Vuosi vaihtuu!!!

Päivittäjä on taaaaas ollut todella todella laiska. Hyi, hyi. Olkoon minun uuden vuoden lupaus aktiivisuus blogia kohtaan. Kirjoitettavaa olisi ollut paljonkin joten koitetaan vähän tiivistää menneitä viikkoja.

12.11. käytiin treenaamassa. Iitan kanssa tehtiin vähän avon juttuja ja Hilman kanssa katseltiin paikkoja ja leikittiin.

22.11. oltiin kasvattitätin luona treffaamassa Hilman veljeä Jasseria. Iita sai jäädä kotiin. Päivä oli oikein mukava ja toivottavasti nähdään taas uudestaan.

Hilma ja Jasser

Sisarukset <3

Riska äippä ja Hilma

Äiti komentaa lapsiaan. :D

Viikon 48 Hilma oli ensimmäistä kertaa äitilläni hoidossa. Aiheuttaen tietysti harmaita hiuksia mummolle pissaamalla VAIN sisälle. :D 

Lauantaina 29.11. lähdettiin päiväreissulle siskoni luokse Saukkolaan. Hilma näki siskoni koirat ekaa kertaa ja hauskaa oli. Kaikki tulivat toimeen ihan hyvin ilman suurempia konflikteja. 

Koko porukka. Sissi, Minni, Hilma ja Iita

Hilma, Sissi ja Iita.

4.12. Hilmalla oli rokotusaika. Todella reippaasti neiti suhtautui eläinlääkäriin ja hurmasi taas kaikki olemuksellaan. Samalla saatiin korvien hiivaan tipat ja saatiin sekin asia hoitoon. 

6.12. oltiin pentutreffeillä Toivakassa. Hilma ja Iita pääsivät leikkimään Leksan kanssa ja siinä samassa Laran ja Lulunkin. 

Lulu ja Hilma

Leksa ja Hilma (samana päivänä vielä syntyneet)

Iita ja penskat

Koko porukka: Iita, Hilma, Lara, Leksa ja Lulu

Seuraavana päivänä 7.12. oltiin Hilman ensimmäisissä ja vuoden viimeisissä treeneissä Hankasalmella. Hilma tutkaili paikkoja ja opetteli olemaan hiljaa vaikka iso musta Myrsky pelottikin. Hilma sai pienen kopeloinnin kouluttajalta ja opeteltiin pelkkää kontaktia kentällä.

Iita teki avoimen juttuja ja tuntui oikein hyvältä. Noutokin oli oikein kiva. 

Muutoin ollaan ulkoiltu ja opeteltu arjen asioita. Mitään kummempia ei ole tapahtunut. Hilma on ollut ihana-kamala pentu ja saanut kirvoitettua niin naurua kuin tuhansia kirosanoja. 

Jouluaattona koirat oli kilttejä ja sai paketteja. 

Iita nauttii. :D

<3

Höpötonttu

Kilttejä lapsia?

Hilman lemppari juttu

Iita vain testaa piippaako paketti. 

Tänään käytiin uuden vuoden aaton kunniaksi Hilman kanssa hakemassa tehosterokote. Riiviö hurmasi kaikki sielläkin ja siitä sanottiinkin, että ompa sillä iso ego. :D 

Iita lähti mökille karkuun pauketta ja sille parempi näin. Hilma ei paukkeesta välittänyt ja oli hyvä ettei Iitakaan ollut mallia näyttämässä. 

Hyvää Uutta Vuotta kaikille ja koitan pikapuoliin ynnätä menneen vuoden ja tehdä suunnitelmaa tulevaan. 

Enkeli ja pikkupiru

Tiistai iltana meillä oli Hilman kanssa pieni tahtojen taisto. Vieläkään en ole varma kumpi voitti.

Keskiviikko ja torstai meni samoin kuin alkuviikkokin. Lenkille riennettiin heti, kun kotiin pääsin. Iita on ollut vähän huonommin kuulolla ja olenkin sen käytöksestä miettinyt olisiko juoksut kuitenkin tulossa.. Ota tuosta nyt selvää. Torstaina se kävi haukkumassa yhden lenkillä olleen papan. Onneksi se ei juossut metsästä tielle asti vaan haukkui kauempaa ja tuli huudosta luokse. Silti saatiin papalta pahoja katseita, kun lähdettiin metsästä tielle sen perään.
Hilma sen sijaan on ollut lenkillä aivan ihana. Se on hyvin kuulolla irti ollessaan ja on todella reipas. Virtaa riittää vaikka kuinka paljon.

Eilen lähdettiin yhdessä lenkille koko perhe lumiseen metsään. Iita tuntui menevän ihan pähkinöiksi lumesta. Se oli virtaa täynnä ja loikki lumipallojen perässä.

Tänään lähdettiin taas koko porukalla lenkkeilemään, mutta mentiin ajoharjoitteluradan kupeeseen. Koirat nautti lumesta todella.

Lenkin jälkeen käytiin anoppia moikkaamassa ja vihdoin tultiin kaupan kautta kotiin. Hilmalle on ruoka maistunut ja paino on noussut hyvin. Viikolla painoa oli jo 3,5kg ja siitä kyllä huomaa, että se on kasvanut. 

Iitan kanssa ne leikkii yleensä suht nätisti ellei Iita satu suututtamaan pientä gerbiiliä jolloin se puree lujaa kiinni kovan metelin saattelemana. Yöt ovat olleet hiljaisia ja vesikuppiuintikin on loppunut. 

Iita 3v 4kk ja Hilma 9vko

Treenattu ei olla Iitan kanssa mikä vähän harmittaa. Taas pitäisi etsiä joku treenipaikka missä se edes olisi mahdollista. 

Hilman kanssa tehtiin tänään sisällä vähän juttuja, kun tuntui, että neidillä on taas kovin kovin tylsää. Tehtiin istumista ja harjoiteltiin perusasentoa. Maahanmenojakin jumppailtiin. On se vaan aika innokas pikkupentu. 

Tällä hetkellä sisällä onkin täysi hiljaisuus. Nämä hetket tuntuvat kultaakin kalliimmalta tällä hetkellä. Huomenna otan itse irtioton ja matkaan Jyväskylään koiranäyttelyyn turistiksi ja ehkä shoppailemaan. 

Kerkeisipä edes kirjoittamaan..

Kiirettä on pitänyt. Hilma-Perkele pitää kiireisenä ja hyvin hyvin HYVIN väsyneenä. Mutta tietysti onnellisena, ainakin allekirjoittaneen. :D
Hilma on valloittanut persoonallaan useita ihmisiä ja on todella rohkea ja reipas pentu. Itsepäinenkin toki ja välillä hermoja raastava.

Perjantaina käytiin yhteislenkillä Heidin, Pian ja Hermannin kanssa. Koiria oli mukana pieni lauma: Iita, Hilma, Roki ja Mysla. Iita ja Mysla ottivat toisistaan mittaa jo hihnassa ja nuoria narttuja ärsytti toistensa läsnäolo. Irti päästyään mitään ongelmaa ei ollut enää. Isojen koirien kolmikko paineli omiaan menemään ja Hilma teputti perässä ihmisten kanssa. Kävipä sammakon poikanen uimassakin jossain rapaojassa ja sai hienon kurakuorrutuksen. Hyvin pysyi kuitenkin mukana ja vasta loppumatkasta se joutui luovuttamaan ja matkaamaan osan matkasta sylissä.

Lauantaina lähdettiin omalla porukalla ulkoilemaan ja keli oli huomattavasti parempi kuin perjantaina. Pieni pakkanen oli hyvästä ja koirilla oli kivaa. Iitan kanssa tokoiltiin pienesti samalla. Seuraaminen oli taattua Iitaa eli todella hyvää. Kaukot oli edelleen hallussa ja noutokin sujui. Paikkamakuuta Iita sai ottaa sillä välin, kun "treenattiin" Hilman kanssa. Hilma siis sai leikkiä patukalla.

Isommasta mallia. :D

Tee siinä nyt sitten, kun toinen kiusaa.

Hilma "treeni"

Pätevä Iippa. <3

Ulkoilun jälkeen lähdettiin tekemään road trip Jyväskylään. Mentiin mummolaan kylään ensimmäistä kertaa Hilman kanssa. Hilma reipas pieni ärripurri oli kaupungissa kuin kotonaan. Reippaasti käveli kerrostaloon ja hissiin eikä arkonut liukkaita lattioita. Mummokin oli ihan myyty. :D

Pitkä reissu väsytti koiria kivasti ja ilta meni rauhassa. Iita sai makoilla sohvalla ja nauttia olostaan. Hilma sai tyytyä lattiatasoon.

Maanantaina käytiin tytsyjen kanssa hihnalenkillä, kun minnekään ei kerennyt. Virtaa riitti ja pienempi paholainen oli aivan kamala lenkistä huolimatta. Vesikuppiuinti oli illan ohjelma ja kaikkea purtiin vaikka kiellettiin. Juurikin tuon tuhoamisvimman takia otettiin sisällä harjoituksia Hilman kanssa ja teemana oli istuminen. Sitä harjoiteltiin ja äkkiä nappula alkoi sitä tarjoamaan. Hyvä Hilma!

Tänään tulin talla pohjassa töistä kotiin ja Hilman ruokittuani lähdettiin metsään. Ajattelin purkaa tyttöjen energiat sateiseen metsään ja luulen onnistuneeni. Oli ihana nähdä, että Hilma piti huolen ennemmin minusta kuin Iitasta. Ei juossut joka paikkaan Iitan mukana vaan tuli takaisin luokseni. Ehkä siitä jotain vielä saadaan. :D

Mukamas loma

Allekirjoittanut on viettänyt "mukamas lomaa" tämän viikon. Mistään oikeasta, rentouttavasta lomasta ei voida puhua, kun aamuheräämiset on n. klo 05.00 ja kotona riehuu koko ajan pieni termiitti ja sen seurana isompi termiitti.

Sinäänsä elo Iitan ja Hilman kanssa on lähtenyt ihan hyvin käyntiin. Iitan leikit alkavat vähän rauhoittumaan toisin kuin Hilman joka tuntuu koko ajan rähjäävän, kitisevän tai pahoittavan mielensä. Yöt menee yhdellä heräämisellä, kun pieni koira ei vaan jaksa koko yötä nukkua. Silloinkin hetken kitisee ja taitaa käydä pissalla, mutta pimeässä ja hiljaisessa makuuhuoneessa käy kyllä uudestaan unille. Aamuisin on herätty ulkoilemaan ja syömään ja sen jälkeen on tytöt leikkineet aikansa ja allekirjoittanut nukahtanut ja herännyt muutamaa tuntia myöhemmin hiljaisuuteen.

Sitä rataa ne päivät ovat jatkaneetkin. Nukutaan, syödään, riehutaan ja sama toistetaan useamman kerran. Hilma saa ruokaa niin paljon kuin sattuu syömään ja sitä tarjotaan usein. Annokset ovat todella pieniä vielä, mutta toivotaan painon lähtevän nousuun. Tänä aamuna se oli ehkä karvan verran ylöspäin.

Eilen käytiin lyhyellä hihnalenkillä mikä sujui oikein hyvin. Hilma kipitti menemään nätisti Iitan perässä. Irtihän tuossa tiellä ei uskalla pitää, ettei vain pieni jääräpää jäisi auton alle.

Tänään lähdettiin automatkalle maaseudulle. Hilma antoi painavan vastalauseen konttiin joutumisesta, mutta nukahti pian ja nukkui koko matkan. Käytiin isäni luona tutkimassa uusia paikkoja ja Hilma oli heti kuin kotonaan. Ja Iita tietysti oli kotonaan. Iita tarkasti itsenäisesti tontin ympäri ja palasi pihaan odottamaan sisälle pääsyä. Kahvin juonnin jälkeen lähdettiin Lehtolaan ja pellolle koirien kanssa. Iita juoksi isompaa lenkkiä ja Hilma tuli minkä jaloistaan pääsi perässä. Välillä piti huilata ja ihmetellä, mutta kovasti tuossa pienessä tirriäisessä on virtaa ja päättäväisyyttä. Automatka kotiin olikin sitten kovin hiljainen ja molemmat koirat nukkuivat kontissa. Kotona olikin virtaa ja sitä tuntuu riittävän.

Hilma sunnuntaina uudessa kodissa.

Iita tarkkailee uutta tulokasta.

Meno näyttää tältä koko ajan. Äänestä ei sitten puhutakaan. :D

Perheenlisäystä

Mitäpäs meille..

Lauantaina kävin katsastamassa ns. viimeisen kerran. Hermothan siellä kieltämättä meinasi mennä, kun joka paikassa tuntui roikkuvan pentu hampaineen kiinni. Mutta silti niin hauskoja kersoja.

Eilen meillä olikin sitten jännä päivä. Lähdin jo aamusta pentujen luokse ja edessä olikin pentujen pesua. Pesin käteni pesuhommista ja annoin ammattilaisen näyttää miten homma toimii. Avustin kyllä kuivaamisessa.

Juotiin kahvia ja töristiin ja kotiin tuomisina olikin pieni narttu pentu eli saanen esitellä Jäkäläkummun Hilima.

Iita pääsi ulos tapaamaan pentua ja pitkän haistelun jälkeen mopo karkasi käsistä ja leikki alkoi.. eikä ole loppunut. Iitan leikit tuntuvat välillä vähän rajuilta ja niitä pitääkin rajoittaa. Hyvin Hilma kuitenkin puolensa pitää ja komentaa Iitaa. Iita omii lelut itselleen ja Hilma roikkuu minkä jaksaa mukana. Ulkona Hilma on kutakuinkin korvaton. Itsenäinen ja itsepäinen ja katoaa hetkessä omilleen. Lisäksi hauska harrastus on siivoaminen. Ensin loiskutetaan vesikuppi tyhjäksi ja roikutaan luutussa kiinni.

Ensimmäinen yö meni yllättävän hyvin eikä koti-ikävää ollut. Molemmat nukkuivat makuuhuoneessa suht hiljaa. Ulkona ollaan ravattu koko ajan ja hihnaankin on vähän totuteltu.

Tästä tämä taas alkaa, tosin nyt koiria on kaksi. :D

Iita pieni lellipentu

Eilen Iita sai uusvanhoja leluja. Mukava "asiakas" töistä antoi oman koiransa vanhoja leluja uusiokäyttöön nuoremmalle joka vielä leikkii. Oli oikein mieltä lämmittävä ele kaiken kuran keskellä.
Iita oli leluista oikein innoissaan. Palloja oli useita eikä pieni oikein tiennyt millä leikkisi ensin. Hauskaa katseltavaa se kyllä oli.

Suikero

Joulu tuli aikaisin tänä vuonna. :D

Tänään Iita oli saanut kölliä ukon kanssa sängyssä ja oli oikein uneen asti mennyt. Lisäksi ukko osti pienelle lellikille herkkuja kauppareissulla. Kaiken se saakin periksi. :D

Lisäksi tänään käytiin Iitan kanssa meille uudella kentän tapaisella vähän pallottelemassa. Ja herran jestas sitä vauhtia. Korvat linttaan ja täysillä pallon perään.

Nyt meillä onkin tyytyväinen lappalainen kotona. <3

Sähköjäniksen paluu

Nyt sen jotenkin ymmärtää miksi koti on niin hiljainen ilman Iitaa. Mistä tuo sähköjänis saa virtansa?
Iita on kotiin paluunsa jälkeen ollut enemmän kuin innoissaan. Ruoka-aikaan, ulos mentäessä, työpäivän jälkeen kotiin palatessa.. se vain repeää liitoksistaan. Onneksi ei sentään enää pissaa alleen. Hirveä juokseminen paikasta toiseen, hyppiminen ilmaan, kiljuminen ja se loputon perusasennon tarjoaminen. Hassu pieni eläin.

Tänään oli pikkuisen yllättäen treenit. Tai lähdin avustamaan Annaa ja Myrskyä heidän viikonlopun näyttelyä varten ja samalla otin Iitan kyytiin ajatellen: "Samallahan se siinä menee.".
Ensin käytiin läpi näyttelyiden mahdollista kulkua ja katsottiin Myrskyn liikkeitä. Lisäksi tehtiin seisomisharjoituksia, erilaisia juoksutyylejä ja tapoja ja käytiin tietysti pieni mies läpi.

Sen jälkeen jäätiin Iitan kanssa treenaamaan.

Seuraaminen - Oli jotain aivan älytöntä. Melkein pelotti, että tulossa oli kenguruloikkaa, mutta ei sentään. Muuten meni vähä yliäyräiden. Tosi hyvä vire ja se tunne! Oli kontaktia ja kaikkea. Millä tämän saa säilymään?

Nouto - En tiedä mitä on loman aikana tapahtunut, mutta voihan hyvänen aika. Tämän hienompaa noutoa ei voi Iitalta odottaa eikä vaatia! Meinasi ensin karata, mutta jäi kuulolla. Lähti vauhdilla käskystä ja pelkäsin, että menee lekkeriksi, mutta neitipä nosti kapulan sekunnin sadasosan se kerkesi miettiä asiaa ja palautti suoraan sivulle minun vain ihmetellessä.

Luoksetulo - Se vauhti! Vauhtia oli niin paljon, että olin varma ettei se pysähdy mitenkään käskystä.. Mutta Pöllömaisteri yllätti ja pysähtyi todella nopeasti. Mitä ihmettä?!

Hyppy - Tämä olikin sitten se vaikea. Aina vaan vinoon. Hypyn jälkeen kyllä alkoi korjaamaan siirtymällä sivusta esteen keskikohdille ja istui käskystä. Tämä on vielä helposti korjattavissa kunhan kaikki muu pysyisi kasassa.

Treenit siis ylitti odotukset ja niistä tuli mahdottoman hyvälle tuulelle. Onneksi pieni höpötiiti on kotona. <3

Kotia kohti

Iita teki paluun melkein viikon reissultaan eilen. Mökillä oli ollut kaiketi kivaa, mutta olipa neitiä koti-ikäväkin vaivannut. Nyt onkin iloinen ja "rento" koira kotona. Jos ei oteta lukuun sitä järjetöntä hyppimistä mikä alkaa aina, kun lähden jonnekin liikkumaan.

Iitan ruokavaliota on taas pikkuisen ruukattu. Puuroa en saanut ostettua vielä. Olen aika laiska sekoittelemaan mitään eri ryynejä eri pusseista vaan etsinnässä on valmis sekoitus jonka voi heittää veden kanssa kattilaan tai uuniin.
Muutoin ruokavaliossa on nyt aamuisin nappuloita ja illalla vaihdellen laatua, jotain lihaa + maitohappobakteeria(joku ei saa piimää edes ostettua) + pellavarouhetta + nivel valmisteet.
Tänään meni ruoan mukana matolääkekin. Jospa tuo mättäiden syönti taas loppuisi.

Tänään käytiin lenkkeilemässä viilenevässä säässä. Alkuun piti mennä treenaamaan, mutta treenit muuttui siivoamiseen ja tavaroiden järjestämiseen. Ostin nimittäin Iitalle tänään uuden lyhyen grip-hihnan treeneihin ja laatikoita joihin saan sekä autoon, että kaappiin koiran tavarat fiksusti.

Nyt on jatkettava siivousta ja lähdettävä ehkä askartelemaan joko koiran leluja tai koruja.

Lisää pentuja ja tokoa

Lauantaina kävin katsomassa taas Jäkäläkummun H-pentuja. Hauskaa oli seurata pieniä vilperttejä. Vein niille muutaman lelunkin ja kyllähän niistä kinastelemaan päästiin. :D Aivan huippuja nuo pienet tenavat ja kyllä niistä hyvin näkee kenen kasvatteja ne on. 

Eilen käytiin Iitan kanssa kaksin treenaamassa Hangan lavalla. Treeni "ohjelma" näytti seuraavalta:

Ruutu - Löytyi todella hyvin alustalla. Näki, että sinne vietiin jotain ja vauhtia riitti, mutta malttoi painua maahan odottamaan vielä palloa. Hieno aloitus!

Seuraaminen - Hyvä fiilis jatkui. Edellisellä kerralla hukassa ollut kontakti löytyi ja vire oli aivan mahtava.

Paikkamakuu - Asento ei vieläkään pysy. Sitä korjasin välillä ja lopulta alkoi jo näyttää hyvältä. Tein muutaman lyhyen käväisyn piilossakin ja ilme oli aika hyvä. Iita seurasi koko ajan nenä eteenpäin mitä teen.

Ruutu - Hämäsin Iitaa, kun se oli ennen paikkamakuuta autossa. Kävin laittamassa alustalle namin, mutta en kertonut siitä. Ensimmäinen lähetys ja mitään ei tapahtunut. Toisella lähti etenemään, mutta pysähtyi melkein heti. Käskin takaisin ja avustin pikkuisen. Epäröiden juoksi vähän matkaa, pysähtyi ja lopulta valitsi juosta ruutuun asti ja sai namin lisäksi pallon perään.

Hyppy - Taas ihan kuralla. Täysin vinoon ja monta kertaa. Lopulta sain menemään suoraan ja istumisesta palkka. Joku sitä vetää vinoon vaikka siitä näkee, että se tietää mitä pitää tehdä. Onko se sitten juurikin sitä variointia?

Nouto - Ensimmäinen yritys ja juoksi hyvin kapulalle, toikin oikein kivasti, mutta jäi metrin päähän eteen istumaan ja sylkäisi kapulan melkein varpaille. Ei palkkaa vaan uusinta yritys. Nyt haki laiskasti, mutta palautti silmiään pyöritellen nätisti ja irroitti vasta käskystä.

Luoksetulo - Vauhtia löytyy, mutta se pysäytys. Ei toimi mikään. Vaatii edelleen tuotekehittelyä. Tehtiin lisäksi pientä treeniä narupalloa heittelemällä. Valeheitto, käsky takaisinpäin, pysäytys ja oikea heitto. Ja sehän toimii.

Treeneistä jäi kaikenkaikkiaan oikein hyvä mieli. Nyt katsotaan ehditäänkö huomenna vielä treenata ja sitten Iita lähteekin syyslomalle mökkeilemään mummin ja papan kanssa. 

Ota iisii

Viime viikonloppuna PITI treenata.. Toisin kävi.

Tiistaina oltiin koulutuksessa Hangan lavalla. En osaa taaskaan sanoa mitä aina koiran päässä liikkuu, mutta nyt siellä ei tunnu paljoa liikkuvan. Jotenkin ei homma vaan luista. Tehtiin kaikki vuorotellen liikkeitä liikkuroituna ja ensin käytinkin tilaisuutta hyväksi ja pidin Iitaa paikkamakuussa. Ensin asento oli oikein hyvä, mutta sitten se taas lössähti.
Ensimmäisenä tehtiin seuraamista ja voi mitä kuraa.. Kuulema paikka pysyi hyvin, mutta kontaktia ei ottanut yhtään. Kurjuuksien kurjuus. Toisaalta.. se on aika perus Iitaa.
Seuraavaksi tehtiin jääviä. Liikkeestä maahanmeno oli säätöä. Meni hyvin maahan, mutta se loppu olikin historiaa. Ennakoi perusasentoa ja sekin meni seisomiseksi. Otettiin käskystä uusiksi ja se oli jo parempi, mutta nyt tuli loppuun "mato" -liike. Jotain: ylös - seiso - istu. Sitä otin vielä sivummalla uusiksi ja oli parempi.
Luoksetulo oli taas kysymysmerkki. Ei pysty sanomaan enää otetaanko pysäytyksellä vai suoraan. Tällä kertaa se oli suora. Ennakoi pysäytystä.
Loppuun muut otti liikkeestä seisomista ja hyppyä, mutta me otettiin nouto ja hyppy. Nouto oli "ihan kiva". Palautus tuli vähän haaveillen, mutta tuli loppuun asti ja luovutus oli jees.
Hyppy olikin sitten pellehyppy. Ensimmäisellä käskyllä vinoon ja korjasi itse juoksemalla takaisin perusasentoon. Toisella käskyllä vinoon ja hyppäsi takaisin. Kokeilin saada suoraan namin avulla. Eli heitin namin esteen yli pitkälle pari kertaa. Neljäs hyppy käskystä meni jo suoraan, mutta "istu" -käskyllä meni maahan. Käskin istumaan, mutta hyppäsi takaisin. Viidennellä kerralla sama juttu, mutta nyt sain sen lopulta istumaan ja palkattua siitä.
Itsenäisesti otettiin vielä kaukot ja ne oli ihan kunnossa.

Treenien jälkeen oli hyvä katsoa Poliiseja ja Severiä.

Keskiviikkona kävin katsomassa Jäkäläkummun Riskaabelin eli Riskan eli Iitan siskon pentuja taas. Pakkohan niitä on pallotella, kun tuossa melkein naapurissa ovat. :D Johan olikin lauma riiviöitä! Nyt on ikää jo 4 viikkoa ja kaikki rähjää, roikkuu lahkeissa ja puree. Loistavia siis!

Yksi ällötyksistä. :P

Tänään yhdistettiin treeniä ja lenkkiä. Keli oli aivan loistava. Seurattiin joutsenien ylilentoa ja ihailtiin syksyn väriloistoa. Tehtiin pientä seuraamista todella hyvällä kontaktilla ja otettiin luoksetuloa eri variaatioilla. Tällä kertaa allekirjoittanut määräsi variaatiot. Perusasento oli hukassa ja pysäytykset valuivat. Vauhtia kyllä löytyi ihan eri tavalla kuin treenikentällä. Koitetaan päästä viikonloppuna vielä treenaamaan.

Supikoira

Iita on taas pudottanut kaikki karvansa, talvikarvaa siis odotellessa. Nyt olisi korvatipat annettu ja tassujen hoitoa vielä jatketaan. Eiköhän siitä vielä koira saada. ;)

Nollausta kaverin kanssa

Eilen saatiin todella mukava viesti Annalta, joka pyysi Iitaa leikkimään Myrskyn kanssa. Mielellään lähdin viemään Iitaa Hankasalmen suuntaan. Pitkään aikaan ei olla päästy pihalla irti leikkimään ja riekkumaan kavereiden kanssa. Kelikin oli oikein mukava, kun aurinko paistoi niin pitkälle iltaan, kunnes vaipui mailleen.

Mentiin joskus viiden jälkeen Annalle ja taas tämä ensikoiran omistaja teki virheen. Jos kerran tiedän Iitan murisevan hihnassa, miksi pidin sen kiinni, kun Myrsky tuli ulos? Siinäkin sitä pohdintaa mikä ylipäätään aiheuttaa tämän hihnassa murinan. Eihän Iita tutuille murise, mutta onhan Myrskykin tuttu? Mitä ihmettä? Noh, pieni ojennus ja koira irti eikä mitään ongelmaa. Niin omituista.

Iita ja Myrsky ovat jo saman painoisia ja Myrsky Iitaa korkeampi joten pelkoa mistään ei oikein ollut. Siellä ne juoksivat ja painivat. Välillä Myrsky kokeili Iitan nahan paksuutta ja Iita huomautti asiasta vinkaisulla. Sinäänsä hyvää harjoitusta tulevaa varten. :D Välillä Iita taas palautti Myrskyä maanpintaan ja alisti reppanaa astumalla.

Kaikki meni hyvin ja oltiin jo lähtöä tekemässä, kun koirat löysivät lelun. Väsyneet, itsepäiset koirat ja lelu ei ollut hyvä yhdistelmä. Ensin lelussa roikuttiin kiinni ja muristiin ja samassa lelu tippui kummaltakin ja otettiin yhteen. Iita sai ensimmäisenä turpakäräjät ja Myrsky sai rauhoittua vieressä. Kun molemmat oli rauhallisia hain lelun pois ja annettiin koirien vielä olla hetki yhdessä ulkona. Ei mitään ongelmaa. Kumpikin otti happea hetken omillaan ja Iita kävi vielä kertaalleen pyytämässä Myrskyä leikkiin. Kummallekaan ei jäänyt paha maku suuhun eikä mitään näkyvääkään sen puoleen.

Kiitos Annalle!

Rakas raivostuttava rakki

Kyllä treenaaminen on mukavaa. Viikkoon ei olla tokoiltu, mutta kotona ollaan opeteltu uusia temppuja mm. kumartamista. Tänään sitten oli vuorossa ohjattu treeni Hangan lavalla ja voi hyvänen aika millainen päivä sattui lapinpöllöllä olemaan. Oikea pöllöjen pöllö.

Treenien alussa oli jo havaittavissa levottomuutta mikä purkautui vinkumisella ja malttamattomuudella. Perusasennossa ei pysytty kuin sekuntti ja heti oltiin tekemässä kaikkea muuta. Ensimmäisenä tehtiin seuraamista joka oli kyllä ihan kivan tuntuista. Yksi pieni hairahdus, kun mentiin läheltä toista koirakkoa, mutta muuten oikein kiva.

Välissä tein Iitan kanssa noudon palautusta ja hajoitin sen ainoan ehjän narupallon. RIP nartsa. :( (Toisaalta pääsee ostoksille!)

Seuraavaksi tehtiin jäävät. Liikkeestä maahanmeno oli ihan näppärä perusasentoa lukuunottamatta. Se taisi mennä seisomiseksi. Otettiin loppu uusiksi ja oli vähän parempi. Silti joku epämääräinen seison istun sekoitus.

Liikkeestä seisominen oli aivan kuralla. Iita kääntyi ja otin liikkeen uusiksi. Höyläsin sitä vielä muutamaan otteeseen sivummalla kunnes perusasennon ennakointi yms. unohtui.

Luoksetulo oli taas jotain epämääräistä. Vauhtia oli kyllä, mutta stoppi valui ja valui ja valui..

Lopuksi otettiin vielä noutoa mikä meni ihan perseilyksi. Iita juoksi vauhdilla kapulalle, rähinällä kimppuun, palautusmatkalla pudotti kapulan ja lähti haistelemaan mättäitä. Meni hermot. Annoin kunnon palautteen ja kiikutin koiran autoon. Tuollainen peli ei vetele. Uusi yritys. Haku käskyn annoin oikein rauhallisella äänellä innostamatta koiraa. Teknisesti hyvä suoritus ja palautus käteen asti. Vauhti uupui, mutta kun liike oli muuten hyvä pidettiin isot bileet!

Noudon jälkeen halusin vielä molemmille oikeasti hyvän mielen ja jätin loppupalkan autoon. Seuruutin pätkän ja tein kaukot, mitkä olikin oikein hyvät. Siitä palkka ja ainakin koiralle hyvä mieli. Itse voi mieltään kohotella täällä kotona koneen ääressä miettiessä mikä meni pieleen.

Loppu viikosta katsotaan uusia treenejä. Varmaankin treenataan yksin, mutta paneudutaan ongelmiin. Ensi viikolla onkin sitten muuta ohjelmaa ja mietintään pistetään myös yhdet möllitokot.

Pentujen tuoksua ja agilityn kokeilua

Perjantaina kävin katsomassa Iitan siskon Riskan pentuja. Pennuilla oli ikää n. kolme viikkoa. Voi miten pieniä ja suloisia ne osaavatkaan olla! Meinasin jäädä tyystin asumaan pentulaatikkoon, mutta lupasin jättää ahdistelun pelkkään katsomiseen ja pentujen paijailuun. Täytynee käydä vielä katsomassa kunhan kasvavat pikkuisen. Muistuu mieleen millaisia riiviöitä niistä kasvaakaan. :D Ja nämä siis Jäkäläkummun uusinta tuotantoa ja varmasti taattua laatua! Täytynee koettaa ottaa kuviakin pennuista.

Tänään meillä oli Iitan kanssa ohjelmassa agilityyn tutustumista. Lappalaiskoirat ry:n Keski-Suomen Alajaosto järjesti Taitavien Tassujen hallilla ohjatun kokeilukerran lappalaiskoirille. Päästiin heti ensimmäiseen ryhmään ja oli siellä yksi ennestäänkin tuttu parivaljakko nimittäin Terhi ja Ili.
Alkuun laitettiin esteitä kentälle ja jokainen sai oman hypyn itselleen. Ensin harjoiteltiinkin pelkkää hyppyä. Iitalla käytin käskyä: "aita" ja se oppi sen tosi nopeasti,
Seuraavana kokeiltiin muuria ja sekin oli ihan helppo juttu. Tarkoitus oli mennä koiran kanssa esteen yli, mutta Iita lähti niin nopeasti käskystä, että en ehtinyt mukaan ja kuulema irtosi kivasti.
Sitten oli rengas jonka alkuun ajattelin olevan hankala, mutta toisin kävi. Ei tarvinnut paljoa ohjata, kun Iita meni ihan omatoimisesti renkaan läpi.
Sitten otettiinkin vuorotellen putkea. Siinä oli ohjaajamme Katja mukana apuna pitämässä koiraa. Ohjaaja meni aina putken toiseen päähän ja kutsui koiraa. Iitalle putkin tuotti ehkä eniten ongelmia ja se yritti kerta toisensa jälkeen mennä vain ohi. Lopulta se alkoi sujumaan ja pidempi putki onnistui jo ihan kivasti.
Viimeisenä saatiin vielä kokeilla keppejä joissa oli ohjurit. Ensimmäinen yritys oli rauhallinen ja tarkka. Iita seurasi nakkia oikein nätisti. Toisella kerralla aloin jo olla ohjaamisessa hidas ja kolmannessa kerrassa oli jo vauhtia. Hieno Iita!
Loppuun saatiin vielä hetki kokeilla itsenäisesti esteitä ennen kuin lopetettiin.

Ulkona tavattiin poikakaverit Urho ja Late (Jehnajan Mokoma ja Humpappaa) ja Iita meni ihan sekaisin. Aamupäivä oli oikein mukava ja lähdetään kyllä toistekkin kokeilemaan.

Kiitos vielä järjestäjille ja Taitaville Tassuille!

Pieni koira sairastaa

Oikeasti ei olla tehty juuri mitään alku viikosta. Korjattiin tilanne tänään oikein kunnolla. Otin Iitan mukaan aamulla Jyväskylään ja se pääsi viettämään päivää mummin luokse. Olivat kuulema lenkkeilleet ja leikkineet.

Iltapäivällä meillä oli aika Tähteen (eläinklinikka). Iitalla on ollut ongelmia tassujen ja korvien kanssa. Taas sama vaiva toistui. Takatassuissa oli hiivaa joka oli tarttunut korviin. Hiiva tassuihin tulee uinnista ja korviin se siirtyi raapimalla. Nyt hoidetaan tassuja shampoolla ja korvatipoilla ja korvia korvatipoilla ja öljypohjaisella puhdistusaineella. Tähän menee useita viikkoja. Jos jotain hyvää niin paino oli tullut hieman alaspäin ja vaaka näytti nyt 17,6kg.

Viiden aikaan oli koulutus Hangan lavalla. Meitä ei ollut kuin kaksi mukana, mutta meininki oli hyvä. Tein Iitan kanssa ennen koulutuksen alkua noutoa uudella tekniikalla. Harjoiteltiin pelkkää palautusta ja rauhallisempaa virettä, paremmalla palkalla. Tuntui toimivan.
Paikkamakuuta harjoiteltiin myös ja välillä se on hyvä, välillä se menee ihan penkin alle.
Seuraamista ja kontaktia harjoiteltiin oikeastaan koko ajan ja toimittiin toisen osallistujan kanssa puolin ja toisin häiriönä.
Kouluttajan avustuksella tehtiin luoksetuloa. Tarkoituksena yksi hyvä pysäytys ja siitä palkka. Ensimmäinen oli melkein läpijuoksu ja siitä ei palkkaa tullut. Toinen yritys oli jo paljon parempi. Meinasi ensin ennakoida, mutta kun käskyä ei kuulunut, kiihdytti uudelleen ja siitä pysäytys käsky. Pysähtyi Iitaksi tosi hyvin ja takapalkkana oli Jenni pallon kanssa. Hyvä mieli siis kaikille.
Koulutuksen jälkeen otin vielä ketjutettuna noudon, kaukot ja hypyn. Olipahan setti! Nouto oli.. mielenkiintoinen. Iita meinasi ensin lähteä kapulan kanssa matkoihinsa, mutta palautti lopulta nätisti sivulle. Kaukot oli tosi hyvät. Hyppy taas taattua Pöllömaisteria. Ensin meinasi karata autolle palkalle hypyn jälkeen. Komentamalla hyppäsi takaisin luokse. Toisella kertaa karkasi hypyn yli ja kolmannella kerralla kaksi käskyä hyppyyn ja kaksi istumiseen. Lopulta päästiin palkalle.

Vaatii vielä paljon, että saadaan malttia ja varmuutta kaikkeen.

Nyt hoidellaan vaivat kuntoon ja allekirjoittanut lähtee loppuviikosta pentuja pallottelemaan. <3

Se tunne..

Olen viime aikoina pohtinut paljon Iitan kanssa treenaamista. Sitä mitä pitäisi treenata ja vielä enemmän sitä, että miten. Vinkkejä on kyselty eri-ihmisiltä ja jotain on koitettu poimia taskuunkin näistä vinkeistä.

Viime torstain treeneissä koettiin suurta epätoivoa koiran perseilyn takia ja toisaalta onnistumisiakin tasapainoksi.
Aloitettiin suorilla luoksetuloilla. Koitettiin saada mahdollisimman paljon vauhtia. Toimi ja ei. Vauhtia saatiin ja kierrokset nousi -> äänen käyttö. Jokaisesta äännähdyksestä lähdetään autoon samantien ja tekeminen loppuu siihen.

Seuraavaksi otettiin paikkamakuuta. Asento pysyi melko hyvin jopa piilossa käymisen. Makuun jälkeen iso palkka jotta saadaan fokus pysymään.

Kaukoja tehtiin häiriössä. Anna oli apuna ja toimitti "liikkurin" roolia seisten ihan Iitan vieressä ja nostellen mukamas kylttiä. Tämä tehtiin siten, että Anna oli vuorotellen kummallakin puolella Iitaa ja silti se pystyi keskittymään tekemiseen.

Noudossa otettiin vielä pitoa, mikä on oikeastaan jo ihan kiva. Jos jotain saa kohdilleen niin jotain pitää alkaa parsia kasaan eli se noudon palautus tökkii. Iitaa juoksee kapulalle, rähisee ja jää makaamaan tai "taivastelemaan" kapula suussa puolitiehen eikä palauta ennen uutta käskyä. Lyhyeltä matkalta palauttaa kyllä hienosti perusasentoon, mutta joku siinä nyt mättää enkä tiedä mikä.

Meillä on jäävien seuraamiseen käsky: "seuraa". Sen kanssa harjoiteltiin kontaktin pitämistä. Iita on aiemmin paineistunut jäävissä ja luulen siitä syystä johtuvan kontaktin puutteen liikkeen alussa. Nyt harjoiteltiin siihen hyvää kontaktia ja iloista ilmettä ilman muita käskyjä. Tuntui oikeastaan oikein kivalta.

Loppuun otettiin luoksetulon pysäytystä. Tarkoituksena yksi hyvä stoppi ja maailman isoin palkka. Iita kokeili kaikkea. Se painui jätettäessä maahan tai hiipi perään ja allekirjoittanut näki punaista. Iitaa ei palautteet hetkauttanut vaan häntä heilui ja ilme oli iloinen. (Se siis kestää palautetta!) Lopulta sain yhden terävän pysäytyksen ja siitä bileet! Kaikki siis kokeiltiin. Ei johdu paineistumisesta vaan aivan muusta se, että neiti ei vain voi pysähtyä.

Luoksetulon jälkeen vielä ketjutusta liikkeille. Kaukot meni tosi kivasti ja perään siirtyminen palkatta sivulla nätisti kulkien hypylle. Hyppy oli aavistuksen vino, istui ekalla käskyllä ja hyppäsi hienosti takaisin perusasentoon. Siitä kehut ja loppupalkka autossa.

***

Kotona jäin miettimään tätä dilemmaa luoksetulossa. Olisiko niin, että Iita ei käskyä osaa? Eikö se vain halua? Eikö se malta? Paineistuuko se kuitenkin?

Sain vinkin harjoitella pysäytystä joka ruoalla jotta palkka olisi oikeasti haluttua. Kyllä (suoraansanottuna) vitutus oli armoton, kun koira pysähtyi kovasta vauhdista kuin seinään liukkaasta lattiasta huolimatta, kun ruoka-aika oli. Se siis osaa sen jos haluaa! Taas teki mieli tehdä lapinlapaset..

Eilen lähdettiin päiväreissulle Havumäkeen. Jälkimetsä peruuntui sairastapauksen vuoksi, mutta päätettiin lähteä kuitenkin, kun oli luvattu. Ensin Iita pääsi juoksentelemaan mummon ja papan luokse ja siellä se sai oikein kunnon harjauksenkin. 

Käytiin toisessakin paikassa, kun matkattiin allekirjoittaneen isän luokse, Sielläkin Iita juoksi ja piti hauskaa puupalikan ja luumun kanssa. Kotimatkalla kontissa olikin uinuva pieni lappalainen. 

Loppukevennys!

Meidän ihana treenikaveri Karhunpesän Jymy-Jonne "Myrsky" 

Hakua ja tokoa

Eilen otin Iitan taas aamulla mukaan Jyväskylään. Töistä päästyäni lähdettiin hakumetsään toista kertaa kokeilemaan. Mukana menossa oli Mirva ja Terhi porokoirien kanssa. Kaikki koirat pääsivät kokeilemaan ja jokainen toimi maalimiehenä. Jokaiselle taisi olla ainakin se kolme ukkoa metsässä. Porokoirat oli kaikki kovin päteviä. Oli ilo seurata osaavampien työskentelyä ja itse oppia siinä samalla.
Iita innostui todella, kun sen vuoro tuli ja se näki Mirvan ja Terhin menevän metsään. Ääntä kuului ja veto metsään oli kova. Ensimmäinen ukko löytyi helposti tosin mitään ilmaisuahan Iitalla ei ainakaan vielä ole. Toinenkin löytyi tosi hyvin, kun Iita ehti näkemään mihin suuntaan maalimiehet menivät. Kolmas olikin sitten vaikeampi ja Iita oli hetken hukassa. Pieni äänimerkkikin sai Iitan ensin lähtemään kaiun takia väärän suuntaan, mutta reippaasti se etsi kuitenkin ja teki töitä ukon löytääkseen. Hienosti se viimeinenkin lopulta löytyi ja oli se vaan pätevä pieni pallo. :)
Lopuksi Iita sai leikkiä ensin Ilin kanssa ja sitten vielä Mörrin. Iita ja Mörri oli kyllä hyvä pari, kun molemmilla on väri suht sama ja leikit käy yksiin. :D

Tänään oli koulutus Hangan lavalla.
Ensin otettiin pieni näyttelytreeni lähinnä toisten pyynnöstä. Siellä mekin mukana mentiin.

Seuraavaksi otettiin paikkamakuuta. Se oli jo huomattavasti parempi. Olin melkein tyytyväinen. Tein erilaisia palkkauksia ja mentiin ohjaajien kanssa ristiin rastiin. Häiriötä oli hyvin ja keskittyminen pysyi jo melko hyvin pelkästään minussa.

Lisäksi katsottiin sitä kontaktia ja sekin oli aika kiva. Häiriö katkaisee sitä vielä ikävästi, mutta nyt liikkeelle lähdössä se kontakti pysyy tosi kivasti.

Omaksi huviksi harjoittelin sitä takapalkkaa. Lähinnä sitä luoksetuloa ja niin, että jätin takapalkan, mutta palkkasinkin suorasta luoksetulosta itse sen ja takapalkka jäi käyttämättä useimmilla toistoilla jotta saan sen irtoamaan.

Luoksetuloa otettiin myös ja häiriö oli hyvä. Ihmisiä ja koiria jäi Iitan molemmin puolin. Lähtö oli tahmea ja vauhti uupui. Olisiko liikaa treenattu stoppeja? Otettiinkin suoraan luokse ja palkka lennosta ohjaajan taakse jolloin vauhti kiihtyy ja matka jatkuu ohi.

Itsenäisesti harjoittelin noutoa. Yritin saada siihen vauhtia, mutta kuinkas kävikään. Sain Iitan kiihtymään ja ääntä tulemaan. Ääntelystä heti peli seis ja koira autoon. Muutaman kerran jouduin toistamaan, kunnes ääntely loppui, Edelleenkään nouto ei kuitenkaan kulje. Muutama kiva harjoitus saatiin ja siihen lopetettiin nouto.

Ohjatun treenin loputtua tein vähän ketjutusta, palkatta liikkeitä ja loppupalkka autossa. Otettiin ihan kahdella liikkeellä. Ensin kaukot. Jäi hyvin ja nousi ekalla. Meni hyvin maahankin vaikka ennakoi palkkaa. Toinen nousu vaati kaksi käskyä ja maahan taas hyvin. Liikkeestä vain pieni kehu ja siisti siirtyminen hypylle.
Ensimmäinen "hyppää" -käsky ja koira täysin vinoon esteen taakse ja epätoivoinen yritys karata palkalle. Annoin palautteen ja otettiin liike uusiksi. Uudella yrityksellä hyppy suoraan ja istuminen vasta toisella käskyllä. Hyvä hyppy takaisin ja hyvä perusasento. Kehu ja palkka!

Ehkä tämä tästä valmistuu. Joskus vaan tuntuu, että lapinkoiralle on liikkuvia osia ihan liikaa ja ajatus ei aina kulje. Nyt paikkamakuu alkaa näyttää hyvältä ja samoin kontakti, mutta luoksetulo junnaa kirjaimellisesti paikoillaan ja nouto on palasina.

Kameraa ei ole sattunut yrityksistä huolimatta mihinkään mukaan, mutta katsotaan josko se loppuviikosta onnistuisi. Sunnuntain jälkimetsään koiran raahata kameran, mutta minun tuurilla silloin sataa kaatamalla. :D

Misseilyä ja koirakavereita

Tänään käytiin Palokassa mätsärissä. Tavattiin muutama lapinkoirakin ja seurana meillä oli shetlanninlammaskoira Rambo. Iita kilpaili pystykorvien ryhmässä ja sai sinisen nauhan. Sinisten kehässä borzoi oli 1. ja Iita 2.. Oli kiva käydä hyvässä kelissä pyörimässä ja kiitos taas järjestäjille!

Mätsärin jälkeen lähdettiin Kangaslammelle kyläilemään. Päästiin kahvittelemaan shelttipoikien Zorron, Rockyn ja Rambon luokse. Iita ja pojat leikkivät kovasti ja pitivät hauskaa.

Nyt kotona makaa kovin väsynyt pieni lapinkoira. Huomenna olisi kuitenkin jaksettava taas mennä. Lähdetään kokeilemaan hakua ja sitä muistuuko se mieleen ollenkaan. :D

Asiasta ja asian vierestä

Ensin tärkeimmät. Käytiin tänään treenaamassa Hangan lavalla Annan ja eukkujen kanssa.

Iita teki paikkamakuuta ja kyllä se on vaikeeta. Menee maahan hyvään asentoon, mutta melkein heti mielenkiinto loppuu ja asento vaihtuu ja haistelu alkaa. Mitä ihmettä tuolle tekisi? Millä sen mielenkiinnon saisi pysymään. Vai luovuttaisiko kokonaan. Kunhan vain pysyy maassa, Olkoon vaikka selällään..

Noudossa otettiin taas ensin pelkkää pitoa. Ote on ihanan väljä (huomaa sarkasmi), mutta pysyi kuitenkin. Irrotus käskyn jälkeen palkka. Lisäksi otettiin pelkkää palautusta vauhdilla. Se meni tosi hyvin ja lennosta palkka. Ehkä se joskus onnistuu, ehkä ei. Kukaan ei voi tietää.

Takapalkkaukseen tehtiin harjoituksia ja neuvojakin saatiin. Sitä siis harjoittelemaan ja neidille rautalangasta vääntämään.

Luoksetulo oli ihan syvältä. Vauhtia ei saatu. Pysäytys ei onnistu. Se vaan valuu ja valuu ja vaaaluuuuu. Kirosin. Myönnän.

***

Sitten ehkä siihen asian viereen. Olen jo pitkään miettinyt ihmisten motivaatioita koirien kanssa. Tämä ehkä tullut itsetutkiskelun kautta ja sitä myöten miettinyt toisten intoa treenata koirien kanssa yleensäkään yhtään mitään. 

Varmasti joukossa on useita, jotka jo koiraa miettiessä suunnittelevat mitä haluavat koiralta ja sitä myöten miettivät rotua mikä itselle sopisi. Ns. "himoharrastajille" eli korkealle tähtääville se oma rotu usein on joku "työkoira" (bordercollie, kelpie, pk-rotu). Nämä ihmiset tutkivat sukuja ja harrastustuloksia. Mikä kasvattaja olisi itselle se paras. Himoharrastaja myös treenaa koiransa kanssa. Pienestä pitäen koiralle opetetaan asioita enemmän kuin kotikoiralle ja tehdään treenisuunnitelmia. Käydään koulutuksissa ja viilataan suorituksia kisakuntoon. Syynätään kilpailukalenteria ja tehdään tavoitteet selväksi. Kilpaillaan tavoitteellisesti ja tähdätään huipulle. Motivaatio siis korkealla.

Semi tavoitteelliset ihmiset ovat jostain syystä päätyneet johonkin rotuun. Kodista saattaa löytyä useampaakin rotua ja kaikkien kanssa on jotain kokeiltu. Ensimmäinen on yleensä ollut se kokeilu kappale, joka kanssa on harrastettu jos vaikka mitä, mutta missään lajissa ei olla oltu huipulla. Viimeisimmän hankinnan kanssa käydään koulutuksissa ja kilpaillaan tavoitteellisesti. Tähtäimiä löytyy ja ne suunnitellaan koiran kykyjen mukaan. Motivaatiota löytyy, lukuunottamatta hetkiä, kun ei syystä tai toisesta treenata.

Minä ryhmä. Sattumuksen kautta tai harkitusti löytynyt se "the koira". Kaikkea kokeillaan mihin satutaan törmäämään kavereitten tai netin kautta. Nimenomaan kavereiden kautta saadaan treenikokemusta ja tietotaitoa. Kaikki kiinnostaa vähän, mutta vielä ei tiedetä sitä tiettyä lajia mihin keskittyisi. Koirakin on mahdollisesti juuri sellainen, jolla voi kokeilla kaikkea, mutta mikä ei ole haka missään. Välillä treenataan kovasti (varsinkin, kun on joku koe satuttu valitsemaan) ja välillä on pitkiäkin aikoja, kun "ei vaan kiinnosta" (joko koiraa tai ohjaajaa). Tarvitsee välillä potkimista eteenpäin ja käy koulutuksissa satunnaisesti. Kurssi silloin tällöin tuntuu ihan kivalta vaihtelulta arkeen. Motivaatio välillä täysin hukassa ja tavoitteitten edessä oikeinkin korkea.

Omaksi hyviksi kotikoiran kanssa -ryhmä. Treenataan mahdollisesti kotitokoa/agia tai tehdään välillä jälkeä ihan vaan, kun se on kivaa. Käydään kennelkerhon treeneissä harjoittelemassa arkitokoa ja toisten koirien ja ihmisten kanssa olemista. Kilpailemaan ei olla menossa. Mitään suunnitelmaa ei ole. Mitä koiralta halutaan? Yleensä se, että se osaa peruskäskyt ja sen kanssa on helppoa elää. Motivaatio on tässä ryhmässä vähän kaksijakoinen. Toisilta löytyy paljonkin, koska koiran kanssa halutaan tehdä asioita ja toisilta taas ei niinkään. Välillä käydään kurssilla ja välillä ei tehdä mitään.

Viimeinen ryhmä on mysteeriryhmä. Miksi koira on otettu? Miksi juuri sen rotuinen koira? Koiran rotuvalinta on yleensä jo mennyt pieleen. Koira on liian iso, rotu liian vaativa, kokemusta kyseisestä rodusta ei ole ollenkaan. Kaikki edellä mainittu varmasti vaikuttaa motivaatioon. Sitä ei ole. Ei jaksa, ei vaan kiinnosta. Koira ei osaa, koira on tyhmä, jopa myönnetään, että rotu on väärä. Toki on ihmisiä, jotka ei kotikoiran kanssa mitään tee. Toisille koira on kaveri ja lenkkikaveri. Mutta jos otetaan koira joka tekemistä vaatii, niin paikka on ihan väärä. Treeneissä saatetaan käydä, mutta mitään ei tehdä. Kun ei huvita. Eikä koira ole valmis, eli koira ei osaa mitään. Eikä opikaan, jos ei opeteta. 

Omasta itsestäni olen huomannut, että motivaation löytymiseen auttaa tavoitteet. Oli ne sitten mitä tahansa. Jos jotain haluaa koiran kanssa tehdä kannattaa ottaa jokin määränpää mitä kohti yhdessä lähdetään etenemään. Kotikoiran kanssa se voi olla vaikka temppujen opettelu. Haluan, että koirani oppii istumaan. Ja sitä harjoitellaan, kunnes se onnistuu. Meillä se motivaatio löytyi taas, kun otettiin tavoitteet pöydälle ja ryhdyttiin matkaamaan kohti määränpäätä. 

Minä jos joku voi sanoa, että motivaatio on helppo hukata. Se on hukkunut yksinäisyyteen, pimeneviin iltoihin, rankkasateisiinkin se on huuhtoutunut, mutta välillä myös löytynyt. Inspiraationa ovat toimineet ystävät, kouluttajat, koirablogit ja jopa oma koira. Onni on Ipana joka tahtoo tehdä asioita. 

Toivottavasti joku muukin onnistuu löytämään kadonneen motivaation. Miettikää edes mitä se koira haluaa. Moni koira varmasti kaipaa aivotyötä ja tekemistä sen oman ihmisen kanssa, Tehkää sitä mikä on kivaa, tehkää jotain mistä molemmat nauttii.

Oikein kivaa treenisyksyä kaikille! Haastan kaikki tekemään koiran kanssa yhdessä jotain! ;)

Kolomannet reenit kolomen kovan kanssa

Tänään otin Iitan aamulla mukaan Jyväskylään. Iita pääsi heti mummin kanssa lenkille ja minä sorvin ääreen. Mummi kerkesi lenkittämään Iitan toistamiseenkin ennen kuin minä pääsin töistä. Töiden jälkeen pieni hengähdys jonka jälkeen suunnattiin Heinälammelle treenaamaan.

Treeniseuraksi saatiin Mirva ja porokoira pojat Urho, Oiva ja Mörri. Iita ja Urho aloittivat paikkamakuulla. Iitan asento oli taas mallia alokasluokan viimeisin koe. Täysin sivuttain Urhoon päin. Onneksi vaihtoi asentoaan pikkuisen parempaan ja saatiin lopettaa ihan ok asentoon. Paikkamakuun jälkeen otin vielä muutamia toistoja ihan vaan sitä asentoa hakien.

Lisäksi tehtiin seuraamista ja nyt tuntui, että jokainen liikkeellelähtö oli priimaa ja kontakti pysyi.

Noutoa harjoiteltiin vanhalla kaavalla pitoa ja lisäksi otettiin kuljetusta. Ei paha, mutta ei se vielä ole hyväkään. Edistysaskeleena mainittakoon, Iita nosti Mirvan poikien metallinoutokapulan maasta!!!

Liikkeestä seisominen oli aika kiva kanssa. Seuraaminen oli aika halutonta, mutta pysähdys hyvä ja pysyi paikoillaan vaikka seilasin eri suunnissa taas. Hyvä!

Iita teki myös hommia Mirvan kanssa ja sitä oli enemmän kuin riemu katsella. Se vaan tekee niin paljon paremmin muille. Tai sitten minä en vaan osaa. :D

Käytiin muistuttelemassa ruutua mieliin ja siellähän se oli. Pitäisi taas ottaa se ohjelmiin mukaan. Onhan se liikkeenä kiva. Vaikka ei se meillä kokonaisena liikkeenä vielä hallussa olekaan.

Iita teki vielä Oivan kanssa paikkamakuuta ja asennossa edelleen sanomista. Mutta siis pysyyhän se siellä. Ei siinä ole ongelmaa. Oli meillä muutama vaikea harjoituskin sen suhteen. Ja lisää outoja paikkamakuuhäiriöitä tarvittaisiin.

Loppuun taidettiin ottaa vielä luoksetuloa. Stopilla sehän valuu. Pysähtyy kyllä joskus, mutta kamalalla viiveellä. Nyt otetaan kokeiluun takapalkan harjoittelu. Se on todella suuri ongelma vielä Iitalle. Se ei oikein irtoa palkalta mitenkään ja koittaa tilanteen tullen karata takaisin.

Kiitos tosiaan Mirvalle ja pojille. Iita on nukkunut koko illan ja uneksinut ilmeisestikin pojista. ;) Uusia suunnitelmiakin tehtiin ja katsotaan miten ne toteutuu.

Tokoilututtaako?

Tänään lähdettiin taas treenaamaan Hangan lavalle Annan ja eukkujen kanssa. Iitalle otin iltaruoan loppupalkaksi mukaan, jos taas koittaisi tehdä jotain valmisteluja tulevaa varten.

Ensin harjoiteltiin paikkamakuuta ja hetkellisesti tuntuu, että se oikea asento alkaa sieltä löytymään. Aina vain harvemmin asento jää huonoksi.

Välissä käytiin läpi Myrsky pojan harjoituksia ja voi miten pätevä voi pieni eukkupoika ollakaan! Niin reipas pieni.

Iitan kanssa jatkettiin noudolla. Pelkkää pitoa sivulla istuen. Pientä painetta koitin luoda kapulaan ja yllättävän hyvin se pysyi vaikka kahdella sormella painoi kapulaa. Siitä suora käsky irroittaa ja palkka perään. Tuntui todella hyvältä, että se sittenkin ehkä oppii pitämään sitä palikkaa suussaan.

Viimeinen harjoitus liittyi jääviin. Seisominen on jostain syystä alkanut rakoilemaan ja pahasti. Nyt otettiin takapakkia ja tehtiin seisomisharjoituksia. Paikalla pysymisestä palkka ja minä kierrän ja kaarran koiraa. Hyvinhän se pysyi.

Loppuun otettiin vielä seuraamista mikä oli varmaan kamalimmasta päästä ikinä. Loppupalkka vei niin vahvasti koiran päätä, että keskittyminen herpaantui. Palkalle pääsi kuitenkin vasta hyvän pätkän jälkeen ja kyllä pieni lappalainen päästikin vauhdilla autolle ruokailemaan. :D

Huomenna lähdetään aamusta kaupunkiin. Iita siis pääsee ensin mummin luokse ja siitä lähdetään iltapäivällä treenaamaan Mirvan ja porokoirien kanssa.

P.S. Foto ois kiva kuva. :D

Viikko taas mennyt

Mitäpä tapahtui männä viikolla..

Viime tiistaina oltiin Palokassa Animagin mätsärissä. Koiria oli paljon mukana ja Iita siis yksi heistä. Iita oli omassa kehässään komean porokoira Urhon pari ja Urho saikin ansaitusti punaisen nauhan ja Iita sinisen. Iita oli kehän ulkopuolella innoissaan, mutta kehässä ei vaan jaksanut kiinnostaa. Sinisten kehässä lähdettiin etunenässä pois.
Punaisten kehään sain kunnian mennä porokoira Oivan kanssa. Oiva oli aivan ihana esiintyjä! Mikä into pojassa olikaan. Ihan toista maata kuin tämä allekirjoittaneen lapinlapanen.
Kehän ulkopuolella tein pientä kontaktiharjoitusta askeleen seuraamisella, kun se tuntui paljon hauskemmalta kuin misseily. Kiitos vielä Mirvalle ja koirille seurasta!

Keskiviikkona taidettiin olla treenaamassa Annan ja koirien kanssa. Iitan kanssa "vähän" innostuin ja tehtiin "vähän" kaikkea. Paikkamakuuta tieheällä palkalla ja asentoa pitäen. Seuraamista vähän ja sehän tuntui kivalta. Saisi vaan sen kontaktin pysymään. Noutoa kokeiltiin kentälläkin ja palautuksetkin tuli kivasti sivulle, mutta mälläämistä oli silti. Hyppy oli tosi kiva. Suora, mutta se kuuntelu "istu"-käskyn kohdalla unohtuu välillä. Luoksetulo oli muuten hyvä, mutta taas kuunteli muitten juttuja ja painui toisten käskystä maahan. Toisin sanoen  lisää näitä! Kaukojakin hiottiin ja palkkaa tuli milloin missäkin vaiheessa. Aika kiva.

Perjantain ja lauantain Iita vietti laatuaikaa kepon kanssa, kun emäntä lähti viihteelle pitkästä aikaa. Hyvinhän niillä oli kotona mennyt nakkeja syöden. :D

Sunnuntaina käytiin moikkaamassa serkkuja Saukkolassa. Iita sai viettää aikaa Sissin ja Minnin kanssa vaikkakin Minni pisti pienemmän oikeudella Iitalle kirjaimellisesti luun kurkkuun ja Iita raukka eli hetken pelossa. Minkäs teet, kun toinen on reppana. :D

Tänään oli treenit taas Hankasalmella ja mekin päästiin jopa mukaan. Otin melko tiukan asenteen ääntelyn suhteen ja joka vinkumisesta Iita joutui takaisin autoon. Aloitettiin maahanmeno harjoituksilla ja Iitan kanssa otettiin uusi suunta harjoitella oikeaa asentoa. Kyynärpäät meinaa väkisin jäädä niin alle, että assennosta tulee todella hankala. Sitä hiottiin ja koitettiin saada rennompi asento.
Perusasentojakin harjoiteltiin ja alkuun ne olikin oikein kivat, mutta sitten tuli Pöllömaisteri kehiin ja meinasi kaataa tasapainottoman ohjaajansa tekemällä vinon perusasennon allekirjoittaneen taakse.. Pikkuvikoja.
Itsenäisesti otin liikkeestä seisomista ja siinäkin varmistelin sitä paikalla pysymistä. Palkkaa pelkästä seisahtumisesta ja sitten siitä, että liikun johonkin suuntaan ja maisteri pysyy paikoillaan. Ihan ok.
Paikalla istuminenkin oli treeniohjelmassa ja siihenkin saatiin vinkki pysyä tiukkana. Iita tuppaa tutkimaan ympäristöään ja tiukka kielto vaan heti, kun nenä lähtee viemään. Vähän näytti väsy tulevan koiralle jo siinä vaiheessa. Oli mukamas kuuma ja istuminen meinasi väkisin valua maahan.
Loppuun otettiin luoksetuloa ja tein sen suorana. Iita oli kovin ennakoiva ja juoksi laiskasti luokse tullen perusasentoon vasta ties kuinka monen käskyn jälkeen. Sen jälkeen otettiin uusia luoksetuloja lyhyemmällä matkalla ja nopealla palkalla perusasennosta.

Kotitehtäväksi saatiin noudon harjoittelua ja siihen vinkkejä sekä jäävistä seisominen. Katsotaan miten ne alkaa sujumaan. Tähän lisättäköön se paikkamakuun asento niin siinähän sitä korjattavaa onkin. Huomenna harjoitukset jatkukoon!

Eteenpäin

Tänään käytiin oikein perhelenkillä. Isäntäkin saatiin mukaan kiertelemään metsään. Iitalle on selkeästi kertynyt ylimääräistä virtaa, kun kotona ei ole riehuttu, lenkillä ei olla riehuttu ja treenaaminenkin on ollut kieltolistalla. Tänään lähdettiin sitten käppäilemään ja päästin pienen lapinkoiran irti. Välillä mentiin ihan rauhassa ja välillä neiti sai hillittömän hepulin.

Ruokinnassa ollaan otettu uusi suunta. Lihaa ja luuta on lisätty ja lisäksi seassa on pellavarouhetta, nivelöljyä ja tehobaktia. Hyvin on maha toiminut ja katsotaan miten painon käy. Toiveissa olisi päästä eroon hiivastakin joka tuntuu uusivan aina, kun koira on kosketuksissa veteen.

Tänään illalla otettiin vielä sisällä uusia noutoharjoituksia. PIRUN NOUTO! Meinaa kyllä järki lähteä koko noudon kanssa. Kapula on jo ihan pureskeltu ja siihen ei näytä tulevan loppua. Nyt harjoiteltiin pelkkää pitoa ja tiukkaa sellaista. Mälläämisestä komensin ihan heti. Ja pudottamisesta en palkannut. Kapulaa piti pitää ja irti päästää vain käskystä. Ei siitä valmista tullut. Kun ei mikään kelvannut niin alkoi se hirveä vinkuminen ja itku. Siitä annoin samantien palautteen ja käskin Iitan poistumaan paikalta. Leikin itse kapulalla sen aikaa. Hetken päästä pyysin Iitan takaisin ja jotain meni perille, kun kapula pysyi suussa vaikka siihen koskikin. Tämä vaatii joka päiväistä treeniä, että saadaan se kapulan pureskelu pois ja pikkuhiljaa noutoa kuntoon. Hermot voi mennä kyllä kummaltakin useaankin otteeseen, mutta sen on nyt vaan alettava onnistua. Jos jollakin on vinkkejä tähän niin otan mieluusti vastaan!

Huomenna meinasin lähteä treenaamaan pienesti. Palloleikit on vielä kiellettyä joten lähdetään tekemään namien kanssa jotain tarkkuusharjoituksia. Ohessa pientä suunnitelmaa:

-Paikkamakuun asentoa (harjoitellaan oikeaa asentoa ja katsotaan, että se pitää ilman levottomuutta)
-Perusasentoja (terävät ja aina tultava perille asti)
-Seuraamista pienesti (siinä huomioon perusasennot sekä jo liikkeelle lähtiessä kontakti)
-Ääntäminen (pienikin ääni niin treeni loppuu, selkeä palaute)

Kehon tulkintaa ja uuden tutkintaa

Tänään Iita sai lähteä aamulla mukaani kaupunkiin. Mummo nappasi pienen pinkkitakkisen lapsen mukaansa lenkille ennen seitsemää ja Iita sai viettää koko päivän mummolassa.
Töitteni jälkeen lähdettiin ajamaan Laukaan suuntaan ja tarkemmin Erika Hankalinin käsittelyyn. Kerta oli ensimmäinen Iitalle ja mitään odotuksia ei oikein ollut. Ensin katsottiin ulkona liikkeitä ja niissä tuli esiin sama mikä jo tiedettiin. Etuliikkeet ovat liioitellut eli väljät ja takaliikkeet ahtaat. Sivusta oli huomattavissa se ns. "pomputus" mikä jo viikonloppuna havaittiin.
Iita tuli reippaasti sisälle ja tutki paikkoja. Huoneen tutkittuaan, se oli sitä mieltä, että voisi lähteä pois. Kivasti kuitenkin tuli käsiteltäväksi ja rauhoittui paikoilleen. Varovasti käsittelyssä edettiin koiran ehdoilla takaa eteen. Takapäästä löytyi lukkoja joita avattiin. Oikea puoli oli vähän joustavampi ja vasemmalle tultaessa Iita halusi väistää ja katseli hierojaa: "Onko pakko koskea?". Pakkohan se oli. Ja pian pinteet alkoivat laukeamaan. Lannerangassa oli kanssa pientä jumitusta joka vaikuttaa sekä istumis-, että makuuasentoon.
Lopuksi saatiin mukaan pieniä hoito-ohjeita:

-paljon vettä
-usein pihalle
-ravaamista/hölkkää
-4vrk treenaamatta
-7vrk ei pallonheittoa
-seurataan paraneeko asennot

Huomiset treenit jää siis väliin, mutta jatketaan heti, kun saadaan. Allekirjoittanut lähtee treeneissä huomenna pyörähtämään, mutta Iita saa jättää treenit väliin.

Iso kiitos ihanalle hierojalle Erikalle! Voin lämpimästi suositella kaikille. Todella mukava kokemus niin minulle kuin koirallekin. Ja varsinkin, kun ajatellaan, että Iitalla on nykyään niitä ennakkoluuloja ollut.

Alkukantainen ruoan metsästäjä ja pienet iltatreenit

Tänään painelin töiden jälkeen Lemmikki & Tarvike Karvakorvat -liikkeeseen etsimään Iitalle ruokaa. Mukaan tarttui näin alkajaisiksi 2,5kg sika-nautaa. Nyt olisi tarkoitus kokeilla saadaanko sekä koiran nälkä, että paino kuriin. :D Kaikkea muutakin oli tarjolla ja täytyy kiittää juttutuokiosta mukavaa myyjää.

Illalla käytiin lenkin yhteydessä tekemässä pieni treeni. Otettiin perusasentoharjoituksia. Ensin ihan vain odotin, että Iita itse tarjoaa perusasentoa ja sitähän ei tarvinnut odottaa. Se tuli heti. "Mitä tänään tehdään?!" Jatkoin harjoitusta luoksetuloa mukaillen. Välillä perusasento jäi ja niin jäi palkkakin. Jätin Iitalle mahdollisuuden ajatella itse, miksi palkkaa ei aina tulekaan. Lopulta se alkoi tulemaan kovinkin terävästi ja siihen päätin lopettaa harjoituksen. Siitä on hyvä jatkaa.
Lisäksi harjoiteltiin kaukokäskyjä ja palkkailin vaihtojen eri vaiheissa. Välillä ekasta istumisesta ja välillä koko sarja läpi käyden. Niin, että jäisi kuva, että koskaan ei tiedä millon palkka tulee. Vaihdoissa ei ollut mitään ongelmia. Ei edes pidemmällä matkalla.
Edelleenkin siis treeniä häiriössä ja liikkuroituna. Rutiinia lisää.

Nyt heittäisin haasteen mahdollisille lukijoille. Joidenkin tietojen mukaan täällä joku käy välillä pyörähtämässä ja pyytäisinkin nyt lukijoilta mielipiteitä, kehitysideoita ja mahdollisia toivepostauksia. Kertokaa siis mitä haluatte tietää ja mikä kiinnostaa! Haaste on heitetty!

p.s. Huomenna mennään ensimmäistä kertaa hierontaan. Siitä lisää luvassa huomenna. ;)

Treenit jumittaa

Tiistaina oltiin taas Hankasalmen Kennelkerhon treeneissä. Ensin otettiin näyttelytreeniä mikä meni ihan hyvin. Sitten siirryttii tokoon ja sekin meni siinä mielessä paremmin kuin aiemmin, että enää ei äänenkäyttö ollut niin kovaa kuin ensimmäisellä kerralla. Otettiin kontakti harjoituksia ja seuraamista ihan muutamalla askeleella niin, että kontakti pysyisi koko ajan. Välillä kontakti pysyi hyvin, mutta välillä se rakoili.
Paikalla istuminen oli vaikeaa ja Iita painui muutaman kerran maahan. Sitä ei kyllä olla niin harjoiteltukaan, joten se on ehkä hyvä ottaa treeneihin mukaan.
Paikkamakuuseen saatiin hyviä vinkkejä ja apukädet piilon suhteen olisi hyvä olla mukana treeneissä. Pieni korjaus aina, kun nenä kääntyy poispäin piilosta ja tiheä palkkaaminen oikean asennon saamiseen.
Luoksetulo vielä loppuun ja se tehtiin suorana. Tosin siinä oli epäröintiä ja ennakointia ja perusasento jäi tekemättä.
Treenien loputtua jäin vielä ottamaan muutaman kerran hyppyä. Se oli alkuun kovin vino niin kuin se on ollutkin monesti. Lopulta hyppy alkoi kulkemaan suoraan ja siihen oli hyvä lopettaa.

Eilen oltiin Ellin treeneissä Jyväskylässä vierailevina tähtinä. Aika himmeästi loisti tähdet, mutta tulipahan harjoiteltua koko avoinluokka liikkuroituna läpi.
Neljästä koirasta Iita oli paikkamakuussa toinen keskellä. Paikkamakuu meni muuten hyvin, mutta pientä levottomuutta siellä oli. Makuu kesti 2min.
Seuraaminen lähti ihan kamalalla tavalla. Iita haahuili omiaan, mutta tarttui mukaan aika pian ja loppu menikin paremmin. Ihan ominta Iitaa se ei kuitenkaan ollut, vaan terävin kärki puuttui.
Liikkeestä maahanmenossa ei ollut moitittavaa.
Luoksetulo lähti hyvin, pysäytyksessä muutama askel käskyn jälkeen ja lopun tuli laukalla, mutta perusasento jäi puuttumaan ja vaati lisäkäskyn.
Liikkeestä seisominen meni muuten hyvin, mutta pysähtyminen ei ollut terävä ja kääntyi melkein sivuttain, kun menin ohi.
Nouto oli edelleen hakusessa. Lähti vauhdilla ja äristen, mälläsi kapulalla ja perusasento puuttui.
Kaukokäskyissä istumisiin kaksi käskyä, muuten hyvä.
Hyppy meni suht suoraan, mutta taisi sieltäkin perusasento uupua.

Iita oli hyvin omituinen koko ajan. Piippasi ja keskittyminen oli hakusessa. Lisää perusasento treeniä on otettava jotta saataisiin kaikki liikkeet kasaan.

Mölli Avo:
Paikkamakuu 2min. 7
Seuraaminen taluttimetta 7
Liikkeestä maahanmeno 10
Luoksetulo 5
Liikkeestä seisominen 7
Nouto 5
Kaukokäskyt 6
Hyppy 8
Kokonaisvaikutelma 8

yht. 136p Avo3

Lisäksi tuli huomattua ja todennettua se fakta, että Iitalla on valeraskautta päällä ja se jumittaa jostain. Takapään liike ei ole niin puhdasta kuin pitäisi. Nyt koitetaan saada hierojalle aika ja koitetaan saada koira kuntoon.

Missien missi

Luonnetestin jälkeen otettiin aika rennosti. Torstaina Iita pääsi viettämään aikaa Santun kanssa, kun isäntäväki kävi syömässä ulkosalla.
Viime viikonloppu vietettiin mökkeillen Havumäessä. Perjantaina heti mökille päästyä Iita paineli uimaan ja ui todella paljon Iitaksi. Illalla otettiin vähän tokoa joka piti sisällään seuraamista, luoksaria ja merkkiä. Merkki oli taasen hakusessa, mutta löytyi lopulta. Lisäksi kuunneltiin vähän totuttelu mielessä laukauksia. Ensimmäinen pamaus ei oikein tuntunut missään ja siirryttiin hieman lähemmäksi. Toisen laukauksen kohdalla Iita pysähtyi, mutta ei reagoinut sen kummemmin ja sen jälkeen leikittiin.
Lauantaina autoiltiin pitkin metsäteitä ja Iita pääsi juoksemaan isäni kotipaikalle ja tutkimaan siellä navettaa yms. Autoilun lisäksi käytiin uittamassa Iitaa. Iita ui taas todella paljon ja pitkiä matkoja.

Tiistaina lähdettiin Hankasalmen Kennelkerhon koulutukseen Hangan Lavalle. Iita oli taas aivan mahdoton. Kuulo hukkui ja äänenkäyttö kävi hermoja raastavaksi. Tehtiin liikkuroidusti seuraamista ja kuunteluharjoituksia. Pikkuhiljaa alkoi korvat löytyä. Harjoituksina oli myös peruutusta. Sekin meni lopulta hyvin. Treenien loppuun otettiin paikkamakuu joka meni ihan niin kuin ennenkin. Pientä haistelua ja etujalkojen siirtelyä.
Treenien jälkeen Jenni liikkuroi vielä jäävät ja luoksarin ihan vain nähdäkseen miten ne sujuu. Ne onnistui kyllä oikein hyvin. Liikkeestä seisomisessa oli pieni viive käskyn jälkeen joka johtui omasta epäröinnistä.

Keskiviikkona otin aamulla Iitan mukaan, kun lähdin töihin. Iita sai olla päivän mummin luona ja töitten jälkeen lähdettiin huristelemaan kohti Mustia ja Mirriä. Käytin Iitan puntarissa ja olihan painoa vähän tippunnut kuukaudessa. Nyt paino 17,8kg ja vieläkin on varaa pudottaa painoa. Lisäksi ostettiin lisää nivelöljyä. Kaupassa olo oli neidin mielestä kovin pelottavaa, mutta rauhoittui suht hyvin, kun tarpeeksi kauan kaupassa pyörin.

Perjantaina jatkettiin peruutusharjoituksia kotona. Kamalaa häsläämistä, kun koira on niin innoissaan. :D Hyvin löytyi takapää ja otettiin pieniä askelia jo sivulla seuratenkin taaksepäin. Nyt sekin alkaa sujumaan. Niin hienoa, kun riittää, että asiat kerran näyttää niin ne jo sitten osataan. :)

Tänään lähdettiin aamupäivällä kohti Laukaata ja mätsäriä. Oltiin isojen koirien kehässä ainoita lappalaisia edustamassa. Vastassa oli ehkä joku spanieli joka sai sinisen nauhan eli meille tuli punainen. Mukana oli useita noutajia, bordercollie, ehken joku mastiffi, tanskandoggi sekä muutama belggari. Ennen jatko kehää olin sitä mieltä, että ryöstän yhden palkinnon jos me ei mitään muuten saada. :D Sen verran kierretty kehiä ja hyvään tarkoitukseenhan toki varmasti ollaan rahaa lahjoitettu, mutta joskus olisi kiva jotain saadakin.
Jokatapauksessa. Punaisten kehässä olin varma, että meidät taas kätellään etunenässä ulos. Iita seisoi ihan maltillisesti (siis Iitaksi) ja juoksikin mielellään. Koira kerrallaan putosi pois ja huomasin kehässä olevan enää neljä koiraa. Päästiin palkinnoille! Yksitellen palkintosijat jaettiin ja ihme oli enemmän kuin suuri, kun tajusin, että lapinkoira oli ykkönen! Siis mitä?! Eihän siinä sitten auttanut kuin jäädä odottamaan loppukehää. Nekin oli jaettu kahtia. Oli pentujen BIS ja sama aikuisille. Aikuisten kehässä tajusin, että koiria oli neljä ja neljä palkitaan. Meinasin pyörtyä, kun taas alemmat sijat meni ja ykköseksi suomenlapinkoira! Siis, että mitenkä? Onneksi kelpo kepo oli mukana ja kantamassa kuormaa. :D Ihan loisto päivä ja suuri kiitos Laukaan mätsärin järjestäjille hienosti järjestetystä tapahtumasta!