Karvanlähtöä ja juoksujen odottelua

Iita tosiaan tiputti kaikki karvansa taas talven tullen. Reppana näyttää aivan kamalalta ja palelikin kovin tuossa -30 asteen pakkasilla. Pakkohan se oli käydä sovittamassa takkia neidin päälle. Sellaista siis mikä pysyy menossa mukana, kun tytöt juoksevat irti.

Suuri kiitos Karvakorvien Lemmikkipuoti! Saimme taas oikein hyvää palvelua. Iitan kanssa käytiin rotsia oikein sovittamassa ja lopuksi Iita sai valita mukaansa herkkuja. Mukaan siis valikoitui Hurtta merkkinen fleecevuorellinen takki joka on ajanut täysin asiansa. Lämmittää ja pysyy mukana vaikka Hilma parhaansa yrittää, että takki maastoon tippuisi ja hukkuisi.

Toissa viikonloppuna käytiin Haukkuvaarassa treenaamassa kerhon porukalla. Meillä oli kyydissä muutama koira ja yksi kappale ihmisseuraa. Hallilla treenattiin taas rally-tokoa, mikä Hilmalla jostain syystä levisi. Hilma kävi myös jatkamassa agilityn pujottelukeppien hahmottamista, mutta mielenkiinto ei vain riittänyt. 

Iita teki rallya omalla tasollaan. Ei kai siinä mitään ihmeellistä ollut. Loppuun otettiin taas vähän ohjausharjoituksia esteiden ja putken avulla. Iita ei TAASKAAN mennyt putkeen. Osaisiko joku nyt vääntää rautalangasta puupäälle mikä siinä mättää? 

Jokeriksi loppuun otin Hilman. Hilmaa en ole hallilla irti pitänyt kuin yhden ainoan kerran ja silloinkin halli oli tyhjä, mutta nyt olin rohkea. Sovittiin, että leikitään porukalla sitten Hilman metsästystä, jos se siis karkaa. Ohjasin pikkuisen istumaan ja otin hihnan irti. Toistelin "odota" -käskyä, kunnes pääsin ensimmäisen hypyn taakse. Sieltä kutsuin Hilman ja ohjasin heti perään seuraavan hypyn yli ja Hilmahan meni. Seuraavaksi ohjasin sen putkeen ja viimeisen hypyn yli ja Hilmahan meni! Mitä ihmettä!? Minun pieni taskuraketti jonka kanssa ei ole ohjauksia harjoiteltu ollenkaan. Näköjään sitä on vain helpompi ohjata, kun ei ole opittuja käytösmalleja. 

Eilen käytiin lenkillä vesisateessa ja tänään on ollut rötväpäivä. Katsotaan mitä huomenna keksitään.

(Perjantaina on suunta koulutukseen ja sunnuntaina... TÄN TÄN TÄÄÄ!!! Näyttely!)

Vuoden ekat kisat

Taas on aikaa vierähtänyt enkä ole ehtinyt koneelle istahtaa. Kerrotaan nyt kuitenkin päällimmäisiä kuulumisia.

Meidän agility kurssi sai jatkoa. Käytiin Haukkuvaarassa treenaamassa porukalla. Tehtiin rally-tokoa ja agilitya. Hilma harjoitteli keppien pujottelua joka vaati paljon aivotyötä ja Iita muisteli kontaktia. Taas sain ohjeeksi vain luottaa koiraan.
Molemmat tytöt teki rally-tokoa siinä sivussa ja minä mokailin hienosti. Sama virhe toistui samalla kyltillä jopa kolme kertaa peräkkäin.
Lopuksi Iitan kanssa muisteltiin valssia. Sain valssin tahdin pistettyä uusiksi, kun kolmella askeleella olisi ohjauksesta selvinnyt tulikin kuvioksi: "yyy-kaa-koo-nevikusekay-kymppi". Ja putkeen ohjaus täysin hukassa. Koiralla kuitenkin oli kivaa.

Viime lauantaina Iita kävi silmä- ja polvitarkastuksessa. Silmät olivat edelleen ok ja tohtori kehui näkimiä erinomaiseksi (siis jotain erinomaista minunkin koirassa) ja ne polvet.. Pelkäsin niin kovin. Jostain syystä pitkältä tuntuneen hiljaisuuden jälkeen setä totesi polvien olevan myöskin ok. Siis mitä? Mihin se luksaatio hävisi? Nyt jos joku osaa kertoa niin vastaavia kokemuksia niin jakakaa ihmeessä! Mistä tämä voi johtua? En toki pistä vastaan jos holkkipolvi sai terveen paperit.

Siitä jatkettiin matkaa suoraan Saukkolaan siskoni tykö. Iita tapasi uuden rakkautensa. Serkkuni chihuahua Andy (6kk) oli herttainen kovispoika. Minä ihastuin maskottiin ja Iita leikki pienen jätkän kanssa onnellisena. Pieni mieskin taisi vähän ihastua Iitaan. Mahtavaa nähdä kuinka iso koira osaa joissain tilanteissa käyttäytyä.

Sunnuntaina juhlat sen kuin jatkui. Jotta elämä ei kävisi tylsäksi, olin ilmoittanut Iitan ja itseni ekoihin virallisiin rally-toko kisoihin. Jännitystä ei voinut sanoin kuvailla. Onneksi samoissa kisoissa oli kavereita jotka jännitti varmasti vähintäänkin yhtä paljon.
Oltiin alokasluokan ensimmäisessä ryhmässä ja yritin olla ajoissa paikalla. Aikataulua kuitenkin nopeutettiin ja tuntui, että tuli kiire. Kävin ilmoittautumassa ja vilkaisin rataa. Järkytys! Pitkä. Vaikea. Juoksua. Apua!
Täytin kilpailukirjan ja lähdin hakemaan Iitaa. Kerkesin sen nopeasti pissattamaan ja mentiin sisälle mittaukseen ja kilpailukirjan varmistukseen. Iita mitattiin sinne 40-50cm:n väliin. Sen jälkeen käytiin vielä ulkona ja koira häkkiin ja rataan tutustumaan. Rata oli todellakin pitkän tuntuinen ja sai allekirjoittaneen sekaisin. Yritin koota itseni. Kävelin rataa ja kävin liikkeitä läpi käskyjen ja kehujen kanssa. Lopulta tuntui, että rata on jossain muistissa.
Tein Iitan kanssa hallissa muutaman eteenistumisen johon homma lässähti. Iita ei kuunnellut. Se haisteli, veti toisten koirien luo ja komensi. VOI EI! Se jännitti! Se ei pystynyt käsittelemään minun jännitystä ja meni sijaistoiminnolle. Ei siinä muuten mitään, mutta minua alkoi jännittämään vielä enemmän. Ei tämän näin kamalaa pitänyt olla. Oltiin yhdeksäntenä vuorossa ja yritin saada itseni ja koiran hyvälle mielelle ja viriteltyä koiraa yhdessä tekemiseen.

Mentiin hyvillä mielin radalle ja lähtö -kyltille. Kaikki hyvin ja matkaan. Ensimmäinen kyltti meni hienosti. Liikkeestä maahanmenossa ei ollut ongelmia. Pujottelukin meni ihan hyvin, mutta kolmas kyltti ja "UUSIN!". Joku ihmeen aivopieru käski koiran kiertämään edestä oikean kautta sivulle vaikka kyltissä luki VASEN. Loppurata meni kuitenkin hyvin vaikka siellä pieniä virheitä tuli. Iita ilmeisesti haistoi yhtä kylttiä tms. mutta lopputulos oli ALOhyv 90p. Olin tyytyväinen. Ja siitähän on suunta eteen ja ylös!

Niskasta kiinni ja menoks!

Jottei kukaan luule, että koiria retuutan niskasta niin tarkennetaan sen verran, että itseäni otan niskasta kiinni. Minäkin olen ihmisiä jotka tarvitsee tavoitteita joita kohti mennä ja treenata. Nyt on tavoitteita ja kisakausikin aluillaan joten tietenkin on treenattava.

Iita oli vuoden vaihdetta viettämässä Suonenjoella anopin ja appiukon kanssa kultsu herra Santtu seuranaan. Hilma taas sai jäädä kotiin, koska ei se viime vuonnakaan pelännyt. Minä sain kutsun Haukkuvaaraan treenaamaan Ellin kanssa ja pakkohan se tilaisuus oli käyttää.

Mitä muutakaan hullut koiranaiset tekee?

Hilma ei välittänyt raketeista tuon taivaallista, mutta hallin ilmastointi oli yksi maailman 7:stä ihmeestä.
Koska tein mielestäni hyvän suunnitelman annoin sen myös hallilla julki.

"Ajattelin, että SINÄ opetat Hilmalle noutokapulanpitoa."

Seurasin vierestä Ellin tekemistä jotta olisi jotain mistä jatkaa kotona. Hilma ketjutti alkuun asioita hassusti ja tarjosi kovasti peruutusta. (Hyvä minä! Olen siis jotain opettanut koiralle..) Lopulta Elli kuitenkin pääsi siihen kapulaan ja siihen, että kapula käy suussakin. Sitä on nyt kotonakin jatkettu.

Entä mitä minä tein? Siis muuta kuin söin sipsiä ja join pepsiä. No, minä sain vastapallona Katlan. Katla piti opettaa menemään laatikkoon. Luulen, että tällä menolla ja minun opastuksella Katlaa ei vielä ensi jouluna pakettiin saada, mutta hieno River Dance saatiin aikaan.

****

Huomenna jatkuu agility ja ajattelin ottaa molemmat tytöt Haukkuvaaraan mukaan. Kenttä on varattu pariksi tunniksi ja jos toisella tunnilla otetaan rally-tokoa niin Hilma saa osallistua siihen. Agilityssa Hilma on jäänyt vähän jälkeen, mutta koetetaan sitäkin. Intoa on nyt paljon, kun vain pääsisi treenaamaan. Pakkasetkin alkoivat mukavasti ja Iita pudotti karvansa joten ulkona ei tarvitse treenailla. Sisällä lyhkäsiä ja kisoihin!

(p.s. Koitan saada edes joulukuvia tänne laitettua. Tytöt saivat paketteja ja niistä lisää sitten.)

Miten meni noin omasta mielestä?

Päivitykset laahaa taas, mutta korjataan asia.

Iita kävi mölliralleissa pyörähtämässä alokasluokkaa harjoittelemassa. Ihka ensimmäinen koutsimme oli tuomarina ja itkuhan siinä pääsi, kun tulokset tuli. 100p ja kommenteissa: "Hyvä Pöllömaisteri!" Iita oli niin hieno! Se teki kuten piti. Minä jännitin ja juoksin radan läpi jotta pääsisin äkkiä pois. Muutama sekuntti hävittiin voittajalle eli sijoitus oli 2., mutta se tuntui voitolta!

Nyt ollaan vähän treenailtu ja kisoihin ilmoittauduttu.

Mutta miten se viime vuosi meni? Mitä oli tavoitteena ja saavutettiinko ne?

Iitan tavoitteet 2015:

• Tokon avoimen korkkaus - "tsek" 2xAVO2 ja 1xAVO3
• Näyttelyistä ERI - 2 näyttelyä, molemmista H (lihava pullukka)
• "joku kurssi" - Agilityn alkeet käytiin
• terveyttä - kynsi meni alku kesästä, mutta muuten oli terve

Hilma tavoitteet 2015:

• Perustottelevaisuutta - outo käsite, mutta jotain on tehty
• Pentukurssi - käytiin "Kisaamaan tähtäävien" - pentukurssi
• Näyttelyiden korkkaus - 2xROP-pentu, VSP-pentu, JUN ERI2
• Lajien kokeilua - Jälki, toko, agility, rallytoko
• Terveyttä - Sitä on riittänyt

Omasta mielestäni vuosi on siis mennyt oikein kivasti. Mites tuleva vuosi?

Iitan tavoitteet 2016: 

• Rally-toko: RTK1
• Toko: AVO1
• Näyttelyt: ERI (hahaa!)
• Agility: putkiralli
• Terveyttä

Hilma tavoitteet 2016:

• Rally-toko: treeniä ja möllialokas
• Toko: treeniä, noutokapulan pito ja paikkamakuu 
• Näyttelyt: ERIä ja serti
• Agility: alkeita
• Terveystuloksia

Siinähän sitä olisikin. Nyt siis kaikille tsemppiä uuten vuoteen!

Hyvää Joulua!

                                         

Meidän porukka toivottaa toivottaa kaikille lukijoille oikein rauhallista joulua!

Tuotetestaus!

Saimme jo jokin aika sitten testaukseen Faunattarelta HuggleHounds leluja. Oman sairastelun takia blogissa on ollut hiljaista, mutta nyt lääkkeiden voimalla koitetaan saada jotain aikaiseksi.

Lelut tosiaan tulivat postissa joku viikko sitten ja olivat jonkin aikaa pakkauksessaan ennen kuin alettiin tyttöjen kanssa testiin. 

Leluissa on kaksikerroksinen Tuffut Technology joka tekee leluista kestävämpiä. Alkuun pelkäsin kovasti miten lelut tulevat kestämään Hilmalla joka pistää kaiken palasiksi alta viidessä minuutissa. Positiivisesti yllättyneenä täytyy kertoa, että lelut ovat vielä n. viikon jälkeen ehjät!

Apina ja Raffi

Ensimmäisenä uusista leluista tuli tietenkin tappelu. Vaikka leluja oli kaksi piti toisen aina saada se mikä toisella jo oli. Apina vaikutti ensin paljon kiinnostavammalta, koska sen mahasta löytyi vinku helpommin. Jostain syystä vinku ei enää toimi (oli heikko alunalkaen) joten nyt kiinnostus on tasan. 

Hilma omi molemmat

Hilma oli pitkään sitä mieltä, että molemmat lelut olivat hänen ja Iita ei saanut mitään. Iitakin sai testata leluja omassa rauhassa. Hilmalle tärkeintä leluissa on se, että niitä saa purra ja retuuttaa. Se selkeästi etsi näistäkin leluista sitä heikkoa kohtaa josta lelun saisi rikki. Sitä ei kuitenkaan löytynyt joten Apinasta on lähtenyt vain kuvassa näkyvät "laput". 

Iita ja Raffi

Iitalle taas leluissa on tärkeintä se, että se vinkuu. Se kirputti leluja ja paineli kuonollaan. Näissä leluissa kivaa olikin se, että leluissa on useampi vinku. Kaikkien raajojen päässäkin on vinku ja raajat ovat solmussa joten vinku ei minnekään karkaakaan. 

Hilma ja Apina

Päättämisen vaikeus

Iita ja Apina

Tyttöjen mielipide siis on vahvasti plussalla. Lelut ovat kestäviä, niistä lähtee ääntä, mutta ei liian kovaa. Lelut ovat kivan näköisiä ja niillä on kiva leikkiä koirien keskenään sekä ihmisenkin osallistua. Lelut saa pestäkin joten sekin on yksi plussapuoli. Miinuksia en oikein ole löytänyt. Voin suositella ja saattaa tytöt saada tätä sarjaa lisääkin sillä kestävyyden arvostan itse korkealle Hilman takia. 

Kiitos Faunatar ja HuggleHounds!

Raveja, näyttelyturismia ja lunta!

Perjantaina 20.11. lähdin käymään Jyväskylässä lounasraveissa. Tarkoitus oli treenata, mutta pelättiin pohjan tekevän vain hallaa koirille joten jätettiin treenit väliin. Pakkohan tytöt oli kuitenkin ottaa mukaan, kun eihän niitä raaskinut kotiinkaan jättää.
Raveissa en ollut käynyt miesmuistiin. Kaikki toi mieleen vanhoja muistoja ja niistä puhuttiinkin hyvässä seurassa. Tuttujakin näkyi ja kelistä huolimatta tunnelma oli hyvä. Ensin katsottiin rauhassa raveja ja lopuksi otin tytöt katsomaan jotain koelähtöä tms.. Hilma oli aiemmin Venekosken mätsärissä nähnyt ponin, mutta raveissa se ei ollut ikinä aiemmin käynyt. Ravihevoset aiheuttivatkin suurta ihmetystä pienessä koirassa. Iita oli täysin sokea koko ravitouhulle. Sitä ei kiinnostanut hevoset tuon taivaallista vaan se keskittyi tutkimaan maata josko sieltä löytyisi hevosen lantaa joka on niiiiiin nannaa! Hilma sen sijaan haisteli, kunnes kavioiden kopina läheni. Silloin se nosti päätään ja jäi toinen etujalka ilmassa tarkkailemaan mitä tuleman piti. Sanakaan se ei sanonut. Katseli vain hiljaa. Koko kotimatkan Hilma nukkui ja se myös jatkoi nukkumista kotona. Selkeästi oli prosessoitavaa ja päässä raksutti: "Mitä minä juuri näin?"

****

21.11. lauantaina koirat saivat jäädä kotiin ja suuntasin itse katsomaan lapinkoiria Jyväskylä KV -näyttelyyn. Parkkeerasin hyvissä ajoin kehänlaidalle, mutta onneksi ei tarvinnut olla yksin. Ihmisiä ja koiria kävi juttusilla ja mukavaa oli. Parasta oli nähdä Iitan veli Reino ja Hilman sisko Helmi.
Pettymyksen tuotti lauantain myyntikojut joita oli todella vähän enkä löytänyt sitä mitä etsin.

Kotiin päästyäni lähdin tyttöjen kanssa metsään. Ajatuksena kaunis, mutta eihän sekään mennyt suunnitelmien mukaan. Märkää ja kuraa oli joka paikassa. Hilma "karkasi" autosta ennen "lupaa". Mopopojat olivat lähellä rallattelemassa ja joku urpo bemarilla meinasi ajaa yli. Enemmän lenkki aiheutti suuttumusta kuin muuta. Mutta tulipahan käytyä.

Painimatsi

Sinne män!

"Onkohan se jäässä?"

Rrrrrravistus!

Iitalla hirtti kaasu kiinni.

Hilma ei pysynyt mukana.

Muruset!

Hilman kielikuva

Iita pieni <3

****

22.11. treenattiin tokoa hallilla. Suunnitelma oli tehty valmiiksi ja sen pohjalta lähdettiin toteuttamaan.

Hilma aloitti:

Kontaktia - Ensin niin, että Hilma istui edessäni ja Mirva naksautti aina, kun Hilma katsoi. Itse sain katsella suoraan eteenpäin. Sitten vaikeutettiin ja käänsin selän Hilmalle. Hyvin se lähti hakemaan istumaan katseen puolelle. Siitä lähdin kävelemään ja Mirva taas naksutteli, kun Hilma hakeutui seuraamaan ja otti kontaktia. Tämä siis toimi. 

Seuraaminen - Ympyrällä peppua mukaan + sivuaskeleet. Tätä molemmin puolin. 

Tähän oltiin päättämässä, mutta Hilma oli toista mieltä. Se lällätteli karkuun ja taas taivas tippui sen niskaan. Ajettiin se raivolla pois ja lähdettiin vaan kävelemään kohti häkkejä. Samalla kutsuin Hilmaa ja se tulikin nätisti luokse. Siitä se sai palkan ja oli selkeästi mielissään. 

Iitan I:

Seuraaminen - Lähdin tekemään palkatta aivan liian pitkää pätkää. Iita epäröi selkeästi ja minä sain kuulla kunniani. Ja aiheesta. Otettiin uusi pätkä ja lyhyempänä ja palkan kanssa. Liikkuroituna otettiin juoksua ja siihen käännöstä oikeaan. Iita hukkui. Se oli isona kysymysmerkkinä. "Ei me äiti ennen olla tällaista tehty." Turhauma sai Iitan haukkumaan ja lähdettiinkin avittamaan sitä käännöksessä. Pieni käsiapu mukaan ja homma alkoi löytymään. Hidas kävely oli helpompaa ja näki, että sitä oli tehty. Siihen kuitenkin itselle muistettavaa, että otan normaalia askeleita vain hitaammassa tahdissa, ettei Iita ehdi istua. Askeleet oikealle oli ihan ok, mutta vasen suunta olikin asia erikseen. Itse pitää muistaa askelten määrä etten laske ihan omiani. Peruutus oli taas hankalaa. Iita hakee herkästi ulospäin ja siihen vain vahvistetaan sitä 1-2 suoraa peruutusaskelta. 

Ruutu - Iita vietiin istumaan lyhyen matkan päähän ruudusta ja kävin näyttämässä sille tarketin. Palasin sen vierelle ja tuijotin ruutuun ja lähetin ja palkka perään. Variaatioita haettiin viemällä koira ruudun viereen ja palaamalla itse alkuperäiselle paikalle lähettämään. Siitä sitten seuruutusta ruudusta pois ja koira istumaan selin ruutuun ja itse naama ruutuun päin lähetys. Siinä tein virheen ja katsoin koiraa joka sai Iitan epäröimään. Uusinta ja oma katse ruutuun niin johan toimi. 

Liikkeestä istuminen - Iita koitti huijata Mirvaa joka naksutteli oikeaa asentoa. Iita istui "naks" ja Iita olikin noussut seisomaan. Saatiin siihenkin kuitenkin muutama hyvä toisto. 

Hilman II:

Paikkamakuu - Lyhyt ja se vaatii harjoitusta vielä paljon. 

Seuraaminen - Liikkuroituna. Ihan kiva, mutta perusasennon voisi vaikka opettaa ihan eka varmaksi. Se uupuu nyt kokonaan.

Luoksetulo - Mirva piti kiinni. Hilma rauhoittuu jo odottamaan, mutta vauhti pysyy iloisena ja railakkaana. 

Kaukot - Tosi hyvät pienellä koiralla. 

Hyppy - Epävarma vielä. Herkästi tarjoaa kiertämistä, mutta odottaa nätisti. 

Loppupalkka toimi hyvin ja Hilma jätti lällättelyt väliin!

Iitan II:

Merkinkierto - Jäätävän vaikea! "Kyllä se kotona osaa" pätee tähän enemmän kuin hyvin. 

Kaukot - Aivan kamalaa. Halusin ne liikkuroituna ja Iita otti kamalan paineen Mirvasta. Se ei voinut mennä maahan mitenkään. Ylös nousi kyllä, mutta maahanmeno oli sen näköistä kuin pientä koiraa pahoinpideltäisiin koko ajan. 

Luoksetulo - Haettiin vauhtia ja sitä saatiin. Enää se ei ole niin räjähtävää kuin ennen, mutta kelpuutetaan. 

****

23.11. treenattiin agilitya teemalla: Erilaiset esteet

Iita aloitti:

Pussi - Ekaa kertaa. Mirva oli ottamassa vastaan, mutta pussi ei ollut Iitalle mikään "juttu". 

Kepit - Kamalan vaikea. Neljä keppiä ohjureilla ja Iita kokeili kaikkea. Se tajusi kyllä pujotella, mutta fiksuna kokeili kaikkea miten pääsisi helpommalla. Se kiersi, se meni ohjurin yli, se ryömi ali ja jämähti paikoilleen ja haukkui.

Puomi - Iita lähti reippaasti, mutta meinasi kääntyä takaisin. Minä pidin toisella puolen vähän pannasta ja Mirva namitti toisella puolen. Iita keksi homman nopeasti ja alkoi mulkoilemaan miksi pidän kiinni. Sitten tulikin jo kiire juosta sen perään, kun se keksi lähteä yksin suorittamaan puomia.

Rengas - Iita meni ohi. Iita meni ali. Iita meni sivusta. Enimmäkseen Iita ohitti.

Hilma:

Hyppy - Minä siivekkeellä ja Mirva hihnassa. Hilma hyppi hienosti yli. Seuraavaksi suora hyppy tarketille. Ei ongelma.

Sylikäännös - Mirva namitti tarketilla. Tämä oli suht helppo ja Hilma seurasi ohjausta.

Poispäin käännös - Vaikea! Minulle edelleen ja koirallekin.

Pussille kävellessä Hilma alkoi taas lällättelemään. Ajettiin se kauemmas ja käveltiin pussille ja kutsuttiin iloisesti ja Hilmahan tuli. Siispä jatkettiin hommia.

Pussi - Ei tuottanut Hilmallekaan mitään ongelmia.

Rengas - Sekin oli ihan helppo juttu.

Iitan II:

Rata

Putken oikea pää 1., keskellä kepit 2., hyppy edessä vasemmalta oikealle 3., puomi 4., putken vasen pää 5., hyppy ennen rengasta 6., rengas kohti kuvaajaa 7., ja etualan hyppy oikealta vasemmalle 8..

1.-2. oli vaikea keppien takia. Piti miettiä mitä kautta ohjaan ja mistä välistä niistän. 

3.-4. oli helppo ja Iita juoksi hyvin puomille. 

5. tuotti vaikeuksia, koska Mirva istui putken takana ja sekös Iitaa kiehtoi. 

6.-7. ekalle ei ongelmaa, mutta rengas taas vaikea. En ehtinyt enää sovittaa vauhtiani, kun sitä alkoikin tuossa olemaan Iitaksi jo paljon. 

8. kierto oli vaikea takaakierto. Sitä jouduttiin vähän muistelemaan erikseen, mutta hyvin sekin meni. 

Treenien lopuksi Hilma sai juosta montuilla ensin Mörrin ja sitten Oivan kanssa ja Iitakin pääsi vapauteen ihanan Urhon kanssa! 

****

24.11. oli vuorossa rally-toko. Molemmat tytöt teki hyvin rataa kokonaisena ja osissa. Minä olin käännöksissä hidas ja tein liian laajat kaaret. Hilmakin jopa toimi ilman, että koko ajan oli nami nenässä kiinni. 

Käteen jäikin ohjeet: "Kehu paljon. Älä hermostu. Vältä omat mokat. Ja kävele."

****

Pari päivää on vietetty metsässä ja tänään haettiin tytöille lihoja ja lisäravinteita. 

Huomenna on tokotreeni ja tulossa on postaus uusista leluista jotka odottaa vielä arviointiaan!