Pöllömaisteri hallissa

Sunnuntaina meillä oli kolmas kerta agilitya ja se kerta oli Haukkuvaarassa. Kerta oli meille ihan ensimmäinen, kun Haukkuvaarassa oltiin. Halli oli lämmin ja puitteet siellä oli todella hyvät. Tykkäsin kovasti. Iitakin oli yllättävän rento eikä pelännyt mitään.

Sylikäännökset ja poispäin käännökset: Onnistuivat jo kivasti. Enää Iita ei ihmetellyt ohjausta vaan meni vauhdilla yli.

Kasikko: Oli edelleen haastavaa.

Okseri: Ei aiheuttanut mitään hämmennystä. Iita karkasi tarketille heti, kun sain sen sieltä pois.

Kontaktilaatikko: Oli haastava. Aiemmin ei oltu naksuteltu ollenkaan ja se oikean asennon löytäminen oli haaste ja palkkaaminen myös. Olin auttamatta hidas ja epäselvä koiralle.

Rengas: Ensin otettiin muutama hyppy irtorenkaalla ja siirryttiin oikeaan. Hyvin sekin hahmottui eikä ongelmia syntynyt.

Siinä olikin meidän treenit. Tuon enempää ei tuntiin saatu mahtumaan. Paljon jäi tekemättä mikä vähän harmittaa.

Iitan vire oli hurjan korkealla. Se puri molemmat peukaloni verille ja yhteen sormeen tuli hieno mustelma. Vähän jouduin sitä rauhoittamaan, mutta muutenhan sitä oli ilo katsella.

Edelleenkään en saanut kuvaajaa, koska aika oli kortilla.

Lopuksi pidettiin vielä kyselytunti(kaksi) ja oli puhetta mahdollisesta jatkosta tälle. Mikäpä olisi sen mukavampaa. Läksyjäkin tuli ja niitä on maisteltu. Sokkarit ja valssit pyöritellään tässä parin viikon aikana alulle ja Iita pääsee hierojalle tällä viikolla vielä.

Lisää agilityä ja syksyn herkkuja

Perjantaina oli toinen kurssi kerta. Lähdettiin Iitan kanssa kaksin matkaan ja mikä parasta, omalla autolla!

Perjantai-iltana satoi mukavasti vettä ja kaikin puolin oli aivan harmaata. Mielikin oli vähän maissa vielä matkalla, mutta päätin jättää ikävät asiat autoon ja keskittyä vain olennaiseen.

Lämmittelyt: Samat kuin ensimmäisellä kerralla ja ne meni oikein kivasti.

Harjoituksina oli ihan yksittäiset hypyt erilaisilla ohjauksilla.

Hyppy: Itse olin polvillaan esteen siivekkeen kohdalla ja namitin ylityksistä.

Hyppy tarketille: Iita ei oikein irronnut. Se edelleen odotti käskyä/lupaa jota ei vain tullut, mutta avustaja sai vetoa tarkettia kohti.

Sylkkäri: Iita teki todella hyvin aina, kun osasin ohjata enkä lähettänyt koiraa lentoon tai ohi esteen.

Poispäin käännös: Todella vaikea. Jalat solmussa, kädet missä sattuu, ja pää jumissa. Tätä on kotonakin harjoiteltu, mutta en saa sitä vielä onnistumaan hypylle ohjaten.

Kasihyppy: Hypyn edessä seisoen pienellä liikkeellä koira yli ja ulkokautta kiertäen toiselle puolella, että koira suorittaa hyppyä kahdeksikolla.

Putki: Iita meni todella innolla putkeen ja saatiin monta hyvää toistoa. Ensi kerralla saa vähän vaikeuttaa.

Piemeys valtasi nopeasti Hangan lavan, mutta päästiin sieltä poiskin. Tehtävät oli mielekkäitä joskin vaikeita. Kivaa meillä silti Iitan kanssa oli.

***

Eilen saatiin koirille ja itselle herkkuja. Hirvipaisti meille palvelusväelle ja koirat saivat hirven sisäelimiä joista ajattelin askarrella treeninameja ja hirven luita joissa oli hyvin lihaa mukana. Tytöt haistoivat heti, että pakkaseen menee herkkuja ja lupasinkin alkuviikosta ottaa mattoja sivuun ja pitää herkkupäivän. Iso kiitos isännän veljelle! 

Kohta mennään taas. Tänään päästään Haukkuvaaraan kurssilla harjoittelemaan lisää tätä kiehtovaa ja ah, niin vaikeaa lajia. 

Heijastin valistus!

Pakko oli tulla kirjoittamaan pieni valistusteksti näihin pimeisiin iltoihin liittyen. Käyttäkää ihmiset heijastimia ja muistakaa se koirakaverinkin näkyvyys. Meitä vastaan tuli illalla kaksi ihmistä. Toisella oli rattaat ja toisella koira. Minä en nähnyt pimeydessä mitään ja oltiin sentään tiellä jossa on katuvalot. Epäilykseni jostain edessä olevasta heräsi, kun Iita alkoi tuijottamaan eteenpäin. Seuraavaksi näin valkoisella kuosilla varustetut lastenvaunut, sitten ihmiset ja viimeisenä koiran joka siinä vaiheessa jo kuuluikin.

On todella tärkeää näkyä liikenteessä. Tässä tyttöjen tyylinäytettä. 

Iitalla on päällä Hurtan pinkki sadetakki ja kuten ilmeestä näkee, Iita ei ole tilanteeseen tyytyväinen. Iitalle sadetakki kuitenkin riittää, koska se on sellainen siisti sipsuttaja.

Hilmalla taas on kuvissa Hurtan kurahaalari. Iitalta peritty ja istuu kuin hansikas.

Sen lisäksi, että näissä tuotteissa on heijastimia, suojaavat nämä myös kuralta ja sateelta. Kuivankelin käytössä tytöillä on heijastinvaljaiden lisäksi heijastinliivit.

Itse olen normaalisti varustautunut takilla jossa on heijasimet hihansuissa, heijastin roikkuu takinhelmassa ja yksi heijastin on kietaistu jalan ympärille.

Näkyillään ystävät!

Juoksemista ja juoksemista

Eilen olin rohkea. Kävelin hihnalenkillä koirien kanssa ja näin pellon. Jäin katselemaan keltaista sänkipeltoa ja mietin. Mietin, mitä jos päästäisin koirat irti, ihan vain hetkeksi. Oli hiljaista eikä ketään näkynyt missään. Kävelin pellolle ja päästin koirat irti. Voi sitä riemua! Kumpikin juoksi vain minun ympärilläni eivätkä lähteneet kauas, mutta vauhtia riitti. Harmittelin kameran puutetta ja puhelinkin oli kotona.
Pellolla en uskaltanut kauaa olla, koska eihän minulla ollut lupaa kenenkään pellolle mennä. Siirryttiin viereen metsään. Metsässä sama meno jatkui. Tytöillä oli kivaa. Iita nouti käpyjä joita sille heittelin ja Hilma jäljesti ties mitä.
Metsästä kuljettiin tien kautta kotiin. Oli jännä nähdä kahden kovin erilaisen koiran reaktiot tuollaiseen paineen purkamiseen.

Iita oli väsynyt. Selvästi rauhoittunut. Se oli saanut purkaa energiaa ja oli tyytyväinen. Sain vetää sitä perässäni kotiin päin. Vasta kotitalon tultua näkyviin, sen vauhti kiihtyi.

Hilma. Niin Hilma.. Se ei väsynyt. Se ei ainakaan näyttänyt väsymystä. Sen kierrokset nousivat. Se juoksi hihnassa sinkoillen tien puolelta toiselle ja kävi Iitan kimppuun äristen.

Muuten olen ollut tyytyväinen meidän "autottomien" lenkkeihin. Kumpikaan ei enää juurikaan vedä, mutta edelleen haukutaan. Iita ei niinkään välitä, mutta Hilma nostaa kierrokset tappiin kaikesta.

Illalla Hilma sitten yllätti oikein kunnolla. Sillä alkoi juoksut, EI! Ei vielä. Edellisistä juoksuista ehti kulua vaivaiset 5kk. Väli on siis todella lyhyt. Harmistusta lisäsi vielä se, että ehdittiin aloittamaan agilitykurssi ja nyt se jää kesken. Ja kyllä, onhan minulla Iita, mutta Iitan kanssa agility ei koskaan ole ollut minkäänlaisissa ajatuksissa. Olisin nimenomaan halunnut nähdä Hilman asenteen lajiin, mutta nyt se ei toteudu. Ja ei, en ole ilmoittamassa Hilmaa minnekään kurssille. Yksinkertaisesti tällä hetkellä kukkaron nyörit ovat niin tiukalla, että kursseihin ei ole varaa. Eli meidän agilitykokeilut on täysin jäissä. Kuten ne näyttelyt, tokoilut ja rally-tokoilutkin. 

Tämä on niitä hetkiä, kun tuntuu ettei mikään taas onnistu. Tässä ei enää tarvita suunnitelmaa B, vaan ollaan kipeästi pohtimassa mikä mahtaisi olla koirien suhteen suunnitelma I tai J.

Tänään meillä oli "kynsienleikkuu" -päivä. Iita oli taas marttyyri ja uhrautui ensin. Sen silmissä kiilui vain nakin kuvat, kun se parkkeerasi takamuksensa jalkojeni väliin. Iitan operoitu kynsi ei juurikaan kasva, mutta muuten kynnet kasvavat hurjaa kyytiä.

Hilma oli hieman vastentahtoinen. Senkin silmissä oli se sama palo kuin Iitalla, mutta Hilma oli vain sitä mieltä, että ensin nakki ja ei muuta! Kynnet leikattiin kuitenkin sulassa sovussa ja yhteisymmärryksessä. Ja Hilma sai lopuksi nakkia. 

Kun pullukka agilitykurssille ilmoittautui..

Mainio tilaisuus tuli vastaan päästä kokeilemaan agilitya oman kerhon kautta ja osa tunneista omalla kerhon kentällä! Agilityn alkeita operantisti -kurssi on Mervi Tirkkosen vetämä kurssi joka kestää 5 (viisi) kertaa. 

Hilma ja Iita odottelee Volvossa.

Ensimmäinen kerta oli siis eilen Hangan Lavalla. Kovan pähkäilyn päätteeksi otin molemmat koirat kurssille opiskelemaan uutta itseni kanssa. 

Allekirjoittaneelle ensimmäinen vaikea asia oli "EI" -sanan pannaan laitto. 

"Saanko käyttää vihjesanaa?"

"Et saa."

Tästä tulee vaikeaa. Aloitettiin tietenkin lämmittelyllä. Ajattelin aloittaa Hilman kanssa, koska ajattelin sen kanssa olevan haastavampaa. Toisin sanoen luulin pääseväni Iitan kanssa helpommalla. 

Säntäilyjuoksu: Alle minuutti juoksentelua sinne tänne ja sitten pysähdys ja odotetaan mitä koira tekee. (Hilma: Huutaa paukutti koko ajan ja keskittyi kaikkeen muuhun paitsi minuun. Iita: Keksi etten komenna haukkumisesta, mutta otti kontaktia heti, kun pysähdyin.)

Pyöritykset: Koiraa pyöriteltiin sekä oikealla, että vasemmalla puolella molempiin suuntiin. 

Kasipujottelu: Haara-asento ja koira pujottelee jalkojen välistä. (Molemmat yritti olla nokkelia ja jäädä jalkojen väliin. Kertoo huonosta ohjeistuksesta minulta koirille.)

Kävelypujottelu: (Iita: Osasi jo. Hilma: Vaatii harjoitusta.) 

Sylikäännös: Koira edessä, peruuttaen ohjataan koira kääntymään ulkokautta sivulle ja palataan samaa matkaa takaisin. (Tämä oli molemmille suht' helppo. Myös minulle!)

Poispäinkäännös: Koira sivulla kuljetaan eteenpäin ja koira kääntyy ulkokautta ympäri samalla, kun itse käännyt ja matka jatkuu taas yhdessä. (Tässä toi ohjaajalle haastetta ohjaavan käden vaihto ja jalatkin tuppasi menemään solmuun. Tässä kohtaa Iita myös puraisi taas käden verille.)

Jalkojen väliin istuminen: Tätä olen nähnyt agikisoissa paljonkin. Koira tulee takakautta jalkojen väliin istumaan. (Molemmat teki hyvin.)

Targetille meneminen: Namikippo eteen ja odotetaan koiran menevän sinne vapaasti ja reippaasti. (Iita: Ei mene, kun ei ole käskyä eikä lupaa. Tätä pitää harjoitella kotona. Tokokoiralle täysin uusi juttu. Hilma: "Nakkia ei jätetä!")

Suora hyppy ponnarilla: Avustaja oli namittamassa toisella puolen. (Hilma: Meni miten meni. Välillä yli ja välillä ohi. Iita: Meni yli ja hienosti targetille, kun oli selkeä tehtävä.)

Putki: Koiralle ei sanottu mitään sen piti itsenäisesti hakeutua putken läpi targetille. (Iita: Mokasin. Eka kerralla Iita taisi mennä läpi ja toisella yritti ohi. "Ä-ää!" Ei mun pitänyt kieltää! Iitasta tuli heti epävarmempi. Onneksi saatiin kuitenkin pari hyvää toistoa vielä perään. Hilma: Kokeili ensimmäistä kertaa putkea eikä pelännyt ollenkaan. Olihan toisessa päässä kuitenkin val..NAKKIA!)

Loppuun tehtiin vielä verkat Iitan kanssa ja rauhoituttiin. Hilman kanssa tein saman vielä kotona. 

Kaiken kaikkiaan kokemus oli kiva. Oli paritehtäviä ja harjoituksia koiran kanssa ja ilman. Harjoitukset oli monipuolisia ja kovin erilaisia mihin ollaan totuttu. Koirat olivat illalla todella väsyneitä ja omistaja on ollut tämän päivän jumissa selästä ja kipeä jaloista. 

Silti odotamme ensi kertaa!

Vapaus käteen jää!

Viikonloppu! Meillä oli auto käytössä joten päästiin lauantaina tyttöjen kanssa irti riekkumaan. Isäntä lähti mukaan ja kelikin oli mitä mainioin. Perinteiselle paikalle ei voitu jäädä, koska hirvimiehet olivat liikkeellä. Meinasin jo heittää kirveen kaivoon ja ajaa takaisin kotiin, mutta pidin pinnani.

"Minähän päästän ne koirat juoksemaan."

Etsittiin toinen paikka ja kuunneltiin hetki.. Täysin hiljaista. "Lupa!" ja niin lähti kaksi iloista koiraa suorastaan lentoon.

"Mulle se pallo!"

Hilma juoksuttaa..

..ja harhauttaa.

Iita 4v 3kk

Hilma 13kk

Isäntä heitteli tytöille palloa ja lopuksi katsottiin vähän seuraamisia. Hilma oli tietenkin ehtinyt löytämään ojan itselleen missä oli hyvä ottaa kunnon mutakylpy. 

Iitan tekemisessä oli sitä intoa mistä minä pidän. Se teki iloisesti ja reippaasti. Hilmakin oli heti mukana, mutta voi rähmä, kun joku on opettanut koiransa poikittamaan. Hyi, tuhma ohjaaja!

Iita seuraa

Iloista tekemistä

Hilma seuraa. 

Ulkoilemasta lähdettiinkin Jyväskylään mummia viihdyttämään (HUOM! Muistakaa Hilman mutakylpy). Mummi ei ehkä ollut ihan samaa mieltä viihdyttämisestä, kun pyyhekäsittelynkin jälkeen sisälle kirmasi kaksi hiekkaista koiraa. Äitin luona käytiin puntarissa koko poppoo ja yllätys tuli Iitan kohdalla. Neiti oli laihtunut huimasta! Painoa pahimmillaan oli tammikuussa 18kg ja nyt vaaka näytti 13,8kg. Koiralla on varmasti paljon kevyempi olo. Hilma taas pysyy lukemissaan ja se on nyt 10,8kg.

Kiitos äitille vielä kahvittelusta ja huomenna teen yhteenvedon tämän päivän agilitykurssista!

Syksyinen kuvapostaus!

Tie edessä

Syksyn tuoksuja

Häntä töttöröllä!

Hilma pitää hauskaa!

Iita malttoi istua kuvattavana.

Eihän tämän nätimpää koiran nassua ole!

Lentäjän poi.. tyttö!

Tytöt leikkivät.

Ihan oli omat keskustelut meneillään.

Kukas se siellä?

Hilma!

Vauhtia piisaa!

Jaksoi Iitakin juosta. 

Molemmat rakkaat, Hilma ja Iita.