F*uck the animals

Ensin mukavempia asioita.

Viime torstaina (29.8.) käytiin Iitan kanssa tokoilemassa. Löysin omalta kentältä sopivasti häiriötä joten treenistä ei tullut millään tapaa tylsä. Vallattiin hiekkakenttä ja vieressä nurmella pikku pojat pelasivat jalkapalloa. Lisä haastetta toi jättikokoinen rusakko joka loikki vähän matkan päässä ja yritti aiheuttaa pahennusta.

Aloitettiin treenit seuraamisella. Se oli todella tiivistä taas. Ehkä voisi jopa mennä painamisen puolelle. Ainut mikä silti eniten harmitti oli oma moka, kun en taas jostain syystä älynnyt hetsata alkuun ollenkaan joten vire oli mitä oli. 

Seuraavaksi tehtiin noutoa. Lisänä oli vielä "odota" -käsky, kun kapulan heitän. Käskyllä Iita lähti reippaasti hakemaan kapulaa ja tuli samalla hyvällä vauhdilla takaisin. Mitään kapulan mälläämistä ei nyt ollut. Lisäksi mikä parasta irroitus tapahtui vasta käskystä! Sisäharjoitukset irroittamisen suhteen ovat tuottaneet tulosta.

Liikkeestä seisominen oli tällä kertaa oikein hyvä. Seuraaminen tässä oli parempaa ja seisominen tapahtui heti. En uskaltanut jälkeeni katsoa, kun pelkäsin Iitan menneen maahan, mutta siellähän se seisoi ja sai siitä palkan. 

Loppuun tehtiin vielä kaukoja. Ensimmäisellä yrityksellä välimatkaa oli varmaan liikaa. Eka I-M oli hyvä, mutta sitten se ei enää noussutkaan kuin vasta kolmannella istumaan. Uusi yritys lyhyemmällä etäisyydellä I-M-I-M hyvät vaihdot ja hurjat leikkimiset loppuun.

Sitten se ikävempi asia. Olen jo pitkään miettinyt mikä ihme ja kumma Iitaa kutittaa koko ajan. Ensimmäisenä ostin apteekista rauhoittavaa shampoota, kun mitään muita oireita ei ollut kuin kutina. Shampoolla ei ollut ihmeempää vaikutusta. Sitten sain vinkin, että koirassa saattaa olla täitä vaikka mitään ei näkyisikään. Ostin Exspottia apteekista alkuviikosta ja vetäisin sen niskaan. Kutina kyllä jatkui ja mitään ei karvan seassa sittenkään näkynyt. Seuraavaksi kuulin, että toinenkin koira kärsi kutinasta ja sillä näkyi turkin seassa elämää. Täitähän ne oli. Yhteinen nimittäjä oli sama mökki millä koirat olivat olleet. Syynäsin Iitaa harjan kanssa ja karstaan tarttui kuin tarttuikin yksi kuollut täi. Onneksi vihulaiset eivät tartu ihmiseen ja ovat hoidettavissa. Harmittaa vain kutina joka vielä jatkuu ja saattaa jatkua pitkäänkin vaikka tartunta olisi hoidossa. 

Siispä fuck the animals ja eritoten supikoirat ja ketut! I brest my face.

Koko kesän päivitykset -maraton

Heinäkuu tiivistettynä oli lomakuukausi. Viikko oltiin Iitan kanssa Lievestuoreella loikoilemassa. Viikolla vietettiinkin pienen karvattoman koiran syntymäpäiviä. 2 vuotta tuli mittariin että pätkähti. Millään ei meinaa uskoa, että siitä on oikeasti tulossa iso koira. Ei enää pentu.

Virallinen 2v kurja poseeraus. :D

Kurja ja kurjan nakkikakku.

Toinen viikko vietettiin isäni luona Havumäessä. Iita sai "pappalassa" juoksennella irrallaan ja telmiä pihassa. Tosin neitin käsitys pihasta vähän laajeni viikon mittaan. Milloin mistäkin metiköstä sain sitä huudella ja etsiä. Iita myös ui ja metsästi hiiriä, oksenti heinää, söi kuin ahmatti ja etsi edellis kesänä piilottamaansa luutaan huonolla menestyksellä.

Vauhtia piisaa!

Jäkäläkummun Riimi jäkäläkummulla

Uimamaisteri

Viikon päätteeksi mentiin mummon ja toisen papan luokse yöpymään. Siellä Iita sai leikkiä pitkästä aikaa Topin kanssa ja vauhtia kyllä riitti. Iita ui useita kertoja joessa ja allekirjoittanut jatkoi vain rentoutumistaan.

Little moment of peace - Iita & Toby

Tässä vaihessa Iita jäi mummon hoiviin, koska mummo kovasti tahtoi kaveria itselleen. Viikon Iita vietti siis vielä Havumäessä ja allekirjoittanut mökillä Suonenjoella. Iitan viikko oli mennyt marjastaen, uiden, hiiriä tappaen, karkaillen ja lenkkeillen. Eli ihan koiran elämää.

Viimeinen lomaviikkoni oltiin Lievestuoreella. Nautittiin vähästä lomasta mitä jäljellä oli.

Arkeen paluu oli kyllä kaikille aika kurja. Iita ei pitänyt kaupunkiin tulemisesta ja minä töistä. Jos jotain hyvää on etsittävä niin treenit on taas aloitettu. Viikko sitten perjantaina Iita sai viettää aikaa vanhan kultsuherran Santun kanssa. Santtu ei niin välittänyt Iitan kiljumisesta ja vaativasta leikkiin kutsusta (tai käskystä), mutta innostui kuitenkin riehumaan nuoren naisen kanssa.

Viimeisimmät treenit meillä oli keskiviikkona (21.8.). Tehtiin n. 3min paikkamakuu ja harjoiteltiin lähinnä sitä asentoa. Nyt se oli aika hyvä.
Seuraamisessa meinasi väkisin lähteä mopo keulimaan, mitä ei ole aikoihin tapahtunutkaan. Korjasi hyvin ja kontaktikin pysyy nyt paremmin kuin aikoihin.
Kaukot pysyi hyvin paikallaan. Ainut miinus oli se, kun jostain syystä maahan mentäessä toinen etujalka oli pakko pistää rinnan alle koukkuun.
Luoksetulo + pysäytys meni taas hienosti. Muutaman askeleen ehkä "hiipi" ts. ei pysähdy kuin seinään, mutta pysähtyy kuitenkin.
Liikkeestä seisomista lähdettiin harjoittelemaan kivan kautta uudestaan. Menin itse puolihölkkää ja koira tuli mukana siitä iloinen "seiso" ja nami perään. Samaa toistettiin useita kertoja ja sehän seisoi. :)

Kaiken kaikkiaan treenaminen on nyt kivaa. Sisällä ollaan harjoiteltu noutokapulan pitoa ja luovutusta. Nyt ehtii jo antaa sen irroituskäskynkin ja neiti jopa pitää sitä kapulaa suussaan. Kyllä tämä tästä kasaantuu. Jotenkin kaikki vaan tuntuu sujuvan. Onko koira kasvanut loman aikana vai mitä on tapahtunut?

Lisäksi pyöräily on taas mukana ohjelmassa. Tarkoitus olisi vielä löytää tarkoitukseen paremmat ja istuvammat valjaat, että jos jollain on hyviä ehdotuksia niin niitä otetaan mielellään vastaan!