sunnuntai 18. syyskuuta 2016

Pyjamabileet ja piirimestaruudet

Maanantaina tosiaan vietin iltaa Killerillä Oivan ja tyttöjen kanssa. Oivan kanssa tehtiin yhdessä juttuja, vähän rally-tokoa ja kontaktia. Tytöt otettiin mukaan lenkille kiertelemään ja lopuksi treenasin tytötkin.



Hilma, Oiva ja Iita Killerillä

Viikko menikin sitten nopeasti ja perjantaina oli päivä, kun Oiva tuli. Tytöt käytin metsässä juoksemassa ennen Oivan tuloa. Hilma taasen lähti Oivan tulon jälkeen mummille hoitoon. Iita ja Oiva asettuivat hyvin olemaan yhdessä ja iltalenkki meni oikein rauhallisissa merkeissä. Illalla oli pieni tassunvääntö kainalopaikasta, mutta Oiva luovutti sen hetken halimisen jälkeen Iitalle ja asettui lattialle nukkumaan.
Aamulla heräsin ennen kellonsoittoa ja lähdettiin lenkille. Iita pöllöili ja Oiva ihmetteli vain miksi. Kiva oli kyllä Iitan ja Oivan kanssa liikkua. Lenkin jälkeen söin aamupalan ja pakkasin tavarat ja suunnattiin kohti Killeriä ja rally-tokokisoja.

Kisoista enemmän. Jännitys oli aivan K-A-M-A-L-A! Oksetti, vatsassa kiersi, ahdisti.. Ehdin katsella muutamia suorituksia ennen omaa vuoroani. Iita oli vuorossa ensimmäisenä. 




Iitan kanssa tuomarina oli ihana Kirsi Petäjä. Rata oli haastava. Siinä oli kyltit 1, 8, 9, 10, 2, 11 ja 3 samassa linjassa ja aiheutti pientä päänvaivaa jo rataantutustuttaessa. Muutoin rata oli selkeä ja todella kiva. Olin toisena lähtijänä Iitan kanssa ryhmässä 2. Temppuiltiin ennen radalle menoa ja Iita oli tosi hyvin mukana menossa. Rata alkoi oikein hyvin ja suht vauhdikkaasti. Jostain syystä kyltti numero 11. spiraali juosten oikealle jouduttiin uusimaan. Iita puikkasi itsensä viimeisen törpönkierron aikana oikealle puolelle seuraamaan ja minä uusin. Muuten hyvä, mutta uusinta tapahtui liian aikaisin! Loppu radan pään sisällä kävi huuto: "Se oli väärä kyltti!", mutta kuin ihmeen kaupalla tulos oli 93p ei hylätty! Olin niin onnellinen. Palkintojen jaossa tuli uusi yllätys, tuomarin palkinto! Tuomarin sanoin: "Tämä koira hymyili tai paremminkin nauroi koko radan ja sellaista rally-tokon pitäisi olla ja ohjaaminen oli kaunista." Olin niin otettu! Minun pieni Iita. Itkuhan siinä tuli.

Mutta jotta elämä ei olisi liian helppoa, oli voittajaluokka vielä jäljellä. Ahdisti ja pelotti. Oivan kanssa ehdittiin käydä kävelemässä ja ihmetellä hallia. Sen jälkeen kävin rataantutustumisessa ja rata oli seuraavanlainen:




Mitään hirveän pahaa ei paperilla näkynyt, mutta voi luoja kuinka lähekkäin jotkut kyltit oli! Se mitä muistan, uusin kyltin nro 2. en saanut Oivaa vaihtamaan heti puolta. Spiraali meni ok. Kyltillä nro 11. olin ottanut jonkun askeleen, ei muistikuvaa. Kyltin 15 uusin omasta virheestä ja toisella kerralla Oiva ei enää halunnut sitä tehdä. Käytösruudun 2min olivat elämäni pisimmät. Oiva vinkui ja siitä tuli vielä -2. Selvittiin hengissä! Tulos oli kaunis pyöreä 0. Miinusta tuli kokonaisuudessaan 56p. Tämä oli kyllä sellainen kokemus kuitenkin, että en voi kuin kiittää Mirvaa Oivan lainasta!

Kisoista tultiin takaisin meille ja otettiin lepiä Oivan, Iitan ja Hilman kanssa. Illalla lähdettiin vielä kiertämään lenkki ja silloin Mirva tulikin Oivaa hakemaan.

Nyt siis kohti uusia seikkailuja ja viikon päästä uusi kisa!




maanantai 12. syyskuuta 2016

Kuulumisia

26.8. käytiin Muuramessa rally-toko kisoissa. Itsellä oli kamala väsymys ja jotenkin epäkisaajamainen olo. Koiraan se heijastui heti. Iita unohti eteenistumisen kokonaan ennen kisaa.





Muuramen Avorata


Rata ei tuntunut mahdottomalta eikä oikeastaan edes vaikealta. Ensimmäisellä kyltillä miinuksia tuli tuli siitä, että Iita seisoessaan kääntyi, kun kiersin sen ympäri. Ensimmäinen eteenistumis tehtävä sujui ongelmitta, mutta siihen se jäikin. Toisen eteenistumis tehtävän uusin, kun Iita ei vaan istunut eteen vaan tarjosi takaisin sivulle. Uusinnan jälkeenkin se teki ylimääräisen lenkin edessäni ja eteenistuminen tuntui mahdottomalta. Suurin avuin ja elein sain kuin sainkin sen istuutumaan eteeni ja matka jatkui. 85p saatiin pidettyä kasassa eli hyväksytty tulos. Kirjoja jaettaessa tuomari kehui Iitan työskentelyä ja harmitteli tuota yhtä epäonnistunutta kylttiä. Sanoin tuomarille: "Tämä ei ollut meidän parhaita päiviä." johon tuomari vastasi ihmeissään: "Eikö?" Ilmeisesti se ei sitten niin pahalta näyttänyt kuin miltä tuntui. Alla ensimmäinen kisavideo jonka Jenni ihana kisakaveri kuvasi!








Sen suuren harmituksen ja ihmetyksen jälkeen ollaan tehty eteenistumis jumppaa. Ja kaikki on sujunut hyvin.


28.8. olin turistina katsomassa pentunäyttelyä ja ulkoiluttamassa kameraa pitkästä aikaa. Keli suosi ja mieli tuntui virkeältä.


Pientä pohjustusta siihen mitä seuraavaksi tapahtui..

Rakas ystäväni oli sattunut tekemään itselleen pienen tuplabuukkauksen (joista olen itsekin tunnettu) joten hän halusi tarjota minulle mahdollisuutta kilpailla hänen koirallaan rally-tokossa. Asia on kunnia asia minulle. Myöskin hyvin jännittävää paristakin syystä;


1) Jännitän aina kisoja
2) Koira on "vieras"
3) Kyseessä on voittajaluokka


2.9. sovittiin Mirvan kanssa treenit Köhniölle. Iitan kanssa tein jumppaa ja vähän hyvin sekalaista tokorallysekoitusta. Treenien päätarkoitus olikin harjoitella Oivan kanssa. Oivan kanssa vähän tutustuttiin ja opettelin Oivan käskyjä ja yleensäkin sitä miten koira toimii. Samalla kokeiltiin yksittäisiä kylttejä voittajaluokasta, tosin ilman kylttejä, mutta liikkeinä.
Loppuun Hilma pääsi tekemään tositosimöllienmölli tokon. Se sisälsi pienen seuraamisen, jossa huomattiin jo lähdössä koiran pysyvän paremmin paikoillaan jos omistaja seisoo suorana. Lisäksi liikeisiin kuului seuraamisesta seisominen joka on vielä todella kesken. Kaukokäskyt oli aikas hienot! Ja voi sitä hyppyä! Hilma jäi nätisti odottamaan, mutta ennen käskyä ennakoi ja MELKEIN nosti takamustaan, kunnes tajusi ettei vielä ollutkaan lupaa ja odotti käskyä. Hieno hyppy, mutta perusasento uupuu vielä lopusta.


Keskiviikkona 7.9. meillä oli juhla päivä. Hilma pieni hillerin poikanen täytti 2v! Joko siitä on kaksi vuotta, kun tuo pieni häirikkö maailmaan astui? Mihin aika oikein menee?

Nakkikakkukestit


Perjantaina 9.9. pidettiin taas treenit. Tällä kertaa häiriössä Killerillä juuri ravien kanssa yhtä aikaa. Tehtiin pieni rallyrata (suora) joka oli todella vaikea ja tarkoitus oli sitä harjoitella Oivan kanssa. Häiriö oli todella hyvä ja näin oikeasti miten siihen koiraan pitää saada ote, kun on elämää enemmän ympärillä. Hyvin me lopulta suoriuduttiin vaikka Oiva selkeästi kokeili onko minua pakko totella ja jossain vaiheessa olin jopa se "ilkeä täti" ja äitiltä koitettiin hakea apua, mutta yhdessä tehtiin ja mentiin.
Iita sai tehdä vähän rallya ja koska intoa oli aivan järkyttävästi(!) tein pitemmän tokon seuraamisen ja lopetin, kun vire oli vielä korkealla.
Hilma teki vähän töitä myöskin ja oli oikein pätevä häiriöstä välittämättä.

10.9. olin päivän Onnidogissa luennoilla ja siitä ajattelin tehdä aivan oman postauksen piakkoin!
Äiti toimi hyvänä dogsitterinä ja kävi metsälenkillä tyttöjen kanssa. Tytöt olivat jopa osanneet käyttäytyä.

Eilen oltiin siskoni luona kummitytön synttärikahveilla ja koirat saivat olla mukana.

Tänään olisi tarkoitus mennä vielä ottamaan Killerille Jatpailuihin häiriöö Oivan kanssa ja siihen taitaakin jäädä meidän treenit ennen kisoja.