Viime perjantaina (8.2.) saatiin iltalenkki seuraa Hannasta ja Nallesta. Viimeksi, kun Iita on Nallen nähnyt (Nalle silloin Iitaa pienempi pentu), Iita ei pitänyt Nallesta yhtään. Musta pentu oli kirjaimellisesti ällö. :D Nyt oli tilanne kuitenkin muuttunut sen verran, että Nallesta oli kasvanut n. 25kg nuori uros ja Iitakaan ei enää uskaltanut poikkinaista sanaa sanoa.
Annettiin koirien riekkua irrallaan lammen jäällä ja mikäs sen mukavampaa. Siihen päälle kierrettiin lampi ympäri ja ainakin täällä oli väsynyt ja märkä koira sen jälkeen.
Lauantaina päästiin autokyydillä Kauhatielle. Iita pääsi kylään. Tosin kyläreissu oli varmasti paskin ikinä. :D Neiti joutui istumaan koko vierailun ajan eteisen puolella, kun taas Topi sai olla portin toisella puolella. Topin kanssa tehtiinkin vähän temppuja nakkipaloilla ja voi miten innokas pieni koira se olikaan. <3
Iita ei oikein nauttinut olostaan ja sen ilme oli vähintäänkin näkemisen arvoinen kun parin tunnin jälkeen sanoin sille: "Kohta lähdetään kotiin." Ilme kertoi kaiken! "Ai, mä istun yksin täällä ja sit sä tuut sanoo, että lähdetään kotiin." Noh, kotimatka oli kuitenkin ihan kiva vaikka taas jouduttiin säätä uhmaamaan. Jäähile tarttui naamaan allekirjoittaneella, mutta koira sai sentään matkata ilman hihnaa koko matkan kotikulmille saakka. Yksin lenkkeilijä tuli vastaan, mutta Iita ohitti senkin nätisti. Hieno turrikka. <3
Illalla joutui Iita jättämään yhden kyläreissun väliin kokonaan, kun kirmasin Tia ja Lykkä moikkaamaan. Voi miten ihanaa olikaan nähdä pitkästä aikaa. Lykky hurjimuskin vähintäänkin pussasi minut puhki. <3 Ja Iita oli.. noh, tietenkin äärettömän kateellinen ja loukkaantunut. Mutta sai sentään siltä reissulta uuden patukan tuliaisiksi. ;)
Muutoin elämä on ollut oikeastaan pelkkää hihnalenkkiä. Juoksuja on nyt kestänyt reilun viikon ja kohta aletaan olemaan voiton puolella.
Tänään iltaruoalla treenattiin kaukoja istu-maahan-istu. Ja vieläpä takapalkalla. Palkka kyllä löytyi hyvin ja alkuun jumpattiinkin liikettä. Lopulta itse käskyt oli ihan ok. Maahanmenossa tuli se Iitalle tyypillinen virhe eli se ns. kaatuu toiselle lonkalle. Menee siis vinoon. Siitä ei palkkaa tullut, mutta hyvistä toistoista kylläkin. Olin kaikenkaikkiaan ylpeä koirasta. Kyllä tämä tästä taas lähtee. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti