Sunnuntai meni vielä näyttelyn jälkimainingeissa ja Iita oli hyvin väsynyt. Maanantaina meille tuli mieluisia vieraita, kun Tia ja Lykky tuli kylään. Iitan äänisuodatin katosi jonnekin ihan kokonaan ja komennuksetkin tuntuivat menevän kuuroille korville. Vauhtia tosiaan riitti ja koirat painivat sen aikaa, kun omistajat nauttivat kahvista ja keskustelivat, mistäpäs muustaan, koirista. Iitan kanssa lähdettiin vielä saattamaan ystävät kotiin ja palattiin ottamaan itse lepoa loppu illaksi.
Tiistaina käytiin lenkkeilemässä kahdestaan.
Eilen meillä olikin seuraa, kun saatiin Pipe ja pojat mukaan lenkille. Iita meni ihan pähkinöiksi nähdessään Zorron, Rockyn ja Rambon (shetlanninlammaskoiria). Jostain syystä sokea Zorro oli Iitan mieleen tällä kertaa erityisesti. Ainut vaan, että neiti ei ymmärrä Zorro herran olevan sokea ja yllättävä kieli korvassa kesken lenkin ei varmasti aina ole Zorron mieleen. :D Samalla lenkillä tavattiin paljon muitakin koiria ja porukassa kulkeminen tekee välillä todella hyvää. Kiitos Pipe ja pojat!
Tämän viikon treenit ovat jääneet erinäisistä syistä vähemmälle. Eilen lenkkiseuraa odotellessa tehtiin seuraamista ja liikkeestä maahanmenoja kehuilla palkkaamalla ja välillä namilla. Nameja koitettava kasvattajan käskystä pitää minimissä. Iita oli oikein innokas ja täytyykin katsoa jos viikonloppuna saisi seuraa ja pääsisi kunnolla treenaamaan. Tällä hetkellä allekirjoittaneella on hieman orpo olo, kun neiti koira lähti mummon ja papan kanssa mökkeilemään ja koti on hiljainen.
torstai 21. marraskuuta 2013
lauantai 16. marraskuuta 2013
Parhaan kaverin paluu ja missikisat
Keskiviikkona (13.11.) Iita pääsi pitkästä aikaa lenkille rakkaan ystävänsä Lykyn kanssa. Iita oli niin onnellinen koiratyttö kuin vain olla voi. Ihan ilman kommelluksia ei lenkistä selvitty, kuten jo tapaan taitaa meillä kuulua. Lykyn fleksin lukko aukesi kesken lenkin ja siinä vaiheessa oli kaksi koiraa irti Laukaantien välittömässä läheisyydessä! Iitaa olin pitänyt irti jo jonkin aikaa, mutta Lykyn päästyä irti ei kaksikko pidellyt mikään. Lykky juoksenteli sinne tänne Iita kiljuen perässään. Muu kun ei auttanut, loikattiin koiria huudellen metsään ja toivottiin älykaksikon seuraavan perässä. Pian pimeyden keskeltä kuuluikin Tian ääni: "Se on kiinni!". Helpotuksen huokaus ja tärinät siihen päälle. Loppu hyvin kaikki hyvin. Kiitos kuitenkin Tialle taas lenkkiseurasta. ;)
Tänään oltiin Iitan kanssa Jyväskylän kansainvälisessä näyttelyssä. Iitalle se oli eka kerta sisänäyttelyssä ja hyvinhän se meni. Iita tapasi ensimmäisenä yhden ihastuksistaan Urhon (Jehnajan Mokoma) ja voi sitä pussailun määrää. Lisäksi Iita keräsi katseita monilta ohikulkijoilta ja monen suusta kuuluikin ihastelua pientä höpsöä kohtaan.
Kehässä Iita kävi Hannan (Riska-siskon haltija) kanssa. Iso kiitos siis Hannalle esittämisestä. Iita meni hyvin reippaasti Hannan mukana ja toimi nätisti. Kehässä oli suht paljon avoimenluokan narttuja ja taso kova (siis meihin nähden). Iita sai kehästä keltaisen nauhan eli H:n, mutta arvostelu oli oikein mukava.
Lopuksi käytiin vielä juttelemassa kasvattajan kanssa. Oli todella mukava tavata niin vanhoja tuttuja kuin uusiakin tuttavuuksia. Tällä kertaa mitään ei tarttunut mukaan myyntikojuilta, mutta ehkä ensi kerralla.
Tänään oltiin Iitan kanssa Jyväskylän kansainvälisessä näyttelyssä. Iitalle se oli eka kerta sisänäyttelyssä ja hyvinhän se meni. Iita tapasi ensimmäisenä yhden ihastuksistaan Urhon (Jehnajan Mokoma) ja voi sitä pussailun määrää. Lisäksi Iita keräsi katseita monilta ohikulkijoilta ja monen suusta kuuluikin ihastelua pientä höpsöä kohtaan.
Kehässä Iita kävi Hannan (Riska-siskon haltija) kanssa. Iso kiitos siis Hannalle esittämisestä. Iita meni hyvin reippaasti Hannan mukana ja toimi nätisti. Kehässä oli suht paljon avoimenluokan narttuja ja taso kova (siis meihin nähden). Iita sai kehästä keltaisen nauhan eli H:n, mutta arvostelu oli oikein mukava.
Lopuksi käytiin vielä juttelemassa kasvattajan kanssa. Oli todella mukava tavata niin vanhoja tuttuja kuin uusiakin tuttavuuksia. Tällä kertaa mitään ei tarttunut mukaan myyntikojuilta, mutta ehkä ensi kerralla.
keskiviikko 13. marraskuuta 2013
Mikä se on, kun mättää?
Marraskuun alkupäivät olivat omistajan rentoutumisaikaa. Käytiin Himoksella kahtena iltana nauttimassa musiikista. Lauantain Iita pääsi (joutui) mummin hoiviin. Olihan siitä koirallekin iloa, kun pääsi sunnuntaina katsastamaan mökin syyskuntoa ja juoksemaan pihalla irrallaan. Kiitos vielä mummille ja papalle lapsen hoidosta!
4.11. maanantaina käytiin treenaamassa kylmässä ja märässä syysillassa. Olen huonolla menestyksellä koittanut suunnitella treenejä uuteen uskoon ja tehdä asioita vähän toisin. Alkuun otettiin luoksetulon loppuosaa. Jätin Iitan eri mittaisten matkojen päähän odottamaan ja kutsuin sivulle. Toimi tosi hyvin. Seuraavaksi otettiin pelkkää vauhtia luoksetuloon eli ns. läpijuoksua. Sekin meni oikein mallikkaasti.
Harjoiteltiin myös paikkamakuun alkua ja siinä lähinnä sitä, että käsken Iitan maahan ja odotan hetken ja palkkaan maahan. Iitalla tuppaa maltti loppumaan ja silloin ilmenee hissiliikettä ja sivulla veivataan maassa olemisen ja istumisen välillä.
Liikkeestä seisomista olen koittanut tehdä leikin ja kivan kautta ettei paineistumista esiintyisi enää. Olen myös miettinyt liikkeen uudelleen opettamista, mutta jättänyt sen vielä tekemättä. Liikkeestä seisominen on vielä epävarma liike ja palkkailin eri kohdissa liikettä. Vaikeusastetta nostaa vielä se, kun pitäisi kävellä koiran ohi. Iita helposti kääntyy perään.
Loppuun meinasin ottaa vielä kaukoja, mutta jotain tapahtui. En vieläkään tiedä johtuiko paineesta vai kylmästä ja kosteasta säästä, mutta tämä osa treeneistä meni ihan pipariksi. Iita meni maahan, mutta nousi ylös, kun kävelin pois sen luota. Menin uudestaan Iitan luokse ja käskin maahan. Tässä vaiheessa Iita vaan seisoi vierelläni ja halusi tilanteesta pois. Peruutti taakseni ja jäi sinne seisomaan korvat luimussa. Mietin myös palkkaamisen muuttamista tähän liikkeeseen toisenlaiseksi. Jätettiin kaukot tähän ja tehtiin vaan leikin lomassa muutama maahanmeno ja ne toimi.
9.11. lauantaina treenattiin Lievestuoreella. Koira autosta ulos ja siinä ne treenit meinasikin olla. :D Iita nimittäin oli pikkuisen ylivilkkaalla tuulella ja katosi horisonttiin. Juoksi vaan kenttää ympäri ja rähisi mennessään.
Harjoiteltiin alkuun pitkästä aikaa ruutua targetin avulla. Iita oli heti mukana ja muisti ruudun hyvin. Juoksi vauhdilla keskelle ruutua ja seisahtui paikoilleen. Pallopalkka perään oli ihan huippua neidin mielestä.
Tehtiin pätkä seuraamista ja se lähti ensiyrittämällä ihan lapasesta. Iita keuli ja edisti. Uusi yritys ja paljon rauhallisempi ja täsmällisempi koira. Hienot käännökset ja kaikki. :) Jotenkin olen tullut huomanneeksi sen, että nykyään, kun en huomaa koiraa seuraamisessa se seuraa hyvällä paikalla ja hyvässä vireessä. Jos taas huomaan sen se edistää tai painaa.
Luoksetuloa otettiin läpijuoksuna ja palkalle suoraan. Vauhtia löytyi edelleen. Tällä kertaa vaan kanavoituna oikein. Otettiin myös stopin kanssa ja kyllähän se valuu vieläkin. Siihen siis joku uusi juttu keksittävä.
Välillä pistin Iitan autoon takaisin vähän rauhoittumaan jonka jälkeen jatkettiin..
Ruutua otettiin toiseen otteeseen ilman targettia. Toimi ilmankin. :)
Noutoa otettiin loppuun ja ensimmäisellä heitolla koira karkasi kapulalle, tosin toi sen hienosti sivulle asti. Pari seuraavaa yritystä meni paremmin ja siitä loppuun hirmuiset pallonhakuleikit. :)
12.11. tiistaina elikkäs eilen käytiin iltasella treenaamassa. Otettiin uudestaan syyniin ne kaukot. Tällä kertaa palkkasin eritavalla ja jotenkin se toimikin. Tehtiin muutamia toistoja. Välillä tuntuu ennakoivan käskyjä ja siihen pitää puuttua. Muuten oli todella hyvä. Aloitettiin lyhyemmällä etäisyydellä ja pidensin sitä toistojen mukaan.
Luoksetuloa otettiin pysäytyksen kanssa. Välillä valuu todella paljon. En oikein tiedä mitä tekisin, että saisin napakamman stopin. Toistoja ei voi tehdä paljoa, kun alkaa ennakoimaan. Intoa on taas enemmän kuin älliä.
Liikkeestä seisomista tehtiin lopuksi. Alkuun palkkasin pelkästä pysähdyksestä ja hyvä mieli pysyi yllä. Edelleenkin lähtee seuraamaan perään, kun kävelen ohi. Kun siitä ei palkkaa tullut, vire laski ja pienen lapinkoiran mieli meni ihan maihin. Yritin innostaa ja saatiin tehtyä pari hyvääkin toistoa.
Plussana vielä se, että koirahäiriötä oli kentän laitamilla, mutta se ei vaikuttanut tekemiseen mitenkään. Iita kyllä noteerasi muut koirat, mutta oli koko ajan kuulolla eikä yrittänytkään lähteä mihinkään luotani. :)
Tänä aamuna Iita pääsi aikaisin lenkille ja nyt odotellaan ja katsotaan mitä ilta tuo. Jotenkin tuntuu vain siltä, että syksy on vienyt omat mehut ja treenaaminen tuntuu välillä todella tylsältä. Niinä päivinä, kun itsellä on intoo, koira on nuudeli.
4.11. maanantaina käytiin treenaamassa kylmässä ja märässä syysillassa. Olen huonolla menestyksellä koittanut suunnitella treenejä uuteen uskoon ja tehdä asioita vähän toisin. Alkuun otettiin luoksetulon loppuosaa. Jätin Iitan eri mittaisten matkojen päähän odottamaan ja kutsuin sivulle. Toimi tosi hyvin. Seuraavaksi otettiin pelkkää vauhtia luoksetuloon eli ns. läpijuoksua. Sekin meni oikein mallikkaasti.
Harjoiteltiin myös paikkamakuun alkua ja siinä lähinnä sitä, että käsken Iitan maahan ja odotan hetken ja palkkaan maahan. Iitalla tuppaa maltti loppumaan ja silloin ilmenee hissiliikettä ja sivulla veivataan maassa olemisen ja istumisen välillä.
Liikkeestä seisomista olen koittanut tehdä leikin ja kivan kautta ettei paineistumista esiintyisi enää. Olen myös miettinyt liikkeen uudelleen opettamista, mutta jättänyt sen vielä tekemättä. Liikkeestä seisominen on vielä epävarma liike ja palkkailin eri kohdissa liikettä. Vaikeusastetta nostaa vielä se, kun pitäisi kävellä koiran ohi. Iita helposti kääntyy perään.
Loppuun meinasin ottaa vielä kaukoja, mutta jotain tapahtui. En vieläkään tiedä johtuiko paineesta vai kylmästä ja kosteasta säästä, mutta tämä osa treeneistä meni ihan pipariksi. Iita meni maahan, mutta nousi ylös, kun kävelin pois sen luota. Menin uudestaan Iitan luokse ja käskin maahan. Tässä vaiheessa Iita vaan seisoi vierelläni ja halusi tilanteesta pois. Peruutti taakseni ja jäi sinne seisomaan korvat luimussa. Mietin myös palkkaamisen muuttamista tähän liikkeeseen toisenlaiseksi. Jätettiin kaukot tähän ja tehtiin vaan leikin lomassa muutama maahanmeno ja ne toimi.
9.11. lauantaina treenattiin Lievestuoreella. Koira autosta ulos ja siinä ne treenit meinasikin olla. :D Iita nimittäin oli pikkuisen ylivilkkaalla tuulella ja katosi horisonttiin. Juoksi vaan kenttää ympäri ja rähisi mennessään.
Harjoiteltiin alkuun pitkästä aikaa ruutua targetin avulla. Iita oli heti mukana ja muisti ruudun hyvin. Juoksi vauhdilla keskelle ruutua ja seisahtui paikoilleen. Pallopalkka perään oli ihan huippua neidin mielestä.
Tehtiin pätkä seuraamista ja se lähti ensiyrittämällä ihan lapasesta. Iita keuli ja edisti. Uusi yritys ja paljon rauhallisempi ja täsmällisempi koira. Hienot käännökset ja kaikki. :) Jotenkin olen tullut huomanneeksi sen, että nykyään, kun en huomaa koiraa seuraamisessa se seuraa hyvällä paikalla ja hyvässä vireessä. Jos taas huomaan sen se edistää tai painaa.
Luoksetuloa otettiin läpijuoksuna ja palkalle suoraan. Vauhtia löytyi edelleen. Tällä kertaa vaan kanavoituna oikein. Otettiin myös stopin kanssa ja kyllähän se valuu vieläkin. Siihen siis joku uusi juttu keksittävä.
Välillä pistin Iitan autoon takaisin vähän rauhoittumaan jonka jälkeen jatkettiin..
Ruutua otettiin toiseen otteeseen ilman targettia. Toimi ilmankin. :)
Noutoa otettiin loppuun ja ensimmäisellä heitolla koira karkasi kapulalle, tosin toi sen hienosti sivulle asti. Pari seuraavaa yritystä meni paremmin ja siitä loppuun hirmuiset pallonhakuleikit. :)
12.11. tiistaina elikkäs eilen käytiin iltasella treenaamassa. Otettiin uudestaan syyniin ne kaukot. Tällä kertaa palkkasin eritavalla ja jotenkin se toimikin. Tehtiin muutamia toistoja. Välillä tuntuu ennakoivan käskyjä ja siihen pitää puuttua. Muuten oli todella hyvä. Aloitettiin lyhyemmällä etäisyydellä ja pidensin sitä toistojen mukaan.
Luoksetuloa otettiin pysäytyksen kanssa. Välillä valuu todella paljon. En oikein tiedä mitä tekisin, että saisin napakamman stopin. Toistoja ei voi tehdä paljoa, kun alkaa ennakoimaan. Intoa on taas enemmän kuin älliä.
Liikkeestä seisomista tehtiin lopuksi. Alkuun palkkasin pelkästä pysähdyksestä ja hyvä mieli pysyi yllä. Edelleenkin lähtee seuraamaan perään, kun kävelen ohi. Kun siitä ei palkkaa tullut, vire laski ja pienen lapinkoiran mieli meni ihan maihin. Yritin innostaa ja saatiin tehtyä pari hyvääkin toistoa.
Plussana vielä se, että koirahäiriötä oli kentän laitamilla, mutta se ei vaikuttanut tekemiseen mitenkään. Iita kyllä noteerasi muut koirat, mutta oli koko ajan kuulolla eikä yrittänytkään lähteä mihinkään luotani. :)
Tänä aamuna Iita pääsi aikaisin lenkille ja nyt odotellaan ja katsotaan mitä ilta tuo. Jotenkin tuntuu vain siltä, että syksy on vienyt omat mehut ja treenaaminen tuntuu välillä todella tylsältä. Niinä päivinä, kun itsellä on intoo, koira on nuudeli.
perjantai 1. marraskuuta 2013
Puolin ja toisin
Viime aikoina on tapahtunut vähän kaikenlaista ja sitten taas toisaalta ei mitään.
Ensin olin itse kipeänä ja Iitan kanssa tekeminen jäi suhteellisen vähille. Onneksi hädässä ystävä tutaan ja Elli kävi yhtenä päivänä hakemassa Iitan juoksemaan kurjakoirien kanssa. :)
Lisäksi Iita päätti aloittaa juoksunsa (onneksi myös lopetti) ja sekin vähän jarrutti tekemistä.
Nyt ollaan päästy taas jo treenaamaan ja tekemään asioita niin kuin ennenkin. Lokakuun alussa käytiin eläinlääkärissä (Eläinklinikka Tähti) jossa Iitalla todettiin tassuissa hiiva ja kutinan aiheuttajaksi muutoin kuolleet täin munat. Siispä hoitona koko koiran pesu, tassujen pesu hiivashampoolla ja takatassun haavan hoito betadinella.
Lenkkeilty ollaan paljon yksin. Viikolla tosin tehtiin lenkki Pipen ja poikien (sheltit: Rocky, Rambo ja Zorro) kanssa ja kuuleman mukaan Iitan "long time boyfriend" on myös tekemässä pienoista comebackia Jyväskylään.
Iita kävi myös kokeilemassa linnunmetsästystä, mutta huonolla tuloksella. Eihän siitä ainakaan apua ollut.
Meillä on myös paljon suunnitelmia mielessä tai siis minulla on. Olkoon koira niistä vielä tietämätön. :D Koitetaan taas saada blogia päivitetty uuteen uskoon ja pidettyä päivitysvälit lyhyinä. Jospa sitä itsekin muistaisi mitä milloinkin on tapahtunut. :D
Ensin olin itse kipeänä ja Iitan kanssa tekeminen jäi suhteellisen vähille. Onneksi hädässä ystävä tutaan ja Elli kävi yhtenä päivänä hakemassa Iitan juoksemaan kurjakoirien kanssa. :)
Lisäksi Iita päätti aloittaa juoksunsa (onneksi myös lopetti) ja sekin vähän jarrutti tekemistä.
Nyt ollaan päästy taas jo treenaamaan ja tekemään asioita niin kuin ennenkin. Lokakuun alussa käytiin eläinlääkärissä (Eläinklinikka Tähti) jossa Iitalla todettiin tassuissa hiiva ja kutinan aiheuttajaksi muutoin kuolleet täin munat. Siispä hoitona koko koiran pesu, tassujen pesu hiivashampoolla ja takatassun haavan hoito betadinella.
Lenkkeilty ollaan paljon yksin. Viikolla tosin tehtiin lenkki Pipen ja poikien (sheltit: Rocky, Rambo ja Zorro) kanssa ja kuuleman mukaan Iitan "long time boyfriend" on myös tekemässä pienoista comebackia Jyväskylään.
Iita kävi myös kokeilemassa linnunmetsästystä, mutta huonolla tuloksella. Eihän siitä ainakaan apua ollut.
Meillä on myös paljon suunnitelmia mielessä tai siis minulla on. Olkoon koira niistä vielä tietämätön. :D Koitetaan taas saada blogia päivitetty uuteen uskoon ja pidettyä päivitysvälit lyhyinä. Jospa sitä itsekin muistaisi mitä milloinkin on tapahtunut. :D
 |
| Katla, Armi & Iita |
 |
| Kaverukset Iita ja Armi |
 |
| Treenailua |
 |
| Lentävä karvapallo! |
 |
| Kaukoja... onko pakko nousta? |
 |
| Kaukoja |
 |
| Maahan menee hienosti |
 |
| Joko namin saa ottaa? |
 |
| Luoksetuloa |
 |
| Kivaa! |
 |
| Pörrö seuraa <3 |
lauantai 31. elokuuta 2013
F*uck the animals
Ensin mukavempia asioita.
Viime torstaina (29.8.) käytiin Iitan kanssa tokoilemassa. Löysin omalta kentältä sopivasti häiriötä joten treenistä ei tullut millään tapaa tylsä. Vallattiin hiekkakenttä ja vieressä nurmella pikku pojat pelasivat jalkapalloa. Lisä haastetta toi jättikokoinen rusakko joka loikki vähän matkan päässä ja yritti aiheuttaa pahennusta.
Aloitettiin treenit seuraamisella. Se oli todella tiivistä taas. Ehkä voisi jopa mennä painamisen puolelle. Ainut mikä silti eniten harmitti oli oma moka, kun en taas jostain syystä älynnyt hetsata alkuun ollenkaan joten vire oli mitä oli.
Seuraavaksi tehtiin noutoa. Lisänä oli vielä "odota" -käsky, kun kapulan heitän. Käskyllä Iita lähti reippaasti hakemaan kapulaa ja tuli samalla hyvällä vauhdilla takaisin. Mitään kapulan mälläämistä ei nyt ollut. Lisäksi mikä parasta irroitus tapahtui vasta käskystä! Sisäharjoitukset irroittamisen suhteen ovat tuottaneet tulosta.
Liikkeestä seisominen oli tällä kertaa oikein hyvä. Seuraaminen tässä oli parempaa ja seisominen tapahtui heti. En uskaltanut jälkeeni katsoa, kun pelkäsin Iitan menneen maahan, mutta siellähän se seisoi ja sai siitä palkan.
Loppuun tehtiin vielä kaukoja. Ensimmäisellä yrityksellä välimatkaa oli varmaan liikaa. Eka I-M oli hyvä, mutta sitten se ei enää noussutkaan kuin vasta kolmannella istumaan. Uusi yritys lyhyemmällä etäisyydellä I-M-I-M hyvät vaihdot ja hurjat leikkimiset loppuun.
Sitten se ikävempi asia. Olen jo pitkään miettinyt mikä ihme ja kumma Iitaa kutittaa koko ajan. Ensimmäisenä ostin apteekista rauhoittavaa shampoota, kun mitään muita oireita ei ollut kuin kutina. Shampoolla ei ollut ihmeempää vaikutusta. Sitten sain vinkin, että koirassa saattaa olla täitä vaikka mitään ei näkyisikään. Ostin Exspottia apteekista alkuviikosta ja vetäisin sen niskaan. Kutina kyllä jatkui ja mitään ei karvan seassa sittenkään näkynyt. Seuraavaksi kuulin, että toinenkin koira kärsi kutinasta ja sillä näkyi turkin seassa elämää. Täitähän ne oli. Yhteinen nimittäjä oli sama mökki millä koirat olivat olleet. Syynäsin Iitaa harjan kanssa ja karstaan tarttui kuin tarttuikin yksi kuollut täi. Onneksi vihulaiset eivät tartu ihmiseen ja ovat hoidettavissa. Harmittaa vain kutina joka vielä jatkuu ja saattaa jatkua pitkäänkin vaikka tartunta olisi hoidossa.
Siispä fuck the animals ja eritoten supikoirat ja ketut! I brest my face.
perjantai 23. elokuuta 2013
Koko kesän päivitykset -maraton
Heinäkuu tiivistettynä oli lomakuukausi. Viikko oltiin Iitan kanssa Lievestuoreella loikoilemassa. Viikolla vietettiinkin pienen karvattoman koiran syntymäpäiviä. 2 vuotta tuli mittariin että pätkähti. Millään ei meinaa uskoa, että siitä on oikeasti tulossa iso koira. Ei enää pentu.
Toinen viikko vietettiin isäni luona Havumäessä. Iita sai "pappalassa" juoksennella irrallaan ja telmiä pihassa. Tosin neitin käsitys pihasta vähän laajeni viikon mittaan. Milloin mistäkin metiköstä sain sitä huudella ja etsiä. Iita myös ui ja metsästi hiiriä, oksenti heinää, söi kuin ahmatti ja etsi edellis kesänä piilottamaansa luutaan huonolla menestyksellä.
Viikon päätteeksi mentiin mummon ja toisen papan luokse yöpymään. Siellä Iita sai leikkiä pitkästä aikaa Topin kanssa ja vauhtia kyllä riitti. Iita ui useita kertoja joessa ja allekirjoittanut jatkoi vain rentoutumistaan.
Tässä vaihessa Iita jäi mummon hoiviin, koska mummo kovasti tahtoi kaveria itselleen. Viikon Iita vietti siis vielä Havumäessä ja allekirjoittanut mökillä Suonenjoella. Iitan viikko oli mennyt marjastaen, uiden, hiiriä tappaen, karkaillen ja lenkkeillen. Eli ihan koiran elämää.
Viimeinen lomaviikkoni oltiin Lievestuoreella. Nautittiin vähästä lomasta mitä jäljellä oli.
Arkeen paluu oli kyllä kaikille aika kurja. Iita ei pitänyt kaupunkiin tulemisesta ja minä töistä. Jos jotain hyvää on etsittävä niin treenit on taas aloitettu. Viikko sitten perjantaina Iita sai viettää aikaa vanhan kultsuherran Santun kanssa. Santtu ei niin välittänyt Iitan kiljumisesta ja vaativasta leikkiin kutsusta (tai käskystä), mutta innostui kuitenkin riehumaan nuoren naisen kanssa.
Viimeisimmät treenit meillä oli keskiviikkona (21.8.). Tehtiin n. 3min paikkamakuu ja harjoiteltiin lähinnä sitä asentoa. Nyt se oli aika hyvä.
Seuraamisessa meinasi väkisin lähteä mopo keulimaan, mitä ei ole aikoihin tapahtunutkaan. Korjasi hyvin ja kontaktikin pysyy nyt paremmin kuin aikoihin.
Kaukot pysyi hyvin paikallaan. Ainut miinus oli se, kun jostain syystä maahan mentäessä toinen etujalka oli pakko pistää rinnan alle koukkuun.
Luoksetulo + pysäytys meni taas hienosti. Muutaman askeleen ehkä "hiipi" ts. ei pysähdy kuin seinään, mutta pysähtyy kuitenkin.
Liikkeestä seisomista lähdettiin harjoittelemaan kivan kautta uudestaan. Menin itse puolihölkkää ja koira tuli mukana siitä iloinen "seiso" ja nami perään. Samaa toistettiin useita kertoja ja sehän seisoi. :)
Kaiken kaikkiaan treenaminen on nyt kivaa. Sisällä ollaan harjoiteltu noutokapulan pitoa ja luovutusta. Nyt ehtii jo antaa sen irroituskäskynkin ja neiti jopa pitää sitä kapulaa suussaan. Kyllä tämä tästä kasaantuu. Jotenkin kaikki vaan tuntuu sujuvan. Onko koira kasvanut loman aikana vai mitä on tapahtunut?
Lisäksi pyöräily on taas mukana ohjelmassa. Tarkoitus olisi vielä löytää tarkoitukseen paremmat ja istuvammat valjaat, että jos jollain on hyviä ehdotuksia niin niitä otetaan mielellään vastaan!
 |
| Virallinen 2v kurja poseeraus. :D |
 |
| Kurja ja kurjan nakkikakku. |
Toinen viikko vietettiin isäni luona Havumäessä. Iita sai "pappalassa" juoksennella irrallaan ja telmiä pihassa. Tosin neitin käsitys pihasta vähän laajeni viikon mittaan. Milloin mistäkin metiköstä sain sitä huudella ja etsiä. Iita myös ui ja metsästi hiiriä, oksenti heinää, söi kuin ahmatti ja etsi edellis kesänä piilottamaansa luutaan huonolla menestyksellä.
 |
| Vauhtia piisaa! |
 |
| Jäkäläkummun Riimi jäkäläkummulla |
 |
| Uimamaisteri |
 |
| Little moment of peace - Iita & Toby |
Viimeinen lomaviikkoni oltiin Lievestuoreella. Nautittiin vähästä lomasta mitä jäljellä oli.
Arkeen paluu oli kyllä kaikille aika kurja. Iita ei pitänyt kaupunkiin tulemisesta ja minä töistä. Jos jotain hyvää on etsittävä niin treenit on taas aloitettu. Viikko sitten perjantaina Iita sai viettää aikaa vanhan kultsuherran Santun kanssa. Santtu ei niin välittänyt Iitan kiljumisesta ja vaativasta leikkiin kutsusta (tai käskystä), mutta innostui kuitenkin riehumaan nuoren naisen kanssa.
Viimeisimmät treenit meillä oli keskiviikkona (21.8.). Tehtiin n. 3min paikkamakuu ja harjoiteltiin lähinnä sitä asentoa. Nyt se oli aika hyvä.
Seuraamisessa meinasi väkisin lähteä mopo keulimaan, mitä ei ole aikoihin tapahtunutkaan. Korjasi hyvin ja kontaktikin pysyy nyt paremmin kuin aikoihin.
Kaukot pysyi hyvin paikallaan. Ainut miinus oli se, kun jostain syystä maahan mentäessä toinen etujalka oli pakko pistää rinnan alle koukkuun.
Luoksetulo + pysäytys meni taas hienosti. Muutaman askeleen ehkä "hiipi" ts. ei pysähdy kuin seinään, mutta pysähtyy kuitenkin.
Liikkeestä seisomista lähdettiin harjoittelemaan kivan kautta uudestaan. Menin itse puolihölkkää ja koira tuli mukana siitä iloinen "seiso" ja nami perään. Samaa toistettiin useita kertoja ja sehän seisoi. :)
Kaiken kaikkiaan treenaminen on nyt kivaa. Sisällä ollaan harjoiteltu noutokapulan pitoa ja luovutusta. Nyt ehtii jo antaa sen irroituskäskynkin ja neiti jopa pitää sitä kapulaa suussaan. Kyllä tämä tästä kasaantuu. Jotenkin kaikki vaan tuntuu sujuvan. Onko koira kasvanut loman aikana vai mitä on tapahtunut?
Lisäksi pyöräily on taas mukana ohjelmassa. Tarkoitus olisi vielä löytää tarkoitukseen paremmat ja istuvammat valjaat, että jos jollain on hyviä ehdotuksia niin niitä otetaan mielellään vastaan!
keskiviikko 3. heinäkuuta 2013
Lömällä!
Viimeisestä päivityksestä on hetki aikaa ja paljon on tapahtunut.
25.5. käytiin Iitan kanssa metsässä eksymässä. Keli oli mitä mainioin. Aurinko paistoi ja oli kuuma kuin saunassa. Kierreltiin uusia polkuja ja lopulta päädyttiin melkein Vaajakoskelle asti. :D Kolme tuntia meni nopsaan vain luontoa ihmetellessä.
26.5. käytiin ensimmäisen kerran kokeilemassa Flyballia. Hypyt meni ihan hyvin, mutta se itse Flyball lauta mistä pallo pitäisi saada, aiheutti Iitalle harmaita karvoja. Liian kevyellä kosketuksella pallo ei lentänyt ja se vaatineekin paljon harjoittelua. Kuumakin oli ja neiti koetti sitten päästä helpommalla ja kaivaa pallon pois kolostaan. :D Kiitos Pipelle treeneistä!
Lopuksi Iita sai leikkiä shelttipoikien Rockyn ja Rambon kanssa. Mukana menossa olivat myös sheltit Sohvi ja Zorro.
27.5. treenattiin tokoa. Harjoiteltiin noutoa, kaukoja, seuraamista, paikkamakuuta, liikkeestä seisomista ja luoksetuloa. Treenit oli hyvät ja sitä myöten mielikin. :)
30.5. sekä kissa että koira saivat matolääkkeet.
31.5. allekirjoittanut kaapattiin. Iita pääsi mökille mummon ja papan hoiviin ja minä sain vapaan viikonlopun.
12.6. saatiin uusi lenkkikaveri eurasier tyttö Nalle. Käytiin Ankeriasjärvellä kävelyllä ja Iita kävi samalla uimassa.
13.6. tokokoe Pieksämäki. Jännitystä ei ilmassa ollut niin paljoa kuin aiemmilla kerroilla. Jotenkin treenikertojen vähyys ja laiskottelu saivat aikaan olon, että mihinkään kokeeseen ei edes olla menossa. Kyyti saatiin Saanalta ja mukana oli tietenkin Iitan musta-valkoinen hurmuri Tomy sekä uusi musta-valkoinen tuttavuus Honey.
Paikanpäällä käytiin ilmoittautumassa ja Iitaa käytin tarpeilla. Olo oli rento ja siksi vähän ahdistikin. Käytiin myös katsomassa muutama suoritus hallissa. Halli tuntui jotenkin sopivalta, kun siellä oli niin rauhallista ja hiljaista. Käytiin ennen kokeen alkua moikkaamassa Iitan velipoikaa Reinoa, joka oli tullut samaan kokeeseen ja kuin sattumankaupalla, oltiin vierekkäin ryhmäliikkeissä. Vahinkoja minimoidaksemme annoimme koirien moikata toisiaan ennen halliin menoa.
Luoksepäästävyys 10
Paikkamakuu 10
Seuraaminen kytkettynä 8½
Seuraaminen taluttimetta 9
Liikkeestä maahanmeno 10
Luoksetulo 8½
Liikkeestä seisominen 0
Estehyppy 10
Kokonaisvaikutus 8
ALO1 166,5p, 7/14 ja TK1! :)
Luoksepäästävyydessä tuomari testasi kovasti Iitan hermoja. Hämmensi niin kauan, että ilme pikkuisen värähti. :D Paikkamakuu oli ehkä se jännittävin asia, koska olin varma, että Iita ei siellä pysy veljensä vieressä. Kuin onnenkaupalla saatiin paikkamakuusta 10, koska tuomari ei kuullut kaksoiskäskyäni maahanmenossa eikä huomannut, että Iita ennakoi perusasennon. :D
Ensimmäisen seuraamisen keskeytti tuomari. Hihna oli liian tiukalla. Lopuksi vielä sanoi: "Kovasti yritit sössiä tuota seuraamista, mutta epäonnistuit." Toisessa seuraamisessa oli hyvä tekemisen meininki vaikka tässä vaiheessa jännitinkin paljon itse. Katsojien aploodit seuraamisen jälkeen oli aika harvinaista ja hienoa kuultavaa. Harmi, että en saanut videolle suoritusta niin en itse tiedä miten se meni.
Liikkeestä maahanmeno oli varmaa Iitaa. Maahanmeno oli kuulema ollut todella nopea. Koira oli vain pudonnut maahan.
Luoksetulo oli muuten mahtava, mutta perusasento jäi taas uupumaan.
Liikkeestä seisomisessa tuli joku katkos koiran päässä ja se menikin maahan. Kehuin kuitenkin, mitäpä näistä.
Estehyppy meni taas hieman vinoon, mutta kyseinen tuomari ei siitä pisteitä vähentänyt.
Jotenkin kummassa pisteitä kertyi sen verran, että saatiin koulutustunnus ja itkuhan siinä pääsi. On se vaan niin hieno tyttö. <3
15.6. lähdittiin Toivakkaan talkoohommiin. Vähän jännitti viedä Iitaa paikkaan jossa on muita koiria, mutta kaikki meni paremmin kuin hyvin. Iita sai seuraa kahdesta labradorinartusta Larasta ja Lulusta. Tytöt uivat paljon ja leikkivät pihalla. Iita kävi keräämässä heinäpellolta muutaman punkin matkaansa ja kävipä myös hätyyttelemässä kanojakin. Kana parat.
Juhannus meni Lievestuoreella tutulla porukalla. Iita pääsi uimaan perjantaina (21.6.) Suskun ja allekirjoittaneen ottaessa aurinkoa. Iitasta on tullut oikein mestari uimari ja se pitää pallon noutamisesta yms.
Juhannuspäivänä tehtiin reissu Havumäkeen. Iita pääsi jokeen uimaan ja telmimään Topin kanssa. :)
26.6. päästiin työkavereitten mukaan heidän mökille. Iita pääsi leikkimään toisten koirien kanssa. Nalle oli vanha tuttu ja nuorisolla meni taas leikit hyvin yksiin. Caron kanssa oli mukava seikkailla pitkin tiluksia ja Nikitaankin päästiin tutustumaan. Nikitan kanssa meni kahdestaan ihan rennosti, mutta kolmannen osapuolen tultua lähettyville, Iita sai Nikitalta kunnon pöllyytyksen. Onneksi neiti ei ollut moksiskaan eikä vastannut mihinkään uhitteluihin.
Rannalla oli mukava telmiä ja juosta pitkin pusikoita. Uiminen viilenti mukavasti ja kaikenkaikkiaan päivä oli kiva. Kiitos Hanna, Riitta ja Luca, että päästiin mukaan!
28.6. käytiin eläinlääkärissä hakemassa rokotteet. Mukana oli sekä kissa että koira. Iita sai kennelyskärokotteen ja oli muutenkin terve tyttö. Kaapo sai kolmevuotisen rokotteensa ja oli myöskin hienossa kunnossa.
29.6. Iita pääsi taas uimaan. Mikäs sen mukavampaa. :) Sama toistui seuraavana päivänä ja silloin testattiin uusia pelastusliivejä. Hyvin se uinti niilläkin onnistui.
1.7. oli allekirjoittaneen surunpäivä. Rakas kissani Kaapo vaihtoi omistajaa. Ikinä en uskonut tämän päivän tulevan, mutta niin se vaan tuli. Kaapo on joutunut viime aikoina olemaan paljon kotona yksin Iitan ja minun matkustellessa ympäriinsä. Onnekseni löytyi ihana pariskunta joka halusi antaa kodin rakkaalle ystävälleni. Kaapo pääsi uuteen kotiin Jyväskylään toisen kissan kaveriksi. <3
25.5. käytiin Iitan kanssa metsässä eksymässä. Keli oli mitä mainioin. Aurinko paistoi ja oli kuuma kuin saunassa. Kierreltiin uusia polkuja ja lopulta päädyttiin melkein Vaajakoskelle asti. :D Kolme tuntia meni nopsaan vain luontoa ihmetellessä.
26.5. käytiin ensimmäisen kerran kokeilemassa Flyballia. Hypyt meni ihan hyvin, mutta se itse Flyball lauta mistä pallo pitäisi saada, aiheutti Iitalle harmaita karvoja. Liian kevyellä kosketuksella pallo ei lentänyt ja se vaatineekin paljon harjoittelua. Kuumakin oli ja neiti koetti sitten päästä helpommalla ja kaivaa pallon pois kolostaan. :D Kiitos Pipelle treeneistä!
Lopuksi Iita sai leikkiä shelttipoikien Rockyn ja Rambon kanssa. Mukana menossa olivat myös sheltit Sohvi ja Zorro.
27.5. treenattiin tokoa. Harjoiteltiin noutoa, kaukoja, seuraamista, paikkamakuuta, liikkeestä seisomista ja luoksetuloa. Treenit oli hyvät ja sitä myöten mielikin. :)
30.5. sekä kissa että koira saivat matolääkkeet.
31.5. allekirjoittanut kaapattiin. Iita pääsi mökille mummon ja papan hoiviin ja minä sain vapaan viikonlopun.
12.6. saatiin uusi lenkkikaveri eurasier tyttö Nalle. Käytiin Ankeriasjärvellä kävelyllä ja Iita kävi samalla uimassa.
13.6. tokokoe Pieksämäki. Jännitystä ei ilmassa ollut niin paljoa kuin aiemmilla kerroilla. Jotenkin treenikertojen vähyys ja laiskottelu saivat aikaan olon, että mihinkään kokeeseen ei edes olla menossa. Kyyti saatiin Saanalta ja mukana oli tietenkin Iitan musta-valkoinen hurmuri Tomy sekä uusi musta-valkoinen tuttavuus Honey.
Paikanpäällä käytiin ilmoittautumassa ja Iitaa käytin tarpeilla. Olo oli rento ja siksi vähän ahdistikin. Käytiin myös katsomassa muutama suoritus hallissa. Halli tuntui jotenkin sopivalta, kun siellä oli niin rauhallista ja hiljaista. Käytiin ennen kokeen alkua moikkaamassa Iitan velipoikaa Reinoa, joka oli tullut samaan kokeeseen ja kuin sattumankaupalla, oltiin vierekkäin ryhmäliikkeissä. Vahinkoja minimoidaksemme annoimme koirien moikata toisiaan ennen halliin menoa.
Luoksepäästävyys 10
Paikkamakuu 10
Seuraaminen kytkettynä 8½
Seuraaminen taluttimetta 9
Liikkeestä maahanmeno 10
Luoksetulo 8½
Liikkeestä seisominen 0
Estehyppy 10
Kokonaisvaikutus 8
ALO1 166,5p, 7/14 ja TK1! :)
Luoksepäästävyydessä tuomari testasi kovasti Iitan hermoja. Hämmensi niin kauan, että ilme pikkuisen värähti. :D Paikkamakuu oli ehkä se jännittävin asia, koska olin varma, että Iita ei siellä pysy veljensä vieressä. Kuin onnenkaupalla saatiin paikkamakuusta 10, koska tuomari ei kuullut kaksoiskäskyäni maahanmenossa eikä huomannut, että Iita ennakoi perusasennon. :D
Ensimmäisen seuraamisen keskeytti tuomari. Hihna oli liian tiukalla. Lopuksi vielä sanoi: "Kovasti yritit sössiä tuota seuraamista, mutta epäonnistuit." Toisessa seuraamisessa oli hyvä tekemisen meininki vaikka tässä vaiheessa jännitinkin paljon itse. Katsojien aploodit seuraamisen jälkeen oli aika harvinaista ja hienoa kuultavaa. Harmi, että en saanut videolle suoritusta niin en itse tiedä miten se meni.
Liikkeestä maahanmeno oli varmaa Iitaa. Maahanmeno oli kuulema ollut todella nopea. Koira oli vain pudonnut maahan.
Luoksetulo oli muuten mahtava, mutta perusasento jäi taas uupumaan.
Liikkeestä seisomisessa tuli joku katkos koiran päässä ja se menikin maahan. Kehuin kuitenkin, mitäpä näistä.
Estehyppy meni taas hieman vinoon, mutta kyseinen tuomari ei siitä pisteitä vähentänyt.
Jotenkin kummassa pisteitä kertyi sen verran, että saatiin koulutustunnus ja itkuhan siinä pääsi. On se vaan niin hieno tyttö. <3
 |
| Iita ALO1 TK1 ja Tomy ALO1 |
 |
| Iita ja labbikset |
 |
| Kuka ehtii ensin hakemaan lelua? |
 |
| Kepo ja tytöt |
 |
| Pallo on todella kova juttu. |
 |
| Rrrravistus |
 |
| Rantavahti <3 |
26.6. päästiin työkavereitten mukaan heidän mökille. Iita pääsi leikkimään toisten koirien kanssa. Nalle oli vanha tuttu ja nuorisolla meni taas leikit hyvin yksiin. Caron kanssa oli mukava seikkailla pitkin tiluksia ja Nikitaankin päästiin tutustumaan. Nikitan kanssa meni kahdestaan ihan rennosti, mutta kolmannen osapuolen tultua lähettyville, Iita sai Nikitalta kunnon pöllyytyksen. Onneksi neiti ei ollut moksiskaan eikä vastannut mihinkään uhitteluihin.
Rannalla oli mukava telmiä ja juosta pitkin pusikoita. Uiminen viilenti mukavasti ja kaikenkaikkiaan päivä oli kiva. Kiitos Hanna, Riitta ja Luca, että päästiin mukaan!
 |
| Nalle ja Iita <3 |
 |
| Nikita the Korvakoira |
 |
| Caro, Nalle ja Iita <3 |
29.6. Iita pääsi taas uimaan. Mikäs sen mukavampaa. :) Sama toistui seuraavana päivänä ja silloin testattiin uusia pelastusliivejä. Hyvin se uinti niilläkin onnistui.
 |
| Uudet liivit testissä. |
 |
| Ystävykset <3 |
 |
| <3 |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)