perjantai 27. marraskuuta 2015

Raveja, näyttelyturismia ja lunta!

Perjantaina 20.11. lähdin käymään Jyväskylässä lounasraveissa. Tarkoitus oli treenata, mutta pelättiin pohjan tekevän vain hallaa koirille joten jätettiin treenit väliin. Pakkohan tytöt oli kuitenkin ottaa mukaan, kun eihän niitä raaskinut kotiinkaan jättää.
Raveissa en ollut käynyt miesmuistiin. Kaikki toi mieleen vanhoja muistoja ja niistä puhuttiinkin hyvässä seurassa. Tuttujakin näkyi ja kelistä huolimatta tunnelma oli hyvä. Ensin katsottiin rauhassa raveja ja lopuksi otin tytöt katsomaan jotain koelähtöä tms.. Hilma oli aiemmin Venekosken mätsärissä nähnyt ponin, mutta raveissa se ei ollut ikinä aiemmin käynyt. Ravihevoset aiheuttivatkin suurta ihmetystä pienessä koirassa. Iita oli täysin sokea koko ravitouhulle. Sitä ei kiinnostanut hevoset tuon taivaallista vaan se keskittyi tutkimaan maata josko sieltä löytyisi hevosen lantaa joka on niiiiiin nannaa! Hilma sen sijaan haisteli, kunnes kavioiden kopina läheni. Silloin se nosti päätään ja jäi toinen etujalka ilmassa tarkkailemaan mitä tuleman piti. Sanakaan se ei sanonut. Katseli vain hiljaa. Koko kotimatkan Hilma nukkui ja se myös jatkoi nukkumista kotona. Selkeästi oli prosessoitavaa ja päässä raksutti: "Mitä minä juuri näin?"



****

21.11. lauantaina koirat saivat jäädä kotiin ja suuntasin itse katsomaan lapinkoiria Jyväskylä KV -näyttelyyn. Parkkeerasin hyvissä ajoin kehänlaidalle, mutta onneksi ei tarvinnut olla yksin. Ihmisiä ja koiria kävi juttusilla ja mukavaa oli. Parasta oli nähdä Iitan veli Reino ja Hilman sisko Helmi.
Pettymyksen tuotti lauantain myyntikojut joita oli todella vähän enkä löytänyt sitä mitä etsin.

Kotiin päästyäni lähdin tyttöjen kanssa metsään. Ajatuksena kaunis, mutta eihän sekään mennyt suunnitelmien mukaan. Märkää ja kuraa oli joka paikassa. Hilma "karkasi" autosta ennen "lupaa". Mopopojat olivat lähellä rallattelemassa ja joku urpo bemarilla meinasi ajaa yli. Enemmän lenkki aiheutti suuttumusta kuin muuta. Mutta tulipahan käytyä.

Painimatsi

Sinne män!

"Onkohan se jäässä?"

Rrrrrravistus!

Iitalla hirtti kaasu kiinni.

Hilma ei pysynyt mukana.

Muruset!

Hilman kielikuva

Iita pieni <3

****


22.11. treenattiin tokoa hallilla. Suunnitelma oli tehty valmiiksi ja sen pohjalta lähdettiin toteuttamaan.

Hilma aloitti:

Kontaktia - Ensin niin, että Hilma istui edessäni ja Mirva naksautti aina, kun Hilma katsoi. Itse sain katsella suoraan eteenpäin. Sitten vaikeutettiin ja käänsin selän Hilmalle. Hyvin se lähti hakemaan istumaan katseen puolelle. Siitä lähdin kävelemään ja Mirva taas naksutteli, kun Hilma hakeutui seuraamaan ja otti kontaktia. Tämä siis toimi. 

Seuraaminen - Ympyrällä peppua mukaan + sivuaskeleet. Tätä molemmin puolin. 

Tähän oltiin päättämässä, mutta Hilma oli toista mieltä. Se lällätteli karkuun ja taas taivas tippui sen niskaan. Ajettiin se raivolla pois ja lähdettiin vaan kävelemään kohti häkkejä. Samalla kutsuin Hilmaa ja se tulikin nätisti luokse. Siitä se sai palkan ja oli selkeästi mielissään. 

Iitan I:

Seuraaminen - Lähdin tekemään palkatta aivan liian pitkää pätkää. Iita epäröi selkeästi ja minä sain kuulla kunniani. Ja aiheesta. Otettiin uusi pätkä ja lyhyempänä ja palkan kanssa. Liikkuroituna otettiin juoksua ja siihen käännöstä oikeaan. Iita hukkui. Se oli isona kysymysmerkkinä. "Ei me äiti ennen olla tällaista tehty." Turhauma sai Iitan haukkumaan ja lähdettiinkin avittamaan sitä käännöksessä. Pieni käsiapu mukaan ja homma alkoi löytymään. Hidas kävely oli helpompaa ja näki, että sitä oli tehty. Siihen kuitenkin itselle muistettavaa, että otan normaalia askeleita vain hitaammassa tahdissa, ettei Iita ehdi istua. Askeleet oikealle oli ihan ok, mutta vasen suunta olikin asia erikseen. Itse pitää muistaa askelten määrä etten laske ihan omiani. Peruutus oli taas hankalaa. Iita hakee herkästi ulospäin ja siihen vain vahvistetaan sitä 1-2 suoraa peruutusaskelta. 

Ruutu - Iita vietiin istumaan lyhyen matkan päähän ruudusta ja kävin näyttämässä sille tarketin. Palasin sen vierelle ja tuijotin ruutuun ja lähetin ja palkka perään. Variaatioita haettiin viemällä koira ruudun viereen ja palaamalla itse alkuperäiselle paikalle lähettämään. Siitä sitten seuruutusta ruudusta pois ja koira istumaan selin ruutuun ja itse naama ruutuun päin lähetys. Siinä tein virheen ja katsoin koiraa joka sai Iitan epäröimään. Uusinta ja oma katse ruutuun niin johan toimi. 

Liikkeestä istuminen - Iita koitti huijata Mirvaa joka naksutteli oikeaa asentoa. Iita istui "naks" ja Iita olikin noussut seisomaan. Saatiin siihenkin kuitenkin muutama hyvä toisto. 

Hilman II:

Paikkamakuu - Lyhyt ja se vaatii harjoitusta vielä paljon. 

Seuraaminen - Liikkuroituna. Ihan kiva, mutta perusasennon voisi vaikka opettaa ihan eka varmaksi. Se uupuu nyt kokonaan.

Luoksetulo - Mirva piti kiinni. Hilma rauhoittuu jo odottamaan, mutta vauhti pysyy iloisena ja railakkaana. 

Kaukot - Tosi hyvät pienellä koiralla. 

Hyppy - Epävarma vielä. Herkästi tarjoaa kiertämistä, mutta odottaa nätisti. 

Loppupalkka toimi hyvin ja Hilma jätti lällättelyt väliin!

Iitan II:

Merkinkierto - Jäätävän vaikea! "Kyllä se kotona osaa" pätee tähän enemmän kuin hyvin. 

Kaukot - Aivan kamalaa. Halusin ne liikkuroituna ja Iita otti kamalan paineen Mirvasta. Se ei voinut mennä maahan mitenkään. Ylös nousi kyllä, mutta maahanmeno oli sen näköistä kuin pientä koiraa pahoinpideltäisiin koko ajan. 

Luoksetulo - Haettiin vauhtia ja sitä saatiin. Enää se ei ole niin räjähtävää kuin ennen, mutta kelpuutetaan. 

****

23.11. treenattiin agilitya teemalla: Erilaiset esteet

Iita aloitti:

Pussi - Ekaa kertaa. Mirva oli ottamassa vastaan, mutta pussi ei ollut Iitalle mikään "juttu". 

Kepit - Kamalan vaikea. Neljä keppiä ohjureilla ja Iita kokeili kaikkea. Se tajusi kyllä pujotella, mutta fiksuna kokeili kaikkea miten pääsisi helpommalla. Se kiersi, se meni ohjurin yli, se ryömi ali ja jämähti paikoilleen ja haukkui.

Puomi - Iita lähti reippaasti, mutta meinasi kääntyä takaisin. Minä pidin toisella puolen vähän pannasta ja Mirva namitti toisella puolen. Iita keksi homman nopeasti ja alkoi mulkoilemaan miksi pidän kiinni. Sitten tulikin jo kiire juosta sen perään, kun se keksi lähteä yksin suorittamaan puomia.



Rengas - Iita meni ohi. Iita meni ali. Iita meni sivusta. Enimmäkseen Iita ohitti.

Hilma:

Hyppy - Minä siivekkeellä ja Mirva hihnassa. Hilma hyppi hienosti yli. Seuraavaksi suora hyppy tarketille. Ei ongelma.

Sylikäännös - Mirva namitti tarketilla. Tämä oli suht helppo ja Hilma seurasi ohjausta.

Poispäin käännös - Vaikea! Minulle edelleen ja koirallekin.

Pussille kävellessä Hilma alkoi taas lällättelemään. Ajettiin se kauemmas ja käveltiin pussille ja kutsuttiin iloisesti ja Hilmahan tuli. Siispä jatkettiin hommia.

Pussi - Ei tuottanut Hilmallekaan mitään ongelmia.

Rengas - Sekin oli ihan helppo juttu.

Iitan II:

Rata
Putken oikea pää 1., keskellä kepit 2., hyppy edessä vasemmalta oikealle 3., puomi 4., putken vasen pää 5., hyppy ennen rengasta 6., rengas kohti kuvaajaa 7., ja etualan hyppy oikealta vasemmalle 8..

1.-2. oli vaikea keppien takia. Piti miettiä mitä kautta ohjaan ja mistä välistä niistän. 

3.-4. oli helppo ja Iita juoksi hyvin puomille. 

5. tuotti vaikeuksia, koska Mirva istui putken takana ja sekös Iitaa kiehtoi. 

6.-7. ekalle ei ongelmaa, mutta rengas taas vaikea. En ehtinyt enää sovittaa vauhtiani, kun sitä alkoikin tuossa olemaan Iitaksi jo paljon. 

8. kierto oli vaikea takaakierto. Sitä jouduttiin vähän muistelemaan erikseen, mutta hyvin sekin meni. 

Treenien lopuksi Hilma sai juosta montuilla ensin Mörrin ja sitten Oivan kanssa ja Iitakin pääsi vapauteen ihanan Urhon kanssa! 

****

24.11. oli vuorossa rally-toko. Molemmat tytöt teki hyvin rataa kokonaisena ja osissa. Minä olin käännöksissä hidas ja tein liian laajat kaaret. Hilmakin jopa toimi ilman, että koko ajan oli nami nenässä kiinni. 

Käteen jäikin ohjeet: "Kehu paljon. Älä hermostu. Vältä omat mokat. Ja kävele."

****

Pari päivää on vietetty metsässä ja tänään haettiin tytöille lihoja ja lisäravinteita. 

Huomenna on tokotreeni ja tulossa on postaus uusista leluista jotka odottaa vielä arviointiaan!






keskiviikko 18. marraskuuta 2015

Rallia ja hyppelöitä

Ihan en ehtinyt keskiviikon puolella tätä kirjoittamaan. Kello on tällä hetkellä 0.07 ja oikeastaan pitäisi olla nukkumassa. Mutta EI! Kuka sitä tähän aikaan nukkuisi. Huomenna on tosin vapaapäivä (=lue metsäpäivä) ja saadaan nukkua vähän pidenpään.

Keskiviikkona siis lähdettiin aamulla treenaamaan Taitaville Tassuille.

Hilma aloitti rally-tokolla ja teki 5 ekaa kylttiä yksitellen ja kunnon palkalla.

Lähtö - Ei ongelmia.
Askel oikealle - Hilman kanssa aika lyhyt askel. Hyvin seurasi mukana.
Koira eteen, vasemmalta sivulle - Hilma teki kuten käskettiin, mutta olin liian hidas ja Hilma ehti istumaan perusasentoon.
Käännös oikeaan - Ei ongelmia.
360° vasempaan - Tehtiin iso ympyrä jotta oli helppoa.

Lopuksi tehtiin Hilman kanssa 4 ensimmäistä kylttiä putkeen ns. ratana. Hilman into ja ilme oli ihanat. Se oli iloinen ja teki reippaasti kaiken. Ei haahuillut yhtään.

Iitan kanssa otettiin kanssa rataa osissa. Ensin 5 ekaa ja sitten loput 7 kylttiä.

Lähtö - Tuotti ongelmia. Ensin tuli ääntä ja sitten Iita meni joka kerta "valmis"-sanalla maahan.
Askel oikealle - Ei ongelmaa.
Koira eteen, vasemmalta sivulle - omat ongelmat ja koiralla vinoutta.
Käännös oikeaan - Ei ongelmia.
360° vasempaan - Tiivis ja kiva.

Lähtöä otettiin monta kertaa uusiksi ja sitä pitää varmistella. Myös 3. kyltti tuotti uusintoja ja itse on varmistettava eteen tuleminen käskyllä "istu". Palkkasin lopulta viiden kyltin sarjasta kunnolla ja hengähdettiin muutama sekuntti ja jatkettiin eteenpäin.

270° vasempaan - Ei mitään ongelmia.
Hitaasti - Ei ongelmia
Normaali vauhti - Ei ongelmia.
Koira eteen, 1,2,3 asken peruuttaen, istu - Todella vaikea. Omat askeleet oli lyhyitä ja koira vinossa.
Käännös vasempaan - Ei ongelmia.
Liikkeestä maahan - Helppo, ei ongelmia.
Maali - BILEET!

9. kyltti tuotti eniten vaikeuksia. En saanut ensin Iitaa eteen istumaan mieluisalla tavalla ja lopulta sössin itse askeleet. Tätä otettiin uusiksi jokunen kerta. Muistettava vain itse ottaa tarpeeksi pitkät askeleet jotta koira pääsee kunnolla mukaan ja annettava ajoissa "istu" -käsky erikseen ja helpotettava siten koiran tekemistä.
Iita teki töitä hyvässä vireessä ja kivalla iloisella ilmeellä.

Toisessa setissä otettiin hyppytekniikkaa. 5 hyppyä peräkkäin matalilla korkeuksilla. Hilmalla oli ensin liikaa vauhtia ja keskittyminen puuttui. Se hyppäsi kolme ensimmäistä oikein ja kaksi viimeistä se loikkasi yhdellä hypyllä. Koska allekirjoittanut ei muistanut mitä pitää tehdä, Hilma tajusi itse korjata hypyt oikeiksi. Otettiin muutama toistoja ja siirryttiin Iitaan.
Iitan tekniikassa ei ollut mitään moitittavaa. Se osasi homman ja sille on seuraavilla kerroilla alettava pidentämään väliä pikkuhiljaa maksi väliksi.

Kolmannessa setissä tehtiin Iitan kanssa putkesta hypylle lähetystä ja valssaten takaisin putkeen. Oli ilo nähdä kuinka hienosti se homma sujuukaan. Mirva auttoi palkkaamalla putken jälkeen Iitan lelulla. Lisäksi otettiin välistä vetoja ja tein sen vain kahdella hypyllä eli yksi välistä veto ja Mirva palkkasi. Ainut vaan, että minun kokematon agilitykoira luki rataa ja yritti jatkaa kolmannelle hypylle. Kokeiltiin uudestaan ja sain sen hienosti kuuntelemaan ohjausta ja Mirva jälleen palkkasi oikeassa suunnassa.
Hilma sai vielä kertaalleen käydä juoksemassa putkeen ja siinä oli Hilman treeni.

Hilman ongelmaksi muodostui hallilla lällättely ja karkuun juokseminen siinä vaiheessa, kun piti kiinni antaa. Siihen tarvitaan sotasuunnitelma ja suunnitelmia on muutenkin niin paljon, että en tiedä mihin ne ylös laittaisin.


tiistai 17. marraskuuta 2015

Demoilua ja vähän muuta

Lauantaina oltiin tosiaan Iitan kanssa Haukkuvaarassa PopDog ry:n koulutusohjaajakurssin demokoirakkona. Jännitin alkuun aivan älyttömästi, kun en tiennyt mitä tuleman pitää. Myös kestona kolme tuntia tuntui kamalalta ajatukselta. Oma kuumeilu ja koiran jaksaminen mietityttivät.
Iloisina lähdettiin kuitenkin mukaan ja jännitys laantui, kun näin tuttuja naamoja ja ihanan positiivisia ohjaajia!

Ensimmäisenä meillä oli alkuverryttelyä ja siihen kuului namihoukutus. Siinä jätettiin koira odottamaan ja siirryttiin itse noin puoleen väliin koiraa ja houkutusta, tarkoituksena saada koira lähtemään ohjaajan mukaan koukaten houkutuksen edestä. Iita juoksi heti houkutukselle, mutta ei yrittänyt sitä toistamiseen tajutessaan, että sitä kautta se palkka ei tullut.
Toinen asia mitä tehtiin testasi tuleeko koira namikäteen vai katseen/posken puolelle. Vasemmalle katsottaessa Iita tuli perusasentoon, mutta oikealle katsottaessa se tuli eteeni, koska oikea puoli on sille vieras.

Varsinaisina tehtävinä meillä oli ensimmäisenä kontaktiesteet. Puomia ei vielä otettu vaan jatkettiin harjoituksia kontaktilaatikolla. Se on edelleen Iitalle haastava. Jotenkin se ei vaan hahmota takapäätään ollenkaan laatikolle vaan koittaa kaikin keinoin astua laatikolta alas.
Keppejä ei olla aikaisemmin kuin kerran kokeiltu joten se oli vaikea. Iita lähti hakemaan hyvin, mutta heti, kun tehtävää vaikeutettiin poistamalla verkkoja, se alkoi oikomaan. Minä sain aika kovaa noottia tokon ja agin sekoittamisesta. Olin hetken shokissa kovasta sanomisesta, mutta keräsin itseni ja jatkoin reippaasti. En siis saisi ottaa Iitaa perusasentoon agissa, mutta kun se vaan tulee siihen. En tiennyt miten se olisi pitänyt lähettää joten käytin käsimerkkiä joka oli ehdoton "EI". Olin sormi suussa, kun en tiennyt mitä tehdä. Minä turhauduin ja Iita väsyi. Lopulta päätettiin jättää kepit siihen ja mennä ulos vähän tuulettumaan.
A:n kontakti oli seuraavana vuorossa. Siinä sovittiin, että ohjaan Iitan kontaktille siten, että jään itse sen vasemmalle puolen jolloin ei vahvisteta perusasentoa. Iita hyppäsi kontaktille reippaasti ja äkkiä tajusi oikean kohdan. Tehtävää vaikeutettiin jo siten, että lähdettiin hakemaan sitä kontaktia minuun päin. Pienestäkin eleestä tuli palkka ja siihen oli hyvä lopettaa.
Viimeisenä oli keinu ja se "suoritettiin" kuuntelemalla sen kolinaa. Iita ei säikkynyt ollenkaan mikä oli järjettömän hieno asia!

Seuraavaksi vaihdettiin kenttää ja siellä tehtäväksi tulivat valssi ja takaa leikkaus. Ensin kuivaharjoiteltiin valssinaskelia joka vaikutti todella vaikealta. Selostin taas jo etukäteen, että minä en osaa ja koira ei irtoa joten me ei osata. Lähdin kuitenkin kokeilemaan. Suoritettavana oli 3xhyppy-putki. Koira jätettiin ensimmäisen hypyn taakse, kutsuttiin, valssattiin toisen yli, valssattiin kolmannen yli ja lähetettiin putkeen. Ensimmäisellä kerralla taisin ottaa vain yhden valssin ja hämmästyin, kun Iita irtosikin nätisti molempien yli. Toisella kerralla kokeilin kolmella hypyllä, mutta toinen valssi oli normaali käännös eli käännyin täysin väärään suuntaan. Lopulta taisin saada valssit onnistumaan ja koiran putkeen. Voi sitä riemua! Me osattiin sittenkin!
Takaa leikkausta ei ehditty ottaa, mutta sai siitäkin jonkun ajatuksen.

Viimeisellä kentällä oli persjättö ja koiran lähetys kauempaa hyppyyn (en nyt tiedä sille parempaa nimeä, korjatkoon ken tietää).
Persjättö/sokkarit oli meille selkeästi helpoimmat. Koira putkeen, sokkarilla hypyn yli ja toiselle poskelle mukaan ja vipaten toisen hypyn yli. Iita suoritti putken niin hitaasti, että ehdin miettiä mitä teen ja mihin meen. Ensin olin toisen hypyn "koiran puolella" ja jouduin koukkaamaan omalle puolen. Siinä hiottiin linjaa ja korjasin liikaa vasemmalle jolloin Iita tuli esteen ohi. Lopulta linja saatiin kohdilleen ja todettiin, että koira meni juuri sinne minne ohjasin.
Viimeinen tehtävä oli vaikein. Siinä piti jättää koira hypyn eteen muutaman metrin päähän, käydä merkkaamassa hyppy ja siirtyä linjaan koiran kanssa seuraavan esteen luo. Koiralle osoitettiin vain ponnistuspaikka. Iitalla auttoi Elli-täti joka palkkasi heti hypyn takana leikillä. Näitä toistoja tehtiin vain pari, koska Iita alkoi olemaan todella väsynyt.

Tästä loppuyhteenvetona: "Päivä oli antoisa. Ohjaajat olivat ihania! Opin paljon virheistäni, kun ne näytetään ja opastetaan korjaus. Iitalle 3h oli aivan liikaa. Se väsyi todella paljon. Kiitos kuitenkin PopDog ry ja kaikki ihanat ihmiset!"

****

Sunnuntai huilailtiin ja Iitallakin alkoi energiataso nousemaan. 

Maanantaina lähdettiin Taitaville Tassuille treenaamaan. Hilma aloitti kontaktikävelyllä. Sitä estettiin touhuamasta omiaan ja suunta vaihtui heti, kun se edisti tai haisteli. Palkkaa tuli kontaktista. Lisäksi tehtiin paljon luoksetuloja. Mikään varma se ei ole. Jos Hilmalla on parempaa tekemistä, en kiinnosta ollenkaan vaikka seisoisin päälläni laulellen "Maamme"-laulua. Muuten luoksetulot ovat nopeita ja Hilma tykkää. Palkkausta kokeiltiin lelulla ja ensin se kelpasikin, mutta sitten into lopahti ja vain namit kelpasi.

Iitan treeni piti sisällään leikkiä ja hömppäilyä. Kaikkea kivaa rankan viikonlopun jälkeen.

Hilma jatkoi pepputreenillä. Tehtiin neliökävelyä molemmin puolin seuraten. Mirva auttoi peppua kääntymään ja Hilma oli todella reipas. Siirsi pyllyä, mutta ei välittänyt tuon taivaallista vaikka oli kahden ihmisen välissä. Jotain mistä Iita taas paineistuu. 
Seuraamisessa todettiin, että jos peppu karkaa ulos, siirrytään "pohkeenväistöön", että saadaan peppu taas mukaan. 
Mirvakin teki Hilman kanssa juttuja ja sitä oli ilo katsella. 
Hilma teki vielä jäävien jumppaa seisomisella ja maahanmenolla. Seisominen tuntui vaikealta kunnes tajusin käyttäväni aivan väärää käskyä. 
Loppuun otettiin vielä luoksetulo superpalkalla.

****

Tänään käytiin metsässä kastelemassa itsemme. Kumisaappaat tulivat todella tarpeeseen. Hauskaa oli kyllä ja paikka oli aika mahtava. Pelkkää sammalta joka paikassa. Koirat säilyivät puhtaina ja nauttivat jolkottelusta.



Huomenna lähdetäänkin taas treenaamaan. 

lauantai 14. marraskuuta 2015

Flunssaa ja yritystä treenata

Koko viikon olen ollut kipeänä ja se näkyy aina koirien kanssa touhuamisen vähyytenä. Yrittää on silti pitänyt.
Joka päivä ollaan käppäilty lyhyitä lenkkejä ja sisällä treenattu kontaktia. Hilma on aivan ihana! Se tarjoaa heti laatikolle kiipeämistä, kun laatikko lattialle ilmestyy. Iitalla taas mene enemmän aikaa, mutta kyllä sekin pikkuhiljaa tajuaa.

Tiistaina suunnattiin metsään ja ajattelin päästää tytöt juoksemaan. Ajatuksena oli taas hyvä, mutta toteutus oli vähän jotain muuta. Ensin taiteilin auton kanssa etten jäisi mutaan kiinni ja sitten pelkäsin koirien puolesta. Tytöillä vauhtia riitti ja vesisateen kastelemat lehdet maassa olivat todella liukkaita. Samoin kaatuneiden puiden rungot. Onneksi vahingoilta säästyttiin ja päästiin ehjin nahoin kotiin asti. Lenkin jälkeen Iitaa selkeästi kylmäsi. Se nukkui pienellä kerällä ja oli turkki kosteana pitkään. Se selkeästi kaipaa sadetakin niskaansa ettei kastu ja palele.

Kännykkäkuvia, mutta märkää oli.
Keskiviikkona lähdettiin treenaamaan Taitavien Tassujen hallille. Oma pää oli niin jumissa, että mitään järkevää suunnitelmaa ei ollut, mutta onneksi Mirvalla oli suunnitelma. 

Iitan kanssa tehtiin perusasentoon tulemisia eri kulmista. Takaoikealta oli vaikeinta tulla sivulle ja näitä olisi hyvä harjoitella lisää. Lisäksi Iita korjaa itse, mikä sinänsä tokossa on hyvä asia, mutta rally-tokossa ei. 
Peruutuksia harjoiteltiin koira edessä ja kahdeksikko oli tarkoitus peruuttaa. Oikealle koiran kääntäminen oli vaikeaa ja luonnollisesti vasemmalle puolelle työntö oli kova. 
Rally-tokoa ajatellen tehtiin sivuaskeleita oikealle jossa huomio pitää kiinnittää pyllyyn joka menee herkästi maahan. Siihenhän se on tosin opetettu. 
Neliökävelyssä näkyi Iitan hyvä takapäänkäyttö ja oma tyhmyys. En anna koiralle mahdollisuutta pysyä mukana. Siispä harjoittelin ilman koiraa kävelyä ja käskyjenantoa. Ja juurikin siten, että koira pysyisi käännöksissä mukana. Lisäksi sain harjoitella täyskäännöstä A4 paperiarkin päällä. 

Toisessa setissä otin oikealla seuraamista. Vierelle tulee vielä namin kanssa, mutta itse seuraaminen (suora pätkä) on kivan oloista. 
Kaukojumppaa eli liikkeestä "maahan-istu" ja palkkaa. Alkoi olemaan vähän liiankin lennokas ja pelkkiä jättöjä maahan ja ekalla "istu" vaihdolla palkka. Joka kerta nousi hyvin, etäisyyttä muutellen. Kokeiltiin myös takapalkkaa pallolla ja toimi ihan hyvin. 
Luoksetuloon hain vauhtia, mutta vieläkään en ole tyytyväinen. En vaan vedä tarpeeksi puoleeni. Olisiko se vanha neuvo "ole kiinnostavampi" taas aika nostaa pöydälle?
Loppuun otettiin paikalla istuminen. Häiriönä toimi agilitykoirakko joka tuntui olevan suuri häiriö Iitalle. Se välipalkalla nousi ylös ja istui samantien, mutta taas palatessa koiran taakse se nousi ylös ja lähti perään. 

Paras treeniporukka: Urho, Iita, Mörri ja Oiva edessä.
Torstaina otettiin pelkkää agilitya. Tehtiin ensin suora putki jonka perässä kolme eri kulmassa olevaa hyppyä. Ihan ensin otin Iitalla pelkkiä hyppyjä ja sitten juoksutettiin sitä putkeen siten, että Mirva houkutteli ja palkkasi kauempana. 

Mietintää mihin lähdetään.


Tanssiaskelin!

Rimat jäi Oivalta vähän korkeiks, mutta hyvin meni.

Iita on innoissaan.


Rakennettiin pieni ratakin ja sitä tehtiin osissa. Radasta en nyt kuvaa tähän saa, mutta se oli helppo hyppy-hyppy-putki-hyppy-putki. Sinäänsä siinä ei ollut mitään helppoa, että aloittelijat löysivät siitä monta ongelma kohtaa. Ensin otettiin pelkkää hyppy-hyppy-putki osuutta joka oli jo ihan tarpeaksi vaikea. Ohjasin koiran lentoon ja palkkasin liian lähellä putken suuta. 
Koko rataa en saanut suoritettua syystä, että Iita on todella paljon kiinni vielä kädessä. Mutta harjoitellaan. Radan loppuosaa tehtiin Mirvan avustuksella. Eli putki-hyppy-putki. Mirva piti Iitaa putken suulla jotta pääsin toiseen päähän ottamaan sitä vastaan. Muuten se alkoi onnistumaan, mutta viimeisessä putkessa oli joku haju ja Iita jäi putkeen.
Loppuun otettiin vielä viime sunnuntailta tuttua putki-hyppy linjaa ja Mirva oli taas palkkaamassa kaukana hypyn takana. Iita jäi vähän putkeen ja oma ongelmani oli, että olen koiran linjalla. Alla vielä video materiaalia agilitysta. 





maanantai 9. marraskuuta 2015

Agility 5/5, nytkö se jo loppui?

Lauantaina mentiin mummin luokse yöksi Iitan kanssa ja Hilma jäi kotiin miehen kanssa.

Jo sunnuntaiaamuna mummi oli vienyt Iitan lenkille ja ennen puolta päivää suunnattiin papan luokse isänpäiväkahville. Siellä Iita sai istua papan sylissä ja viettää aikaa "serkku" Sissin kanssa.

Iltapäivällä meillä oli agilitykurssin viimeinen kerta Haukkuvaarassa. Alkuverkka tehtiin normaalisti ja siihen sisällytettiin niisto neliön muodossa olevien keppien kanssa. Niistossahan ei sinäänsä ollut ongelmaa vaan siinä mihin pitää juosta. Saihin siinä nauraa, kun ohjaajat jo ennen koirien mukaan ottamista juoksivat ristiin rastiin tietämättä itsekään mihin mennä.

Tehtiin ensin pelkkää putkea ja siitä palkaten. Sitten siihen lisättiin hyppy perään. Lopulta oli tarkoitus suorittaa putki-hyppy-putki siten, että koira valssataan hypyltä takaisin putkeen. Iita jäi ensin etsimään tarkettia putken suulta, sitten hypyn takaa ja lopulta taas putken suulta enkä saanut sitä takaisin putkeen.

"Itkupotkuraivari"

Jäin miettimään omaa ohjausta joka oli auttamatta pielessä. Joka kerta ohjasin liian lähelle hyppyä ja liike pysähtyi. Sain onneksi myös ihanalta kouluttajaltamme ohjeita joilla voin nyt yksin harjoitella. Putki pitäisi olla vielä suora, koska se ei vedä tarpeeksi Iitaa. Se helpottaisi pikkuisen.
Lisäksi otettiin välissä pelkkää suoraa putkea siten, että juoksin itse palkkaamaan Iitan putken toiseen päähän. Lähdettiin vähän hakemaan sitä, että palkka tulisikin minulta eikä sieltä tarketilta valmiina.

Näitä siis harjoittelemaan.

Tänään meillä oli vapaapäivä ja olen lähinnä miettinyt loppuviikkoa. Jossain välissä pitäisi treenata, mutta perjantai meillä on vapaa, koska näillä näkymin ollaan lauantaina ja sunnuntain demokoirakkona Haukkuvaarassa. Tiedä sitten mitä pitää sisällään, mutta sittenhän sen näkee!

perjantai 6. marraskuuta 2015

Pöllömaisteri rokkaa!

Ensiksikin: Iita sai eilen postissa uuden takkinsa. Se on iso ja peittää koko pienen lapinkoiran. Ja mikä parasta, se lämmittää.

Tänään meillä oli Haukkuvaarassa toiseksi viimeinen agility kerta. Mentiin ajoissa paikalle ja juotiin alkukahvit. Jutusteltiin mukavia Mervin kanssa jonka jälkeen lähdin hakemaan Iitaa ja kävelyttämään sitä.

Iitalla oli kova meno päällä, kun se tiesi mihin ollaan menossa. Hyvin se oli kuitenkin kuulolla mikä on tullut nyt vasta esiin. Enää ei ole sitä korvattomuutta ja karkailua vaan multa löytyy ihan hyvin hanskassa oleva aikuinen koira.

Aloitettin alkuverkalla ja siinä ne kierrokset taas nousi. Onneksi sormet pysyivät tällä kertaa ehjänä, mutta yritinkin kyllä turvallisuus syistä palkata maahan tai heittämällä enkä suoraan käsistä.

Alkuverkkojen jälkeen tehtiin kuljetuksia esteensiivekkeiden avulla sekä sokkarilla että valssilla. Jotenkin tuo hahmottaminen ei ole minun vahvin juttu joten tein ensin opettajaa koirana käyttäen ja sitten vasta Iitan kanssa. Iita on tokokoirana todella paljon kiinni kädessä ja minä ohjaajana kömpelö ja hidas.

"Kannatetaan ajatustyötä!"

Yhdellä esteellä harjoiteltiin kahdeksikkoa taas. Tällä kertaa eiliset treenit olivat olleet avuksi ja Iita tajusi heti mitä piti tehdä. Etukautta oli jo helppo ja saatiin kahdeksikkoa hyvin tehtyä. Takakautta oli vaikeampi ja siihen sain itselleni ohjeen "juokse vähemmän" ja koiralle vihjesanan "takaa".

Putkea otettiin ensin suorana ja kun se meni hyvin tehtiin mutkaa ja lisättiin este eteen. Tarkoitus oli keilata koira esteen yli putkeen, mutta Iita oli vähän toista mieltä. Minä ja tarketti samalla puolen putkea oli selkeä osoitus siitä, että tarketille piti mennä suoraan. Putkea suoristamalla saatiin hyvät toistot. Kotiläksynä meille siinä olikin putken varmistaminen ja tehdä siitä älyttömän kiva juttu.

Hyppytekniikkaa tehtiin viiden (5) hypyn sarjalla. Iita irtosi tosi kivasti ja ilmeisesti tekniikkakin oli ihan ok. Toistoja tehtiin kolme.

Yhtenä harjoitteena oli kolmen esteen "rivi" ja tarkoituksena itse pysyä samalla puolella esteitä koko ajan, lähettää koira toiselle puolen esteen yli ja esteiden välistä vetää koira takaisin. Tämä oli hauska ja sujui, kun itse olin vain kartalla.

Lisäksi harjoiteltiin vielä kontaktilaatikolla ja A:lla kontaktia. A oli vaikeampi ja siinä on meille harjoitusta jatkossa.

Ainut ikävä asia koko päivässä oli eilisen päivän muistelut pehmeän koiran kanssa. Onnistuin eilen TT:n hallissa heittämään Iitalle palkaksi narupallon kattoon. Katto oli peltiä ja Iita säikähti ryminää. Siellä se tuntui kuitenkin unohtavan asian, mutta tänään se palasi mieleen. Metallisen renkaan kilahdus seinällä sai Iitan pistämään silmät kiinni ja "karkaamaan" taaksepäin. Toinen oli narupallo. Tarkoitukseni oli lopuksi palkata Iita leikillä ja otin narupallon taskusta jolloin Iita loikki karkuun. Palloon ei ottanut kiinni edes saaliilla. Harmitus oli suuri. Onnistuin itse säikäyttämään herkän tytön ja nyt saan korjailla omaa virhettäni.. katsotaan kuinka kauan.

torstai 5. marraskuuta 2015

Toko ja agia

Aamulla olin todella väsynyt. Silti heräsin ennen herätyskellon soittoa. Aamu ei vaan mennyt mitenkään hyvin. Hilma oli oikeastaan se mikä herätti ennen kelloa. Yritin etsiä housuja jalkaani, mutta liian myöhään. Housuja jalkaan kiskoessani, Hilma ehti kolme(!) mattoa ripuloimaan. Haju oli kaamea ja olo ankea. Kyllä vain oli hyviä ne "herkut" maalla. 

Pakkasin Iitan autoon ja lähdettiin TT:n hallille treenaamaan. Aamu oli suhteellisen viileä ja olin iloinen siitä, että päästään halliin. 

Paikalla ei ollut ketään joten saatiin Mirvan kanssa rauhassa laittaa toko juttuja paikoilleen ja tehdä suunnitelma. Siis suunnitelmahan meillä oli molemmilla valmiina, mutta kumpikaan ei sitä muistanut. 

Iitan kanssa tein jäävistä istumista. Se on liikkeenä todella vaikea, kun sitä ei olla tehty. Minä koitin pitää oman pääni pystyssä ja Mirva kertoi mihin asentoon Iita jäi. Joka kerta se niiasi, mutta jäi seisaalleen. Mitään muuta selkeää syytä en sille näe kuin epävarmuus. Koskaan ei ole tarvinnut liikkeestä istua. Sitä jankattiin sen verran, että saatiin muutama ihan hyvä istuminen aikaiseksi. 
Seuraavaksi otettiin nouto ja ensimmäistä kertaa sitten pentuajan vieraalla kapulalla. Ensimmäisellä yrityksellä Iita karkasi kapulalle, mutta muuten liike oli hellyyttävän hieno! Uusi yritys ja neiti nosti pikkuisen lämpöä. 

"Mikä vika siinä ensimmäisessä noudossa oli?"

Toisella yrityksellä Iita karkasi uudestaan. Lisäksi se mälläsi kapulalla todella rumasti. Vasta kolmas yritys tuotti toivotun tuloksen ja nouto oli Iitalta T-O-D-E-L-L-A hieno!
Loppuun otettiin luoksetuloa mikä tuotti ongelmia liikkuroinnin suhteen. Ei Mirvan liikkuroinnissa mitään vikaa ollut vaan Iita kuunteli aivan liikaa liikkurointia eikä keskittynyt juuri ollenkaan. Harjoitusta siis vaatii. 

En ottanut enempää tokoa, koska viikko tulee olemaan Iitalle kova. Toisessa setissä otettiin hömpötellen agilitya. Hauskaa meillä ainakin oli! Iita teki pientä hyppyä ja harjoittelin ohjausta mikä oli taas hukassa. Putkea harjoiteltiin myös ja Iitan piti käydä alkuun monta kertaa tarkistamassa onko siellä palkkaa vai ei. 
Ehdotuksesta kokeiltiin putki-putki-hyppy sarjaa mikä onnistui heti, kunhan vain ohjasin oikein. Koira luki pari kertaa oikein mainiosti huonoa ohjausta. 

"Putkeen ei voi mennä putken läpi. Hyppyä on vaikea ymmärtää jos ohjaajan liike loppuu ja ohjaat siiven yli."

Iita kokeili myös ensimmäistä kertaa eläessään pöytää ja A-estettä. A oli ensin kovin jännä, mutta siitä selvittiin ja jo kolmannella kerralla Iita meni reippaasti ylös ja tuli hienosti alaskin. 

Kaikenkaikkiaan treenit oli hauskat ja rennot. Eteenpäin siis!

keskiviikko 4. marraskuuta 2015

Päiväreissujen parhaimmistoa!

Tänään oli ihan huippu päivä! En oikeasti keksi mitään huonoa tästä päivästä.

Heti herättyäni pakkasin koirat autoon ja lähdin ajamaan isän luokse Havumäkeen. Keli näytti ensin vähän kehnolta, mutta niin se aurinko vain esiintyi tänäänkin. Ensimmäisenä ajoin auton isäni kotipaikalle ja otin kameran ja päästin koirat vapauteen. Tytöt tiesi heti mihin ollaan tultu ja suuntasivat heti pellolle päin.



Ensin tytöt lähinnä juoksivat kilpaa ja painivat ja sen jälkeen alkoi kaikkien jälkien haistelu. Pellolla liikkuu vielä ainakin kettuja, peuroja, hirviä ja supikoiria. Paljon oli siis haisteltavaa. Itse nautin siitä hiljaisuudesta mikä siellä vallitsi. Kävelin nenä kohti taivasta ja vedin raikasta syysilmaa keuhkot täyteen ja nautin.

Iita putosi ojaan jonka yli Hilma hyppäsi.

On ne vaan ystävykset.

Kuljettiin pitkälle, melkein naapurin rajalle asti ja välillä kutsuin koirat luokse. Ilmeisesti tytöt olivat joko hyvin kuulolla tai sitten eilen kokkaamani hirven maksa/munuais herkut olivat täysin vastustamattomia. Muutamat poseerauksetkin ehdittiin ottamaan.

Iita 4v 4kk Hilma 1v 2kk

Erilainen kuva

Kielikuva

Iitan uusi ilme.


Pellolta kierrettiin autolle ja jatkettiin matkaa isän luokse. Tytöt saivat jatkaa ulkona pöllöilyä (piti sisällään pihamaan kiertämistä, mäyrän jätöksen tutkimista, omenoiden ja perunoiden syöntiä..) ja minä sain nauttia isän laittamista herkuista. Lisäksi isän kanssa nikkaroitiin tytöille kontaktilaatikko!

Kaiken kaikkiaan siis mainio reissu. Tytöt olivat kuulolla ja lähtivät jopa kiltisti autoon. Tämä pitää ottaa pian uusiksi!

***

Loppuun pieni mainos!

Joko sinulla on kalenteri vuodelle 2016?
Myynnissä erittäin kiva seinäkalenteri A4 kokoa.
Kalenterin hinnaksi tulee 15€/kpl.
Tilaukset viimeistään 22.11.2015 mennessä.

Sinulla on mahdollisuus ostaa tämä kalenteri ja 
samalla tukea Palokan koirapuistohanketta.
Toiminnan takana on Palokan koiraharrastajat ry.
Kalenterin mallin löydät täältä.

Tilaukset: 

palokanseudunkoiraharrastajat@gmail.com
tai
Facebook:issa viestiä laittamalla Susanna Sistoselle.

tiistai 3. marraskuuta 2015

Liebster Award

Erika Mitteli Riia:n blogista heitti haasteen ja ilman muuta ja ilomielin otan sen vastaan!




"Liebster awardin idea on uusien ja tuoreiden blogien mainostaminen ja se, että pienemmätkin blogit saisivat näkyvyyttä. Liebster award annetaan blogaajalta blogaajalle." 

Säännöt: 

1. Kiitä sinut nimennyttä blogaajaa ja linkitä hänen bloginsa.

2. Vastaa sinut nimenneen bloggaajan 11 kysymykseen.

3. Nimeä ja linkkaa 11 Libster Awardin ansaitsevaa blogia, joilla on alle 200 seuraajaa.


4. Keksi 11 uutta kysymystä nimetyille.



Kysymykset:

1. Mikä on jännittävin kokemuksesi, mitä olet kokenut eläinten kanssa?
-Niitä on todella paljon. Jännitän kaikkea uutta. 

2. Kaikkien aikojen ensimmäinen lemmikkisi?
-Ensimmäinen lemmikkini taisi olla undulaattipariskunta Sindy ja Amiraali.

3. Kerro suosikkiblogisi
-Varmaankin Tuiken, Viiman ja Riehan blogi.

4. Lempiharrastuksesi?
-Koirien kanssa kaikki tekeminen, mutta niiden lisäksi korujen teko.

5. Mikä on erikoisinta, mitä sinulle on sanottu?
-Ei tule kyllä mitään erikoista mieleen.

6. Mikä on koulutaustasi?
-Peruskoulun jälkeen ammattikoulu, Hotelli- ja ravintola-ala pt.(tarjoilija)

7. Oletko koskaan muuttanut?
-Olen muuttanut viisi (5) kertaa. Viimeisimpänä Jyväskylästä Lievestuoreelle.

8. Onko sinulla jokin unelmien lemmikkieläin?
-Koira on ollut aina haaveissa ja nyt niitä on kaksi. 

9. Millainen kotisi on?
-Oma kotini tällä hetkellä on rivitalo, 3h+keittiö.

10. Suurin haaveesi?
-Oma hevonen edelleenkin.

11. Mitä teet ja missä olet viiden vuoden päästä?
-Toivottavasti olen löytänyt mukavan työn ja päässyt omakotitaloon asumaan. 

Haasteen saa:
(Tällä kertaa vain kolme saa haasteen..)

Kysymykset:
1. Mitä lemmikkejä sinulla on ollut/on?
2. Miten päädyit juuri omaan rotuusi?
3. Mitä harrastat koirasi kanssa?
4. Mikä on lempi asusteesi?
5. Oletko ikinä kilpaillut missään lajissa?
6. Kuvaile luonnettasi kolmella sanalla.
7. Mikä on lemmikkisi lempi puuha?
8. Lempi värisi?
9. Minkä ikäisenä olet aloittanut harrastuksesi ja mikä se silloin oli?
10. Oletko mukana jossain yhdistystoiminnassa?
11. Mikä on lempi vuodenaikasi? 

maanantai 2. marraskuuta 2015

Hallikausi käynnistyy!

Taisin perjantaina vihjailla, että meille on jotain uutta luvassa tällä viikolla. Noh, tänään kävin allekirjoittamassa Tassupassi sopimuksen Taitavilla Tassuilla joka tarkoittaa sitä, että pääsemme ainakin kuukauden ajan treenaamaan sisätiloissa.

Ajatus lähti siitä, että haluaisin ensi vuonna päästä Iitan kanssa kilpailemaan ainakin rally-tokossa ja ehkä siinä tokossakin ja siihen tarvitaan työtä ja työkaluja. Lisäksi haluaisin jatkaa Iitan kanssa pienesti agilitya ja Hilman kanssa päästä kokeilemaan opittuja juttuja. Nyt se on mahdollista.

Mirvan kanssa tänään jo otettiin aamupäivästä pienet treenit. Iitan kanssa halusin nähdä mitä se tuumaa hallista. Se ei enää muistellut vanhoja ja toimi hyvin. Vähän liiankin hyvin. Nyt oli tokoon tullut myös mukaan piippaaminen. Tehtiin ensin pienesti seuraamista ja sitten tehtiin kehään tulemisia Mirvan liikkuroidessa. Iita ei pystynyt olemaan hiljaa. Muutaman palkan sain sille, mutta lopulta vein sen vähin äänin takaisin häkkiin.

Avustin Mirvan koirien kanssa (Urho, Oiva, Mörri) ja otin Iitan uudestaan kokeiluun. Tein ihan vain perusasentoja ja leikkiä. Perusasentoihin sain hiljaisuuden ja olin tyytyväinen.

Näillä oli hyvä aloittaa ja tehtiin jo suunnitelmia tälle viikolle. Tämä viikko onkin Iitalle täynnä treeniä ja ajattelinkin huomenna suunnata auton nokan kohti Havumäkeä ja lähteä isää moikkaamaan ja koiria juoksuttamaan pellolle.

Hilma ei vielä päässyt treenaamaan juoksujen takia, mutta n. viikon päästä jo kylläkin. Hilma oli mukana matkassa tänään pienien vatsavaivojen takia. En raaskinut pientä kotiinkaan jättää. Kiltisti odotti autossa treenin ajan.

sunnuntai 1. marraskuuta 2015

Rally-toko

Sekä lauantaina, että sunnuntaina olin seuraamassa rally-toko kilpailuja Haukkuvaarassa. Yritin saada jotain selkoa mitä tämä laji on ja miten kilpailut kulkevat.

Molempina päivinä seurasin alokasluokkaa ja avointaluokkaa. Liikkeet näyttivät molemmissa olevan suunnilleen samat ja mitään aivan kamalan vaikeaa siellä ei näyttänyt olevan. (Melkein harmitti ettei osallistuttu.) Koiria oli todella monesta eri rodusta mukana ja tunnelma vaikutti mukavalta.

Lauantaina puhuin muutaman kisaajan kanssa ja kuuntelin heidän mietteitään omista radoistaan. Osa otti suhteellisen rennosti omat mokansa ja koiransa ajatuskatkot, mutta löytyi niitäkin joiden päälle sadepilvi nousi ja veti mielen matalaksi.

"Rally-tokonhan pitäisi olla kivaa!"

Eikö se sitten ole? Meille toko on ollut viime aikoina ja uusien sääntöjen myötä kirosana ja ajattelin, että rally-tokohan voisi olla kivaa tekemistä Iitan kanssa. Kuitenkin kuulin tällaisen lausahduksen ja jäin miettimään, onko se tosiaan noin vakavaa? Mistä johtuu koiraharrastajien raaka ja julma itsekritiikki ja lajien niin vakavasti ottaminen?

Minä olen kovinkin kilpailuhenkinen ja voitontahtoinen. Vihaan häviämistä. "Mä lopetan!", on kuulunut usein suustani, kun olen jonkun pelin hävinnyt.

Koirien kanssa harrastaminen on kuitenkin eri asia. Minä miellän sen niin, että saan tehdä koiran kanssa yhdessä jotain kivaa. Kaikki mitä ollaan kokeiltu on ollut kivaa. Kilpailtu ollaan tokossa ja sekin on ollut kivaa vaikka virheitä tulee ja tulosta ei näy.

"Aina on jotain parannettavaa!"

Lähdin kuitenkin tänään kisoista positiivisuus päällimmäisenä mielessä. Ne iloiset kehut mitä kehistä kuului ja ne todella iloiset koirat joita tänään näin, kertoi lajista kaiken. Rally-toko on kivaa! Joskus voi harmittaa ja ohjaajat tekevät virheitä. Jopa koirat erehtyvät välillä. Silti ihmisillä säilyi iloinen mieli. Onnea vielä kaikille tulosta tehneille! Oli kiva jutella uusien kasvojen kanssa ja nähdä paljon ihania koiria! Kiitos Mirvalle sunnuntai seurasta ja oli ilo olla avuksi. Urho, Oiva ja Mörri on mahtava kolmikko!

Ensi vuonna mekin uskalletaan!