maanantai 12. helmikuuta 2018

Aktivoitumista

Yritetäänpäs taas kasata ajatuksia ja päivittää blogia.

Vuosi on alkanut enimmäkseen treenaamisen merkeissä. Toki ollaan nautittu lumesta ja sen tuomasta valostakin. Treeneissä ollaan harjoiteltu rally-tokoa molempien kanssa ja pienesti jotain tokoon viittaavaa. Hilma on kunnostautunut tokossakin sen verran, että paikkamakuu alkaa sujumaan ja kapulanpito opittiin (molemmat) kuin vahingossa.

Kapulan pidosta:

Hilman kanssa aloittiin naksuttelulla jo aikaa sitten. Se tajusi kyllä heti, että kapula on se pointti harjoituksissa, mutta kestoa en saanut pidolle millään. Eräänä päivänä Hilma oli jostain löytänyt astianpesuun tarkoitetun sienen ja leikki sillä innoissaan. Otin sienen ja köytin sen kapulan ympärille ja tarjosin sitä Hilmalle ja sehän piti sitä. Tosin juttu meinasi mennä vähän ranttaliksi joten otin sienen pois ja siirsin sen palkaksi. Yleensä en kannata hirveästi pakotteita koulutuksessa, mutta tällä kertaa kokeilin. Tarjosin Hilmalle kapulaa jonka se sylki heti pois. Kielsin, tarjosin uudestaan ja pidin leuan alta kahdella sormella ettei Hilma saanut kapulaa tiputettua. Irroituskäsky ja sieni palkaksi. Seuraavalla toistolla ei tarvinnut pitää mistään kiinni, irroituskäsky ja sieni palkaksi ja siinä meillä oli hyvä alku.


Muutenkin ollaan Hilman kanssa saatu yhteistyötä toimimaan paremmin ja se tekee hyvällä motivaatiolla töitä. Se on aina innoissaan lähdössä tekemään ja on aavistuksen totisempi kuin Iita. Hilma ei häsellä omiaan vaan todellakin tekee sen minkä osaa ja yrittää vaikkei osaisikaan. Hilman kanssa on aina kiva touhuta. 



Entä Iita sitten? Iita on ollut korvaton ja palannut kersaikään. Sen kanssa treenaaminen on haastavaa ja se häslää minkä ehtii. Kyllä se ehkä sen verran osaa, että uskalsin senkin kisoihin ilmoittaa. 

Tokon paikkaistumisessa tajusin kuitenkin jonkun olevan pielessä. Minuutin aikana Iita nosti vasenta etujalkaansa ainakin 20 kertaa ja tuli sellainen olo, että enää ei ole kyse malttamattomuudesta tms. vaan jossain on kipuja. Otin yhteyttä luottohierojaamme Mirva Rantalaan joka tuli viime maanantaina hieromaan Iitan. Iita oli todella kipeä. Se vinkaisi kivusta vaikkei sitä kunnolla voitu edes käsitellä. Vasenta lapaa ei oikeastaan ollut ollenkaan. Hieronnan jälkeen saatiin lainaan treenikaverin Back On Track jota Iita on kotona mielellään pitänyt. Uusi hieronta varataan vielä jotta saadaan pieni riepu taas jonkinlaiseen kuntoon.