Lisää reeniä!

Tänään jatkettiin ahkeraa treenausta. Mentiin keskenämme Mansikkapuiston kentälle jossa oli muutama lapsi sopivasti häiriöksi. Alkuun otin pienen hetsin narupallolla ja tarkoituksena ottaa alle kokeenomainen seuraamiskaavio. Alku meni hyvin (eli n. 5m) kunnes kaksi lasta juoksi kohden huutaen: "Saako sitä silittää?" Siinä vaiheessa, kun vastasin: "Ei juuri nyt.", Iita päätti toisin. Se ampaisi juoksuun kohti lapsia. Karjaisin suhteellisen lujaa käskyn ja se menikin perille. Iita palasi perusasentoon ja seuraaminen jatkui. Seuraaminen ei ollut teknisesti niin hyvää kuin voisi olla. Kenguru oli kaivettu naftaliinista ja ihmeellistä väljyyttäkin oli.
Kaukoja harjoiteltiin pidemmällä välimatkalla ja olin oikein tyytyväinen. Keskittyminen ei herpaantunut vaikka lapset leikkivät lähellä. Lisäksi harjoiteltiin luoksetulon stoppia takapalkalla. Neiti oppi ehkä vähän liiankin nopeasti, että pysähdyksestä pääsee palkalle. Luoksetulo oli välillä tahmeaa ja stoppi vino.
Treenin lopuksi olin hyväsydäminen ja menin lasten luokse ja annoin luvan silittää Iitaa. Se taisi Iitallekin toimia loppupalkkana aika mainiosti. Niin oli yksi lapinkoira ja kaksi lasta onnellisia.

Illalla käytiin lenkillä ihanien sheltti poikien kanssa. Iitalla ja Rockylla tuntuu olevan ihan omat keskustelut menossa. Mitähän ne lie juttelee. :D

Tarkoitus oli tänäänkin ottaa hyppyä tai noutoa, mutta sallittakoon nyt neidille lepo.

Hirvikoiran seikkailut

En muista olenko aikaisemmin maininnut siitä, kuinka Iitaa usein luullaan joksikin muuksi kuin mitä se oikeasti on. Pentuna Iita oli yleensä rodultaan sekarotuinen joskus jopa saksanpaimenkoira. Ihmiset hämmentyivät kuullessaan sen olevan "ihan rotukoira". Viimeisin erhe oli kaksi lenkkeilevää miestä joista toinen huikkasi minulle: "Tytöllä on oikein tommonen hirvikoira." En edes vaivautunut vastaamaan mitään, mutta siitä päästäänkin tämän päivän epistolaan..

Iita on viimeaikoina taas lenkkeillyt äitini eli "mummon" seurassa. 27.11. tapahtui kuitenkin jotain odottamatonta ja yllättävää. Tutulla lenkkireitillä tuli hirvi vastaan. Iita oli äidilläni irti ja molemmat varmasti hämmästyivät vähintäänkin tielle yhtäkkiä loikannutta isoa elikkoa. Iita oli ensin uskonut käskyä luoksetulosta, mutta päättänyt sittenkin käydä katsastamassa: mikä se oli ja minne se meni? Onneksi hurja hirvikoira malttoi kuitenkin mielensä ja palasi jälkiään huudettaessa takaisin.

30.11. käytiin katsastamassa sukulaisten uusi koti. Iita sai pimeällä tiellä juosta irrallaan ja perille päästyä vietti aikaa ulkosalla allergian takia. Saapahan kasvatella karvojaan, kun pakkastakaan ei ollut.

1.12. sunnuntaina oli tarkoitus tokoilla, mutta päästiinkin hakumetsään. :) Suunnattiin Elli-tätin kanssa Ladun majalle jossa oli penturyhmän kokoontuminen. Iitan kanssa ensin otettiin vähän tokon tapaista eli käytiin läpi mitä noudon kanssa jatkossa tehdään ja miten luoksetulon stoppeja saisi paremmiksi. Iita ei ihan (YLLÄTYS!) ollut kuulolla ja hanskassa..
Haku oli meille ihan uusi laji ja innolla lähdin kokeilemaan. Iitalle otettiin ensin neljä (4) maalimiestä metsään ihan näkösälle ja sitä sitten huudeltiin ukolta toiselle. Voi miten kivaa se olikaan, kun sai juoksennella hakemaan herkkuja jokaiselta! Sitten otettiin yksi haku yhdellä ihmisellä. En osaa oikein sanoa hakiko Iita näöllä vai hajulla, mutta kivaa tuntui olevan ja ukko löytyi.
Kotona otettiin vielä parkkipaikalla treenit karjakoirien kanssa. Iitan kanssa tein ensin liikkeestä seisomista. Palkkasin ensin pelkästä pysähtymisestä joka oli kuulema hyvä ja parantunut kovasti. Sitten otettiin melkein kokonainen liike ja Iita pysyi myös paikallaan vaikka kävelin sen ohi taakse. Täytyy tähän vielä ottaa ns. liimaaminen mukaan. Hyppyä harjoiteltiin myös, lähinnä lisävinkkejä kaipailin. Iita kyllä hyppäsi, mutta jäi kovin lähelle estettä ja auttamatta vinoon. Tähän siis lisää treeniä ja PALJON.
Toisessa setissä otettiin merkkiä esimerkiksi. :D Iita näytti ihan hyvän merkin. Meinasi kyllä ensin kaataa kartion, mutta luopui ajatuksesta. Kaukoja kokeiltiin myös ja ne oli kyllä hyvällä mallilla. Lopuksi näytösmalliin pätkä seuraamista joka sai kehuja. :) Ilme oli loistava ja vire hyvä. Tykkäsin!

Eilen harjoiteltiin sisällä noutoa ja lähinnä sitä pitoa. Palkkaamista silloin, kun ei mällätä ja muutenkin sitä palkkaamisajankohtaa. Hyppyäkin treenattiin ja tarvitsee vielä treenatakin. Lopuksi temppuiltiin ja Iita oli ihan liekeissä. :D

Tänään tehtiin äitin luona noutoa ja nyt alkaa jo vaikuttaa siltä, että on tuo nopea oppimaan. Palkkaa ei ota jos ei ensin ota kapulasta kiinni eli ei tiputa enää varpaille. Lisäksi antaa koskea kapulaan eikä mällää. Intoa kyllä löytyy. Tia ja Lykky kävi iltasella kylässä ja Iita oli aivan pitelemätön. Lykkyä tosin ei oikein leikittänyt. Kivaa kuitenkin. :)

Caramelon Talking To Me "Lykky" <3

Iita ja Lykky painii. :D

Mikä se on, kun mättää?

Marraskuun alkupäivät olivat omistajan rentoutumisaikaa. Käytiin Himoksella kahtena iltana nauttimassa musiikista. Lauantain Iita pääsi (joutui) mummin hoiviin. Olihan siitä koirallekin iloa, kun pääsi sunnuntaina katsastamaan mökin syyskuntoa ja juoksemaan pihalla irrallaan. Kiitos vielä mummille ja papalle lapsen hoidosta!

4.11. maanantaina käytiin treenaamassa kylmässä ja märässä syysillassa. Olen huonolla menestyksellä koittanut suunnitella treenejä uuteen uskoon ja tehdä asioita vähän toisin. Alkuun otettiin luoksetulon loppuosaa. Jätin Iitan eri mittaisten matkojen päähän odottamaan ja kutsuin sivulle. Toimi tosi hyvin. Seuraavaksi otettiin pelkkää vauhtia luoksetuloon eli ns. läpijuoksua. Sekin meni oikein mallikkaasti.
Harjoiteltiin myös paikkamakuun alkua ja siinä lähinnä sitä, että käsken Iitan maahan ja odotan hetken ja palkkaan maahan. Iitalla tuppaa maltti loppumaan ja silloin ilmenee hissiliikettä ja sivulla veivataan maassa olemisen ja istumisen välillä.
Liikkeestä seisomista olen koittanut tehdä leikin ja kivan kautta ettei paineistumista esiintyisi enää. Olen myös miettinyt liikkeen uudelleen opettamista, mutta jättänyt sen vielä tekemättä. Liikkeestä seisominen on vielä epävarma liike ja palkkailin eri kohdissa liikettä. Vaikeusastetta nostaa vielä se, kun pitäisi kävellä koiran ohi. Iita helposti kääntyy perään.
Loppuun meinasin ottaa vielä kaukoja, mutta jotain tapahtui. En vieläkään tiedä johtuiko paineesta vai kylmästä ja kosteasta säästä, mutta tämä osa treeneistä meni ihan pipariksi. Iita meni maahan, mutta nousi ylös, kun kävelin pois sen luota. Menin uudestaan Iitan luokse ja käskin maahan. Tässä vaiheessa Iita vaan seisoi vierelläni ja halusi tilanteesta pois. Peruutti taakseni ja jäi sinne seisomaan korvat luimussa. Mietin myös palkkaamisen muuttamista tähän liikkeeseen toisenlaiseksi. Jätettiin kaukot tähän ja tehtiin vaan leikin lomassa muutama maahanmeno ja ne toimi.

9.11. lauantaina treenattiin Lievestuoreella. Koira autosta ulos ja siinä ne treenit meinasikin olla. :D Iita nimittäin oli pikkuisen ylivilkkaalla tuulella ja katosi horisonttiin. Juoksi vaan kenttää ympäri ja rähisi mennessään.
Harjoiteltiin alkuun pitkästä aikaa ruutua targetin avulla. Iita oli heti mukana ja muisti ruudun hyvin. Juoksi vauhdilla keskelle ruutua ja seisahtui paikoilleen. Pallopalkka perään oli ihan huippua neidin mielestä.
Tehtiin pätkä seuraamista ja se lähti ensiyrittämällä ihan lapasesta. Iita keuli ja edisti. Uusi yritys ja paljon rauhallisempi ja täsmällisempi koira. Hienot käännökset ja kaikki. :) Jotenkin olen tullut huomanneeksi sen, että nykyään, kun en huomaa koiraa seuraamisessa se seuraa hyvällä paikalla ja hyvässä vireessä. Jos taas huomaan sen se edistää tai painaa.
Luoksetuloa otettiin läpijuoksuna ja palkalle suoraan. Vauhtia löytyi edelleen. Tällä kertaa vaan kanavoituna oikein. Otettiin myös stopin kanssa ja kyllähän se valuu vieläkin. Siihen siis joku uusi juttu keksittävä.

Välillä pistin Iitan autoon takaisin vähän rauhoittumaan jonka jälkeen jatkettiin..

Ruutua otettiin toiseen otteeseen ilman targettia. Toimi ilmankin. :)
Noutoa otettiin loppuun ja ensimmäisellä heitolla koira karkasi kapulalle, tosin toi sen hienosti sivulle asti. Pari seuraavaa yritystä meni paremmin ja siitä loppuun hirmuiset pallonhakuleikit. :)

12.11. tiistaina elikkäs eilen käytiin iltasella treenaamassa. Otettiin uudestaan syyniin ne kaukot. Tällä kertaa palkkasin eritavalla ja jotenkin se toimikin. Tehtiin muutamia toistoja. Välillä tuntuu ennakoivan käskyjä ja siihen pitää puuttua. Muuten oli todella hyvä. Aloitettiin lyhyemmällä etäisyydellä ja pidensin sitä toistojen mukaan.
Luoksetuloa otettiin pysäytyksen kanssa. Välillä valuu todella paljon. En oikein tiedä mitä tekisin, että saisin napakamman stopin. Toistoja ei voi tehdä paljoa, kun alkaa ennakoimaan. Intoa on taas enemmän kuin älliä.
Liikkeestä seisomista tehtiin lopuksi. Alkuun palkkasin pelkästä pysähdyksestä ja hyvä mieli pysyi yllä. Edelleenkin lähtee seuraamaan perään, kun kävelen ohi. Kun siitä ei palkkaa tullut, vire laski ja pienen lapinkoiran mieli meni ihan maihin. Yritin innostaa ja saatiin tehtyä pari hyvääkin toistoa.
Plussana vielä se, että koirahäiriötä oli kentän laitamilla, mutta se ei vaikuttanut tekemiseen mitenkään. Iita kyllä noteerasi muut koirat, mutta oli koko ajan kuulolla eikä yrittänytkään lähteä mihinkään luotani. :)

Tänä aamuna Iita pääsi aikaisin lenkille ja nyt odotellaan ja katsotaan mitä ilta tuo. Jotenkin tuntuu vain siltä, että syksy on vienyt omat mehut ja treenaaminen tuntuu välillä todella tylsältä. Niinä päivinä, kun itsellä on intoo, koira on nuudeli.

F*uck the animals

Ensin mukavempia asioita.

Viime torstaina (29.8.) käytiin Iitan kanssa tokoilemassa. Löysin omalta kentältä sopivasti häiriötä joten treenistä ei tullut millään tapaa tylsä. Vallattiin hiekkakenttä ja vieressä nurmella pikku pojat pelasivat jalkapalloa. Lisä haastetta toi jättikokoinen rusakko joka loikki vähän matkan päässä ja yritti aiheuttaa pahennusta.

Aloitettiin treenit seuraamisella. Se oli todella tiivistä taas. Ehkä voisi jopa mennä painamisen puolelle. Ainut mikä silti eniten harmitti oli oma moka, kun en taas jostain syystä älynnyt hetsata alkuun ollenkaan joten vire oli mitä oli. 

Seuraavaksi tehtiin noutoa. Lisänä oli vielä "odota" -käsky, kun kapulan heitän. Käskyllä Iita lähti reippaasti hakemaan kapulaa ja tuli samalla hyvällä vauhdilla takaisin. Mitään kapulan mälläämistä ei nyt ollut. Lisäksi mikä parasta irroitus tapahtui vasta käskystä! Sisäharjoitukset irroittamisen suhteen ovat tuottaneet tulosta.

Liikkeestä seisominen oli tällä kertaa oikein hyvä. Seuraaminen tässä oli parempaa ja seisominen tapahtui heti. En uskaltanut jälkeeni katsoa, kun pelkäsin Iitan menneen maahan, mutta siellähän se seisoi ja sai siitä palkan. 

Loppuun tehtiin vielä kaukoja. Ensimmäisellä yrityksellä välimatkaa oli varmaan liikaa. Eka I-M oli hyvä, mutta sitten se ei enää noussutkaan kuin vasta kolmannella istumaan. Uusi yritys lyhyemmällä etäisyydellä I-M-I-M hyvät vaihdot ja hurjat leikkimiset loppuun.

Sitten se ikävempi asia. Olen jo pitkään miettinyt mikä ihme ja kumma Iitaa kutittaa koko ajan. Ensimmäisenä ostin apteekista rauhoittavaa shampoota, kun mitään muita oireita ei ollut kuin kutina. Shampoolla ei ollut ihmeempää vaikutusta. Sitten sain vinkin, että koirassa saattaa olla täitä vaikka mitään ei näkyisikään. Ostin Exspottia apteekista alkuviikosta ja vetäisin sen niskaan. Kutina kyllä jatkui ja mitään ei karvan seassa sittenkään näkynyt. Seuraavaksi kuulin, että toinenkin koira kärsi kutinasta ja sillä näkyi turkin seassa elämää. Täitähän ne oli. Yhteinen nimittäjä oli sama mökki millä koirat olivat olleet. Syynäsin Iitaa harjan kanssa ja karstaan tarttui kuin tarttuikin yksi kuollut täi. Onneksi vihulaiset eivät tartu ihmiseen ja ovat hoidettavissa. Harmittaa vain kutina joka vielä jatkuu ja saattaa jatkua pitkäänkin vaikka tartunta olisi hoidossa. 

Siispä fuck the animals ja eritoten supikoirat ja ketut! I brest my face.

Koko kesän päivitykset -maraton

Heinäkuu tiivistettynä oli lomakuukausi. Viikko oltiin Iitan kanssa Lievestuoreella loikoilemassa. Viikolla vietettiinkin pienen karvattoman koiran syntymäpäiviä. 2 vuotta tuli mittariin että pätkähti. Millään ei meinaa uskoa, että siitä on oikeasti tulossa iso koira. Ei enää pentu.

Virallinen 2v kurja poseeraus. :D

Kurja ja kurjan nakkikakku.

Toinen viikko vietettiin isäni luona Havumäessä. Iita sai "pappalassa" juoksennella irrallaan ja telmiä pihassa. Tosin neitin käsitys pihasta vähän laajeni viikon mittaan. Milloin mistäkin metiköstä sain sitä huudella ja etsiä. Iita myös ui ja metsästi hiiriä, oksenti heinää, söi kuin ahmatti ja etsi edellis kesänä piilottamaansa luutaan huonolla menestyksellä.

Vauhtia piisaa!

Jäkäläkummun Riimi jäkäläkummulla

Uimamaisteri

Viikon päätteeksi mentiin mummon ja toisen papan luokse yöpymään. Siellä Iita sai leikkiä pitkästä aikaa Topin kanssa ja vauhtia kyllä riitti. Iita ui useita kertoja joessa ja allekirjoittanut jatkoi vain rentoutumistaan.

Little moment of peace - Iita & Toby

Tässä vaihessa Iita jäi mummon hoiviin, koska mummo kovasti tahtoi kaveria itselleen. Viikon Iita vietti siis vielä Havumäessä ja allekirjoittanut mökillä Suonenjoella. Iitan viikko oli mennyt marjastaen, uiden, hiiriä tappaen, karkaillen ja lenkkeillen. Eli ihan koiran elämää.

Viimeinen lomaviikkoni oltiin Lievestuoreella. Nautittiin vähästä lomasta mitä jäljellä oli.

Arkeen paluu oli kyllä kaikille aika kurja. Iita ei pitänyt kaupunkiin tulemisesta ja minä töistä. Jos jotain hyvää on etsittävä niin treenit on taas aloitettu. Viikko sitten perjantaina Iita sai viettää aikaa vanhan kultsuherran Santun kanssa. Santtu ei niin välittänyt Iitan kiljumisesta ja vaativasta leikkiin kutsusta (tai käskystä), mutta innostui kuitenkin riehumaan nuoren naisen kanssa.

Viimeisimmät treenit meillä oli keskiviikkona (21.8.). Tehtiin n. 3min paikkamakuu ja harjoiteltiin lähinnä sitä asentoa. Nyt se oli aika hyvä.
Seuraamisessa meinasi väkisin lähteä mopo keulimaan, mitä ei ole aikoihin tapahtunutkaan. Korjasi hyvin ja kontaktikin pysyy nyt paremmin kuin aikoihin.
Kaukot pysyi hyvin paikallaan. Ainut miinus oli se, kun jostain syystä maahan mentäessä toinen etujalka oli pakko pistää rinnan alle koukkuun.
Luoksetulo + pysäytys meni taas hienosti. Muutaman askeleen ehkä "hiipi" ts. ei pysähdy kuin seinään, mutta pysähtyy kuitenkin.
Liikkeestä seisomista lähdettiin harjoittelemaan kivan kautta uudestaan. Menin itse puolihölkkää ja koira tuli mukana siitä iloinen "seiso" ja nami perään. Samaa toistettiin useita kertoja ja sehän seisoi. :)

Kaiken kaikkiaan treenaminen on nyt kivaa. Sisällä ollaan harjoiteltu noutokapulan pitoa ja luovutusta. Nyt ehtii jo antaa sen irroituskäskynkin ja neiti jopa pitää sitä kapulaa suussaan. Kyllä tämä tästä kasaantuu. Jotenkin kaikki vaan tuntuu sujuvan. Onko koira kasvanut loman aikana vai mitä on tapahtunut?

Lisäksi pyöräily on taas mukana ohjelmassa. Tarkoitus olisi vielä löytää tarkoitukseen paremmat ja istuvammat valjaat, että jos jollain on hyviä ehdotuksia niin niitä otetaan mielellään vastaan!

Lömällä!

Viimeisestä päivityksestä on hetki aikaa ja paljon on tapahtunut.

25.5. käytiin Iitan kanssa metsässä eksymässä. Keli oli mitä mainioin. Aurinko paistoi ja oli kuuma kuin saunassa. Kierreltiin uusia polkuja ja lopulta päädyttiin melkein Vaajakoskelle asti. :D Kolme tuntia meni nopsaan vain luontoa ihmetellessä.

26.5. käytiin ensimmäisen kerran kokeilemassa Flyballia. Hypyt meni ihan hyvin, mutta se itse Flyball lauta mistä pallo pitäisi saada, aiheutti Iitalle harmaita karvoja. Liian kevyellä kosketuksella pallo ei lentänyt ja se vaatineekin paljon harjoittelua. Kuumakin oli ja neiti koetti sitten päästä helpommalla ja kaivaa pallon pois kolostaan. :D Kiitos Pipelle treeneistä!
Lopuksi Iita sai leikkiä shelttipoikien Rockyn ja Rambon kanssa. Mukana menossa olivat myös sheltit Sohvi ja Zorro.

27.5. treenattiin tokoa. Harjoiteltiin noutoa, kaukoja, seuraamista, paikkamakuuta, liikkeestä seisomista ja luoksetuloa. Treenit oli hyvät ja sitä myöten mielikin. :)

30.5. sekä kissa että koira saivat matolääkkeet.

31.5. allekirjoittanut kaapattiin. Iita pääsi mökille mummon ja papan hoiviin ja minä sain vapaan viikonlopun.

12.6. saatiin uusi lenkkikaveri eurasier tyttö Nalle. Käytiin Ankeriasjärvellä kävelyllä ja Iita kävi samalla uimassa.

13.6. tokokoe Pieksämäki. Jännitystä ei ilmassa ollut niin paljoa kuin aiemmilla kerroilla. Jotenkin treenikertojen vähyys ja laiskottelu saivat aikaan olon, että mihinkään kokeeseen ei edes olla menossa. Kyyti saatiin Saanalta ja mukana oli tietenkin Iitan musta-valkoinen hurmuri Tomy sekä uusi musta-valkoinen tuttavuus Honey.
Paikanpäällä käytiin ilmoittautumassa ja Iitaa käytin tarpeilla. Olo oli rento ja siksi vähän ahdistikin. Käytiin myös katsomassa muutama suoritus hallissa. Halli tuntui jotenkin sopivalta, kun siellä oli niin rauhallista ja hiljaista. Käytiin ennen kokeen alkua moikkaamassa Iitan velipoikaa Reinoa, joka oli tullut samaan kokeeseen ja kuin sattumankaupalla, oltiin vierekkäin ryhmäliikkeissä. Vahinkoja minimoidaksemme annoimme koirien moikata toisiaan ennen halliin menoa.

Luoksepäästävyys 10
Paikkamakuu 10
Seuraaminen kytkettynä 8½
Seuraaminen taluttimetta 9
Liikkeestä maahanmeno 10
Luoksetulo 8½
Liikkeestä seisominen 0
Estehyppy 10
Kokonaisvaikutus 8

ALO1 166,5p, 7/14 ja TK1! :)

Luoksepäästävyydessä tuomari testasi kovasti Iitan hermoja. Hämmensi niin kauan, että ilme pikkuisen värähti. :D Paikkamakuu oli ehkä se jännittävin asia, koska olin varma, että Iita ei siellä pysy veljensä vieressä. Kuin onnenkaupalla saatiin paikkamakuusta 10, koska tuomari ei kuullut kaksoiskäskyäni maahanmenossa eikä huomannut, että Iita ennakoi perusasennon. :D
Ensimmäisen seuraamisen keskeytti tuomari. Hihna oli liian tiukalla. Lopuksi vielä sanoi: "Kovasti yritit sössiä tuota seuraamista, mutta epäonnistuit." Toisessa seuraamisessa oli hyvä tekemisen meininki vaikka tässä vaiheessa jännitinkin paljon itse. Katsojien aploodit seuraamisen jälkeen oli aika harvinaista ja hienoa kuultavaa. Harmi, että en saanut videolle suoritusta niin en itse tiedä miten se meni.
Liikkeestä maahanmeno oli varmaa Iitaa. Maahanmeno oli kuulema ollut todella nopea. Koira oli vain pudonnut maahan.
Luoksetulo oli muuten mahtava, mutta perusasento jäi taas uupumaan.
Liikkeestä seisomisessa tuli joku katkos koiran päässä ja se menikin maahan. Kehuin kuitenkin, mitäpä näistä.
Estehyppy meni taas hieman vinoon, mutta kyseinen tuomari ei siitä pisteitä vähentänyt.
Jotenkin kummassa pisteitä kertyi sen verran, että saatiin koulutustunnus ja itkuhan siinä pääsi. On se vaan niin hieno tyttö. <3

Iita ALO1 TK1 ja Tomy ALO1

15.6. lähdittiin Toivakkaan talkoohommiin. Vähän jännitti viedä Iitaa paikkaan jossa on muita koiria, mutta kaikki meni paremmin kuin hyvin. Iita sai seuraa kahdesta labradorinartusta Larasta ja Lulusta. Tytöt uivat paljon ja leikkivät pihalla. Iita kävi keräämässä heinäpellolta muutaman punkin matkaansa ja kävipä myös hätyyttelemässä kanojakin. Kana parat.

Iita ja labbikset

Kuka ehtii ensin hakemaan lelua?

Kepo ja tytöt

Juhannus meni Lievestuoreella tutulla porukalla. Iita pääsi uimaan perjantaina (21.6.) Suskun ja allekirjoittaneen ottaessa aurinkoa. Iitasta on tullut oikein mestari uimari ja se pitää pallon noutamisesta yms.

Pallo on todella kova juttu.

Rrrravistus

Rantavahti <3

Juhannuspäivänä tehtiin reissu Havumäkeen. Iita pääsi jokeen uimaan ja telmimään Topin kanssa. :)

26.6. päästiin työkavereitten mukaan heidän mökille. Iita pääsi leikkimään toisten koirien kanssa. Nalle oli vanha tuttu ja nuorisolla meni taas leikit hyvin yksiin. Caron kanssa oli mukava seikkailla pitkin tiluksia ja Nikitaankin päästiin tutustumaan. Nikitan kanssa meni kahdestaan ihan rennosti, mutta kolmannen osapuolen tultua lähettyville, Iita sai Nikitalta kunnon pöllyytyksen. Onneksi neiti ei ollut moksiskaan eikä vastannut mihinkään uhitteluihin.
Rannalla oli mukava telmiä ja juosta pitkin pusikoita. Uiminen viilenti mukavasti ja kaikenkaikkiaan päivä oli kiva. Kiitos Hanna, Riitta ja Luca, että päästiin mukaan!

Nalle ja Iita <3

Nikita the Korvakoira

Caro, Nalle ja Iita <3

28.6. käytiin eläinlääkärissä hakemassa rokotteet. Mukana oli sekä kissa että koira. Iita sai kennelyskärokotteen ja oli muutenkin terve tyttö. Kaapo sai kolmevuotisen rokotteensa ja oli myöskin hienossa kunnossa.

29.6. Iita pääsi taas uimaan. Mikäs sen mukavampaa. :) Sama toistui seuraavana päivänä ja silloin testattiin uusia pelastusliivejä. Hyvin se uinti niilläkin onnistui.

Uudet liivit testissä.

1.7. oli allekirjoittaneen surunpäivä. Rakas kissani Kaapo vaihtoi omistajaa. Ikinä en uskonut tämän päivän tulevan, mutta niin se vaan tuli. Kaapo on joutunut viime aikoina olemaan paljon kotona yksin Iitan ja minun matkustellessa ympäriinsä. Onnekseni löytyi ihana pariskunta joka halusi antaa kodin rakkaalle ystävälleni. Kaapo pääsi uuteen kotiin Jyväskylään toisen kissan kaveriksi. <3

Ystävykset <3

<3

Tokokoe osa II. sekä vuoden ensimmäinen näyttely

17.5. meillä oli toinen tokokoe edessä. Jatkettiin alokasluokassa TK1 mielessä. Koe järjestettiin Jyväskylässä, Valorinteen kentällä. Tuomarina toimi suhteellisen tiukkaa linjaa pitävä Piritta Pärssinen.

Luoksepäästävyys 10: Vähän lähestyi tuomaria.

Paikkamakuu 8: Ei mennyt maahan ensimmäisellä käskyllä. Makasi vähän toisella kupeella ja haisteli velipoikaan päin.

Seuraaminen kytkettynä 6: Aika kamalaa. Iita edisti, jätätti ja irtosi. Ei ollut yhtään mukana jutussa.

Seuraaminen taluttimetta 8½: Paransi otettaan edelleen ollen vähän muissa aatoksissa.

Liikkeestä maahanmeno 9½: Kuulema vähän hidas maahanmeno. Muuten ok. Itse annoin koiralle ihan väärän käskyn liikkeelle lähdettäessä. Allerkirjoittaneen aivopieru. :D

Luoksetulo 6: Iitan aivopieru. :D Käännyttyäni paikalleni Iita painui maahan. Käskystä kyllä lähti pirun lujaa kohti. Törmäsi minuun ja jäi seisomaan vierelle. Ainakin sai tuomarinkin nauramaan.

Liikkeestä seisominen 9: Käskyn jälkeen otti vielä muutaman askeleen.

Hyppy 8½: Edelleenkin vino ja otti muutaman askeleen "seiso"-käskyn jälkeen.

Kokonaisvaikutus 9½: Tuomari kehui kovasti. Tsemppasi loppua kohden. Näytti siltä, että meillä oli yhdessä kivaa. Käskyt olivat kauniita. :)

Tulos: ALO1, 161,5p ja sij. 4/12. :)


Kuvannut Elli Kinnunen

Luoksetuloa..

Törmäys

Tyytyväinen koira. :D

Hyppy

Meillä oli kivaa. :)



Sunnuntaina vaihdettiinkin missikisoihin tottelevaisuus. 19.5. lähdettiin Jämsään näyttelyyn ja saatiin oikein hovikuski (Hanna) ja ikioma koiran- ja omistajanhoitaja pikkumies Luca. Iita oli ainoana nuorissa nartuissa. Mitään kiitosta siellä ei oikein tullut mistään, mutta jäätelö oli hyvää. :D Iita oli tuomarin makuun liian pitkä, liian kapea, eripari korvainen, liian matala, ei kanna häntää ja turkkikin huono. Iita kyllä esitti muuta osaamistaan kallistelemalla päätään nakille ja siten saaden kaikki kehän laidalla nauramaan tuomari mukaan lukien. :D

Eilen käytiin vähän treenaamassa nartsapallolla seuraamista ja se oli kivaa. Lisäksi Iitalla oli ihan omat noutotreenit sisällä. Jostain se keksi etsiä noutokapulan ja harjoiteltiin sitten pitoa sisällä ja luovutusta.

Jostain tosin puhaltaa ihmeelliset tuulet sillä pieni lapinpöwwö oli keksinyt pistää toiset silmälasini poskiinsa. Pieni kiukku iski, mutta minkäs teit. Kai tämä oli vinkki vihdoin mennä sinne näöntarkastukseen jota olen hienosti kiertänyt jo kauan. :D

Pöllömaisteri - koirakoulun kauhukakara

Pääsiäisen vietin ilman koiraa. Iita lähti mökkeilemään perjantaina (29.3.) ja tuli takaisin vasta maanantaina (1.4.).

6.4. käytiin viimeisen kerran jäällä. Saatiin olla Iitan kanssa pitkästä aikaa kahdestaan pitkällä lenkillä ja hermo lepäsi kyllä. Iitalla tosin oli joku omakeksimä luonnetesti menossa mihin kuului lumiukon haukkuminen ja puun oksalla olevan muovipussin piiritys. :D

11.4. Käytiin Killerillä Kilpatallin maneesissa mätsärissä. Meitä tuomaroi Taina Miettinen (Peikkovuoren kennel) ja saatiinkin punainen nauha. Sijoitusta ei kyllä tullut ja palkintosijat meni kyllä aivan oikeaan osoitteeseen. Hauskaa oli käydä ensimmäistä kertaa ns. sisätiloissa näyttelemässä ja kahvikin maistui ulkosalla oikein hyvälle.

16.4. treenattiin Saanan ja Tomyn kanssa. Tehtiin paikkamakuu joka oli oikein onnistunut. Saana liikkuroi alon liikkeitä ja liikkurointi ei tuottanut ongelmia. Seuraaminen oli hyvää, mutta itse kompuroin taas jalkoihini. Liikkeestä maahanmeno oli oikein napakka. Luoksetulossa loppuasento tökkii ja liikkeestä seisominen meni maahanmenoksi. Muuten mukava treeni. Lopuksi käytiin koirien kanssa lenkillä ja mukaan liittyi Saanan silkkiterrierit Taimi ja Ida.

20.4. treenasin aamulla yksin Iitan kanssa Huhtasuon liikuntapuiston kentällä. Tehtiin alokasluokan liikkeitä ja nyt ei ollut moitteita missään. Lopuksi heitettiin lenkki Kangaslammen rannassa ja istuttiin nauttimassa kevätauringosta. :)

21.4. oltiin mätsärissä Seppälän Citymarketin parkkipaikalla. Yhtään en taaskaan muista kuka meidän pari oli, mutta punainen nauha saatiin. Lopulta sijoitusta ei tullut, mutta tuttavien näkeminen oli kyllä mukavaa ja keli palkitsi.

22.4. treenattiin tokoa Palokan suunnalla. Saana ja Riikka olivat hyvänä apuna ja siitä kiitos heille. Paikkamakuu oli hyvä. Seuraaminen oli jo parempaa, kun käännöksetkin onnistuvat. Tällä kertaa liikkeestä maahanmeno tökki ja seisominen onnistui. Luoksetulossa perusasento puuttui ja hyppy oli ihan ulalla. Toisinsanoen se oli pellehyppy. Ensimmäinen yritys meni riman ali kirjaimellisesti, jäi kyllä seisomaan esteen toiselle puolen. Toinen yritys oli kierto ja seisomaan esteen taakse. Lisää harjoitusta siis.
Lopuksi tehtiin koirien kanssa lenkki ja hauskaa tuntui olevan. Iita sai seuraa bortsupojilta Tomylta ja Pyryltä ja mukana menossa tietysti silkit x2.

23.4. treenattiin taas Palokassa. Paikkamakuu oli aika.. noh.. koira näytti enemmän hylkeeltä kuin koiralta. Mihinkään se ei kyllä lähtenyt vaikka ohi kulki kaksi berniäkin. Plussat siitä! Jäävät oli nyt hyviä ja hyppykin onnistui lopulta. Luoksepäästävyys oli työntakana mutta pysyi se jotenkin nahoissaan. Seuraamista tehtiin pätkiä ja suonissa virtasi taas kengurubensaa. Mistä lie sitä tankannut?

25.4. treenattiin omalla kentällä. Jäävät oli ihan hukassa. Seiso = maahan, jostain paineistuu. Paikkamakuun asentoa myös haettiin sekä luoksetulon loppuasentoa. Seuraaminen oli oikein nättiä. Iita tosin kesken treenien karkasi jonkun tytön luokse, koska luuli sitä joksikin tutuksi ihmiseksi.
Sisätiloissa harjoiteltiin vielä hyppyä eikä siinä tällä kertaa ollut ongelmaa.

26.4. lähdettiin bussilla kohti keskustaa ja sieltä vaihto ja kohti Kypärämäkeä. Käväistiin Iitan kanssa Kypärämäen Musti&Mirrissä ostoksilla ja mukaan tarttui uusi narupallo. Siitä suuntasimme Ellille ja treenaamaan.
Seuraaminen oli suht ok. Painoi kylläkin. Jäävistä liikkeestä maahanmeno oli hyvä ja liikkeestä seisomisessa painui maahan. Paineistuu edelleenkin. Lopulta luulen keksineeni siihen ratkaisun. Siitä lisää jos olen oikeassa. Luoksetulon loppuasentoa harjoiteltiin edelleenkin ja se vaan ei meinaa luonnistua ilman erillistä käskyä. Nouto oli pakko kokeilla myöskin ja olihan se kesken. Mällää kapulaa ja sylkäisee sen suustaan perusasennossa. Ruutu oli ihan hukassa, mutta eipä sitä olla tehtykään.
Treenien jälkeen lähdettiin lenkkeilemään kohti Laajavuorta. Mukana oli Mio ja Katla ja jossain vaiheessa mukaan liittyi kolmaskin karjakoira Armi. Iita oli kummallinen koko matkan. Ei kiinnostunut Ellin koirista ja Armin haastaessa leikkiin käänsi vaan päätään toiseen suuntaan ja matkasi yksin.
Laajavuoressa kokeiltiin ensimmäistä kertaa esineruutua. Se oli oikein hauskaa ja Iita tuntui tajuavan humpan juonen heti. :)
Laajavuoresta tultiin bussilla kotiin. Heti, kun päästiin ulos autosta Iita alkoi oksentamaan. Ikinä se ei ole kärsinyt matkapahoinvoinnista ja mitään se ei ollut syönytkään. Matka Huhtakeskukselta kotiin tuntui kestävän ikuisuuden ja litimärkänä odotin koiraa joka voi pahoin vähän väliä koko matkan. Pakko oli kuitenkin kotiin päästä. Kotona pesin koiran ja asetin sille pyyhkeen lattialle jonka päällä se makasikin koko loppuillan. Onneksi oksentaminen loppui ja muutenkin Iita tuntuu taas omalta itseltään.

Nyt olisi aika startata uuteen viikkoon ja uusiin haasteisiin. Palaamisiin!

Lomalla on mukavaa

Viime lauantaina lähdettiin katsomaan maalaismaisemaa Iitan kanssa. Hiljaisuus teki paljon hyvää, mutta huonojakin vaikutuksia oli. Nyt ei enää sitten osata olla kaupungissa hiljaa ja kulkea vetämättä hihnassa. Pikku vikoja, helppo korjata. ;)

Lauantai 9.3. yllättäen treenattiin, kun päästiin omimaan koko piha itsellemme isän luona.

Paikkamakuu - Ilman ihmeenpää häiriötä (isä teki lumitöitä) arviolta pari minuuttia. Hyvä.

Nouto - Muutama heitto, palkka suoraan. Pitoa perusasennossa, itse pidin kapulasta kiinni ja "kopsuttelin" kapulan päätä. Yllättävän hyvin kesti.

Seuraamisen käännöksiä - Teki hyvin. Pari askelta seuraamista ja käännös. Ei ongelmia.

Ruutu - Odotti käskyä nätisti kontaktissa. Juos ruutuun vauhdilla. Ruudussa seis ja palkka perään.

Kaukoja - Ilman takapalkkaa hyvä. Takapalkalla ymmärrys katoaa jonnekin. Vaatii harjoitusta.



Pihassa pönöttämistä



Sunnuntaina (10.3.) lisää treeniä. :D Alokasluokka, ilman hyppyä.

Paikkamakuu - Makasi hyvin kunnes iskä tuli postia hakemasta. Iita sai tiukan palautteen.

Seuraaminen taluttimessa - Edistää vieläkin. Muuten hyvä.

Seuraaminen taluttimetta - Parempi kuin taluttimen kanssa. Vire hyvä.

Liikkeestä maahanmeno - Ei ennakointia! Tosi hyvä.

Luoksetulo - Perus Iitaa. Tosin jäi sivulle seisomaan, ei perusasentoa.

Liikkeestä seisominen - Tosi hyvä.

Liikkeet tehtiin pelkillä kehuilla ja lopuksi oli isona palkkana palloleikit. :) Jäävät oli tosi vahvoja nyt ja tästä on hyvä jatkaa.

Maanantaina 11.3. Käytiin aamupäivällä pitkällä metsälenkillä. Tarkoitus oli aurinkoisessa säässä kuvata mahdollista elämää luonnossa, mutta eihän siitä yhden kohelon kanssa mitään tullut. Kaksi pyytä lähti melkein nenän edestä lentoon, mutta eihän siinä kerennyt kissaa sanomaan, kun ne jo katosivat metsän siimekseen.

Käpyleikki

Itse olen koiraani kehuma: kaunis <3

Pakollinen kielikuva :D

Iitan omavalinnainen poseeraus

Heippa!

"Iita tässä, moi!"

Tiistaina 12.3. treenattiin vähän lisää. :D

Seuraaminen - Piti videoida pätkä jotta näki miltä se näyttää. Tuntui hyvältä. Itsellä käännökset vähän hukassa. Välillä vedän kurvit varman päälle ja välillä kaahaan niistä äkkiä ohi. Koiralla paikka elää, vire oli hyvä.

Sivulle tuloja - Hyvin haki paikan eri kulmista.

Luoksetulo - Hyvä.

Kaukoja - "istu" käsky jostain syystä tökkii. Koira menee maahan, mutta ei enää nouse sieltä. Ongelma? :D Lisää varmisteluja vielä sisällä.

Merkki - Löytyi hyvin mistä suunnasta hyvänsä lähetettynä

Nouto - Muuten hyvä, mutta palautuksessa taas mälläsi kapulalla eikä tuonut sitä heti takaisin. Kaipaa varmisteluja.

Eilen käytiin vielä lenkkeilemässä lumisateessa, leikkimässä lumikasoissa ja illansuussa lähdettiin kotia kohti. Koira näytti vähintäänkin masentuneelta joutuessaan takaisin kaupunkiin. Allekirjoittanut itse nautti päästessään sisävessaan ja suihkuun. :D

Tänään varmasti vietetään jonkin asteista palautumista arkeen. Lenkillä on jo käyty ja hiljaisuudesta päätellen tällä hetkellä kaikki muut paitsi minä nukkuu. :D

Lahjattomat reenaa

Keskiviikkona pidettiin taasen ruokataukosulkeiset.

Hallintaa - Koira irti jo mennessä treenialueelle ja käskystä takaisin ennen kuin karkasi "mestarin" luokse.

Kyllä. Meillä on oma Mrs. Miyagi. ;)

Paikkamakuu - Häiriössä. Elli istui viereen, heitteli leluja, yms. Lelujen kanssa pylly nousi 5cm. Pysyi kuitenkin paikoillaan.

Luoksepäästävyys - Paljolla palkalla. Päästiin jo iholle. ;)

Luoksetulo - Pitkällä matkalla, lelut tiellä. Pienellä kierrolla tuli hyvin.

Luoksetulon pysäytyksiä - Uusi asia. Leikin varjolla pelkkä liikkeestä pysäytystä. Pysähdykset teräviä.

Torstai oli treenivapaa ja Iita pääsi mummin kanssa ulkoilemaan ja kyläilemään papan luona. Allekirjoittanut kävi "varalapsen" kanssa eläinlääkärissä hakemassa rokotuksia.

Tänään oli taas treenipäivä.

Paikkamakuu - Häiriössä taas. Elli teki enkelin parkkipaikalle ja lauloi makkaralaulua. :D Hyvin pysyi Iita maassa. Lisäksi häiriönä käytettiin narupalloa, mutta siihenkään lankaan Iita ei mennyt. Nyt uutta häiriötä keksimään.

Sivulletuloja - Eri kulmista sivulletuloja. Vähän joutui koirakin käyttämään päätään, mutta perusasennot löytyi kyllä hyvin.

Kontaktin pitoa - Elli huuteli käskyjä ja minä palkkasin Iitaa kontaktista. Hyvin pysyi. Siitä siirryttiin "valmis" -käskyyn jossa vahvistettiin lisää kontaktin pysymistä. Siitä seuraavaksi liikkurointia "onko ohjaaja valmis?" "valmis" "liikkeelle mars" pari askelta ja palkka. Todella hyvä.

Luoksetulo - Häiriössä tämäkin. Elli häiriköi meidän välissä ja kerran Iita menikin halpaan. Toisella kertaa ei lähtenyt Ellin perään, mutta ei tullut ensimmäisestä kutsusta luoksekaan. Muuten hyvä.

Nyt Jyväskylä vaikenee, mutta vain hetkeksi!

Kovan pehmeä puoli

Mistähän sitä taas alkaisi purkamaan tapahtumia..

Iitan juoksut ovat ohi ja aika meni kyllä ihan jouhevasti. Neiti kipitteli sisätiloissa nätisti housut jalassa ja oli muutenkin suht normaali. Ero normaaliin oli huomattavasti rauhallisempi koira, lelut jäivät rauhaan ja lenkkejä tehtiin hihnassa.

16.2. Tiimi verkkareiden Mikkelin osastonjohtaja saapui kyläilemään (ilman koiria kylläkin, sattuneesta syystä) ja seuraavana päivänä kävimme yhteistuumin pallottelemassa Jäkäläkummun viimeisimpiä pentuja. Yksi mokoma meinasi viedä väkisin sydämen, mutta heltyä ei voinut eikä saanut.

Vasta lauantaina 23.2. päästiin moikkailemaan vähän tuttuja ja tehtiin lenkki Kauttolandiaan Topin luokse. Koirat saivat alkuun telmiä pihassa vapaana ja voi sitä riemun määrää.

Iita ja Topi 23.2.

Iita ja Topi 23.2.

Iita ja Topi 2sek paikallaoloa

Iitan kanssa tehtiin vähän tokoakin, kun kerrankin oli siihen hyvä paikka. Harjoiteltiin ruutua, joka meni ihan hyvin. Ei nyt mikään varsinainen taidonnäyte, mutta ok. Merkkiäkin otettiin ekaa kertaa ulkona ja se oli kyllä hallussa. Seuraaminen oli ihan Iitaa. Oli kyllä mukana, mutta niin oli pomppiminenkin. :D Luoksetulo oli hyvä. Ja jäävätkin muistissa.

 
Parhaiten kaikista "liikkeistä" hallussa on kurre. :D Ja onneksemme kuvat valehtelevat hienosti sen mitä todellisuus on. Kiitoksia vielä Suskulle joka toimi kuvaajana. On siitä vaan hyötyä, kun oikeasti näkee sen miltä se sivusta näyttää. Allekirjoittanut ei ainakaan yleensä itse tajua miltä se näyttää. Joskus sen tuntee kylläkin, kun jonkun hampaat nasahtaa seuraamisen keskellä käteen tai se, että koira ei olekaan siellä missä pitäisi vaan ihan jossain muualla. :D
Kaiken tämän touhun lisäksi olimme neitikoiran kanssa reippaita ja kävelimme kotiin. Täytyy myöntää, että silloin jopa Iita oli väsynyt. Lähestulkoon mallia "perässä vedettävä". Kotona olikin sitten kiva ottaa lepiä loppuilta.







25.2. Elli saapui ilahduttamaan meitä "ruokkissulkeisilla". Tarkoituksena oli katsoa missä mennään ja tehdä alokasluokan liikkeet siten, että Elli toimii liikkurina. Homma taisi kaatua siihen, että Iita kuuli Elli-tätin käynnin meillä ja oli toisessa huoneessa ja jo ulos lähtiessä kierrokset oli huipussaan. Lopputulema oli kutakuinkin seuraava:

Luoksepäästävyys - Melkein paikallaoloa ja lopulta repeäminen liitoksista.
Paikkamakuu - Koira muuttui hissiksi ja veivasi istu-maahan väliä ennen kuin ehdin jättää koiraa.
                         Makasi lopulta 2min paikoillaan.
Seuraaminen - Pelkkää vinkumista odottelu ja liikkeelle lähdettäessä edisti niin paljon ettei voinut
                        seuraamiseksi sanoa edes. Lisäksi omat käskytykset olivat täysin hukassa.
Liikkeestä maahanmeno - Seuraaminen parempaa ja meni hyvin maahan ja pysyi siellä.
Luoksetulo - Sanotaanko, että ihan ok.
Liikkeestä seisominen - Yllätti positiivisesti. Ei ennakoinut ja pysähtyi hyvin.

Yhteenvetona sanottakoon, että hallinnassa on ongelma ja iso sellainen.

26.2. jatkettiin sulkeisia. Tällä kertaa rauhoitettiin tilannetta heti. Suoraan paikkamakuu ja se menikin vähän paremmin kuin edeltävänä päivänä. Tehtiin pelkkiä sivulle tuloja ja palkkaus heti, kun neiti suvaitsi pysyä liikkuroinnista huolimatta hiljaa ja paikallaan sivulla. Siitä sitten ihan muutamaa askelta seuraamista. Lisäksi harjoiteltiin noutoa ja mietittiin miten sen treenaamista jatketaan. Tarkoituksena jatkossa saada painetta luovutuksesta pois ja tehdä luovutuksia ja nouto-osaa erikseen.

Perjantaina 1.3. lähdin töitten jälkeen yksin treenaamaan meille uuteen paikkaan. Laitoin koiran paikkamakuuseen ja tein sillä välin muita valmisteluita. Hyvin nätisti Iita malttoi maata paikoillaan. Tehtiin ruutua, joka tällä kertaa osoittautui jokseenkin aivopieruansaksi pienelle lappalaiselle. Iita ei juossut targetille asti vaan jäi odottamaan lelupalkkaa puoleen väliin. Onneksi saatiin kuitenkin pari hyvää toistoa ja siitä siirryttiinkin tekemään pienen leikin kautta noutoa. Syystä tai toisesta aivopieru iski noutoonkin. Piuhat koiran korvien välissä meni solmuun ja noutoon kuului koiran mielestä selkeästi maahanmeno puolessa välissä kapulan palautusta. Annettakoon anteeksi. Pieniä pätkiä herkisteltiin vielä seuraamista ja lopetettiin kunnon leikillä, että jäisi herkkikselle hyvä mieli. (Mainittakoon tosiaan, että Iitan ilopissaaminen on muuttunut jonkin asteiseksi miellyttämiseksi ja hyvittelyksi ja sitä käytetään siihen, että päästäisiin eroon jostain mitä ei haluta tehdä.)

2.3. nähtiin pitkästä aikaa Lykkyä ja Tiaa. Lähdettiin aamulla aikaisin Ankeriasjärven jäälle koirien kanssa. Iita ja Lykky juoksivat yhdessä ja lenkki oli oikein mieluinen kaikille.

Illansuussa Tiimiverkkari-Minna tuli Reippa-veljen kanssa kylään. Iita oli melkoisen kireänä veljelleen joka mielellään olisi astunut siskoaan. Iitan pepsodent irvistys oli jäätävä ja samoin murina joka aina niin iloisesta koirasta lähti. Illalla koirat pääsivät yhdessä hihnalenkille ja sama toistui seuraavana aamuna. Oli aika hauskaa taas kokeilla mitä se kahden koiran kanssa olisi. :)

Sunnuntaina käytiin taasen katsomassa jo melkein luovutusikäisiä pentuja Jäkäläkummussa. Kyllä olivat mokomat kasvaneet ja vauhti oli niin hurjaa ettei mukana meinannut pysyä. :D

Eilen 4.3. Tia haki Iitan mukaansa avainten etsintä reissulle. Viikonlopun lenkki päättyi sinänsä ikävästi että avaimet olivat tippuneet jäälle. Onneksi ne löytyivät ja vielä iso kiitos Tialle uhrauksesta ottaa adhd-lapsi mukaan!

Tänään meillä olikin taas sulkeiset. Tehtiin häiriö paikkamakuuta. Ensin suht normi matkalla Ellin kävellessä Iitan ohi ja ympäri. Sitten pidemmällä matkalla sekä minun, että Ellin ollessa piilossa. Lopuksi vielä kiusattiin pientä koiraa siten, että Elli heitteli leluja Iitan edessä ja se oli pikkuisen liikaa. Pieni huomautus ja sen jälkeen pysyttiin taas maassa. Hyvä harjoitus siis. Ruutu oli tällä kertaa parempi kuin viimeksi. Sitä ehkä lähdetään pikkuisen vaikeuttamaan seuraavaksi. Seuraamista tehtiin pienellä liikkuroinnilla pientä pätkää ja nyt se oli aika oivaa Iitaa. Omaan palkkaamiseen saa vaan taas kiinnittää huomiota. Lisäksi Iita melkein omatoimisesti harjoitteli noutokapulan kanssa juttuja. Otti kapulan ja tarjosi sivulletuloa, seuraamista yms.

Loppuun vielä "virallisemmat" kuvat Iita 1v ja 7kk. <3



Koiran kurja elämä

Viime perjantaina (8.2.) saatiin iltalenkki seuraa Hannasta ja Nallesta. Viimeksi, kun Iita on Nallen nähnyt (Nalle silloin Iitaa pienempi pentu), Iita ei pitänyt Nallesta yhtään. Musta pentu oli kirjaimellisesti ällö. :D Nyt oli tilanne kuitenkin muuttunut sen verran, että Nallesta oli kasvanut n. 25kg nuori uros ja Iitakaan ei enää uskaltanut poikkinaista sanaa sanoa.
Annettiin koirien riekkua irrallaan lammen jäällä ja mikäs sen mukavampaa. Siihen päälle kierrettiin lampi ympäri ja ainakin täällä oli väsynyt ja märkä koira sen jälkeen.

Lauantaina päästiin autokyydillä Kauhatielle. Iita pääsi kylään. Tosin kyläreissu oli varmasti paskin ikinä. :D Neiti joutui istumaan koko vierailun ajan eteisen puolella, kun taas Topi sai olla portin toisella puolella. Topin kanssa tehtiinkin vähän temppuja nakkipaloilla ja voi miten innokas pieni koira se olikaan. <3
Iita ei oikein nauttinut olostaan ja sen ilme oli vähintäänkin näkemisen arvoinen kun parin tunnin jälkeen sanoin sille: "Kohta lähdetään kotiin." Ilme kertoi kaiken! "Ai, mä istun yksin täällä ja sit sä tuut sanoo, että lähdetään kotiin." Noh, kotimatka oli kuitenkin ihan kiva vaikka taas jouduttiin säätä uhmaamaan. Jäähile tarttui naamaan allekirjoittaneella, mutta koira sai sentään matkata ilman hihnaa koko matkan kotikulmille saakka. Yksin lenkkeilijä tuli vastaan, mutta Iita ohitti senkin nätisti. Hieno turrikka. <3
Illalla joutui Iita jättämään yhden kyläreissun väliin kokonaan, kun kirmasin Tia ja Lykkä moikkaamaan. Voi miten ihanaa olikaan nähdä pitkästä aikaa. Lykky hurjimuskin vähintäänkin pussasi minut puhki. <3 Ja Iita oli.. noh, tietenkin äärettömän kateellinen ja loukkaantunut. Mutta sai sentään siltä reissulta uuden patukan tuliaisiksi. ;)

Muutoin elämä on ollut oikeastaan pelkkää hihnalenkkiä. Juoksuja on nyt kestänyt reilun viikon ja kohta aletaan olemaan voiton puolella.

Tänään iltaruoalla treenattiin kaukoja istu-maahan-istu. Ja vieläpä takapalkalla. Palkka kyllä löytyi hyvin ja alkuun jumpattiinkin liikettä. Lopulta itse käskyt oli ihan ok. Maahanmenossa tuli se Iitalle tyypillinen virhe eli se ns. kaatuu toiselle lonkalle. Menee siis vinoon. Siitä ei palkkaa tullut, mutta hyvistä toistoista kylläkin. Olin kaikenkaikkiaan ylpeä koirasta. Kyllä tämä tästä taas lähtee. :)

Hiljainen Iita

26pv tehtiin lenkki Ankeriasjärven jäälle. Kerrankin siellä oli oikeasti hyvä liikkua, kun kelkkailijat olivat siellä ajaneet eli siellä oli kuin olisi tiellä kävellyt. Iita juoksi innoissaan pitkin poikin ja nautti olostaan. :)
Seuraavana päivänä treenattiin tokoa. Seuraaminen taluttimessa oli parasta varmaan koskaan. Yhtään ei edistänyt  (ts. lähtenyt menemään kuin ei tietäisi mitän tehdään), perusasennot tuli ihan kohdilleen ja käännökset oli hyviä. Seuraaminen taluttimetta olikin sitten yhtä pomppua. Kierrokset nousi ja jouduin tekemään töitä ettei menisi pelkäksi riekkumiseksi. Käännökset oli kyllä tässäkin silti hyviä. Liikkeestä seisomista ennakoi taas ihan liikaa. Ei edes lähtenyt seuraamaan vaan jäi suoraan perusasennosta seisomaan.. Paikkamakuussa pysyi hyvin 2min. Noutoa tehtiin useampi toisto ja innokkaasti lähti hakemaan. Palautus meinasi mennä leikiksi ja siitä huomautin. Ei ottanut itseensä vaan toi kapulan nätisti sivulle. Loppuun leikittiin yhdessä narupallolla ja sekös oli mukavaa. :)
Tiistaina (29pv) lähdettiin katselemaan uusia maisemia ja löydettiin tie jonka varrella ei kukaan vielä ainakaan asu. Siellä heiteltiin palloa ja Iitalla oli kivaa. Se oli niin innoissaan pallosta, että ajattelin kokeilla jäävien seuraamis käskyllä seuruuttaa sitä. Nyt ei ennakoinut ollenkaan. Hurraa!

Keskiviikkona kaikki sitten menikin ihan penkin alle. Iltaruoalla koitettiin tehdä vähän töitä ja lopputulos oli lähinnä järkyttävää. Sivulle koira ei tullut ollenkaan. Korvat luimuun, häntä koipien väliin ja selälleen. Taas sai yksi ihminen olla kysymysmerkkinä. Mitä ihmettä? Tehtiin loppuun pari ihan helppoa ja helpotettu juttua ennen kuin annoin loput ruoasta palkaksi.

Perjantaina sitten odottikin yllätys. Iita aloitti toiset juoksunsa. Se selitti hyvin paljon tuota ailahtelua. Juoksuväli oli n. 8kk. Jouduttiin perumaan yhteislenkki Lykyn kanssa, mutta onneksi (tai Iitan onneksi) nähtiin lenkillä naapurin pojat Puhku ja Eetu ja päätettiin antaa koirien telmiä Kangaslammen jäällä irrallaan hetken aikaa.

Nyt meillä onkin hyvin hiljainen lapinkoira kotona. Nukkuu paljon ja on omissa maailmoissaan. Tokoilu jätetään nyt juoksujen ajaksi pois ohjelmista. Katsellaan sitten juoksujen jälkeen uudestaan missä mennään. Siihen asti ulkoillaan ja ollaan vaan.