Viimeisiä viedään!

Enää olisi n. tunti aikaa tätä vuotta 2013. Jotain pitäisi ynnätä yhteen, mitä on tehty ja mitä on tapahtunut. Mihin ollaan menossa ja mitä halutaan tulevalta vuodelta.

Vuosi on ollut melko rauhallinen. Mitään kamalaa kiirettä ei olla pidetty mihinkään suuntaan.

Terveys: Iita on ollut pääosin terve. Vuoden aikana oli yksi täitartunta ja sitä hoideltiin kuntoon.

Mätsärit: Viisi (5) mätsäriä vuodessa oli aika vähän. Karvattomuus taisi olla osasyy. Paras sijoitus oli viimeisessä mätsärissä sinisten 2..

Näyttelyt: Kolmeen (3) taisin ilmoittaa ja kahdessa käytiin. Tuuri jäi väliin, kun Iita pudotti karvansa. Tuloksena molemmassa näyttelyssä H.

Toko: Ylitettiin ainakin omat odotukset. Kolme (3) koetta ja kaikista ykköstulos ja TK1.

Ensi vuodelle pitäisi jotain suunnitelmia kaiketi tehdä. Näitä on mietitty. Paljoa en uskalla edes toivoa, mutta tavoitteita pitää olla.

Terveys: Terve vuosi. Terveystarkastukset (silmät, polvet, sydän).

Mätsärit: Käydään niin monessa kuin jaksetaan ja ehditään.

Näyttelyt: ERI:n metsästys jatkukoon.

Toko: AVO1 ja jos se tulee niin TK2:sta tavoittelemaan.

Muuta: Uusien lajien kokeilua. Haku kiinnostaisi ja jälki. Lisäksi LTE ja BH. Joku kurssi/koulutus?

Muutoin me Iitan kanssa toivotamme kaikille oikein hyvää uutta vuotta 2014!

Joulu rauhaa!

Taas on päivitykset jääneet, mutta eihän tässä mitään ihmeitä ole tapahtunutkaan. Ulkoiltu on, treenattu on ja eletty eteenpäin.

Nyt on aika rauhoittua ja suunnata katse tulevaan. Tulen tekemään vielä seuraavassa päivityksessä yhteenvedon siitä, mitä on tehty ja mitä tavoitellaan ensi vuonna. Päässä pyörii n. miljoona suunnitelmaa eikä oikein tiedä mistä lähtisi niitä purkamaan. :D Pääasia on kuitenkin, että tässä hetkessä kaikki on hyvin. Keskitytään olennaiseen ja lähdetään joulun viettoon.

Siispä oikein hyvää ja rauhallista joulua kaikille ystäville, tuttaville ja niille jotka blogia lukee! Iita lähettää terveiset kaikille koirakavereilleen ja minä hyville ystäville vuoden varrelta! :)

Lisää reeniä!

Tänään jatkettiin ahkeraa treenausta. Mentiin keskenämme Mansikkapuiston kentälle jossa oli muutama lapsi sopivasti häiriöksi. Alkuun otin pienen hetsin narupallolla ja tarkoituksena ottaa alle kokeenomainen seuraamiskaavio. Alku meni hyvin (eli n. 5m) kunnes kaksi lasta juoksi kohden huutaen: "Saako sitä silittää?" Siinä vaiheessa, kun vastasin: "Ei juuri nyt.", Iita päätti toisin. Se ampaisi juoksuun kohti lapsia. Karjaisin suhteellisen lujaa käskyn ja se menikin perille. Iita palasi perusasentoon ja seuraaminen jatkui. Seuraaminen ei ollut teknisesti niin hyvää kuin voisi olla. Kenguru oli kaivettu naftaliinista ja ihmeellistä väljyyttäkin oli.
Kaukoja harjoiteltiin pidemmällä välimatkalla ja olin oikein tyytyväinen. Keskittyminen ei herpaantunut vaikka lapset leikkivät lähellä. Lisäksi harjoiteltiin luoksetulon stoppia takapalkalla. Neiti oppi ehkä vähän liiankin nopeasti, että pysähdyksestä pääsee palkalle. Luoksetulo oli välillä tahmeaa ja stoppi vino.
Treenin lopuksi olin hyväsydäminen ja menin lasten luokse ja annoin luvan silittää Iitaa. Se taisi Iitallekin toimia loppupalkkana aika mainiosti. Niin oli yksi lapinkoira ja kaksi lasta onnellisia.

Illalla käytiin lenkillä ihanien sheltti poikien kanssa. Iitalla ja Rockylla tuntuu olevan ihan omat keskustelut menossa. Mitähän ne lie juttelee. :D

Tarkoitus oli tänäänkin ottaa hyppyä tai noutoa, mutta sallittakoon nyt neidille lepo.

Hirvikoiran seikkailut

En muista olenko aikaisemmin maininnut siitä, kuinka Iitaa usein luullaan joksikin muuksi kuin mitä se oikeasti on. Pentuna Iita oli yleensä rodultaan sekarotuinen joskus jopa saksanpaimenkoira. Ihmiset hämmentyivät kuullessaan sen olevan "ihan rotukoira". Viimeisin erhe oli kaksi lenkkeilevää miestä joista toinen huikkasi minulle: "Tytöllä on oikein tommonen hirvikoira." En edes vaivautunut vastaamaan mitään, mutta siitä päästäänkin tämän päivän epistolaan..

Iita on viimeaikoina taas lenkkeillyt äitini eli "mummon" seurassa. 27.11. tapahtui kuitenkin jotain odottamatonta ja yllättävää. Tutulla lenkkireitillä tuli hirvi vastaan. Iita oli äidilläni irti ja molemmat varmasti hämmästyivät vähintäänkin tielle yhtäkkiä loikannutta isoa elikkoa. Iita oli ensin uskonut käskyä luoksetulosta, mutta päättänyt sittenkin käydä katsastamassa: mikä se oli ja minne se meni? Onneksi hurja hirvikoira malttoi kuitenkin mielensä ja palasi jälkiään huudettaessa takaisin.

30.11. käytiin katsastamassa sukulaisten uusi koti. Iita sai pimeällä tiellä juosta irrallaan ja perille päästyä vietti aikaa ulkosalla allergian takia. Saapahan kasvatella karvojaan, kun pakkastakaan ei ollut.

1.12. sunnuntaina oli tarkoitus tokoilla, mutta päästiinkin hakumetsään. :) Suunnattiin Elli-tätin kanssa Ladun majalle jossa oli penturyhmän kokoontuminen. Iitan kanssa ensin otettiin vähän tokon tapaista eli käytiin läpi mitä noudon kanssa jatkossa tehdään ja miten luoksetulon stoppeja saisi paremmiksi. Iita ei ihan (YLLÄTYS!) ollut kuulolla ja hanskassa..
Haku oli meille ihan uusi laji ja innolla lähdin kokeilemaan. Iitalle otettiin ensin neljä (4) maalimiestä metsään ihan näkösälle ja sitä sitten huudeltiin ukolta toiselle. Voi miten kivaa se olikaan, kun sai juoksennella hakemaan herkkuja jokaiselta! Sitten otettiin yksi haku yhdellä ihmisellä. En osaa oikein sanoa hakiko Iita näöllä vai hajulla, mutta kivaa tuntui olevan ja ukko löytyi.
Kotona otettiin vielä parkkipaikalla treenit karjakoirien kanssa. Iitan kanssa tein ensin liikkeestä seisomista. Palkkasin ensin pelkästä pysähtymisestä joka oli kuulema hyvä ja parantunut kovasti. Sitten otettiin melkein kokonainen liike ja Iita pysyi myös paikallaan vaikka kävelin sen ohi taakse. Täytyy tähän vielä ottaa ns. liimaaminen mukaan. Hyppyä harjoiteltiin myös, lähinnä lisävinkkejä kaipailin. Iita kyllä hyppäsi, mutta jäi kovin lähelle estettä ja auttamatta vinoon. Tähän siis lisää treeniä ja PALJON.
Toisessa setissä otettiin merkkiä esimerkiksi. :D Iita näytti ihan hyvän merkin. Meinasi kyllä ensin kaataa kartion, mutta luopui ajatuksesta. Kaukoja kokeiltiin myös ja ne oli kyllä hyvällä mallilla. Lopuksi näytösmalliin pätkä seuraamista joka sai kehuja. :) Ilme oli loistava ja vire hyvä. Tykkäsin!

Eilen harjoiteltiin sisällä noutoa ja lähinnä sitä pitoa. Palkkaamista silloin, kun ei mällätä ja muutenkin sitä palkkaamisajankohtaa. Hyppyäkin treenattiin ja tarvitsee vielä treenatakin. Lopuksi temppuiltiin ja Iita oli ihan liekeissä. :D

Tänään tehtiin äitin luona noutoa ja nyt alkaa jo vaikuttaa siltä, että on tuo nopea oppimaan. Palkkaa ei ota jos ei ensin ota kapulasta kiinni eli ei tiputa enää varpaille. Lisäksi antaa koskea kapulaan eikä mällää. Intoa kyllä löytyy. Tia ja Lykky kävi iltasella kylässä ja Iita oli aivan pitelemätön. Lykkyä tosin ei oikein leikittänyt. Kivaa kuitenkin. :)

Caramelon Talking To Me "Lykky" <3

Iita ja Lykky painii. :D

Pullat kuntokuurille

Sunnuntai meni vielä näyttelyn jälkimainingeissa ja Iita oli hyvin väsynyt. Maanantaina meille tuli mieluisia vieraita, kun Tia ja Lykky tuli kylään. Iitan äänisuodatin katosi jonnekin ihan kokonaan ja komennuksetkin tuntuivat menevän kuuroille korville. Vauhtia tosiaan riitti ja koirat painivat sen aikaa, kun omistajat nauttivat kahvista ja keskustelivat, mistäpäs muustaan, koirista. Iitan kanssa lähdettiin vielä saattamaan ystävät kotiin ja palattiin ottamaan itse lepoa loppu illaksi.
Tiistaina käytiin lenkkeilemässä kahdestaan.
Eilen meillä olikin seuraa, kun saatiin Pipe ja pojat mukaan lenkille. Iita meni ihan pähkinöiksi nähdessään Zorron, Rockyn ja Rambon (shetlanninlammaskoiria). Jostain syystä sokea Zorro oli Iitan mieleen tällä kertaa erityisesti. Ainut vaan, että neiti ei ymmärrä Zorro herran olevan sokea ja yllättävä kieli korvassa kesken lenkin ei varmasti aina ole Zorron mieleen. :D Samalla lenkillä tavattiin paljon muitakin koiria ja porukassa kulkeminen tekee välillä todella hyvää. Kiitos Pipe ja pojat!

Tämän viikon treenit ovat jääneet erinäisistä syistä vähemmälle. Eilen lenkkiseuraa odotellessa tehtiin seuraamista ja liikkeestä maahanmenoja kehuilla palkkaamalla ja välillä namilla. Nameja koitettava kasvattajan käskystä pitää minimissä. Iita oli oikein innokas ja täytyykin katsoa jos viikonloppuna saisi seuraa ja pääsisi kunnolla treenaamaan. Tällä hetkellä allekirjoittaneella on hieman orpo olo, kun neiti koira lähti mummon ja papan kanssa mökkeilemään ja koti on hiljainen.

Parhaan kaverin paluu ja missikisat

Keskiviikkona (13.11.) Iita pääsi pitkästä aikaa lenkille rakkaan ystävänsä Lykyn kanssa. Iita oli niin onnellinen koiratyttö kuin vain olla voi. Ihan ilman kommelluksia ei lenkistä selvitty, kuten jo tapaan taitaa meillä kuulua. Lykyn fleksin lukko aukesi kesken lenkin ja siinä vaiheessa oli kaksi koiraa irti Laukaantien välittömässä läheisyydessä! Iitaa olin pitänyt irti jo jonkin aikaa, mutta Lykyn päästyä irti ei kaksikko pidellyt mikään. Lykky juoksenteli sinne tänne Iita kiljuen perässään. Muu kun ei auttanut, loikattiin koiria huudellen metsään ja toivottiin älykaksikon seuraavan perässä. Pian pimeyden keskeltä kuuluikin Tian ääni: "Se on kiinni!". Helpotuksen huokaus ja tärinät siihen päälle. Loppu hyvin kaikki hyvin. Kiitos kuitenkin Tialle taas lenkkiseurasta. ;)

Tänään oltiin Iitan kanssa Jyväskylän kansainvälisessä näyttelyssä. Iitalle se oli eka kerta sisänäyttelyssä ja hyvinhän se meni. Iita tapasi ensimmäisenä yhden ihastuksistaan Urhon (Jehnajan Mokoma) ja voi sitä pussailun määrää. Lisäksi Iita keräsi katseita monilta ohikulkijoilta ja monen suusta kuuluikin ihastelua pientä höpsöä kohtaan.
Kehässä Iita kävi Hannan (Riska-siskon haltija) kanssa. Iso kiitos siis Hannalle esittämisestä. Iita meni hyvin reippaasti Hannan mukana ja toimi nätisti. Kehässä oli suht paljon avoimenluokan narttuja ja taso kova (siis meihin nähden). Iita sai kehästä keltaisen nauhan eli H:n, mutta arvostelu oli oikein mukava.
Lopuksi käytiin vielä juttelemassa kasvattajan kanssa. Oli todella mukava tavata niin vanhoja tuttuja kuin uusiakin tuttavuuksia. Tällä kertaa mitään ei tarttunut mukaan myyntikojuilta, mutta ehkä ensi kerralla.

Mikä se on, kun mättää?

Marraskuun alkupäivät olivat omistajan rentoutumisaikaa. Käytiin Himoksella kahtena iltana nauttimassa musiikista. Lauantain Iita pääsi (joutui) mummin hoiviin. Olihan siitä koirallekin iloa, kun pääsi sunnuntaina katsastamaan mökin syyskuntoa ja juoksemaan pihalla irrallaan. Kiitos vielä mummille ja papalle lapsen hoidosta!

4.11. maanantaina käytiin treenaamassa kylmässä ja märässä syysillassa. Olen huonolla menestyksellä koittanut suunnitella treenejä uuteen uskoon ja tehdä asioita vähän toisin. Alkuun otettiin luoksetulon loppuosaa. Jätin Iitan eri mittaisten matkojen päähän odottamaan ja kutsuin sivulle. Toimi tosi hyvin. Seuraavaksi otettiin pelkkää vauhtia luoksetuloon eli ns. läpijuoksua. Sekin meni oikein mallikkaasti.
Harjoiteltiin myös paikkamakuun alkua ja siinä lähinnä sitä, että käsken Iitan maahan ja odotan hetken ja palkkaan maahan. Iitalla tuppaa maltti loppumaan ja silloin ilmenee hissiliikettä ja sivulla veivataan maassa olemisen ja istumisen välillä.
Liikkeestä seisomista olen koittanut tehdä leikin ja kivan kautta ettei paineistumista esiintyisi enää. Olen myös miettinyt liikkeen uudelleen opettamista, mutta jättänyt sen vielä tekemättä. Liikkeestä seisominen on vielä epävarma liike ja palkkailin eri kohdissa liikettä. Vaikeusastetta nostaa vielä se, kun pitäisi kävellä koiran ohi. Iita helposti kääntyy perään.
Loppuun meinasin ottaa vielä kaukoja, mutta jotain tapahtui. En vieläkään tiedä johtuiko paineesta vai kylmästä ja kosteasta säästä, mutta tämä osa treeneistä meni ihan pipariksi. Iita meni maahan, mutta nousi ylös, kun kävelin pois sen luota. Menin uudestaan Iitan luokse ja käskin maahan. Tässä vaiheessa Iita vaan seisoi vierelläni ja halusi tilanteesta pois. Peruutti taakseni ja jäi sinne seisomaan korvat luimussa. Mietin myös palkkaamisen muuttamista tähän liikkeeseen toisenlaiseksi. Jätettiin kaukot tähän ja tehtiin vaan leikin lomassa muutama maahanmeno ja ne toimi.

9.11. lauantaina treenattiin Lievestuoreella. Koira autosta ulos ja siinä ne treenit meinasikin olla. :D Iita nimittäin oli pikkuisen ylivilkkaalla tuulella ja katosi horisonttiin. Juoksi vaan kenttää ympäri ja rähisi mennessään.
Harjoiteltiin alkuun pitkästä aikaa ruutua targetin avulla. Iita oli heti mukana ja muisti ruudun hyvin. Juoksi vauhdilla keskelle ruutua ja seisahtui paikoilleen. Pallopalkka perään oli ihan huippua neidin mielestä.
Tehtiin pätkä seuraamista ja se lähti ensiyrittämällä ihan lapasesta. Iita keuli ja edisti. Uusi yritys ja paljon rauhallisempi ja täsmällisempi koira. Hienot käännökset ja kaikki. :) Jotenkin olen tullut huomanneeksi sen, että nykyään, kun en huomaa koiraa seuraamisessa se seuraa hyvällä paikalla ja hyvässä vireessä. Jos taas huomaan sen se edistää tai painaa.
Luoksetuloa otettiin läpijuoksuna ja palkalle suoraan. Vauhtia löytyi edelleen. Tällä kertaa vaan kanavoituna oikein. Otettiin myös stopin kanssa ja kyllähän se valuu vieläkin. Siihen siis joku uusi juttu keksittävä.

Välillä pistin Iitan autoon takaisin vähän rauhoittumaan jonka jälkeen jatkettiin..

Ruutua otettiin toiseen otteeseen ilman targettia. Toimi ilmankin. :)
Noutoa otettiin loppuun ja ensimmäisellä heitolla koira karkasi kapulalle, tosin toi sen hienosti sivulle asti. Pari seuraavaa yritystä meni paremmin ja siitä loppuun hirmuiset pallonhakuleikit. :)

12.11. tiistaina elikkäs eilen käytiin iltasella treenaamassa. Otettiin uudestaan syyniin ne kaukot. Tällä kertaa palkkasin eritavalla ja jotenkin se toimikin. Tehtiin muutamia toistoja. Välillä tuntuu ennakoivan käskyjä ja siihen pitää puuttua. Muuten oli todella hyvä. Aloitettiin lyhyemmällä etäisyydellä ja pidensin sitä toistojen mukaan.
Luoksetuloa otettiin pysäytyksen kanssa. Välillä valuu todella paljon. En oikein tiedä mitä tekisin, että saisin napakamman stopin. Toistoja ei voi tehdä paljoa, kun alkaa ennakoimaan. Intoa on taas enemmän kuin älliä.
Liikkeestä seisomista tehtiin lopuksi. Alkuun palkkasin pelkästä pysähdyksestä ja hyvä mieli pysyi yllä. Edelleenkin lähtee seuraamaan perään, kun kävelen ohi. Kun siitä ei palkkaa tullut, vire laski ja pienen lapinkoiran mieli meni ihan maihin. Yritin innostaa ja saatiin tehtyä pari hyvääkin toistoa.
Plussana vielä se, että koirahäiriötä oli kentän laitamilla, mutta se ei vaikuttanut tekemiseen mitenkään. Iita kyllä noteerasi muut koirat, mutta oli koko ajan kuulolla eikä yrittänytkään lähteä mihinkään luotani. :)

Tänä aamuna Iita pääsi aikaisin lenkille ja nyt odotellaan ja katsotaan mitä ilta tuo. Jotenkin tuntuu vain siltä, että syksy on vienyt omat mehut ja treenaaminen tuntuu välillä todella tylsältä. Niinä päivinä, kun itsellä on intoo, koira on nuudeli.