maanantai Ellin ja Katjan ja karjakoirien kanssa ja voi että mitä se meno taas olikaan. Paikkamakuu vielä meni ihan suht hyvin (suht= makasi päätään maahan ja näytti tekevän kuolemaa tylsyyteen), mutta luoksetulon harjoittelu olikin sitten hyvin vaikeaa. Millään ei voinut takapuoli pysyä maassa ja jopa Ellin kanssa tehty pysäytysharjoitus meni penkin alle, kun pienet vihreät miehet hyppivät treenipaikan reunoilla. Lopuksi tehtiin seuraamista mikä oli ihan ok, kunnes potkaisin koiraani. Korjataan nyt sen verran, että en tahallani potki koiraani vaan seuraaminen oli sen verran intensiivistä, että joko kolautin Iitaa käännöksessä tai astuin tassulle. Onneksi se ei kovin tuntunut loukkaantuvan vaan pystyi jatkamaan töitä.
Treenien jälkeen Iita sai vähän tehdä tuttavuutta karjakoira Mottiin, mutta Motilta taisi mennä Iitan yli-innokkuus vähän yli ymmärryksen. Joku sopu kuitenkin säilyi ja koirat touhusivat omiaan jonkin aikaa.

Pian treenien jälkeen menin uudestaan treenaamaan Lievestuoreella. Tehtiin seuraamista joka tuntui hyvältä. Nouto oli yli-innokasta, mutta ei anneta sen haitata, kun toinen on nyt innostunut noutamaan. Ensimmäisellä heitolla ei jäänyt odottamaan käskyä vaan loikki hakemaan kapulaa. Palautuskin tökkii, kun neiti jää kapula suussa tuijottamaan tyhjyyteen ja miettimään mitä piti tehdä. Luoksetulo oli paljon parempaa. Tehtiin suoria luoksetuloja ja pylly pysyi käskyyn asti maassa tällä kertaa. Hyvä juttu!

Viime viikonloppuna käytiin treenaamassa tutulla paikalla Lievestuoreella. Tehtiin seuraamista joka oli myöhemmin katsottuna aika kamalaa loikkimista.. taas. Luoksetulossa on paljon tekemistä ja pohdittavaa. Stoppia ei vaan tule. Kaukot oli ihan mieleeni mallikkaan ja siihen ollaan tyytyväisiä. :)

8.2.2014