Lomalla on mukavaa

Viime lauantaina lähdettiin katsomaan maalaismaisemaa Iitan kanssa. Hiljaisuus teki paljon hyvää, mutta huonojakin vaikutuksia oli. Nyt ei enää sitten osata olla kaupungissa hiljaa ja kulkea vetämättä hihnassa. Pikku vikoja, helppo korjata. ;)

Lauantai 9.3. yllättäen treenattiin, kun päästiin omimaan koko piha itsellemme isän luona.

Paikkamakuu - Ilman ihmeenpää häiriötä (isä teki lumitöitä) arviolta pari minuuttia. Hyvä.

Nouto - Muutama heitto, palkka suoraan. Pitoa perusasennossa, itse pidin kapulasta kiinni ja "kopsuttelin" kapulan päätä. Yllättävän hyvin kesti.

Seuraamisen käännöksiä - Teki hyvin. Pari askelta seuraamista ja käännös. Ei ongelmia.

Ruutu - Odotti käskyä nätisti kontaktissa. Juos ruutuun vauhdilla. Ruudussa seis ja palkka perään.

Kaukoja - Ilman takapalkkaa hyvä. Takapalkalla ymmärrys katoaa jonnekin. Vaatii harjoitusta.



Pihassa pönöttämistä



Sunnuntaina (10.3.) lisää treeniä. :D Alokasluokka, ilman hyppyä.

Paikkamakuu - Makasi hyvin kunnes iskä tuli postia hakemasta. Iita sai tiukan palautteen.

Seuraaminen taluttimessa - Edistää vieläkin. Muuten hyvä.

Seuraaminen taluttimetta - Parempi kuin taluttimen kanssa. Vire hyvä.

Liikkeestä maahanmeno - Ei ennakointia! Tosi hyvä.

Luoksetulo - Perus Iitaa. Tosin jäi sivulle seisomaan, ei perusasentoa.

Liikkeestä seisominen - Tosi hyvä.

Liikkeet tehtiin pelkillä kehuilla ja lopuksi oli isona palkkana palloleikit. :) Jäävät oli tosi vahvoja nyt ja tästä on hyvä jatkaa.

Maanantaina 11.3. Käytiin aamupäivällä pitkällä metsälenkillä. Tarkoitus oli aurinkoisessa säässä kuvata mahdollista elämää luonnossa, mutta eihän siitä yhden kohelon kanssa mitään tullut. Kaksi pyytä lähti melkein nenän edestä lentoon, mutta eihän siinä kerennyt kissaa sanomaan, kun ne jo katosivat metsän siimekseen.

Käpyleikki

Itse olen koiraani kehuma: kaunis <3

Pakollinen kielikuva :D

Iitan omavalinnainen poseeraus

Heippa!

"Iita tässä, moi!"

Tiistaina 12.3. treenattiin vähän lisää. :D

Seuraaminen - Piti videoida pätkä jotta näki miltä se näyttää. Tuntui hyvältä. Itsellä käännökset vähän hukassa. Välillä vedän kurvit varman päälle ja välillä kaahaan niistä äkkiä ohi. Koiralla paikka elää, vire oli hyvä.

Sivulle tuloja - Hyvin haki paikan eri kulmista.

Luoksetulo - Hyvä.

Kaukoja - "istu" käsky jostain syystä tökkii. Koira menee maahan, mutta ei enää nouse sieltä. Ongelma? :D Lisää varmisteluja vielä sisällä.

Merkki - Löytyi hyvin mistä suunnasta hyvänsä lähetettynä

Nouto - Muuten hyvä, mutta palautuksessa taas mälläsi kapulalla eikä tuonut sitä heti takaisin. Kaipaa varmisteluja.

Eilen käytiin vielä lenkkeilemässä lumisateessa, leikkimässä lumikasoissa ja illansuussa lähdettiin kotia kohti. Koira näytti vähintäänkin masentuneelta joutuessaan takaisin kaupunkiin. Allekirjoittanut itse nautti päästessään sisävessaan ja suihkuun. :D

Tänään varmasti vietetään jonkin asteista palautumista arkeen. Lenkillä on jo käyty ja hiljaisuudesta päätellen tällä hetkellä kaikki muut paitsi minä nukkuu. :D

Lahjattomat reenaa

Keskiviikkona pidettiin taasen ruokataukosulkeiset.

Hallintaa - Koira irti jo mennessä treenialueelle ja käskystä takaisin ennen kuin karkasi "mestarin" luokse.

Kyllä. Meillä on oma Mrs. Miyagi. ;)

Paikkamakuu - Häiriössä. Elli istui viereen, heitteli leluja, yms. Lelujen kanssa pylly nousi 5cm. Pysyi kuitenkin paikoillaan.

Luoksepäästävyys - Paljolla palkalla. Päästiin jo iholle. ;)

Luoksetulo - Pitkällä matkalla, lelut tiellä. Pienellä kierrolla tuli hyvin.

Luoksetulon pysäytyksiä - Uusi asia. Leikin varjolla pelkkä liikkeestä pysäytystä. Pysähdykset teräviä.

Torstai oli treenivapaa ja Iita pääsi mummin kanssa ulkoilemaan ja kyläilemään papan luona. Allekirjoittanut kävi "varalapsen" kanssa eläinlääkärissä hakemassa rokotuksia.

Tänään oli taas treenipäivä.

Paikkamakuu - Häiriössä taas. Elli teki enkelin parkkipaikalle ja lauloi makkaralaulua. :D Hyvin pysyi Iita maassa. Lisäksi häiriönä käytettiin narupalloa, mutta siihenkään lankaan Iita ei mennyt. Nyt uutta häiriötä keksimään.

Sivulletuloja - Eri kulmista sivulletuloja. Vähän joutui koirakin käyttämään päätään, mutta perusasennot löytyi kyllä hyvin.

Kontaktin pitoa - Elli huuteli käskyjä ja minä palkkasin Iitaa kontaktista. Hyvin pysyi. Siitä siirryttiin "valmis" -käskyyn jossa vahvistettiin lisää kontaktin pysymistä. Siitä seuraavaksi liikkurointia "onko ohjaaja valmis?" "valmis" "liikkeelle mars" pari askelta ja palkka. Todella hyvä.

Luoksetulo - Häiriössä tämäkin. Elli häiriköi meidän välissä ja kerran Iita menikin halpaan. Toisella kertaa ei lähtenyt Ellin perään, mutta ei tullut ensimmäisestä kutsusta luoksekaan. Muuten hyvä.

Nyt Jyväskylä vaikenee, mutta vain hetkeksi!

Kovan pehmeä puoli

Mistähän sitä taas alkaisi purkamaan tapahtumia..

Iitan juoksut ovat ohi ja aika meni kyllä ihan jouhevasti. Neiti kipitteli sisätiloissa nätisti housut jalassa ja oli muutenkin suht normaali. Ero normaaliin oli huomattavasti rauhallisempi koira, lelut jäivät rauhaan ja lenkkejä tehtiin hihnassa.

16.2. Tiimi verkkareiden Mikkelin osastonjohtaja saapui kyläilemään (ilman koiria kylläkin, sattuneesta syystä) ja seuraavana päivänä kävimme yhteistuumin pallottelemassa Jäkäläkummun viimeisimpiä pentuja. Yksi mokoma meinasi viedä väkisin sydämen, mutta heltyä ei voinut eikä saanut.

Vasta lauantaina 23.2. päästiin moikkailemaan vähän tuttuja ja tehtiin lenkki Kauttolandiaan Topin luokse. Koirat saivat alkuun telmiä pihassa vapaana ja voi sitä riemun määrää.

Iita ja Topi 23.2.

Iita ja Topi 23.2.

Iita ja Topi 2sek paikallaoloa

Iitan kanssa tehtiin vähän tokoakin, kun kerrankin oli siihen hyvä paikka. Harjoiteltiin ruutua, joka meni ihan hyvin. Ei nyt mikään varsinainen taidonnäyte, mutta ok. Merkkiäkin otettiin ekaa kertaa ulkona ja se oli kyllä hallussa. Seuraaminen oli ihan Iitaa. Oli kyllä mukana, mutta niin oli pomppiminenkin. :D Luoksetulo oli hyvä. Ja jäävätkin muistissa.

 
Parhaiten kaikista "liikkeistä" hallussa on kurre. :D Ja onneksemme kuvat valehtelevat hienosti sen mitä todellisuus on. Kiitoksia vielä Suskulle joka toimi kuvaajana. On siitä vaan hyötyä, kun oikeasti näkee sen miltä se sivusta näyttää. Allekirjoittanut ei ainakaan yleensä itse tajua miltä se näyttää. Joskus sen tuntee kylläkin, kun jonkun hampaat nasahtaa seuraamisen keskellä käteen tai se, että koira ei olekaan siellä missä pitäisi vaan ihan jossain muualla. :D
Kaiken tämän touhun lisäksi olimme neitikoiran kanssa reippaita ja kävelimme kotiin. Täytyy myöntää, että silloin jopa Iita oli väsynyt. Lähestulkoon mallia "perässä vedettävä". Kotona olikin sitten kiva ottaa lepiä loppuilta.







25.2. Elli saapui ilahduttamaan meitä "ruokkissulkeisilla". Tarkoituksena oli katsoa missä mennään ja tehdä alokasluokan liikkeet siten, että Elli toimii liikkurina. Homma taisi kaatua siihen, että Iita kuuli Elli-tätin käynnin meillä ja oli toisessa huoneessa ja jo ulos lähtiessä kierrokset oli huipussaan. Lopputulema oli kutakuinkin seuraava:

Luoksepäästävyys - Melkein paikallaoloa ja lopulta repeäminen liitoksista.
Paikkamakuu - Koira muuttui hissiksi ja veivasi istu-maahan väliä ennen kuin ehdin jättää koiraa.
                         Makasi lopulta 2min paikoillaan.
Seuraaminen - Pelkkää vinkumista odottelu ja liikkeelle lähdettäessä edisti niin paljon ettei voinut
                        seuraamiseksi sanoa edes. Lisäksi omat käskytykset olivat täysin hukassa.
Liikkeestä maahanmeno - Seuraaminen parempaa ja meni hyvin maahan ja pysyi siellä.
Luoksetulo - Sanotaanko, että ihan ok.
Liikkeestä seisominen - Yllätti positiivisesti. Ei ennakoinut ja pysähtyi hyvin.

Yhteenvetona sanottakoon, että hallinnassa on ongelma ja iso sellainen.

26.2. jatkettiin sulkeisia. Tällä kertaa rauhoitettiin tilannetta heti. Suoraan paikkamakuu ja se menikin vähän paremmin kuin edeltävänä päivänä. Tehtiin pelkkiä sivulle tuloja ja palkkaus heti, kun neiti suvaitsi pysyä liikkuroinnista huolimatta hiljaa ja paikallaan sivulla. Siitä sitten ihan muutamaa askelta seuraamista. Lisäksi harjoiteltiin noutoa ja mietittiin miten sen treenaamista jatketaan. Tarkoituksena jatkossa saada painetta luovutuksesta pois ja tehdä luovutuksia ja nouto-osaa erikseen.

Perjantaina 1.3. lähdin töitten jälkeen yksin treenaamaan meille uuteen paikkaan. Laitoin koiran paikkamakuuseen ja tein sillä välin muita valmisteluita. Hyvin nätisti Iita malttoi maata paikoillaan. Tehtiin ruutua, joka tällä kertaa osoittautui jokseenkin aivopieruansaksi pienelle lappalaiselle. Iita ei juossut targetille asti vaan jäi odottamaan lelupalkkaa puoleen väliin. Onneksi saatiin kuitenkin pari hyvää toistoa ja siitä siirryttiinkin tekemään pienen leikin kautta noutoa. Syystä tai toisesta aivopieru iski noutoonkin. Piuhat koiran korvien välissä meni solmuun ja noutoon kuului koiran mielestä selkeästi maahanmeno puolessa välissä kapulan palautusta. Annettakoon anteeksi. Pieniä pätkiä herkisteltiin vielä seuraamista ja lopetettiin kunnon leikillä, että jäisi herkkikselle hyvä mieli. (Mainittakoon tosiaan, että Iitan ilopissaaminen on muuttunut jonkin asteiseksi miellyttämiseksi ja hyvittelyksi ja sitä käytetään siihen, että päästäisiin eroon jostain mitä ei haluta tehdä.)

2.3. nähtiin pitkästä aikaa Lykkyä ja Tiaa. Lähdettiin aamulla aikaisin Ankeriasjärven jäälle koirien kanssa. Iita ja Lykky juoksivat yhdessä ja lenkki oli oikein mieluinen kaikille.

Illansuussa Tiimiverkkari-Minna tuli Reippa-veljen kanssa kylään. Iita oli melkoisen kireänä veljelleen joka mielellään olisi astunut siskoaan. Iitan pepsodent irvistys oli jäätävä ja samoin murina joka aina niin iloisesta koirasta lähti. Illalla koirat pääsivät yhdessä hihnalenkille ja sama toistui seuraavana aamuna. Oli aika hauskaa taas kokeilla mitä se kahden koiran kanssa olisi. :)

Sunnuntaina käytiin taasen katsomassa jo melkein luovutusikäisiä pentuja Jäkäläkummussa. Kyllä olivat mokomat kasvaneet ja vauhti oli niin hurjaa ettei mukana meinannut pysyä. :D

Eilen 4.3. Tia haki Iitan mukaansa avainten etsintä reissulle. Viikonlopun lenkki päättyi sinänsä ikävästi että avaimet olivat tippuneet jäälle. Onneksi ne löytyivät ja vielä iso kiitos Tialle uhrauksesta ottaa adhd-lapsi mukaan!

Tänään meillä olikin taas sulkeiset. Tehtiin häiriö paikkamakuuta. Ensin suht normi matkalla Ellin kävellessä Iitan ohi ja ympäri. Sitten pidemmällä matkalla sekä minun, että Ellin ollessa piilossa. Lopuksi vielä kiusattiin pientä koiraa siten, että Elli heitteli leluja Iitan edessä ja se oli pikkuisen liikaa. Pieni huomautus ja sen jälkeen pysyttiin taas maassa. Hyvä harjoitus siis. Ruutu oli tällä kertaa parempi kuin viimeksi. Sitä ehkä lähdetään pikkuisen vaikeuttamaan seuraavaksi. Seuraamista tehtiin pienellä liikkuroinnilla pientä pätkää ja nyt se oli aika oivaa Iitaa. Omaan palkkaamiseen saa vaan taas kiinnittää huomiota. Lisäksi Iita melkein omatoimisesti harjoitteli noutokapulan kanssa juttuja. Otti kapulan ja tarjosi sivulletuloa, seuraamista yms.

Loppuun vielä "virallisemmat" kuvat Iita 1v ja 7kk. <3



Koiran kurja elämä

Viime perjantaina (8.2.) saatiin iltalenkki seuraa Hannasta ja Nallesta. Viimeksi, kun Iita on Nallen nähnyt (Nalle silloin Iitaa pienempi pentu), Iita ei pitänyt Nallesta yhtään. Musta pentu oli kirjaimellisesti ällö. :D Nyt oli tilanne kuitenkin muuttunut sen verran, että Nallesta oli kasvanut n. 25kg nuori uros ja Iitakaan ei enää uskaltanut poikkinaista sanaa sanoa.
Annettiin koirien riekkua irrallaan lammen jäällä ja mikäs sen mukavampaa. Siihen päälle kierrettiin lampi ympäri ja ainakin täällä oli väsynyt ja märkä koira sen jälkeen.

Lauantaina päästiin autokyydillä Kauhatielle. Iita pääsi kylään. Tosin kyläreissu oli varmasti paskin ikinä. :D Neiti joutui istumaan koko vierailun ajan eteisen puolella, kun taas Topi sai olla portin toisella puolella. Topin kanssa tehtiinkin vähän temppuja nakkipaloilla ja voi miten innokas pieni koira se olikaan. <3
Iita ei oikein nauttinut olostaan ja sen ilme oli vähintäänkin näkemisen arvoinen kun parin tunnin jälkeen sanoin sille: "Kohta lähdetään kotiin." Ilme kertoi kaiken! "Ai, mä istun yksin täällä ja sit sä tuut sanoo, että lähdetään kotiin." Noh, kotimatka oli kuitenkin ihan kiva vaikka taas jouduttiin säätä uhmaamaan. Jäähile tarttui naamaan allekirjoittaneella, mutta koira sai sentään matkata ilman hihnaa koko matkan kotikulmille saakka. Yksin lenkkeilijä tuli vastaan, mutta Iita ohitti senkin nätisti. Hieno turrikka. <3
Illalla joutui Iita jättämään yhden kyläreissun väliin kokonaan, kun kirmasin Tia ja Lykkä moikkaamaan. Voi miten ihanaa olikaan nähdä pitkästä aikaa. Lykky hurjimuskin vähintäänkin pussasi minut puhki. <3 Ja Iita oli.. noh, tietenkin äärettömän kateellinen ja loukkaantunut. Mutta sai sentään siltä reissulta uuden patukan tuliaisiksi. ;)

Muutoin elämä on ollut oikeastaan pelkkää hihnalenkkiä. Juoksuja on nyt kestänyt reilun viikon ja kohta aletaan olemaan voiton puolella.

Tänään iltaruoalla treenattiin kaukoja istu-maahan-istu. Ja vieläpä takapalkalla. Palkka kyllä löytyi hyvin ja alkuun jumpattiinkin liikettä. Lopulta itse käskyt oli ihan ok. Maahanmenossa tuli se Iitalle tyypillinen virhe eli se ns. kaatuu toiselle lonkalle. Menee siis vinoon. Siitä ei palkkaa tullut, mutta hyvistä toistoista kylläkin. Olin kaikenkaikkiaan ylpeä koirasta. Kyllä tämä tästä taas lähtee. :)

Hiljainen Iita

26pv tehtiin lenkki Ankeriasjärven jäälle. Kerrankin siellä oli oikeasti hyvä liikkua, kun kelkkailijat olivat siellä ajaneet eli siellä oli kuin olisi tiellä kävellyt. Iita juoksi innoissaan pitkin poikin ja nautti olostaan. :)
Seuraavana päivänä treenattiin tokoa. Seuraaminen taluttimessa oli parasta varmaan koskaan. Yhtään ei edistänyt  (ts. lähtenyt menemään kuin ei tietäisi mitän tehdään), perusasennot tuli ihan kohdilleen ja käännökset oli hyviä. Seuraaminen taluttimetta olikin sitten yhtä pomppua. Kierrokset nousi ja jouduin tekemään töitä ettei menisi pelkäksi riekkumiseksi. Käännökset oli kyllä tässäkin silti hyviä. Liikkeestä seisomista ennakoi taas ihan liikaa. Ei edes lähtenyt seuraamaan vaan jäi suoraan perusasennosta seisomaan.. Paikkamakuussa pysyi hyvin 2min. Noutoa tehtiin useampi toisto ja innokkaasti lähti hakemaan. Palautus meinasi mennä leikiksi ja siitä huomautin. Ei ottanut itseensä vaan toi kapulan nätisti sivulle. Loppuun leikittiin yhdessä narupallolla ja sekös oli mukavaa. :)
Tiistaina (29pv) lähdettiin katselemaan uusia maisemia ja löydettiin tie jonka varrella ei kukaan vielä ainakaan asu. Siellä heiteltiin palloa ja Iitalla oli kivaa. Se oli niin innoissaan pallosta, että ajattelin kokeilla jäävien seuraamis käskyllä seuruuttaa sitä. Nyt ei ennakoinut ollenkaan. Hurraa!

Keskiviikkona kaikki sitten menikin ihan penkin alle. Iltaruoalla koitettiin tehdä vähän töitä ja lopputulos oli lähinnä järkyttävää. Sivulle koira ei tullut ollenkaan. Korvat luimuun, häntä koipien väliin ja selälleen. Taas sai yksi ihminen olla kysymysmerkkinä. Mitä ihmettä? Tehtiin loppuun pari ihan helppoa ja helpotettu juttua ennen kuin annoin loput ruoasta palkaksi.

Perjantaina sitten odottikin yllätys. Iita aloitti toiset juoksunsa. Se selitti hyvin paljon tuota ailahtelua. Juoksuväli oli n. 8kk. Jouduttiin perumaan yhteislenkki Lykyn kanssa, mutta onneksi (tai Iitan onneksi) nähtiin lenkillä naapurin pojat Puhku ja Eetu ja päätettiin antaa koirien telmiä Kangaslammen jäällä irrallaan hetken aikaa.

Nyt meillä onkin hyvin hiljainen lapinkoira kotona. Nukkuu paljon ja on omissa maailmoissaan. Tokoilu jätetään nyt juoksujen ajaksi pois ohjelmista. Katsellaan sitten juoksujen jälkeen uudestaan missä mennään. Siihen asti ulkoillaan ja ollaan vaan.

Kartalla

Viime viikolla meillä oli taas perjantaina myrkytys asunnossa ja senpä vuoksi Kaapo ja Iita saivat mennä päivähoitoon mummille. Eihän siinä koiran hoitamisessa mitään, mutta kun se kissa. :D Kaikki meni kuitenkin hyvin ja päästiin taas illaksi kotiin.

Lauantaiaamuna sain todella ikävän herätyksen. Heräsin siihen, että joku oksentaa ja se oli tietenkin Iita. Nousin ylös ja huomasin, että sitä tavaraa oli tullut toisestakin päästä. Laskin Iitan makkarista pois ja se menikin keittiöön juomaan, mutta siellä sattui uusi vahinko ja nyt ulosteen seassa oli jo verta.

Mitä tekee hysteerinen ensikoiran omistaja?

Heitin maton pyykkiin ja vaatteet niskaan. Ulkona Iita ulosti jälleen jotain löysää ja verensekaista. Kotiin päästyäni soitin eläinlääkärille kysyäkseni mitä tehdään. Koska Iita joi kuitenkin hyvin, eläinlääkäri kehotti seuraamaan tilannetta kotosalla. Todella vetelähän koko lapsukainen oli ja voimaton. Riisin keitinvesi ei ollut houkuttelevaa ja Inupekt Forte -tabletit aivan kamalia.

Muutama päivä siis mentiin riisillä, raejuustolla ja seillä. Tänään annoin jo vähän oikeaa ruokaa mukaan ja maha on pysynyt kunnossa. Epäilyksenä ovatkin: "Söikö se jotain lammenrannasta vai aiheuttiko risut moisia vatsanpuruja?".

Eilen sunnuntaina sain mieluisan viestin Elliltä joka lupasi tulla meillepäin lenkkeilemään Mion kanssa. Lähdettiinkin reippailemaan hienoon säähän metsään. Koirilla tuntui olevan ihan mukavaa jolkotella polkuja ja Iitakin melkein malttoi mielensä ja MELKEIN käyttäytyi. :D Ongelmaksi muodostuikin koko joukon huono suuntavaisto ja polkujen loppuminen. Mahtoi sitä yhtä hiihtäjää naurattaa, kun kaksi naista koirineen konttaa metsästä hiihtouralle kysyen: "Missä mahdetaan olla?" :D

Selville vesille päästyämme Elli kävi Siwassa ja Iita oli paikkamakuussa sen aikaa kaupan pihassa Mion pitäessä vierellä vahtia. Palkittiin itsemme tutun kaavan mukaan Pepsillä ja pullalla. :D Kiitos vielä kovasti seurasta ja kyllä se Mion on vaan ihan huippu kurjakoira! <3

Tänään Iita pääsi aamusta lähtemään mummin ja papan kanssa mökille. Koko päivä meni mökillä touhutessa. Ainut pieni lapsus sattui lapinkoiralle, kun se näki metsästäjän päivän saaliin. Pieni pupu sai lappalaisen pasmat sekaisin ja sille oli vain pitänyt haukkua vaikka henki olikin jo pupun jättänyt ja siten haukkua ei enää tarvittu. :D

Yrittänyttä ei laiteta..

Viime ajat on olleet aika hiljaista. Mitään ei olla tehty eikä missään käyty.

Tänään allekirjoittanut otti itseään niskasta kiinni ja lähti treenailemaan. Meidän lähellä on kiva päiväkodin parkkipaikka jossa on hyvä yhden koiran kanssa treenailla. Parkkipaikka on osittain aidattu ja siitä näkee hyvin jos joku menee ohi.

Aloitettiin paikkamakuulla. Kelloa en katsonut ja huomiota kiinnitin siihen, että koira olisi mahdollisimman paikoillaan. Hyvin meni. Seuraamista tehtiin erilaisilla kaavioilla. Seuruutin pidenpää pätkää ja lyhyempää, käännöksillä ja ilman. Itse koitin keskittyä katselemaan eteenpäin ja palkkasin silloin, kun Iita oli nätisti. Hienosti meni. Olin todella tyytyväinen. Lisäksi tehtiin erikseen käännöksiä paikallaan. Luoksetulo oli vähän laiskaa. Nyt Iita oli kyllä kuulolla ja lähti heti käskystä, mutta vauhtia saisi olla enemmän. Liikkeestä seisominen oli nyt paremmin hajulla ja sitä tullaan jatkossakin harjoittelemaan maahanmenoa enemmän. Palattiinkin tuossa seisomisessa vähän taaksepäin ja muisteltiin miten se menee. Pari hienoa pysähdystä ja se oli siinä. Lisäksi otettiin noutoa ja Iita lähtikin hienosti hakemaan kapulaa, mutta palautus meinasi mennä läskiksi. :D Hyvin se kesti kuitenkin pientä ojennusta asiasta ja oikein kovat kehut hyvästä palautuksesta. Pitoakin löytyi jo jonkin verran ja sitä koitetaan lisätä pikkuhiljaa.
Pientä käytöshäiriötä aiheutti pari dobberia jotka menivät parkkipaikan ohi ja siitä käytiin aika tiukka keskustelu, tarvitseeko toisien koirien näkemistä kommentoida vai ei. Taisin voittaa eli tilanne Milla-Iita 1-0.
Loppuun tehtiin vielä vähän käännöksiä ja kovat kehut hyvästä työstä.

Kaikin puolin jäi hyvä mieli reippaasta pikku koirasta. :)

Eilen Iita vietti päivän mökillä mummin ja papan kanssa. Kovasti sai sieltäkin kehuja. Hyvin pysyi pihassa irrallaan ja juoksi kovasti. Äitinikin oli treenannut seuraamista mökillä ja on hienoa kuinka joku muukin innostuu tekemään pienen pätevän kanssa. <3

Nyt tämä tyttö jättää koiran mummin hoiviin ja lähtee valmistautumaan syntymäpäivien viettoon. Taas tulee vuosi täyteen, mutta aikuiseksi en kasva!