Kartalla

Viime viikolla meillä oli taas perjantaina myrkytys asunnossa ja senpä vuoksi Kaapo ja Iita saivat mennä päivähoitoon mummille. Eihän siinä koiran hoitamisessa mitään, mutta kun se kissa. :D Kaikki meni kuitenkin hyvin ja päästiin taas illaksi kotiin.

Lauantaiaamuna sain todella ikävän herätyksen. Heräsin siihen, että joku oksentaa ja se oli tietenkin Iita. Nousin ylös ja huomasin, että sitä tavaraa oli tullut toisestakin päästä. Laskin Iitan makkarista pois ja se menikin keittiöön juomaan, mutta siellä sattui uusi vahinko ja nyt ulosteen seassa oli jo verta.

Mitä tekee hysteerinen ensikoiran omistaja?

Heitin maton pyykkiin ja vaatteet niskaan. Ulkona Iita ulosti jälleen jotain löysää ja verensekaista. Kotiin päästyäni soitin eläinlääkärille kysyäkseni mitä tehdään. Koska Iita joi kuitenkin hyvin, eläinlääkäri kehotti seuraamaan tilannetta kotosalla. Todella vetelähän koko lapsukainen oli ja voimaton. Riisin keitinvesi ei ollut houkuttelevaa ja Inupekt Forte -tabletit aivan kamalia.

Muutama päivä siis mentiin riisillä, raejuustolla ja seillä. Tänään annoin jo vähän oikeaa ruokaa mukaan ja maha on pysynyt kunnossa. Epäilyksenä ovatkin: "Söikö se jotain lammenrannasta vai aiheuttiko risut moisia vatsanpuruja?".

Eilen sunnuntaina sain mieluisan viestin Elliltä joka lupasi tulla meillepäin lenkkeilemään Mion kanssa. Lähdettiinkin reippailemaan hienoon säähän metsään. Koirilla tuntui olevan ihan mukavaa jolkotella polkuja ja Iitakin melkein malttoi mielensä ja MELKEIN käyttäytyi. :D Ongelmaksi muodostuikin koko joukon huono suuntavaisto ja polkujen loppuminen. Mahtoi sitä yhtä hiihtäjää naurattaa, kun kaksi naista koirineen konttaa metsästä hiihtouralle kysyen: "Missä mahdetaan olla?" :D

Selville vesille päästyämme Elli kävi Siwassa ja Iita oli paikkamakuussa sen aikaa kaupan pihassa Mion pitäessä vierellä vahtia. Palkittiin itsemme tutun kaavan mukaan Pepsillä ja pullalla. :D Kiitos vielä kovasti seurasta ja kyllä se Mion on vaan ihan huippu kurjakoira! <3

Tänään Iita pääsi aamusta lähtemään mummin ja papan kanssa mökille. Koko päivä meni mökillä touhutessa. Ainut pieni lapsus sattui lapinkoiralle, kun se näki metsästäjän päivän saaliin. Pieni pupu sai lappalaisen pasmat sekaisin ja sille oli vain pitänyt haukkua vaikka henki olikin jo pupun jättänyt ja siten haukkua ei enää tarvittu. :D

Yrittänyttä ei laiteta..

Viime ajat on olleet aika hiljaista. Mitään ei olla tehty eikä missään käyty.

Tänään allekirjoittanut otti itseään niskasta kiinni ja lähti treenailemaan. Meidän lähellä on kiva päiväkodin parkkipaikka jossa on hyvä yhden koiran kanssa treenailla. Parkkipaikka on osittain aidattu ja siitä näkee hyvin jos joku menee ohi.

Aloitettiin paikkamakuulla. Kelloa en katsonut ja huomiota kiinnitin siihen, että koira olisi mahdollisimman paikoillaan. Hyvin meni. Seuraamista tehtiin erilaisilla kaavioilla. Seuruutin pidenpää pätkää ja lyhyempää, käännöksillä ja ilman. Itse koitin keskittyä katselemaan eteenpäin ja palkkasin silloin, kun Iita oli nätisti. Hienosti meni. Olin todella tyytyväinen. Lisäksi tehtiin erikseen käännöksiä paikallaan. Luoksetulo oli vähän laiskaa. Nyt Iita oli kyllä kuulolla ja lähti heti käskystä, mutta vauhtia saisi olla enemmän. Liikkeestä seisominen oli nyt paremmin hajulla ja sitä tullaan jatkossakin harjoittelemaan maahanmenoa enemmän. Palattiinkin tuossa seisomisessa vähän taaksepäin ja muisteltiin miten se menee. Pari hienoa pysähdystä ja se oli siinä. Lisäksi otettiin noutoa ja Iita lähtikin hienosti hakemaan kapulaa, mutta palautus meinasi mennä läskiksi. :D Hyvin se kesti kuitenkin pientä ojennusta asiasta ja oikein kovat kehut hyvästä palautuksesta. Pitoakin löytyi jo jonkin verran ja sitä koitetaan lisätä pikkuhiljaa.
Pientä käytöshäiriötä aiheutti pari dobberia jotka menivät parkkipaikan ohi ja siitä käytiin aika tiukka keskustelu, tarvitseeko toisien koirien näkemistä kommentoida vai ei. Taisin voittaa eli tilanne Milla-Iita 1-0.
Loppuun tehtiin vielä vähän käännöksiä ja kovat kehut hyvästä työstä.

Kaikin puolin jäi hyvä mieli reippaasta pikku koirasta. :)

Eilen Iita vietti päivän mökillä mummin ja papan kanssa. Kovasti sai sieltäkin kehuja. Hyvin pysyi pihassa irrallaan ja juoksi kovasti. Äitinikin oli treenannut seuraamista mökillä ja on hienoa kuinka joku muukin innostuu tekemään pienen pätevän kanssa. <3

Nyt tämä tyttö jättää koiran mummin hoiviin ja lähtee valmistautumaan syntymäpäivien viettoon. Taas tulee vuosi täyteen, mutta aikuiseksi en kasva!

Uusi vuosi, vanhat jutut

Vuoden vaihtumista vietettiin Iitan kanssa eri osoitteissa. Ihana äitini halusi olla avuksi ja pitää seuraa Iitalle, kun vastuuton omistaja lähti juhlimaan. Ihan hyvin se kuitenkin meni näinkin. Iita ei liiemmin stressannut pauketta, mutta ihmetteli kyllä pää kallellaan ja oli hieman epävarma koko jutusta. Minä taasen.. noh, se on juttu erikseen. ;)

Viikko on mennyt nopeaan ja itse en ole ehtinyt kuin stressata töistä ja treenaamisesta. Jälkimmäinen ilmeisesti ahdistaa nyt siinä määrin, että ei oikein huvita. Olen taas jumissa, mutta en tiedä missä.

Iita tarjoaa sisällä koko ajan itseään perusasentoon, että: "Voitaisko tehdä jotain?". :( Harmittaa niin pirusti, että ihan itkettää. Mielessä pyörii erinäisiä vaihtoehtoja ja jotain pitäisi tehdä.

Eilen Iita sai mennä mummolle hoitoon päiväksi, kun meille tuli tuholaistorjujat. Mikä parasta koira sai kaverikseen kissan. :D Kaapo oli heti kuin kotonaan ja Iita vaan ihmetteli järjestelyä.

Nyt lähden etsimään kadonnutta motivaatiota ja mietin miten saisin jonkun porukan kasaan kerran viikossa jonnekin minne itsekin pääsisin.

Treeniä ja uhmaa..

Tänään käytiin kävellen moikkaamassa Topia. Koirat viettivät aikaa pihassa telmien ja Topikin oli hienosti kuulolla.

Iitan kanssa treenattiin pitkästä aikaa ja äiti toimi Topin kanssa hienosti häiriönä. Tehtiin seuraamista pidempiä pätkiä. Toivoin, että koiran saisi jotenkin asettumaan seuraamaan nätisti, mutta toiveeksihan se jäi. Kengurubensaa virtaa edelleen suonissa, mutta hyviäkin pätkiä tuli. Täyskäännökset oli ihan ulalla, mutta saatiin sinne joku hyväkin käännös. Itse koitin keskittyä liikkumaan eteenpäin katselematta koko ajan koiraa.
Tehtiin myös lyhennetty paikkamakuu siten, että äiti kulki Topin kanssa meidän välistä ja kierti Iitaa ympäri. Hienosti Iita pysyi maassa. Katsoi vain välillä minua kuin kysyen: "Saako mennä mukaan vai pysynkö tässä?". :D
Loppuun tehtiin vielä noutoa ja Iita lähti oikein innokkaasti hakemaan kapulaa (käskystä) ja toikin sen vauhdikkaasti. Perusasennossa kapula tippui pari kertaa, mutta Iita nosti sen käskystä uudestaan ja sai palkan vasta, kun sain kapulan käteen.

Topin kanssa treenattiin sisällä vähän perusasentoa ja tutittamalla seuraamista. Kovin oli innokas kaveri. Lisäksi tehtiin luopumisharjoituksia, mikä oli pirun vaikeaa, kun nakki oli niin vastustamaton juttu. Hyvin pikkukoira kuitenkin käytti hoksottimiaan. Lisäksi harjoiteltiin käskyä "ei ota". Sekin oli vaikeaa, mutta lopulta Topikin jäi miettimään mitä pitää tehdä, että sen nakin saa.

Iitalla on huomattavissa pientä uhmaa. Korvat on koristeena ja kaikille koirille pitää murista. Se murisee parvekkeella jos joku kulkee ohi ja se murisee lenkillä. Mitään ei kuunnella ennen kuin minä hermostun. Kaikki menee ihan ohi mitä sille sanotaan. Jospa tämä olisi taas joku "vaihe"..

Loppuun vielä vähän jotain ikävää, eli Topilla on nenäpunkkeja joka tarkoittaa sitä, että Iitallakin on. Vihaan niitä niin paljon! Kuluneen vuoden aikana Iita on saanut nenäpunkkilääkityksen ainakin 2 ellei 3 kertaa. :( Nyt se on taas edessä.

Ei lopu kulumalla..

Nimittäin virta koirasta! Alkaa tuntua jo ihan toivottomalta tämä eläminen, kun yhdessä on virtaa aina vaan. Tulikin uusia nimiä Kermitin ja perus Iitan rinnalle: Duracel-pupu, loppumaton luonnonvara, ikiliikkuja..

Joulu aattona käytiin vielä Iitan ja Topin kanssa metsässä. Ja voi sitä riemua.

 

 

Joulupäivänä lähdettiin siskoni luokse ja Iita pääsi mukaan. Eihän sitä voinut kyydistä jättää, kun Iitaahan sitä nimenomaan kylään odotettiin. ;)

 

Iita tuli taas ihan suht hyvin toimen pienempien tyttöjen (Sissi ja Minni) kanssa. Minni oli edelleen sitä mieltä, että iso koira on kuolemaksi, mutta jotain edistystäkin oli huomattavissa. Enää ei alkanut se vimmattu rapsutus stressin puhjetessa ja uskallettiin tulla jo vähän haistelemaankin omatoimisesti isompaa koiraa.

 

Ihanaa oli seurata, kun kummityttöni leikki Iitan kanssa lattialla ja leluna toimi pieni luu. Jokseenkin hieno tunne, kun huomaa, että on jossain asiassa onnistunut. :)

 

Tapanina otettiin rauhassa kotona. Torstaina alkoikin työt ja ollaan tehty tylsiä hihnalenkkejä pari päivää tässä ihan hoodeilla. Kohta otetaan tokokamat mukaan ja lähdetään Topia vielä moikkaamaan. Topilla oli ollut vähän vaikeata siellä joten teen ilkeänä kouluttajana paluun. :D Nyt siis Siwaan ostamaan nakkeja paketti ja kohti vuoden viimeisiä treenejä. :D

Joulua kaikille!

Täällä ollaan! Vaihdettiin osoitetta pariksi päiväksi ja tultiin tänne veljeni huushollia kaatamaan. :D Eilen käveltiin Iitan kanssa pakkasessa kassien kanssa reippahasti perille. Iita on saanut leikkiä "serkkupoika" Topin kanssa ja välillä pitääkin menoa rauhoitella.

Eilen kaverukset olivat paljon pihalla irrallaan ja juoksivat kovasti kilpaa. Sisällä painittiin ja juostiin. Illalla kävin Iitan kanssa vielä kävelemässä Laukaan kirpputorimarketille ja takaisin. Iita sai olla koko matkan irti ja kirpparin pihassa odotellessa Elliä tokoiltiin pikkuisen. Ihan leikiksihän se meni, kun liikkeestä seisominen oli maahanmeno joka kerta ja lopuksi oli ihan sama mitä sanoin niin koira meni maahan. :D

Iso kiitos vielä Ellille uudesta treeniliivistä! Se on ihan huippu! (Laitan kuvia, kun sellaisia saan.) Kiitos myös Iitan uudesta pannasta!

Tänään käydään vielä ulkoilemassa ja annetaan koirille liikuntaa oikein kunnolla.

Topinkin kanssa ollaan eilen naksuteltu ja katsotaan josko tänään jatketaan. ;)

Joulun alus juttuja

Kuluva viikko on mennyt aika pitkälle vain oleskellessa. Mitään ihmeellistä ei olla tehty. Treenit on jätetty taka-alalle. En osaa sanoa kuinka pitkäksi aikaa. Ulkoiltu on normaaliin tapaan, mutta siihen se on jäänytkin.

Keskiviikkona Iita oli ruokataukoni aikana tehnyt omia askartelujaan. Palasiksi oli mennyt tyhjä kirjekuori, kalenteri ja tussi. Kaikki tämä vain siksi, että en tullut normaaliin tapaani kotiin syömään.

Tänään päästiin Lykyn kanssa hiekkakuopalle juoksemaan. Ensimmäinen yritys meni pieleen, kun tiellä ohi juoksi hevonen ja Lykyllä pamahti vietit niin päälle, että olisi ollut vain typerää päästää se siellä irti. Vaihdettiin siis paikkaa. Mentiin samaan paikkaan missä aiemminkin käytiin koiria juoksuttamassa. Tällä kertaa koirat leikkivät keskenään ja kävivät kyllä metsän puolellakin juoksemassa. Lunta oli ihan kivasti ja koirat muistuttivat lähinnä delfiinejä loikkiessaan hangessa.
Meitä ihmisiä lähinnä palelsi. Varpaat meni täysin jäähän ja liikkuminen hangessa oli haastavaa. Ainut joka todella taisi nauttia olostaan oli Iita. :D

Kiitokset taas Tialle ja Ristolle!

Huomenna suunnataan Iitan kanssa veljeni luokse katsomaan Topia ja viettämään joulua sinne perheen kesken. Jos hyvin käy, voin saada vielä joulukuvan tännekin otettua. :D Viime tippaan menee, mutta niinhän kaikki minulla tuppaa menemään.