Tässä on ollut viime aikoina vähän kaikenlaista meneillään. Blogi on siinä mielessä vähän jäänyt vaille huomiota, että olen viimeisen viikon tehnyt koirien kanssa muuttoa. Asuntoa ei vielä ole ja sitä etsitään Jyväskylästä. Silti olen koittanut antaa koirille huomiota, mutta treenaaminen on kyllä jäänyt vähemmälle.
Iita on reagoinut muutoksiin näkyvästi. Eilisen päivän se on hakenut huomiota ja ollut selkeästi huolissaan. Tällä hetkellä ollaan kuitenkin tutussa paikassa joten sen puoleen ei ole pienellä hätää.
Tänään meillä on Laura Okkerin tokokoulutus jonne olen koittanut miettiä treenattavia asioita. Toko ei ole ollut todellakaan päällimmäisenä mielessä, mutta saisipahan ajatuksia siirrettyä jonnekin muualle. Katsotaan mitä keksin. Tässä on vielä muutama tunti aikaa.
Kerrostalossa yöt eivät sovi Hilmalle. Juhlijoiden äänet aiheuttavat haukkumista ja siihen on muutaman kerran viime yönä herätty. En kyllä valitettavasti pidä koirani haukkumista ärsyttävänä muille kuin meille jotka yrittää nukkua. Se on ihan sama mitä naapurit sanoo niin kauan, kun rappukäytävässä huudetaan ja mekastetaan. Olen puhunut: "ugh!".
Iloisempia asioitakin viikolla oli. Keskiviikkona meillä oli Hankasalmen Kennelkerho ry:n kokous ja siellä palkittiin vuoden menestyneimmät koirat. Kuvia en ole saanut muuton takia otettua ja pystit ja kunniakirjat meni pakattuna säilöön samoin tein, mutta korjataan tilanne, kun ehditään. Kuitenkin..
Jäkäläkummun Hilima "Hilma" vuoden 2015 näyttelypentu.
Jäkäläkummun Riimi "Iita" vuoden 2015 tokokoira.
Hyvä meidän tytöt! Kyllä lämmitti mieltä oikein kovasti ja iso kiitos kaikille matkan varrella auttaneille! Elli, meidän ihka ensimmäinen koutsi. Mirva, pörrö-expertti ja ainut Hilman fanittaja. Pia, tsemppaaja joka aina ymmärtää ja auttaa jaksamaan. Äiti, joka paikan taitaja ja auttaja. Mari, se henkinen valmentaja joka ymmärtää jännityksen. Kennelkerhon treenikaverit: Jenni, Viivi, Mervi, Eeva.. Näin muutamia mainitakseni. Ja iso kiitos myös kasvattaja "Kakkoselle" eli Tapio Kakolle aivan mahtavista koirista!
perjantai 26. helmikuuta 2016
keskiviikko 17. helmikuuta 2016
Päivitystä ja päivittelyä
Tosiaan. Ennen näyttelyä harjoiteltiin Hilman kanssa näyttelemistä. Ihan läskiksihän se meni. Neiti ei millään voinut olla paikoillaan saati näyttää hampaita. Liike oli oikein kivaa kuitenkin.
Iitan kanssa osallistuttiin videon tekoon. Iita oli todella innokas. Se ei meinannut millään pysyä käsissä. Lopun agissa se vasta irti olikin! On sen kanssa kyllä hauskaa. Alla video jonka on kuvannut Hankasalmen Kennelkerhon aktiivi Viivi. Videolla siis muitakin koiria, mutta Iitakin siellä vilahtaa.
Iitan kanssa osallistuttiin videon tekoon. Iita oli todella innokas. Se ei meinannut millään pysyä käsissä. Lopun agissa se vasta irti olikin! On sen kanssa kyllä hauskaa. Alla video jonka on kuvannut Hankasalmen Kennelkerhon aktiivi Viivi. Videolla siis muitakin koiria, mutta Iitakin siellä vilahtaa.
Lauantaina tosiaan Hilman kanssa mentiin Mirva-tätin luo yöksi. Hilman kanssa kerrostalo yö oli vallan kamala. Se meni kyllä kuin kotiinsa, mutta käyttäytyi kovin levottomasti yön. Se pöhisi ja puhisi ja piti huolen siitä ettei kukaan nukkunut. Aamulla siis herättiin Mirvan kanssa vähemmän levänneinä aamutallin tekoon. Pitkästä aikaa minäkin lapoin sitä itseään ja heräilin hevosten ääniin ja tuoksuihin.
Tallilta matka jatkui Parkanoon. Hilma nukkui automatkan. Hilma nukkui myös näyttelypaikalla. Me ei. Ensin jännättiin porokoiria joissa ei meidän porukkaan menestystä tullut. Sitten odoteltiin Hilman vuoroa. Eikä sitä menestystä tullut muuten meillekään..
En tiennyt olisiko pitänyt itkeä vai nauraa, kun tuomari ei muuta osannut oikein lopulta sanoa kuin: "Se on sellainen pikkusievä. Ja sillä on ihanat tassukarvat." Vai niin! Noh.. Tästä sitten jatketaan tai sitten ei. Katsellaan nyt ja harrastellaan vähän muuta.
Viime viikonloppuna oli taas treenit Haukkiksessa. Minä vein rally-toko radan jota katseltiin ja testailtiin. Jokainen sai kokeilla ja yritin neuvoa minkä osasin. Omatkin hömelöt pääsi töihin. Iita ei osannut tulla eteen istumaan, mutta Hilma osasi. Hilma teki ilman palkkaa juttuja. Ja Hilma nimenomaan teki. Se ei tee samalla tavalla kuin Iita, mutta Hilma tekee ja Hilma osaa. Olin todella ylpeä pienestä mustasta.
Toinen tunti tehtiin agilitya josta vastasi Jenni. Hilma teki todella hienosti. Hyppy, putki, hyppy taisi olla meidän sarja. Se meni oikein hienosti. Hilma odotti, Hilma meni ja Hilma teki.
Iita meni myös kivasti. Vähän se oli taas kädessä kiinni, mutta teki kuitenkin.
Juoksuja odotellaan vieläkin. Saa nähdä kumpi kerkee ensin. Lisää päivityksiä piakkoin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)