maanantai 24. elokuuta 2015

Hellettä pukkaa

Nyt on ollut viimeisen viikon verran ainakin kunnon kesäkelit. En valita. Koirat ehkä vähän. Mitään ei olla oikein tehty.

Hilman kanssa käytiin eilen mätsärissä Palokassa. Päivä oli todella kuuma. Istuttiin molemmat toyotan peräkontissa ja juotiin vettä. Hilman parina oli ensin jackrussel. Saatiin punainen nauha ja painuttiin auton varjoon odottelemaan jatkokehää.

Pientä väliaika showta piti toki pitää ja sainkin makoisat naurut taas tuon marakatin kanssa. Tehtiin ajan kuluksi "ylävitosia" kontissa ja yhtäkkiä huomasin auton pysähtyneen autoni kohdalle. Sieltä katseli joku herrasmies meidän temppuja ja hymyili maireasti. En voinut muuta kuin ratketa nauramaan.

Päivä sen kuin kuumeni ja lopulta, kun meidän kehä alkoi oli todella kuuma. Hiki virtasi auringossa vaikkei tehnyt mitään. En uskaltanut edes kokeilla kuinka kuuma asfaltti oli, sillä pelkäsin koiran polttavan tassunsa. Kehässä juoksutettiin paljon ja tuomari mietti pitkään. Hilmalla meni taas hermot ja loppui mielenkiinto. Lopulta meitä oli enää neljä kehässä ja me oltiin jonossa ensimmäisenä. Ensin meidän käskettiin vaihtaa paikkaa takana olleen huskyn kanssa ja siinä vaiheessa meidän taakse jäi ranskanbulldog(?) joka sai Hilma kupin menemään nurin. Hilma ei ymmärtänyt mikä pitää moista ääntä. Sitten vaihdettiin paikkoja vielä niin, että bulldoggi jäi meidän edelle mikä oli vielä pahempi. Hilma seisoi kahdella jalalla ja haukkui. Onneksi oltiin jo neljän sakissa ja siinä oli järjestys valmiina. Sijoituttiin siis neljänsiksi ja olin kyllä ihan tyytyväinen pikkupiruun. Se ei vaan jaksa.

Kotimatkalla ajoin ikkunat auki aina Cafe Kaapelille asti jossa kurvasin auton varjoon ja kipitin Hilman kanssa rantaan. Ajattelin, että pieni viilennys tekisi varmasti pienelle hyvää ja todella mielellään se uimaan menikin. Siitä oli hyvä jatkaa kotiin.

lauantai 22. elokuuta 2015

Väsytystaktiikka

Torstaina vein tytöt pitkästä aikaa juoksemaan irrallaan. Nyt riitti hihnassa laamailu, kun Iitan tassukin näytti niin hyvältä. Tiedossa oli kyllä Iitan juoksut, mutta luotin siihen, että ei siellä muita kuitenkaan ole.
Tytöt ottivat ilon irti ja juoksivat sydämensä kyllyydestä. Iitalla tosin petti kunto joka kielii vähän siitä, että se pyörä olisi saatava kuntoon ja päästävä rullaamaan.

Peto on irti!


Nenän kun saa maahan, häntä nousee ylös. :D

Pullero pallero lapinkoira

Puhtaat mallit.

Ai kotiin? En varmana lähde!

Eilen otin Hilman matkaan ja lähdettiin Jyväskylään moikkaamaan shelttipoikia. Hilma pääsi leikkimään Zorron, Rockyn ja Rambon kanssa Huhtasuon uuteen koirapuistoon ja samalla minäkin pääsin katsastamaan tämän uuden paikan. 
Hilma rakastui Rockyyn ja kaikilla koirilla tuntui olevan hauskaa. Hilma jopa osasi varoa sokeaa Zorroa vaikka pelkäsin taas etukäteen pahinta.

Hilma ja Rocky

Hilma ja Rocky

Hilma ja Rambo

Hilma ja Zorro

Rambo, Hilma ja Rocky

Tänään päivän teema taisi olla uinti. Tai väsytys. Tai molemmat! :D 
Lähdettiin Pian ja lasten kanssa koiria juoksuttamaan. Hilma sai seurakseen suomenlapinkoirat äiti Riskan ja Netan. Tytöt pistivät parastaan ja juoksivat ensin motocross radalla innoissaan. Keskeltä rataa löytyi joku tunkkainen pikku lampi jossa koirat viilensivät itseään ja matka jatkui. Näin meni vajaa tunti jonka jälkeen lähdettiin vielä uittamaan koiria. Saatiin lainata erästä mökkirantaa ja kaikki halukkaat pääsivät nauttimaan viileästä vedestä. 
Hilma ui ja paljon! Se oli kuin pieni piisami vedessä, täysin elementissään. 
Lopulta, kun noin kolmen tunnin jälkeen päästiin kotiin, meillä oli vihdoin väsynyt koira! Ja on ollut koko illan. Kiitos siis väsytyskomitealle!

Riska ja Hilma

Hilma ja Netta

äiti ja tytär

Hilma ja Netta

Pörröt ui

Pikku vesikirppu <3

maanantai 17. elokuuta 2015

Elämää aikapommin kanssa

Ei ole kyse siitä räjähtääkö se, vaan millon se räjähtää..

Puhun nyt suoraan, kun sanon, että Hilman kanssa ei ole ollut helppoa. Jo ennen luovutusta siitä oli havaittavissa tiettyä luonnetta joka pisti mietityttämään valintaa. Silti sen halusin.

Miksi Hilma?

Miksi siis tämä pentue ja juuri tämä pentu? Hilman emä Riska oli tullut tutuksi tässä viimeisen neljän vuoden aikana siinä missä muutkin R2-pennut kukin tavallaan. Iita oli se josta olisin pennun halunnut, mutta Iitan polvitulos 1/1 ja kovin pehmeä ja erikoinen luonne pistivät kapuloita rattaisiin. En siis ole niitä ihmisiä jotka haluavat laumaansa jatketta siitä omasta koirasta hinnalla millä hyvänsä. Iitassakin oli ne puolensa jota koiralta toivon. Siispä ajatus Iitaa lähimmästä koirasta nousi mieliin. Riska tai Reino ja niiden pennut. Reinon pentu olisi houkutellut kovastikin, koska Iitassa ja Reinossa on luonteissa paljon samaa. Reinossa vielä enemmän sellaista mistä pidän.
Kuitenkin kohdalle sattui Jäkäläkummun seuraava pentue joka syntyi Riskalle. Ikinä en ollut ajatellut Riskaa sellaisena narttuna josta pennun tahtoisin, mutta niin siinä vain kävi. Riska on ihmisille aivan ihana. Se tulee aina häntää heiluttaen tervehtimään ja on iloinen kuten siskonsakin ja on muodollisesti pätevä. Samat geenit siellä jylläävät ja uroskaan ei ollut hullumpi. Miksi ei?

Pennun valinta oli täysin tuulesta temmattu. Taas.

Ikää 20 päivää

Ainut selkeillä merkeillä varustettu narttu. Istui mietteliäänä kuvassa. "Tuon minä haluan."
Ei mennyt kauaa, kun kasvattaja kyselikin sijoituskotia tälle ihanuudelle. Vastaus oli tietenkin myöntävä. 
Kävin useamman kerran katsomassa pentuja ja muutama sieltä nousikin suosikeiksi. Helmi joka puri joka kerta villasukkaan kiinni, Myrsky joka ampui heti isolla loikalla syliin, kun lattialle pääsin ja Hilma joka touhusi enimmäkseen omiaan, mutta tutki ympäristöään jatkuvasti. Hilma kuitenkin oli se joka kiinnitti huomioni koko ajan, Ja niin se tuli kotiin.

Jatkuva vertaus..

Vihaan koirien keskenään vertailua. Varsinkin sisarusten. On ok vertailla niiden luonteita yms. mutta ei minkäänlaista paremmuutta. Kuuluuko kuitenkin mutta?
Kyllä. Mutta minä olen vertaillut Iitaa ja Hilmaa. Iita oli kovin helppo pentu. Ensimmäiseksi koiraksi oikeastaan unelma. Hilma ei. Hilma teki kaiken mitä Iita ei edes osannut ajatella pentuna. Ja tekee edelleen. Iita on aina ollut vähän sellainen ruma ankanpoikanen, mutta luonne kultaa. Kaikkea ei voi yhteen koiraan ilmeisesti saada, koska Hilma on nätti kuin mikä, mutta koko ja luonne on jotain muuta. Pitkään mietin mielessäni, että Hilma ei ole minun koira. Se ei tunnu omalta. Se ei tunnu minulle sopivalta. Iita on minun. Se sopii käteen ja sitä ymmärrän. Johtuuko se ajasta? Iitan olen omistanut jo 4 vuotta. Hilma ei ole vielä vuodenkaan ikäinen. 
Jossain vaiheessa aloin pitämään todella tuosta taskuraketista. Se on omalaatuinen. Se on vaikea. Se on Hilma. Se on minun.

Räjähdysvaara!

Hilma on vilkas. Ehkä enemmänkin. Se on myös äärimmäisen reaktiivinen. Mikään ei jää siltä huomaamatta. Mikä tahansa saa sen kiihtymään ja oikein mikään ei saa sitä rauhoittumaan. Kierrokset nousee milloin vain missä vain. Kotona leikki laukaisee kovan taistelun. Hilma on mielestään ykkönen. Ketään muuta ei saa huomioida. Puhelimessa ei saa puhua. Nauraa ei saa. Pieni koira neiti loukkaantuu heti. Jostain kantautuu sisälle koiran haukunta ja siihen on pakko vastata. 
Ruoka nostaa kierroksia yhtä paljon vähintäänkin. Hilma ei malta odottaa. Se ei pysty. Sen on saatava kaikki ja heti! 

Ulkona kierroksia nostaa kaikki. Ja kaikki huomataan. Lehti heilahti puussa, kissa juoksi tien yli, jossain haukkui koira, ihminen kävelee vastaan.. Yhteislenkillä Iita saa kärsiä. Hilma ampuu kiinni, kun turhautuu. 

Kierroksien alaslasku. Sitä on harjoiteltu. Hilma on käynyt paljon erilaisissa tilanteissa mukana ja siellä on vain koetettu rauhoittua. Sisällä on auttanut häkki ja sylissä pito. Yksi rauhoite on rinnasta rauhallinen rapsutus/hieronta. Se saa heikkohermon rauhoittumaan. 

Tulevaisuus

Valoa on tunnelin päässä. Olen joutunut turvautumaan aikaisempaa enemmän ystäviin ja tuttaviin ja olen heille todella kiitollinen kaikesta avusta ja neuvoista. Valmiita ei tulla olemaan vielä pitkään aikaan, mutta toivoa ei olla menetetty. Hilma on äärimmäisen fiksu ja oppii nopeasti. Se myös enemmän ja enemmän tuntuu pitävän yhdessä tekemisestä. Panostan tähän rakkaaseen pikkupiruun 110%:a. Kaikella kauheudellaan se on varastanut sydämeni. Sen pystyy laskemaan lenkillä irti. Se osaa kourallisen temppuja ja se osoittaa kiintymystä enemmän kuin kukaan. 

****

Eilen oltiin Hilman kanssa koulutuksessa ja tokoiltiin mitä osattiin. Enemmän keskityttiin rauhoittumiseen ja kuuntelemiseen. Ensin tehtiin kontakti harjoitus toisten koirien lähellä. Sain Hilman keskittymään olennaiseen mikä oli todella hienoa. Sen jälkeen oli ohitusharjoituksia jotka meni todella hyvin. 
Lisäksi tehtiin seuraamista joka vähän yllätti. Hilma oli todella innokas. Liikkeestä maahanmeno meillä ei vielä onnistu, mutta tehtiin se pysäytyksen kautta ja Hilma meni hienosti vieressä maahan. Luoksetulo oli todella vauhdikas mikä on aivan ihana asia. Hyppykin onnistui hienosti. 

Maltti ei ollut se Hilman vahvuus, Luoksetulossa ei vielä jaksa odottaa ja perusasennoissa se on todella hidas johtuen sen muutenkin huonosta istumisesta. 
Hilma ui treenien keskivaiheilla ja jälkeen. Lopuksi minulla oli kotona hyvin väsynyt koira. Ja toki onnellinen omistaja.

Iita aloitti juoksut tänään ja Hilma teki jälkeä herkuilla takapihalla. Jäljeltä käytiin naapurissa, kun naapurit kovasti halusivat Hilman omaan pihaansa. Hilma oli kyllä reipas.

Jos vielä kerran leijun päivityksen muodossa niin tämän illan lekki oli jotain maagista! Ensin nähtiin pihassa kissa joka ohitettiin ilman show:ta. Naapuritalon ohi kulkiessa siellä alkoi haukkua koira takapihalla ja minun koirat oli hiljaa! Kotiin tullessa nähtiin toinen koira jota kyllä katsottiin, mutta ääntäkään ei kumpikaan päästänyt. Onneksi oli mukana muutama herkku ja pääsin palkkaamaan tytöt hienosta käytöksestä. 

lauantai 15. elokuuta 2015

Mätsäriä lauantaihin

Tänään käytiin Hilman kanssa Laukaan Ale-Makasiinilla mätsärissä. Tavattii mukava nuori lapinkoira uros jonka kanssa Hilma ystävystyi. Hilma oli taas tulta ja tappuraa, mutta tuomari oli mukava ja kärsivällinen. Saatiin perusteellinen hampaiden tsekkaus ja kopelointi. Tuomari juoksutti suht paljon ja antoi hyvää palautetta. Hilma parani koko ajan mitä enemmän se liikkui. Sijoitus oli isojen pentujen punaisten 2. Ja kyllä ehdottomasti parempi voitti.
Edes kotiin asti ei päästy, kun palkinto lelussa oli jo reikä. Mikään ei kestä Hilman käsittelyssä. Itsepä lelun voitti niin sai tehdä sille mitä halusi.

Iitan jalka näyttää jo paljon paremmalta. Ehkä me kohta päästään jo jotain tekemäänkin.

Molemmat harjoitteli vielä peruutuksia illalla. Iitalle luopuminen ei ole helppoa. Se nuolee kättä ja jos luopuu jää vain tuijottamaan kättä. Hilma taas keksi heti mitä pitää tehdä. Jopa nostelee jalkoja jo pienen alustan päälle.

perjantai 14. elokuuta 2015

Kurjan kesän päivityksiä

Juhannus meni koirien kanssa mökillä. Tilan ahtauden takia Iita nukkui mökissä ja Hilma meidän kanssa aitassa. Ongelmia ei ollut muuta kuin Hilman maha joka reistasi taas keskellä yötä.




Iita 4v Hilma 10kk

Välillä tuli väsy




Hilmakin uskaltautui uimaan kunnolla.

24.6. Iita kävi rokotuksilla ja kaikki oli hyvin. Ei hiivaa ja paino pudonnut huikeat 2kg! Iita sai paljon huomiota hoitajilta ja oli ehkä aavistuksen rauhallisempi kuin aikaisemmilla kerroilla.

Heinäkuun alussa juhlittiin Iitan 4v synttäreitä. Uskomatonta miten aika on mennyt nopeaan. 3.7. käytiin Suonenjoen mökillä pyörähtämässä ja tytöillä oli kivaa.


Hilma tyyli on vapaa.


Hilma, Santtu ja Iita

Ehdittiin myös treenailla ja Iitan kanssa käytiinkin läpi uusia avon liikkeitä. Vaikeuksia tuottaa enää oikeastaan ruutu ja merkin kierto. Kiertäminen on vaikeaa koiralle joka on jo opetettu jäämään merkille, mutta eiköhän se siitä. Hilmakin teki omalla tasollaan alokkaan juttuja. Noutokapulan pito ei siltä tule koskaan onnistumaan, mutta kunhan höntsäillään ja jotain tehdään.

11.7. oli Laukaan ryhmänäyttelyssä. Ensin pääsin pyörähtämään kehässä islanninlammaskoira Myslan kanssa ja sitten olikin Hilman vuoro korkata junnukehät. Jostain syystä kemiat Hilman kanssa eivät vaan mitenkään kohdanneet ja onneksi kasvattitäti-Pia esitti Hilman. Hilma seisoi hienosti ja liikettä löytyi. Olin ylpeä pienestä joka oli heti JUN ERI2.





12.7. otettiin uusinta. Laukaassa järjestettiin kaikkien rotujen näyttely johon olin Hilman ilmoittanut. Idea ei ehkä ollut ihan paras, kun karvat ehtivät lähteä, mutta tulipahan käytyä. Tuomarina oli Jari Fors. Tuomari oli suhteellisen tiukalla päällä ja tällä kertaa tuli EH. Sijoitus oli epävirallinen 5. Hilmasta näki, että kaksi peräkkäistä päivää oli liikaa. Se komenti ennen kehää minua koko ajan ja kehässä se ei enää jaksanut oikein juosta.

14.7. suunnattiin tyttöjen kanssa Toyotan keula kohti Havumäkeä. Vietettiin yksi yö isäni luona. Koirat saivat juoksennella vapaasti ja olla ulkona koko ajan. Uni maistui yöllä molemmille.
Käytiin myös pellolla ja uimassa. Hilma hyppi suurilla loikilla veteen ja Iita myyrästi pellolla.

17.7. lähdettiin uudestaan matkaan. Iitan jätin mummille hoitoon ja Hilman kanssa jatkoin isän luokse. Iitalla oli jalka kipeä joten pienellä varauksella sen jätin, mutta hoito oli takuu varmasti hyvää.
Hilman kanssa nukuttiin yö kaksin ja lauantaina matkattiin markkinoille Leivonmäelle. Hilma pääsi markkinoille mukaan, koska en halunnut sitä yksinkään jättää. Hilma oli oikein reipas tyttö ja sai paljon huomiota osakseen. Eräs mies syötti sille lettuja ja eräs tuttava mies tarkasti neidin purennan.

Markkinoilta jatkettiin matkaa kohti Suonenjokea. Oli luvassa mökkiviikko ja Hilma pääsikin hoitoon mummolle. Kiitos hyvästä hoidosta!

29.7. vein Iitan lääkäriin. Tassu ei ottanut parantuakseen, mutta varsinaista syytäkään en tiennyt. Syy selvisi lääkärissä (Tassuvaara). Kannuskynsi oli murtunut syvältä ja piti poistaa. Iita reppana ei pääse mitään tekemään ennen kuin tassu paranee.
Ja jottei liian helppo olisi, Iita sai antibiootista hiivaa. Niin hyvin meni jo pitkän aikaa ja nyt se sitten teki paluun.

Iita eläinlääkärissä

Smiley töppönen

Kynnen ydin.

Iita oli ennen ja jälkeen lääkärin mummilla hoidossa. Hilma tuntui kärsivän eniten. Iita oli iloinen, kun kävin operaation jälkeen joka päivä sitä katsomassa, mutta ei se kotiin kaivannut. Hilma taas jätti syömättä ja haki huomiota taukoamatta.

Iitaa on siis hoidettu paketoimalla jalkaa, antibiooteilla ja särkylääkkeellä. Lisäksi takatassuja on pesty hiivashampoolla joka toinen päivä parin viikon ajan.

Hilma kävi keskiviikkona pentumätsärissä ollen isojen pentujen sin4. Hirveästi olisi harjoiteltavaa.

Tänään käytiin Hilman kanssa tekemässä ohitusharjoituksia ja siinäkin on tekemistä.

Huomenna jotain ihan muuta. :D