ShowlinkPets -lemmikkimessut 25.-26.3.

Viikonloppu vierähti lemmikkimessuilla edustustehtävissä.

Lauantaina mentiin aamulla paikalle päivystämään kennelliiton suomalaisten rotujen standille. Mukana oli siis Hilma ja Mörri sekä suomenajokoira ja suomenpystykorva.
Todella moni kävi koiria rapsuttelemassa ja juttelemassa. 11.30 oli suomalaisten rotujen esittely areenalla. Juoksutettiin koiria yleisön edessä ja annettiin pieni haastattelu. Mukavaa oli ja kiva oli tavata myös kasvattaja pitkästä aikaa.

Mörri ja Hilma (taustalla ajokoira)

Mörri ja Hilma

Hilma oli illalla todella väsynyt kaikesta huomiosta. Lepo teki kuitenkin terää ja sunnuntaina suunnattiin taas paviljonkiin. Tällä kertaa ei erillistä esittelyä ollut, mutta olimme rapsuteltavana jo tuttuun tapaan. 

Hilma, Oiva ja Heta

Hilma ja Oiva

Heta, Hilma ja Oiva

Hilma yllätti taas ihanalla positiivisella asenteellaan. Se jaksoi olla reipas. Lähestyi rauhassa niitä jotka aikaa tarvitsivat, rakasti estoitta kaikkia, kesti lapsilta aivan kaiken, ei pelännyt liikuntarajoitteisten apuvälineitä. Hyvin avoin ja ihana koira joka sai kehuja enemmän kuin ikinä. Minun pieni rakas musta muru!

http://kennelliitto.fi/teema2017

Koirapuistoilua

Kisat ja näyttelyt!

11.3. lähdettiin Hilman kanssa omalle treenihallille kisoihin. Ilmoitin ns. kotikisoihin olettaen asian olevan jotenkin helpompi. Mitään ihmeempää jännitystä en Hilman kanssa kokenut. Kisakirjan varmennus ja mittaus meni oikein hyvin. Hilma pussaili kaikkia minkä ehti. Hilma myös tuntui ennen omaa vuoroa oikein hyvältä.
Rata oli helppo enkä uskonut oikein minkään tuottavan ongelmia.. vaan toisin kävi. Kyltille 9 taisi kaikki mennä hyvin ja sitten.. ei mennyt. Viimeinen kyltti tuotti ongelmia, kun Hilma tajusi hallissa olevan muitakin eikä suostunut enää istumaan perusasentoon. Hieman harmitti, mutta mentiin iloisesti palkalla ja oltiin tyytyväisiä, että uskallettiin. Tai siis minä uskalsin.

Alokasluokan ratapiirros

Tulokset tuli ja kappas! Saatiin juuri ja juuri hyväksytty tulos. Tuomarin kommentti viimeisellä kyltillä iskeneestä jännityksestä oli hellyyttävä. Niinhän siinä kävi. Hilma ei ollut täysin valmis, mutta toisaalta nyt tiedän, että se osaa asian, se pystyy tekemään palkatta ja häiriötreeniä tarvitaan paljon.

Illalla annoin koirille hirvenluut järsittäväksi ja muuten vain oltiin kuin porsaat.

Sunnuntaina pähkäilin vielä aamulla lähtisinkö mätsäriin vai en. No, olihan se lähdettävä. Sama paikka kuin edeltävänä päivänä laji vain vaihtui. Tuttuja tuli paikalle ja juttua riitti. Hilmalla oli maha aavistuksen löysällä aamulla, mutta tuntui jo helpottavan..
Iita oli kehässä ensin ja sai punaisen nauhan haukusta huolimatta. Hilman kanssa sama juttu ilman haukkua. Punainen nauha ja apua! Paula oli ihana ja lupautui esittämään Hilman, kun kerroin Hilman olevan helppo. Kokoonnuttiin kehään ja koiria juoksutettiin. Yhtäkkiä Paula juoksee ohitseni Hilma sylissä ja huutaa mennessään: "Tulee kakka!". En tiennyt itkeäkö vai nauraa. Jonkin ajan kuluttua Paula ja Hilma palaa ja näen sen kuraisen takamuksen (toiset haistoi sen). Meidät kätellään Iitan kanssa pois ja poistuessani kuule taputusta. Kurkistan kehään ja kappas! Siellähän komeilee pieni musta kakkapylly uuden handlerinsa kanssa. Hilma sijoittui siis neljänneksi Paulan ohjauksessa. Molemmat hoiti hommansa hienosti ja Paulaa kiittelin moneen otteeseen kaikesta!

Paula ja Hilma

Maanantaina Hilma oli kipeä. Se ei halunnut liikkua ollenkaan. Oli kuin koko koira olisi halvaantunut. Se ei suostunut nousemaan ylös ja kun nostin sen seisomaan, se vain roikotti toista takajalkaansa. Jäin vielä seuraamaan tilannetta ja koitin vain saada koiran juomaan, kun vesi ei tahtonut maistua. Tiistaina tilanne olikin jo ohi. Hilma oli väsynyt, mutta liikkui. Ilmeisesti mahakipu aiheutti moisen "halvaantumisen".

Mitä me tästä opimme?

Älä syötä koiralle paljoa luuta kerralla äläkä ainakaan ennen tapahtumia!

Viime perjantaina kävin hakemassa Oivan meille yökyläilemään. Mirvalla oli ulkomaan näyttelyreissu ja minä lupauduin viemään Oivan Korpilahdelle kehään. Tytöt olivat innoissan Oivan tulosta ja käytiinkin pitkä iltalenkki porukalla. Kaikki meni oikein hienosti ja Oiva asettui hyvin tuttuun paikkaan. Mentiin ajoissa nukkumaan ajatuksena päästä aamulla tekemään jotain kivaa. Vaan toisin kävi..

Oikki ja tytöt

Heräsin puolen yön jälkeen outoon oloon. Yritin nukkua uudestaan, mutta sain torkuttua vain pieniä hetkiä kerralla. Ja aamulla se sitten tapahtui. Oksensin. Hyvä ettei itku päässyt. Mitä nyt? Miten pääsen koirien kanssa ulos? Kaapissa ei ole mitään mitä voisi juoda. Miten näyttelyn käy?
Pieni puhelinsoitto ja äitiltä apua. Äiti ei suostunut ulos lähtemään koirien kanssa kaaduttuaan aiemmin Hilman kanssa (Hilma oli syytön tapahtuneeseen!). Tehtiin suunnitelma. Minä koitan saada koirat pissatettua ja äiti käy kaupassa ja tuo mehua.
Selvisin ulkoilusta ja koko lauantai menikin maatessa. Koirat vaihtelivat vahtivuoroja vieressä ja olivat rauhassa. Iltaa kohti olo koheni sen verran, että pystyin vähän syömään. Täältä noustaan vielä!

Sunnuntain koittaessa lähdettiin ulos ja nopsaan Iita sisälle ja Oiva ja Hilma autoon ja kohti Korpilahtea. Äiti lähti mukaan avustamaan. Perillä Hilma onnistui vielä kuraamaan takamuksensa joka vaati kikka kolmosia, että saatiin koira kehäkuntoon. Oivan vuoro oli ensin ja Maija Mäkisen kehässä saatiin odotettu H. Kehä oli pieni ja pohja todella huono.
Hilman kehä oli sisällä ja tuomari ehken mukavampi. Saatiin EH ja siihen oltiin tyytyväisiä. Oiva jäi kyydistä matkalla toiseen paikkaan ja me ajettiin äkkiä kotiin lepäämään.

Korpilahti RN © Viivi Saarikko

Eilen meillä oli taas valmennus. Tarkoitus oli treenata oikeaa puolta ja tehdä rataa oikealta. Hilman kanssa oli suht helppoa tehdä myös oikeaa. Seuraaminen vähän takkusi, mutta perusasennot oli kivoja. Lopuksi tehtiin rataa myös vasemmalta. Hilman keskittyminen katkeili välillä, mutta nopeasti sain sen uudelleen mukaan. Käännökset oli hyviä ja takapäänkäyttö hyvää. Sitten ne miinukset. Olisin voinut palkata muutaman kerran lisää ja viimeinen kyltti ennen maalia.. houkutus. En auttanut koiraa vaan koitin juosta äkkiä maaliin siitä huolimatta oliko koira mukana vai ei. Noh, uusiksi meni ja sain "kädestä pitäen" neuvot ja iso kiitos niistä. Kokonaisuudessaan jäi todella hyvä fiilis. Pieni musta se yllättää.

Nyt mennään kohti uutta viikonloppua ja uusia juttuja!

Reeniä, reeniä

Tiistaina oltiin Hilman kanssa ensin rallyvalmennuksessa. Aloitettiin tällä kertaa siitä radalle tulemisesta ja lähtökyltistä. Radalle tulo sujui mielestäni todella hyvin. Hilma oli heti mukana menossa. Lähtökyltti sen sijaan tuotti jälleen ongelmia. Perusasento ei tahdo edelleenkään sujua.
Toisena harjoituksena oli se perusasennon kesto. Aloitettiin palkkaamalla perusasentoon jonka jälkeen katsottiin kauanko se perusasento pysyy. Hilmalla se oli porukan lyhin 6sek. Sitä lähdettiin Ellin kaavan mukaan työstämään. Sain pienen hermoromahduksen, kun kuuden sekunnin kohdalla lakkasi toimimasta. Sain rankan palautuksen maanpinnalle eli isot moitteet valmentajalta. Pieni hengähdys ja uudestaan. Päästiin lopulta 8sek kohdalle jossa juuri, kun olin palkkaamassa Hilma hypähti ylös. Ei auttanut enää kuin palkata ja naurettiin päälle. Elli sanoikin, että se varmaan osasi lukea taulua ja laskea itse sekunnit.
Tämän jälkeen harjoiteltiin käännöksiä. Ohjaajien piti pysyä pienellä alustalla eli pyöriä paikoillaan. Oikealle käännös oli suht helppo, tosin siinä tuntui, että Hilma hieman jätätti. Vasemman käännöksen luulin epäonnistuvan, mutta toisin kävi. Jossain vaiheessa on tapahtunut jotain ja Hilma on oppinut kääntymään. Olenko siis tehnyt jotain oikein? Se lukee vartaloapuja hyvin ja sain luvan sitä käyttääkin.
Viimeinen harjoite oli valinnainen. Valitsin Hilmalle seuraamisen temponvaihtelut. Luulin sen olevan vaikeaa, mutta ei se sitten ollutkaan. Pieni koira alkoi kyllä väsymään ja jätätti hieman, mutta teki vielä parhaansa Ellin liikkuroimalla pätkällä. Hidas vauhti on parantunut huomattavasti eikä juoksukaan enää ollut niin hukassa. Eteenpäin siis mennään.

Valmennuksesta suuntasin Hilman kanssa kotiin, keitin kahvit ja lähdin Iitan kanssa hallille.

Saatiin extempore paikka tokovalmennukseen. Alkuun tehtiin kisamainen aloluokan paikkamakuu. Iita oli jo siinä kierroksilla. Nousi ennen käskyä ylös. Seuraavaksi tehtiin kolme valinnaista liikettä kokeenomaisesti. Ensimmäinen valitsemani oli nouto. Heitin kapulan ja liikkurin sanottua "käsky" Iita lähti iloisesti loikkien rähinällä kapulalle. Meni ohi, palasi, otti kapulan, juoksi vierelle, sylkäisi kapulan jalkojeni juureen.. uusi käsky "hae". Otti kapulan ja vei liikkurille. Kysymys kuului: "Tekeekö se koskaan normaalia noutoa?". Juu, en tiedä. Silloin, kun kukaan ei näe. Eli se peilaa mun fiilistä näihin. Seuraava liike kaukot. Ei moitetta. Itse olin tehnyt jotain apua olkapäällä jota en huomannut. Viimeinen liike, liikkeestä istuminen. Voi vietävä! Seisoi taas.
Seuraavaksi otettiin rt-valkassa ollutta perusasennon kestoa. Iitalla alku oli 4sek. Eli vähemmän kuin Hilmalla. Iitan kanssa kyllä sitten päästiin muistaakseni 10sek.
Viimeisenä oli paikkamakuu, siten, että yksi koira tekee takana luoksetuloa. Iita pelleili tässäkin. Se tajusi maassa jonkun muovin palan eikä tullut vasemmalle puolelle ollenkaan. Tunki jalkojen väliin ja kun ei muuta keksinyt niin meni oikealle puolelle hienosti perusasentoon. Pelle mikä pelle.

Iitan kanssa jäätiin hallille ja auttamaan Mirvaa treenissä. Tein Mörrille nosepiilon ja liikkuroin tokoa Urholle. Iitan päästin vielä agiradalle höntsäämään jotta jäi hyvä mieli molemmille.

Keskiviikkona lähdin molempien tyttöjen kanssa hallille. Liikkuroin Urhoa ja Mörrille tein nosepiilon. Hilma harjoitteli vielä lähtökylttiä joka ei mennyt putkeen, mutta näillä mennään. Oivan kanssa treenasin tulevaa Korpilahden näyttelyä varten ja Iita sai tehdä vielä sen noudon (josta annoin palautetta rähinästä. Jos jollain on tähän joku hyvä vinkki niin otetaan vastaan!) ja liikkeestä istumisen joka oli moitteeton.

Huomenna kisoihin Hilman kanssa eli ei muuta kuin jännittämään!

Kevättä kohti

Minä odotan kevättä ja kesää. Koirista en niinkään tiedä. Luulisin niiden olevan enemmän talvieläjiä. Nyt kuitenkin mennään jo kevättä kohti ja sitä myöten treenataan näyttelyihin, suunnitellaan näyttelyitä ja toki muitakin kisoja.

Eilen käytiin molempien tyttöjen kanssa mätsärissä taas. Iita sijoittui sinisen nauhan saaneiden kehässä 4. Se kai oli joku sisäinen kauneus tai jotain. Hilma taasen ei sijoittunut. Todella kurjaa oli se herkkujen kylväminen sinne kehään. Pienenä vinkkinä kaikille kaikissa mahdollisissa näyttelyissä yms kävijöille. Pistäkää ne namit sellaisiin taskuihin ettei ne lentele pitkin poikin. Ne ei nimittäin kasvata makkarapuuta tai lihapullapensasta vaikka kuinka kylvätte.

Ensi viikolla meillä olisi Hilman kanssa vielä valmennus tiistaina ja sitten suunnataankin kohti kisoja. Jännitystä siis riittää.

Iitan kanssa ollaan treenattu kaikkea mahdollista naksuttelemalla. Se on innostunut uudestaan treenaamisesta ja yritän pitää sen mielen virkeänä keksimällä kaikkea uutta. Hilma on treenannut rally-juttuja. Lähinnä paikallaolemista ja lähtöä.