Vuosi vaihtui rauhallisissa merkeissä Lievestuoreella. Iita kuunteli raketteja koko illan ja pelkäsi olla yksin. Pelko näkyi levottomuutena ja perässä seuraamisella. Lisäksi neiti väkisin kaivautui sohvalle kainaloon.
Lämpimän talven vuoksi meillä asustaa kaljukoira. Karvat tippuivat "sopivasti" juuri ennen kovempia pakkasia.
Iita on ulkoillut sekä allekirjoittaneen että mummin kanssa. Metsässä on ollut kiva liikkua, kun lunta ei ole juuri nimeksikään. Lisäksi ollaan käyty jäällä ja tokoiltu minimaalisesti. Joku omistajan asennevamma kylmää kohtaan jarruttaa treenejä. Iita on myös mökkeillyt mummon ja papan kanssa päiväkseltään.
Tänään oltiin aamulla metsässä täällä Lievestuoreella. Iltapäivällä käytiin moikkaamassa eilisen tapaan Santtua (kultainennoutaja). Tänään Iita jopa osasi rauhoittua kylässä.
Itse olen innostunut tekemään pantoja paracord-narusta ja koruja omaksi iloksi korutarpeista.
Tämän ihmeempää en jaksa muistella, mutta koitetaan lyhentää taas päivitysväliä ja saada enemmän juttua luettavaksi.
lauantai 25. tammikuuta 2014
tiistai 31. joulukuuta 2013
Viimeisiä viedään!
Enää olisi n. tunti aikaa tätä vuotta 2013. Jotain pitäisi ynnätä yhteen, mitä on tehty ja mitä on tapahtunut. Mihin ollaan menossa ja mitä halutaan tulevalta vuodelta.
Vuosi on ollut melko rauhallinen. Mitään kamalaa kiirettä ei olla pidetty mihinkään suuntaan.
Terveys: Iita on ollut pääosin terve. Vuoden aikana oli yksi täitartunta ja sitä hoideltiin kuntoon.
Mätsärit: Viisi (5) mätsäriä vuodessa oli aika vähän. Karvattomuus taisi olla osasyy. Paras sijoitus oli viimeisessä mätsärissä sinisten 2..
Näyttelyt: Kolmeen (3) taisin ilmoittaa ja kahdessa käytiin. Tuuri jäi väliin, kun Iita pudotti karvansa. Tuloksena molemmassa näyttelyssä H.
Toko: Ylitettiin ainakin omat odotukset. Kolme (3) koetta ja kaikista ykköstulos ja TK1.
Ensi vuodelle pitäisi jotain suunnitelmia kaiketi tehdä. Näitä on mietitty. Paljoa en uskalla edes toivoa, mutta tavoitteita pitää olla.
Terveys: Terve vuosi. Terveystarkastukset (silmät, polvet, sydän).
Mätsärit: Käydään niin monessa kuin jaksetaan ja ehditään.
Näyttelyt: ERI:n metsästys jatkukoon.
Toko: AVO1 ja jos se tulee niin TK2:sta tavoittelemaan.
Muuta: Uusien lajien kokeilua. Haku kiinnostaisi ja jälki. Lisäksi LTE ja BH. Joku kurssi/koulutus?
Muutoin me Iitan kanssa toivotamme kaikille oikein hyvää uutta vuotta 2014!
Vuosi on ollut melko rauhallinen. Mitään kamalaa kiirettä ei olla pidetty mihinkään suuntaan.
Terveys: Iita on ollut pääosin terve. Vuoden aikana oli yksi täitartunta ja sitä hoideltiin kuntoon.
Mätsärit: Viisi (5) mätsäriä vuodessa oli aika vähän. Karvattomuus taisi olla osasyy. Paras sijoitus oli viimeisessä mätsärissä sinisten 2..
Näyttelyt: Kolmeen (3) taisin ilmoittaa ja kahdessa käytiin. Tuuri jäi väliin, kun Iita pudotti karvansa. Tuloksena molemmassa näyttelyssä H.
Toko: Ylitettiin ainakin omat odotukset. Kolme (3) koetta ja kaikista ykköstulos ja TK1.
Ensi vuodelle pitäisi jotain suunnitelmia kaiketi tehdä. Näitä on mietitty. Paljoa en uskalla edes toivoa, mutta tavoitteita pitää olla.
Terveys: Terve vuosi. Terveystarkastukset (silmät, polvet, sydän).
Mätsärit: Käydään niin monessa kuin jaksetaan ja ehditään.
Näyttelyt: ERI:n metsästys jatkukoon.
Toko: AVO1 ja jos se tulee niin TK2:sta tavoittelemaan.
Muuta: Uusien lajien kokeilua. Haku kiinnostaisi ja jälki. Lisäksi LTE ja BH. Joku kurssi/koulutus?
Muutoin me Iitan kanssa toivotamme kaikille oikein hyvää uutta vuotta 2014!
maanantai 23. joulukuuta 2013
Joulu rauhaa!
Taas on päivitykset jääneet, mutta eihän tässä mitään ihmeitä ole tapahtunutkaan. Ulkoiltu on, treenattu on ja eletty eteenpäin.
Nyt on aika rauhoittua ja suunnata katse tulevaan. Tulen tekemään vielä seuraavassa päivityksessä yhteenvedon siitä, mitä on tehty ja mitä tavoitellaan ensi vuonna. Päässä pyörii n. miljoona suunnitelmaa eikä oikein tiedä mistä lähtisi niitä purkamaan. :D Pääasia on kuitenkin, että tässä hetkessä kaikki on hyvin. Keskitytään olennaiseen ja lähdetään joulun viettoon.
Siispä oikein hyvää ja rauhallista joulua kaikille ystäville, tuttaville ja niille jotka blogia lukee! Iita lähettää terveiset kaikille koirakavereilleen ja minä hyville ystäville vuoden varrelta! :)
Nyt on aika rauhoittua ja suunnata katse tulevaan. Tulen tekemään vielä seuraavassa päivityksessä yhteenvedon siitä, mitä on tehty ja mitä tavoitellaan ensi vuonna. Päässä pyörii n. miljoona suunnitelmaa eikä oikein tiedä mistä lähtisi niitä purkamaan. :D Pääasia on kuitenkin, että tässä hetkessä kaikki on hyvin. Keskitytään olennaiseen ja lähdetään joulun viettoon.
Siispä oikein hyvää ja rauhallista joulua kaikille ystäville, tuttaville ja niille jotka blogia lukee! Iita lähettää terveiset kaikille koirakavereilleen ja minä hyville ystäville vuoden varrelta! :)
keskiviikko 4. joulukuuta 2013
Lisää reeniä!
Tänään jatkettiin ahkeraa treenausta. Mentiin keskenämme Mansikkapuiston kentälle jossa oli muutama lapsi sopivasti häiriöksi. Alkuun otin pienen hetsin narupallolla ja tarkoituksena ottaa alle kokeenomainen seuraamiskaavio. Alku meni hyvin (eli n. 5m) kunnes kaksi lasta juoksi kohden huutaen: "Saako sitä silittää?" Siinä vaiheessa, kun vastasin: "Ei juuri nyt.", Iita päätti toisin. Se ampaisi juoksuun kohti lapsia. Karjaisin suhteellisen lujaa käskyn ja se menikin perille. Iita palasi perusasentoon ja seuraaminen jatkui. Seuraaminen ei ollut teknisesti niin hyvää kuin voisi olla. Kenguru oli kaivettu naftaliinista ja ihmeellistä väljyyttäkin oli.
Kaukoja harjoiteltiin pidemmällä välimatkalla ja olin oikein tyytyväinen. Keskittyminen ei herpaantunut vaikka lapset leikkivät lähellä. Lisäksi harjoiteltiin luoksetulon stoppia takapalkalla. Neiti oppi ehkä vähän liiankin nopeasti, että pysähdyksestä pääsee palkalle. Luoksetulo oli välillä tahmeaa ja stoppi vino.
Treenin lopuksi olin hyväsydäminen ja menin lasten luokse ja annoin luvan silittää Iitaa. Se taisi Iitallekin toimia loppupalkkana aika mainiosti. Niin oli yksi lapinkoira ja kaksi lasta onnellisia.
Illalla käytiin lenkillä ihanien sheltti poikien kanssa. Iitalla ja Rockylla tuntuu olevan ihan omat keskustelut menossa. Mitähän ne lie juttelee. :D
Tarkoitus oli tänäänkin ottaa hyppyä tai noutoa, mutta sallittakoon nyt neidille lepo.
Kaukoja harjoiteltiin pidemmällä välimatkalla ja olin oikein tyytyväinen. Keskittyminen ei herpaantunut vaikka lapset leikkivät lähellä. Lisäksi harjoiteltiin luoksetulon stoppia takapalkalla. Neiti oppi ehkä vähän liiankin nopeasti, että pysähdyksestä pääsee palkalle. Luoksetulo oli välillä tahmeaa ja stoppi vino.
Treenin lopuksi olin hyväsydäminen ja menin lasten luokse ja annoin luvan silittää Iitaa. Se taisi Iitallekin toimia loppupalkkana aika mainiosti. Niin oli yksi lapinkoira ja kaksi lasta onnellisia.
Illalla käytiin lenkillä ihanien sheltti poikien kanssa. Iitalla ja Rockylla tuntuu olevan ihan omat keskustelut menossa. Mitähän ne lie juttelee. :D
Tarkoitus oli tänäänkin ottaa hyppyä tai noutoa, mutta sallittakoon nyt neidille lepo.
tiistai 3. joulukuuta 2013
Hirvikoiran seikkailut
En muista olenko aikaisemmin maininnut siitä, kuinka Iitaa usein luullaan joksikin muuksi kuin mitä se oikeasti on. Pentuna Iita oli yleensä rodultaan sekarotuinen joskus jopa saksanpaimenkoira. Ihmiset hämmentyivät kuullessaan sen olevan "ihan rotukoira". Viimeisin erhe oli kaksi lenkkeilevää miestä joista toinen huikkasi minulle: "Tytöllä on oikein tommonen hirvikoira." En edes vaivautunut vastaamaan mitään, mutta siitä päästäänkin tämän päivän epistolaan..
Iita on viimeaikoina taas lenkkeillyt äitini eli "mummon" seurassa. 27.11. tapahtui kuitenkin jotain odottamatonta ja yllättävää. Tutulla lenkkireitillä tuli hirvi vastaan. Iita oli äidilläni irti ja molemmat varmasti hämmästyivät vähintäänkin tielle yhtäkkiä loikannutta isoa elikkoa. Iita oli ensin uskonut käskyä luoksetulosta, mutta päättänyt sittenkin käydä katsastamassa: mikä se oli ja minne se meni? Onneksi hurja hirvikoira malttoi kuitenkin mielensä ja palasi jälkiään huudettaessa takaisin.
30.11. käytiin katsastamassa sukulaisten uusi koti. Iita sai pimeällä tiellä juosta irrallaan ja perille päästyä vietti aikaa ulkosalla allergian takia. Saapahan kasvatella karvojaan, kun pakkastakaan ei ollut.
1.12. sunnuntaina oli tarkoitus tokoilla, mutta päästiinkin hakumetsään. :) Suunnattiin Elli-tätin kanssa Ladun majalle jossa oli penturyhmän kokoontuminen. Iitan kanssa ensin otettiin vähän tokon tapaista eli käytiin läpi mitä noudon kanssa jatkossa tehdään ja miten luoksetulon stoppeja saisi paremmiksi. Iita ei ihan (YLLÄTYS!) ollut kuulolla ja hanskassa..
Haku oli meille ihan uusi laji ja innolla lähdin kokeilemaan. Iitalle otettiin ensin neljä (4) maalimiestä metsään ihan näkösälle ja sitä sitten huudeltiin ukolta toiselle. Voi miten kivaa se olikaan, kun sai juoksennella hakemaan herkkuja jokaiselta! Sitten otettiin yksi haku yhdellä ihmisellä. En osaa oikein sanoa hakiko Iita näöllä vai hajulla, mutta kivaa tuntui olevan ja ukko löytyi.
Kotona otettiin vielä parkkipaikalla treenit karjakoirien kanssa. Iitan kanssa tein ensin liikkeestä seisomista. Palkkasin ensin pelkästä pysähtymisestä joka oli kuulema hyvä ja parantunut kovasti. Sitten otettiin melkein kokonainen liike ja Iita pysyi myös paikallaan vaikka kävelin sen ohi taakse. Täytyy tähän vielä ottaa ns. liimaaminen mukaan. Hyppyä harjoiteltiin myös, lähinnä lisävinkkejä kaipailin. Iita kyllä hyppäsi, mutta jäi kovin lähelle estettä ja auttamatta vinoon. Tähän siis lisää treeniä ja PALJON.
Toisessa setissä otettiin merkkiä esimerkiksi. :D Iita näytti ihan hyvän merkin. Meinasi kyllä ensin kaataa kartion, mutta luopui ajatuksesta. Kaukoja kokeiltiin myös ja ne oli kyllä hyvällä mallilla. Lopuksi näytösmalliin pätkä seuraamista joka sai kehuja. :) Ilme oli loistava ja vire hyvä. Tykkäsin!
Eilen harjoiteltiin sisällä noutoa ja lähinnä sitä pitoa. Palkkaamista silloin, kun ei mällätä ja muutenkin sitä palkkaamisajankohtaa. Hyppyäkin treenattiin ja tarvitsee vielä treenatakin. Lopuksi temppuiltiin ja Iita oli ihan liekeissä. :D
Tänään tehtiin äitin luona noutoa ja nyt alkaa jo vaikuttaa siltä, että on tuo nopea oppimaan. Palkkaa ei ota jos ei ensin ota kapulasta kiinni eli ei tiputa enää varpaille. Lisäksi antaa koskea kapulaan eikä mällää. Intoa kyllä löytyy. Tia ja Lykky kävi iltasella kylässä ja Iita oli aivan pitelemätön. Lykkyä tosin ei oikein leikittänyt. Kivaa kuitenkin. :)
Iita on viimeaikoina taas lenkkeillyt äitini eli "mummon" seurassa. 27.11. tapahtui kuitenkin jotain odottamatonta ja yllättävää. Tutulla lenkkireitillä tuli hirvi vastaan. Iita oli äidilläni irti ja molemmat varmasti hämmästyivät vähintäänkin tielle yhtäkkiä loikannutta isoa elikkoa. Iita oli ensin uskonut käskyä luoksetulosta, mutta päättänyt sittenkin käydä katsastamassa: mikä se oli ja minne se meni? Onneksi hurja hirvikoira malttoi kuitenkin mielensä ja palasi jälkiään huudettaessa takaisin.
30.11. käytiin katsastamassa sukulaisten uusi koti. Iita sai pimeällä tiellä juosta irrallaan ja perille päästyä vietti aikaa ulkosalla allergian takia. Saapahan kasvatella karvojaan, kun pakkastakaan ei ollut.
1.12. sunnuntaina oli tarkoitus tokoilla, mutta päästiinkin hakumetsään. :) Suunnattiin Elli-tätin kanssa Ladun majalle jossa oli penturyhmän kokoontuminen. Iitan kanssa ensin otettiin vähän tokon tapaista eli käytiin läpi mitä noudon kanssa jatkossa tehdään ja miten luoksetulon stoppeja saisi paremmiksi. Iita ei ihan (YLLÄTYS!) ollut kuulolla ja hanskassa..
Haku oli meille ihan uusi laji ja innolla lähdin kokeilemaan. Iitalle otettiin ensin neljä (4) maalimiestä metsään ihan näkösälle ja sitä sitten huudeltiin ukolta toiselle. Voi miten kivaa se olikaan, kun sai juoksennella hakemaan herkkuja jokaiselta! Sitten otettiin yksi haku yhdellä ihmisellä. En osaa oikein sanoa hakiko Iita näöllä vai hajulla, mutta kivaa tuntui olevan ja ukko löytyi.
Kotona otettiin vielä parkkipaikalla treenit karjakoirien kanssa. Iitan kanssa tein ensin liikkeestä seisomista. Palkkasin ensin pelkästä pysähtymisestä joka oli kuulema hyvä ja parantunut kovasti. Sitten otettiin melkein kokonainen liike ja Iita pysyi myös paikallaan vaikka kävelin sen ohi taakse. Täytyy tähän vielä ottaa ns. liimaaminen mukaan. Hyppyä harjoiteltiin myös, lähinnä lisävinkkejä kaipailin. Iita kyllä hyppäsi, mutta jäi kovin lähelle estettä ja auttamatta vinoon. Tähän siis lisää treeniä ja PALJON.
Toisessa setissä otettiin merkkiä esimerkiksi. :D Iita näytti ihan hyvän merkin. Meinasi kyllä ensin kaataa kartion, mutta luopui ajatuksesta. Kaukoja kokeiltiin myös ja ne oli kyllä hyvällä mallilla. Lopuksi näytösmalliin pätkä seuraamista joka sai kehuja. :) Ilme oli loistava ja vire hyvä. Tykkäsin!
Eilen harjoiteltiin sisällä noutoa ja lähinnä sitä pitoa. Palkkaamista silloin, kun ei mällätä ja muutenkin sitä palkkaamisajankohtaa. Hyppyäkin treenattiin ja tarvitsee vielä treenatakin. Lopuksi temppuiltiin ja Iita oli ihan liekeissä. :D
Tänään tehtiin äitin luona noutoa ja nyt alkaa jo vaikuttaa siltä, että on tuo nopea oppimaan. Palkkaa ei ota jos ei ensin ota kapulasta kiinni eli ei tiputa enää varpaille. Lisäksi antaa koskea kapulaan eikä mällää. Intoa kyllä löytyy. Tia ja Lykky kävi iltasella kylässä ja Iita oli aivan pitelemätön. Lykkyä tosin ei oikein leikittänyt. Kivaa kuitenkin. :)
 |
| Caramelon Talking To Me "Lykky" <3 |
 |
| Iita ja Lykky painii. :D |
torstai 21. marraskuuta 2013
Pullat kuntokuurille
Sunnuntai meni vielä näyttelyn jälkimainingeissa ja Iita oli hyvin väsynyt. Maanantaina meille tuli mieluisia vieraita, kun Tia ja Lykky tuli kylään. Iitan äänisuodatin katosi jonnekin ihan kokonaan ja komennuksetkin tuntuivat menevän kuuroille korville. Vauhtia tosiaan riitti ja koirat painivat sen aikaa, kun omistajat nauttivat kahvista ja keskustelivat, mistäpäs muustaan, koirista. Iitan kanssa lähdettiin vielä saattamaan ystävät kotiin ja palattiin ottamaan itse lepoa loppu illaksi.
Tiistaina käytiin lenkkeilemässä kahdestaan.
Eilen meillä olikin seuraa, kun saatiin Pipe ja pojat mukaan lenkille. Iita meni ihan pähkinöiksi nähdessään Zorron, Rockyn ja Rambon (shetlanninlammaskoiria). Jostain syystä sokea Zorro oli Iitan mieleen tällä kertaa erityisesti. Ainut vaan, että neiti ei ymmärrä Zorro herran olevan sokea ja yllättävä kieli korvassa kesken lenkin ei varmasti aina ole Zorron mieleen. :D Samalla lenkillä tavattiin paljon muitakin koiria ja porukassa kulkeminen tekee välillä todella hyvää. Kiitos Pipe ja pojat!
Tämän viikon treenit ovat jääneet erinäisistä syistä vähemmälle. Eilen lenkkiseuraa odotellessa tehtiin seuraamista ja liikkeestä maahanmenoja kehuilla palkkaamalla ja välillä namilla. Nameja koitettava kasvattajan käskystä pitää minimissä. Iita oli oikein innokas ja täytyykin katsoa jos viikonloppuna saisi seuraa ja pääsisi kunnolla treenaamaan. Tällä hetkellä allekirjoittaneella on hieman orpo olo, kun neiti koira lähti mummon ja papan kanssa mökkeilemään ja koti on hiljainen.
Tiistaina käytiin lenkkeilemässä kahdestaan.
Eilen meillä olikin seuraa, kun saatiin Pipe ja pojat mukaan lenkille. Iita meni ihan pähkinöiksi nähdessään Zorron, Rockyn ja Rambon (shetlanninlammaskoiria). Jostain syystä sokea Zorro oli Iitan mieleen tällä kertaa erityisesti. Ainut vaan, että neiti ei ymmärrä Zorro herran olevan sokea ja yllättävä kieli korvassa kesken lenkin ei varmasti aina ole Zorron mieleen. :D Samalla lenkillä tavattiin paljon muitakin koiria ja porukassa kulkeminen tekee välillä todella hyvää. Kiitos Pipe ja pojat!
Tämän viikon treenit ovat jääneet erinäisistä syistä vähemmälle. Eilen lenkkiseuraa odotellessa tehtiin seuraamista ja liikkeestä maahanmenoja kehuilla palkkaamalla ja välillä namilla. Nameja koitettava kasvattajan käskystä pitää minimissä. Iita oli oikein innokas ja täytyykin katsoa jos viikonloppuna saisi seuraa ja pääsisi kunnolla treenaamaan. Tällä hetkellä allekirjoittaneella on hieman orpo olo, kun neiti koira lähti mummon ja papan kanssa mökkeilemään ja koti on hiljainen.
lauantai 16. marraskuuta 2013
Parhaan kaverin paluu ja missikisat
Keskiviikkona (13.11.) Iita pääsi pitkästä aikaa lenkille rakkaan ystävänsä Lykyn kanssa. Iita oli niin onnellinen koiratyttö kuin vain olla voi. Ihan ilman kommelluksia ei lenkistä selvitty, kuten jo tapaan taitaa meillä kuulua. Lykyn fleksin lukko aukesi kesken lenkin ja siinä vaiheessa oli kaksi koiraa irti Laukaantien välittömässä läheisyydessä! Iitaa olin pitänyt irti jo jonkin aikaa, mutta Lykyn päästyä irti ei kaksikko pidellyt mikään. Lykky juoksenteli sinne tänne Iita kiljuen perässään. Muu kun ei auttanut, loikattiin koiria huudellen metsään ja toivottiin älykaksikon seuraavan perässä. Pian pimeyden keskeltä kuuluikin Tian ääni: "Se on kiinni!". Helpotuksen huokaus ja tärinät siihen päälle. Loppu hyvin kaikki hyvin. Kiitos kuitenkin Tialle taas lenkkiseurasta. ;)
Tänään oltiin Iitan kanssa Jyväskylän kansainvälisessä näyttelyssä. Iitalle se oli eka kerta sisänäyttelyssä ja hyvinhän se meni. Iita tapasi ensimmäisenä yhden ihastuksistaan Urhon (Jehnajan Mokoma) ja voi sitä pussailun määrää. Lisäksi Iita keräsi katseita monilta ohikulkijoilta ja monen suusta kuuluikin ihastelua pientä höpsöä kohtaan.
Kehässä Iita kävi Hannan (Riska-siskon haltija) kanssa. Iso kiitos siis Hannalle esittämisestä. Iita meni hyvin reippaasti Hannan mukana ja toimi nätisti. Kehässä oli suht paljon avoimenluokan narttuja ja taso kova (siis meihin nähden). Iita sai kehästä keltaisen nauhan eli H:n, mutta arvostelu oli oikein mukava.
Lopuksi käytiin vielä juttelemassa kasvattajan kanssa. Oli todella mukava tavata niin vanhoja tuttuja kuin uusiakin tuttavuuksia. Tällä kertaa mitään ei tarttunut mukaan myyntikojuilta, mutta ehkä ensi kerralla.
Tänään oltiin Iitan kanssa Jyväskylän kansainvälisessä näyttelyssä. Iitalle se oli eka kerta sisänäyttelyssä ja hyvinhän se meni. Iita tapasi ensimmäisenä yhden ihastuksistaan Urhon (Jehnajan Mokoma) ja voi sitä pussailun määrää. Lisäksi Iita keräsi katseita monilta ohikulkijoilta ja monen suusta kuuluikin ihastelua pientä höpsöä kohtaan.
Kehässä Iita kävi Hannan (Riska-siskon haltija) kanssa. Iso kiitos siis Hannalle esittämisestä. Iita meni hyvin reippaasti Hannan mukana ja toimi nätisti. Kehässä oli suht paljon avoimenluokan narttuja ja taso kova (siis meihin nähden). Iita sai kehästä keltaisen nauhan eli H:n, mutta arvostelu oli oikein mukava.
Lopuksi käytiin vielä juttelemassa kasvattajan kanssa. Oli todella mukava tavata niin vanhoja tuttuja kuin uusiakin tuttavuuksia. Tällä kertaa mitään ei tarttunut mukaan myyntikojuilta, mutta ehkä ensi kerralla.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)