Lauantaina 27.2. meillä oli Taitavien Tassujen hallissa Laura Okkerin tokokoulutus. Alun perin en meinannut mennä ollenkaan. Koska Mirva osaa puhua sujuvasti sai mokoma suostuteltua mukaan. No toinen ajatus oli mennä Iitan kanssa. Hilmaahan ei huomioida missään määrin koskaan. Lopulta päätin, että menen molempien kanssa, mutta en tiennyt yhtään mitä tekisin.
"Hilma ei osaa mitään"
Tämä on mantra jota hoen koko ajan ja joka paikassa. Aloitin kuitenkin Iitan kanssa. Ja jäävillä. Lähinnä istumisella. Ensin tehtiin kaikkia jääviä peruuttamalla sekaisin. Käsimerkin kanssa kaikki sujui hyvin ja vielä ilmankin Iita erotteli käskyt. Jostain syystä seuraamisen tullessa mukaan kuvioon, pakka levisi. Iita kyllä seurasi, mutta ajatukset olivat muualla ja käskyt eivät menneet perille. Siispä jatkossa häiriöö enemmän ja liikkurointia mitä ihmeellisimmin käskyin.
Entä se Hilma? Asennevamma oli taas heti päällä. Nimittäin omistajalla. Valitin ettei koira tule perusasentoon ilman namia, koska sen kanssa ei ole tehty mitään. Kokeiltiin ensin namilla ja sitten ilman. Hilma tuli perusasentoon useita kertoja ilman namia. Kysymys kuului: "Mikä oli ongelma?". Seuraavaksi perehdyttiin seuraamiseen, kun Hilma on kädessä kiinni, kun olen tutittanut niin pitkään. Tehtiin seuruuta namilla palkkaamalla ja sitten siirtämällä käsi selän taakse. Koira jatkoi seuraamista eikä katsonut piiloon mennyttä kättä. Taas kysymys: "Mikä oli ongelma?".
Viimeisenä otettiin jääviä ja niissä vaati vielä käsimerkkiä aika paljon. Mutta hyvällä mallilla nekin olivat. Pätevä pieni musta!
Iitan kanssa taidettiin jatkaa jääviä eikä ne sen kummemmaksi muuttuneet. Iita kuunteli vain Lauran selostusta. Seurasi kyllä vierellä, mutta ajatukset olivat muualla. Lisäksi harjoiteltiin merkinkiertoa joka oli myöskin vaikeaa. Iita siis lomalle.
Hilma jatkoi kapulan pidolla joka oli hyvällä mallilla. Siitä sitten merkinkiertoon jonka pieni tajusi nopeasti. Mikä hienointa, Hilma oli irti eikä kadonnut paikalta vaan halusi tehdä yhdessä juttuja.
Heti seuraavana päivä Iita teki katoamistempun sillä välin, kun olin Killerillä raveissa. Iita on siis melkein kuukauden ollut siskoni hoidossa. Kuulemma ei välttämättä tarvitse hakea enää sitä takaisin. Niin hyvin on kiltti pieni asettunut kodiksi serkkutyttöjen seuraan.
Hilman kanssa käytiin 29.2. treenaamassa Jattilassa oma-apuryhmässä. Rallytoko oli aiheena. Hilma oli aavistuksen kujalla, mutta saatiin jotain tehtyä. Kivaa oli.
Hilma aloitti taasen juoksut ja melkein jo lopettikin.
Hilman kanssa myös käytiin näyttelyssä viime sunnuntaina. Mitään mainittavaa ei tullut. Tiukalla tuomarilla H. Neiti käyttäytyi hienosti kehässä eikä sen puoleen ollut ongelmia. Esitin myös porokoirakehässä Lumo nimisen neidin jolla meni päivä hyvin. Muutenkin kaveri oli kyllä mallikelpoinen niin ulkoisesti kuin käytökseltään.
