Terveystarkastus osa I.

Tänään käytiin Jämsänkoskella silmä-, polvitarkissa. Paikalla oli paljon koiria ja meininki oli osittain kuin villissä lännessä. Kukaan ei tiennyt oikein miten vuorot menee koska vuoroja ei ollut ja porukkaa meni jonon ohi. Hilman kanssa odoteltiin kiltisti ja seurusteltiin lappalaiskoiraihmisten kanssa.

Tarkki itsessään meni nopeasti. Silmien katsominen oli pieni haaste, mutta jos ei hyvällä niin sitten pahalla. Silmät olivat ok. Mitään poikkeavaa ei löytynyt. Myös polvet olivat kunnossa. Ainut vika jonka eläinlääkäri löysi oli kivekset. "Mitä me tuohon nyt laitetaan, kun kysytään onko kivekset ok vai ei."

Hilman mielipide odotteluun oli kasa löysää "sitä itseään" keskelle huoneen lattiaa ilman varoitusta. Nopea siivous ja poistuminen takavasemmalle.

Kaikki kuitenkin kunnossa ja seuraavia tarkkeja kohti.

Näyttelyitä ja rallytokoa

Viime perjantaina Iita lähti mummin luokse hoitoon ja me Hilman kanssa suuntasimme Mirvan luokse. Edessä oli viikonloppu näyttelyitä.
Lauantaina lähdettiin aamulla kohti Reisjärveä. Mukana oli misseilemässä Rilla (porokoira) ja Mörri henkivartijana. Hilma matkusti hyvin ja viihtyi teltassa häkissä hyvin. Kehässä Hilma oli iloinen oma itsensä ja ainoana nuorissa nartuissa saatiin hyvin tilaa liikkua. Tuomari antoi yllättäen ERI:n ja vieläpä SA:n! Ikinä en ole parasnarttu kehään päässyt, mutta nyt oli sekin edessä. Sieltä meidät kuitenkin käteltiin pois. Olin todella tyytyväinen tulokseen. Minun pieni tyttönen oli palannut tasolleen.
Illalla koirat saivat ulkoilla ja me Mirvan kanssa rentouduttiin. Nukkumaan oli mentävä ajoissa, koska aamulla oli taas lähtö edessä.
Sunnuntai aamuna lähdettiin (liian) aikaisin tekemään aamutalli ja siitä suunnattiin kohti Seinäjokea. Sama orkesteri mukana ja porukkaan liittyi Sampo (porokoira) perillä näyttelypaikalla. Hilma oli edelleen pirteä ja iloinen. Ei liiemmin stressannut mistään. Nuorten luokassa oli kaksi muuta narttua. Saatiin ERI ja kilpailuluokassa tuomari sijoitti Hilman ensimmäiseksi. Yllätyin todella! Saatiin toinen SA ja taas odoteltiin parasnarttu kehää. Sieltä meidät käteltiin taas pois, mutta hyvänen aika! Kahtena päivänä peräkkäin! Ei siis turha viikonloppu.

Maanantaina meillä oli Niemisjärvellä treenit joissa harjoiteltiin demopäivää varten. Katrilliin saatiin joku käsitys ja treenailtiin tokoliikkeitä. Molemmat tytöt toimivat hienosti. Kerron demopäivästä enemmän sen jälkeen.

Tiistaina treenailtiin porokoirien kanssa. Hilma teki kontaktikävelyä ja Mirva naksutteli. Tätä tarvitaan lisää jotta saadaan Hilma hanakammin tekemään töitä. Alokasluokan kaukokäskyt tehtiin liikkuroituna. Ruutua Hilma sai tehdä juoksemalla suoraan sinne palkalle. Se oli ihan parhautta.
Iita teki ekassa myös seuraamista erilaisin variaatioin. Viimeisellä pätkällä Mirva höpisi vaikka mitä ja huuteli Iitaa ja Iita sai palkkaa kontaktista. Myös Iita sai juosta ruutuun.

Toisessa setissä Hilma teki rallytokoa. Siinä on vielä paljon tekemistä koska palkkaa tarvitaan ja paljon. Herkästi Hilma myös vielä lähtee haahuilemaan omilleen.
Iita teki tiettyjä kylttejä muistinvirkistämiseksi ja eteen istuminen koitui hankalaksi. Millään ei voinut istua eteen. Lopulta sain yhden tarpeeksi hyvän ja siihen lopetettiin.

Eilen lähdettiin mölliralleihin. Iitan olin ennakkoon ilmoittanut alokasluokkaan. Rata vaikutti suhteellisen haastavalta ja pitkältä pitkästä aikaa. Otin ulkona pari kertaan eteen istumista isolla palkalla ja lähdin halliin seuraamaan tilannetta. Iita meni sekaisin, kun näki agilityesteet. Sain rauhoittaa sitä ja teettää pieniä juttuja. Olin itse rauhallinen ja suht rento. Radalle mentiin yhdessä tekemään. Iitan kontakti oli hienoa. Se tuntui todella hyvältä. Kyltti toisen jälkeen edettiin radalla ja yhdessä. Juoksusta normaaliin vauhtiin siirryttäessä en ollut varautunut Iitan vauhtiin ja se meni pitkäksi jolloin rintamasuunta vähän heitti ja saatiin miinuksia. Pisteitä tuli kuitenkin 98p ja sijoitus 1. Olin todella iloinen ja ylpeä Iitasta. Kyllä me voidaan virallisiin lähteä!

Pahasti jäljessä ja aikataulu hukassa

Nyt on ollut taas niitä hetkiä, kun kaikki asiat sattuvat samaan aikaan. Blogia ei ole tullut päiviteltyä, kun ei ole ollut konettakaan käytössä.




Mitä meille sitten kuuluu?

Mitäpä meille. Iita tosiaan oli kuusi viikkoa siskoni hoidossa ja viihtyi siellä hyvin. Kiitos siitä siskon koko perheelle!

Iita, Minni ja Sissi

Iita myös kävi juoksunsa läpi samaiseen aikaan.

1.4. muutettiin virallisesti Jyväskylään. Jos en ole sitä maininnut. Tytöt ovat kotiutuneet hyvin.

7.4. Hilman kanssa tavattiin Lykkyä ja Tiaa. Oli todella mukavaa lenkkeillä yhdessä pitkästä aikaa.

11.4. Hilman kanssa käytiin tokoilemassa Haukkuvaarassa Ellin huomassa. Noutokapulan pitoa jatkettiin vaikka ei se vieläkään etene minnekään. Silti jatketaan ja yritetään. Lisäksi Hilma sai juosta ruutuun, harjoitteli ohituksia ja paikallaoloja. Kaikki sujui yllättävän hyvin.

12.4. oltiin shelttien kanssa puistossa. Tytöillä oli kivaa vaikka vähän yrittivätkin toisille tytöille isotella.

19.4. oltiin Muuramessa mätsärissä. Iita oli vesisateessa hienosti isojen aikuisten keltaisten 3. ja Hilma sinisten ei sij.

Sateessa kastunut missi.

21.4. treenattiin bortsujen kanssa. Iitalla oli kaikki aivan hukassa. Paikallaolossa ei pysynyt, ääntä lähti kovasti ja mikään ei vain sujunut. Hilma teki omalla tasollaan sievästi juttuja.

23.4. lähdettiin Tikkalaan mätsäriin. Molemmat tytöt esiintyivät hienosti ja saivat punaiset nauhat. Siskoni oli urhea ja esitti ryhmä kehässä Hilman. Hilma siis isojen pun.2. ja Iita pun. 1. Mikä parasta Iita yllätti kaikki ja oli vielä BIS1!

24.4. Tia ja Lykky oli taas meidän seurana ja tehtiin pitkä lenkki vanhoja muistellen.

    

4.5. puistoseura näytti tältä.

Osat vaihtuvat

Lauantaina 27.2. meillä oli Taitavien Tassujen hallissa Laura Okkerin tokokoulutus. Alun perin en meinannut mennä ollenkaan. Koska Mirva osaa puhua sujuvasti sai mokoma suostuteltua mukaan. No toinen ajatus oli mennä Iitan kanssa. Hilmaahan ei huomioida missään määrin koskaan. Lopulta päätin, että menen molempien kanssa, mutta en tiennyt yhtään mitä tekisin.


"Hilma ei osaa mitään"


Tämä on mantra jota hoen koko ajan ja joka paikassa. Aloitin kuitenkin Iitan kanssa. Ja jäävillä. Lähinnä istumisella. Ensin tehtiin kaikkia jääviä peruuttamalla sekaisin. Käsimerkin kanssa kaikki sujui hyvin ja vielä ilmankin Iita erotteli käskyt. Jostain syystä seuraamisen tullessa mukaan kuvioon, pakka levisi. Iita kyllä seurasi, mutta ajatukset olivat muualla ja käskyt eivät menneet perille. Siispä jatkossa häiriöö enemmän ja liikkurointia mitä ihmeellisimmin käskyin.


Entä se Hilma? Asennevamma oli taas heti päällä. Nimittäin omistajalla. Valitin ettei koira tule perusasentoon ilman namia, koska sen kanssa ei ole tehty mitään. Kokeiltiin ensin namilla ja sitten ilman. Hilma tuli perusasentoon useita kertoja ilman namia. Kysymys kuului: "Mikä oli ongelma?". Seuraavaksi perehdyttiin seuraamiseen, kun Hilma on kädessä kiinni, kun olen tutittanut niin pitkään. Tehtiin seuruuta namilla palkkaamalla ja sitten siirtämällä käsi selän taakse. Koira jatkoi seuraamista eikä katsonut piiloon mennyttä kättä. Taas kysymys: "Mikä oli ongelma?".
Viimeisenä otettiin jääviä ja niissä vaati vielä käsimerkkiä aika paljon. Mutta hyvällä mallilla nekin olivat. Pätevä pieni musta!


Iitan kanssa taidettiin jatkaa jääviä eikä ne sen kummemmaksi muuttuneet. Iita kuunteli vain Lauran selostusta. Seurasi kyllä vierellä, mutta ajatukset olivat muualla. Lisäksi harjoiteltiin merkinkiertoa joka oli myöskin vaikeaa. Iita siis lomalle.

Hilma jatkoi kapulan pidolla joka oli hyvällä mallilla. Siitä sitten merkinkiertoon jonka pieni tajusi nopeasti. Mikä hienointa, Hilma oli irti eikä kadonnut paikalta vaan halusi tehdä yhdessä juttuja.


Heti seuraavana päivä Iita teki katoamistempun sillä välin, kun olin Killerillä raveissa. Iita on siis melkein kuukauden ollut siskoni hoidossa. Kuulemma ei välttämättä tarvitse hakea enää sitä takaisin. Niin hyvin on kiltti pieni asettunut kodiksi serkkutyttöjen seuraan.


Hilman kanssa käytiin 29.2. treenaamassa Jattilassa oma-apuryhmässä. Rallytoko oli aiheena. Hilma oli aavistuksen kujalla, mutta saatiin jotain tehtyä. Kivaa oli.


Hilma aloitti taasen juoksut ja melkein jo lopettikin.


Hilman kanssa myös käytiin näyttelyssä viime sunnuntaina. Mitään mainittavaa ei tullut. Tiukalla tuomarilla H. Neiti käyttäytyi hienosti kehässä eikä sen puoleen ollut ongelmia. Esitin myös porokoirakehässä Lumo nimisen neidin jolla meni päivä hyvin. Muutenkin kaveri oli kyllä mallikelpoinen niin ulkoisesti kuin käytökseltään.

Vuoden 2015 koirat!

Tässä on ollut viime aikoina vähän kaikenlaista meneillään. Blogi on siinä mielessä vähän jäänyt vaille huomiota, että olen viimeisen viikon tehnyt koirien kanssa muuttoa. Asuntoa ei vielä ole ja sitä etsitään Jyväskylästä. Silti olen koittanut antaa koirille huomiota, mutta treenaaminen on kyllä jäänyt vähemmälle.


Iita on reagoinut muutoksiin näkyvästi. Eilisen päivän se on hakenut huomiota ja ollut selkeästi huolissaan. Tällä hetkellä ollaan kuitenkin tutussa paikassa joten sen puoleen ei ole pienellä hätää.


Tänään meillä on Laura Okkerin tokokoulutus jonne olen koittanut miettiä treenattavia asioita. Toko ei ole ollut todellakaan päällimmäisenä mielessä, mutta saisipahan ajatuksia siirrettyä jonnekin muualle. Katsotaan mitä keksin. Tässä on vielä muutama tunti aikaa.


Kerrostalossa yöt eivät sovi Hilmalle. Juhlijoiden äänet aiheuttavat haukkumista ja siihen on muutaman kerran viime yönä herätty. En kyllä valitettavasti pidä koirani haukkumista ärsyttävänä muille kuin meille jotka yrittää nukkua. Se on ihan sama mitä naapurit sanoo niin kauan, kun rappukäytävässä huudetaan ja mekastetaan. Olen puhunut: "ugh!".


Iloisempia asioitakin viikolla oli. Keskiviikkona meillä oli Hankasalmen Kennelkerho ry:n kokous ja siellä palkittiin vuoden menestyneimmät koirat. Kuvia en ole saanut muuton takia otettua ja pystit ja kunniakirjat meni pakattuna säilöön samoin tein, mutta korjataan tilanne, kun ehditään. Kuitenkin..


Jäkäläkummun Hilima "Hilma" vuoden 2015 näyttelypentu.


Jäkäläkummun Riimi "Iita" vuoden 2015 tokokoira.


Hyvä meidän tytöt! Kyllä lämmitti mieltä oikein kovasti ja iso kiitos kaikille matkan varrella auttaneille! Elli, meidän ihka ensimmäinen koutsi. Mirva, pörrö-expertti ja ainut Hilman fanittaja. Pia, tsemppaaja joka aina ymmärtää ja auttaa jaksamaan. Äiti, joka paikan taitaja ja auttaja. Mari, se henkinen valmentaja joka ymmärtää jännityksen. Kennelkerhon treenikaverit: Jenni, Viivi, Mervi, Eeva.. Näin muutamia mainitakseni. Ja iso kiitos myös kasvattaja "Kakkoselle" eli Tapio Kakolle aivan mahtavista koirista!

Päivitystä ja päivittelyä

Tosiaan. Ennen näyttelyä harjoiteltiin Hilman kanssa näyttelemistä. Ihan läskiksihän se meni. Neiti ei millään voinut olla paikoillaan saati näyttää hampaita. Liike oli oikein kivaa kuitenkin.

Iitan kanssa osallistuttiin videon tekoon. Iita oli todella innokas. Se ei meinannut millään pysyä käsissä. Lopun agissa se vasta irti olikin! On sen kanssa kyllä hauskaa. Alla video jonka on kuvannut Hankasalmen Kennelkerhon aktiivi Viivi. Videolla siis muitakin koiria, mutta Iitakin siellä vilahtaa.

Lauantaina tosiaan Hilman kanssa mentiin Mirva-tätin luo yöksi. Hilman kanssa kerrostalo yö oli vallan kamala. Se meni kyllä kuin kotiinsa, mutta käyttäytyi kovin levottomasti yön. Se pöhisi ja puhisi ja piti huolen siitä ettei kukaan nukkunut. Aamulla siis herättiin Mirvan kanssa vähemmän levänneinä aamutallin tekoon. Pitkästä aikaa minäkin lapoin sitä itseään ja heräilin hevosten ääniin ja tuoksuihin. 

Tallilta matka jatkui Parkanoon. Hilma nukkui automatkan. Hilma nukkui myös näyttelypaikalla. Me ei. Ensin jännättiin porokoiria joissa ei meidän porukkaan menestystä tullut. Sitten odoteltiin Hilman vuoroa. Eikä sitä menestystä tullut muuten meillekään..

En tiennyt olisiko pitänyt itkeä vai nauraa, kun tuomari ei muuta osannut oikein lopulta sanoa kuin: "Se on sellainen pikkusievä. Ja sillä on ihanat tassukarvat." Vai niin! Noh.. Tästä sitten jatketaan tai sitten ei. Katsellaan nyt ja harrastellaan vähän muuta.

Viime viikonloppuna oli taas treenit Haukkiksessa. Minä vein rally-toko radan jota katseltiin ja testailtiin. Jokainen sai kokeilla ja yritin neuvoa minkä osasin. Omatkin hömelöt pääsi töihin. Iita ei osannut tulla eteen istumaan, mutta Hilma osasi. Hilma teki ilman palkkaa juttuja. Ja Hilma nimenomaan teki. Se ei tee samalla tavalla kuin Iita, mutta Hilma tekee ja Hilma osaa. Olin todella ylpeä pienestä mustasta. 

Toinen tunti tehtiin agilitya josta vastasi Jenni. Hilma teki todella hienosti. Hyppy, putki, hyppy taisi olla meidän sarja. Se meni oikein hienosti. Hilma odotti, Hilma meni ja Hilma teki. 

Iita meni myös kivasti. Vähän se oli taas kädessä kiinni, mutta teki kuitenkin. 

Juoksuja odotellaan vieläkin. Saa nähdä kumpi kerkee ensin. Lisää päivityksiä piakkoin.

Karvanlähtöä ja juoksujen odottelua

Iita tosiaan tiputti kaikki karvansa taas talven tullen. Reppana näyttää aivan kamalalta ja palelikin kovin tuossa -30 asteen pakkasilla. Pakkohan se oli käydä sovittamassa takkia neidin päälle. Sellaista siis mikä pysyy menossa mukana, kun tytöt juoksevat irti.

Suuri kiitos Karvakorvien Lemmikkipuoti! Saimme taas oikein hyvää palvelua. Iitan kanssa käytiin rotsia oikein sovittamassa ja lopuksi Iita sai valita mukaansa herkkuja. Mukaan siis valikoitui Hurtta merkkinen fleecevuorellinen takki joka on ajanut täysin asiansa. Lämmittää ja pysyy mukana vaikka Hilma parhaansa yrittää, että takki maastoon tippuisi ja hukkuisi.

Toissa viikonloppuna käytiin Haukkuvaarassa treenaamassa kerhon porukalla. Meillä oli kyydissä muutama koira ja yksi kappale ihmisseuraa. Hallilla treenattiin taas rally-tokoa, mikä Hilmalla jostain syystä levisi. Hilma kävi myös jatkamassa agilityn pujottelukeppien hahmottamista, mutta mielenkiinto ei vain riittänyt. 

Iita teki rallya omalla tasollaan. Ei kai siinä mitään ihmeellistä ollut. Loppuun otettiin taas vähän ohjausharjoituksia esteiden ja putken avulla. Iita ei TAASKAAN mennyt putkeen. Osaisiko joku nyt vääntää rautalangasta puupäälle mikä siinä mättää? 

Jokeriksi loppuun otin Hilman. Hilmaa en ole hallilla irti pitänyt kuin yhden ainoan kerran ja silloinkin halli oli tyhjä, mutta nyt olin rohkea. Sovittiin, että leikitään porukalla sitten Hilman metsästystä, jos se siis karkaa. Ohjasin pikkuisen istumaan ja otin hihnan irti. Toistelin "odota" -käskyä, kunnes pääsin ensimmäisen hypyn taakse. Sieltä kutsuin Hilman ja ohjasin heti perään seuraavan hypyn yli ja Hilmahan meni. Seuraavaksi ohjasin sen putkeen ja viimeisen hypyn yli ja Hilmahan meni! Mitä ihmettä!? Minun pieni taskuraketti jonka kanssa ei ole ohjauksia harjoiteltu ollenkaan. Näköjään sitä on vain helpompi ohjata, kun ei ole opittuja käytösmalleja. 

Eilen käytiin lenkillä vesisateessa ja tänään on ollut rötväpäivä. Katsotaan mitä huomenna keksitään.

(Perjantaina on suunta koulutukseen ja sunnuntaina... TÄN TÄN TÄÄÄ!!! Näyttely!)