lauantai 27. syyskuuta 2014

Pentujen tuoksua ja agilityn kokeilua

Perjantaina kävin katsomassa Iitan siskon Riskan pentuja. Pennuilla oli ikää n. kolme viikkoa. Voi miten pieniä ja suloisia ne osaavatkaan olla! Meinasin jäädä tyystin asumaan pentulaatikkoon, mutta lupasin jättää ahdistelun pelkkään katsomiseen ja pentujen paijailuun. Täytynee käydä vielä katsomassa kunhan kasvavat pikkuisen. Muistuu mieleen millaisia riiviöitä niistä kasvaakaan. :D Ja nämä siis Jäkäläkummun uusinta tuotantoa ja varmasti taattua laatua! Täytynee koettaa ottaa kuviakin pennuista.

Tänään meillä oli Iitan kanssa ohjelmassa agilityyn tutustumista. Lappalaiskoirat ry:n Keski-Suomen Alajaosto järjesti Taitavien Tassujen hallilla ohjatun kokeilukerran lappalaiskoirille. Päästiin heti ensimmäiseen ryhmään ja oli siellä yksi ennestäänkin tuttu parivaljakko nimittäin Terhi ja Ili.
Alkuun laitettiin esteitä kentälle ja jokainen sai oman hypyn itselleen. Ensin harjoiteltiinkin pelkkää hyppyä. Iitalla käytin käskyä: "aita" ja se oppi sen tosi nopeasti,
Seuraavana kokeiltiin muuria ja sekin oli ihan helppo juttu. Tarkoitus oli mennä koiran kanssa esteen yli, mutta Iita lähti niin nopeasti käskystä, että en ehtinyt mukaan ja kuulema irtosi kivasti.
Sitten oli rengas jonka alkuun ajattelin olevan hankala, mutta toisin kävi. Ei tarvinnut paljoa ohjata, kun Iita meni ihan omatoimisesti renkaan läpi.
Sitten otettiinkin vuorotellen putkea. Siinä oli ohjaajamme Katja mukana apuna pitämässä koiraa. Ohjaaja meni aina putken toiseen päähän ja kutsui koiraa. Iitalle putkin tuotti ehkä eniten ongelmia ja se yritti kerta toisensa jälkeen mennä vain ohi. Lopulta se alkoi sujumaan ja pidempi putki onnistui jo ihan kivasti.
Viimeisenä saatiin vielä kokeilla keppejä joissa oli ohjurit. Ensimmäinen yritys oli rauhallinen ja tarkka. Iita seurasi nakkia oikein nätisti. Toisella kerralla aloin jo olla ohjaamisessa hidas ja kolmannessa kerrassa oli jo vauhtia. Hieno Iita!
Loppuun saatiin vielä hetki kokeilla itsenäisesti esteitä ennen kuin lopetettiin.

Ulkona tavattiin poikakaverit Urho ja Late (Jehnajan Mokoma ja Humpappaa) ja Iita meni ihan sekaisin. Aamupäivä oli oikein mukava ja lähdetään kyllä toistekkin kokeilemaan.

Kiitos vielä järjestäjille ja Taitaville Tassuille!

keskiviikko 24. syyskuuta 2014

Pieni koira sairastaa

Oikeasti ei olla tehty juuri mitään alku viikosta. Korjattiin tilanne tänään oikein kunnolla. Otin Iitan mukaan aamulla Jyväskylään ja se pääsi viettämään päivää mummin luokse. Olivat kuulema lenkkeilleet ja leikkineet.

Iltapäivällä meillä oli aika Tähteen (eläinklinikka). Iitalla on ollut ongelmia tassujen ja korvien kanssa. Taas sama vaiva toistui. Takatassuissa oli hiivaa joka oli tarttunut korviin. Hiiva tassuihin tulee uinnista ja korviin se siirtyi raapimalla. Nyt hoidetaan tassuja shampoolla ja korvatipoilla ja korvia korvatipoilla ja öljypohjaisella puhdistusaineella. Tähän menee useita viikkoja. Jos jotain hyvää niin paino oli tullut hieman alaspäin ja vaaka näytti nyt 17,6kg.

Viiden aikaan oli koulutus Hangan lavalla. Meitä ei ollut kuin kaksi mukana, mutta meininki oli hyvä. Tein Iitan kanssa ennen koulutuksen alkua noutoa uudella tekniikalla. Harjoiteltiin pelkkää palautusta ja rauhallisempaa virettä, paremmalla palkalla. Tuntui toimivan.
Paikkamakuuta harjoiteltiin myös ja välillä se on hyvä, välillä se menee ihan penkin alle.
Seuraamista ja kontaktia harjoiteltiin oikeastaan koko ajan ja toimittiin toisen osallistujan kanssa puolin ja toisin häiriönä.
Kouluttajan avustuksella tehtiin luoksetuloa. Tarkoituksena yksi hyvä pysäytys ja siitä palkka. Ensimmäinen oli melkein läpijuoksu ja siitä ei palkkaa tullut. Toinen yritys oli jo paljon parempi. Meinasi ensin ennakoida, mutta kun käskyä ei kuulunut, kiihdytti uudelleen ja siitä pysäytys käsky. Pysähtyi Iitaksi tosi hyvin ja takapalkkana oli Jenni pallon kanssa. Hyvä mieli siis kaikille.
Koulutuksen jälkeen otin vielä ketjutettuna noudon, kaukot ja hypyn. Olipahan setti! Nouto oli.. mielenkiintoinen. Iita meinasi ensin lähteä kapulan kanssa matkoihinsa, mutta palautti lopulta nätisti sivulle. Kaukot oli tosi hyvät. Hyppy taas taattua Pöllömaisteria. Ensin meinasi karata autolle palkalle hypyn jälkeen. Komentamalla hyppäsi takaisin luokse. Toisella kertaa karkasi hypyn yli ja kolmannella kerralla kaksi käskyä hyppyyn ja kaksi istumiseen. Lopulta päästiin palkalle.

Vaatii vielä paljon, että saadaan malttia ja varmuutta kaikkeen.

Nyt hoidellaan vaivat kuntoon ja allekirjoittanut lähtee loppuviikosta pentuja pallottelemaan. <3

maanantai 22. syyskuuta 2014

Se tunne..

Olen viime aikoina pohtinut paljon Iitan kanssa treenaamista. Sitä mitä pitäisi treenata ja vielä enemmän sitä, että miten. Vinkkejä on kyselty eri-ihmisiltä ja jotain on koitettu poimia taskuunkin näistä vinkeistä.

Viime torstain treeneissä koettiin suurta epätoivoa koiran perseilyn takia ja toisaalta onnistumisiakin tasapainoksi.
Aloitettiin suorilla luoksetuloilla. Koitettiin saada mahdollisimman paljon vauhtia. Toimi ja ei. Vauhtia saatiin ja kierrokset nousi -> äänen käyttö. Jokaisesta äännähdyksestä lähdetään autoon samantien ja tekeminen loppuu siihen.



Seuraavaksi otettiin paikkamakuuta. Asento pysyi melko hyvin jopa piilossa käymisen. Makuun jälkeen iso palkka jotta saadaan fokus pysymään.

Kaukoja tehtiin häiriössä. Anna oli apuna ja toimitti "liikkurin" roolia seisten ihan Iitan vieressä ja nostellen mukamas kylttiä. Tämä tehtiin siten, että Anna oli vuorotellen kummallakin puolella Iitaa ja silti se pystyi keskittymään tekemiseen.

Noudossa otettiin vielä pitoa, mikä on oikeastaan jo ihan kiva. Jos jotain saa kohdilleen niin jotain pitää alkaa parsia kasaan eli se noudon palautus tökkii. Iitaa juoksee kapulalle, rähisee ja jää makaamaan tai "taivastelemaan" kapula suussa puolitiehen eikä palauta ennen uutta käskyä. Lyhyeltä matkalta palauttaa kyllä hienosti perusasentoon, mutta joku siinä nyt mättää enkä tiedä mikä.

Meillä on jäävien seuraamiseen käsky: "seuraa". Sen kanssa harjoiteltiin kontaktin pitämistä. Iita on aiemmin paineistunut jäävissä ja luulen siitä syystä johtuvan kontaktin puutteen liikkeen alussa. Nyt harjoiteltiin siihen hyvää kontaktia ja iloista ilmettä ilman muita käskyjä. Tuntui oikeastaan oikein kivalta.

Loppuun otettiin luoksetulon pysäytystä. Tarkoituksena yksi hyvä stoppi ja maailman isoin palkka. Iita kokeili kaikkea. Se painui jätettäessä maahan tai hiipi perään ja allekirjoittanut näki punaista. Iitaa ei palautteet hetkauttanut vaan häntä heilui ja ilme oli iloinen. (Se siis kestää palautetta!) Lopulta sain yhden terävän pysäytyksen ja siitä bileet! Kaikki siis kokeiltiin. Ei johdu paineistumisesta vaan aivan muusta se, että neiti ei vain voi pysähtyä.

Luoksetulon jälkeen vielä ketjutusta liikkeille. Kaukot meni tosi kivasti ja perään siirtyminen palkatta sivulla nätisti kulkien hypylle. Hyppy oli aavistuksen vino, istui ekalla käskyllä ja hyppäsi hienosti takaisin perusasentoon. Siitä kehut ja loppupalkka autossa.

***

Kotona jäin miettimään tätä dilemmaa luoksetulossa. Olisiko niin, että Iita ei käskyä osaa? Eikö se vain halua? Eikö se malta? Paineistuuko se kuitenkin?

Sain vinkin harjoitella pysäytystä joka ruoalla jotta palkka olisi oikeasti haluttua. Kyllä (suoraansanottuna) vitutus oli armoton, kun koira pysähtyi kovasta vauhdista kuin seinään liukkaasta lattiasta huolimatta, kun ruoka-aika oli. Se siis osaa sen jos haluaa! Taas teki mieli tehdä lapinlapaset..

Eilen lähdettiin päiväreissulle Havumäkeen. Jälkimetsä peruuntui sairastapauksen vuoksi, mutta päätettiin lähteä kuitenkin, kun oli luvattu. Ensin Iita pääsi juoksentelemaan mummon ja papan luokse ja siellä se sai oikein kunnon harjauksenkin. 
Käytiin toisessakin paikassa, kun matkattiin allekirjoittaneen isän luokse, Sielläkin Iita juoksi ja piti hauskaa puupalikan ja luumun kanssa. Kotimatkalla kontissa olikin uinuva pieni lappalainen. 

Loppukevennys!

Meidän ihana treenikaveri Karhunpesän Jymy-Jonne "Myrsky" 




tiistai 16. syyskuuta 2014

Hakua ja tokoa

Eilen otin Iitan taas aamulla mukaan Jyväskylään. Töistä päästyäni lähdettiin hakumetsään toista kertaa kokeilemaan. Mukana menossa oli Mirva ja Terhi porokoirien kanssa. Kaikki koirat pääsivät kokeilemaan ja jokainen toimi maalimiehenä. Jokaiselle taisi olla ainakin se kolme ukkoa metsässä. Porokoirat oli kaikki kovin päteviä. Oli ilo seurata osaavampien työskentelyä ja itse oppia siinä samalla.
Iita innostui todella, kun sen vuoro tuli ja se näki Mirvan ja Terhin menevän metsään. Ääntä kuului ja veto metsään oli kova. Ensimmäinen ukko löytyi helposti tosin mitään ilmaisuahan Iitalla ei ainakaan vielä ole. Toinenkin löytyi tosi hyvin, kun Iita ehti näkemään mihin suuntaan maalimiehet menivät. Kolmas olikin sitten vaikeampi ja Iita oli hetken hukassa. Pieni äänimerkkikin sai Iitan ensin lähtemään kaiun takia väärän suuntaan, mutta reippaasti se etsi kuitenkin ja teki töitä ukon löytääkseen. Hienosti se viimeinenkin lopulta löytyi ja oli se vaan pätevä pieni pallo. :)
Lopuksi Iita sai leikkiä ensin Ilin kanssa ja sitten vielä Mörrin. Iita ja Mörri oli kyllä hyvä pari, kun molemmilla on väri suht sama ja leikit käy yksiin. :D

Tänään oli koulutus Hangan lavalla.
Ensin otettiin pieni näyttelytreeni lähinnä toisten pyynnöstä. Siellä mekin mukana mentiin.

Seuraavaksi otettiin paikkamakuuta. Se oli jo huomattavasti parempi. Olin melkein tyytyväinen. Tein erilaisia palkkauksia ja mentiin ohjaajien kanssa ristiin rastiin. Häiriötä oli hyvin ja keskittyminen pysyi jo melko hyvin pelkästään minussa.

Lisäksi katsottiin sitä kontaktia ja sekin oli aika kiva. Häiriö katkaisee sitä vielä ikävästi, mutta nyt liikkeelle lähdössä se kontakti pysyy tosi kivasti.

Omaksi huviksi harjoittelin sitä takapalkkaa. Lähinnä sitä luoksetuloa ja niin, että jätin takapalkan, mutta palkkasinkin suorasta luoksetulosta itse sen ja takapalkka jäi käyttämättä useimmilla toistoilla jotta saan sen irtoamaan.

Luoksetuloa otettiin myös ja häiriö oli hyvä. Ihmisiä ja koiria jäi Iitan molemmin puolin. Lähtö oli tahmea ja vauhti uupui. Olisiko liikaa treenattu stoppeja? Otettiinkin suoraan luokse ja palkka lennosta ohjaajan taakse jolloin vauhti kiihtyy ja matka jatkuu ohi.

Itsenäisesti harjoittelin noutoa. Yritin saada siihen vauhtia, mutta kuinkas kävikään. Sain Iitan kiihtymään ja ääntä tulemaan. Ääntelystä heti peli seis ja koira autoon. Muutaman kerran jouduin toistamaan, kunnes ääntely loppui, Edelleenkään nouto ei kuitenkaan kulje. Muutama kiva harjoitus saatiin ja siihen lopetettiin nouto.

Ohjatun treenin loputtua tein vähän ketjutusta, palkatta liikkeitä ja loppupalkka autossa. Otettiin ihan kahdella liikkeellä. Ensin kaukot. Jäi hyvin ja nousi ekalla. Meni hyvin maahankin vaikka ennakoi palkkaa. Toinen nousu vaati kaksi käskyä ja maahan taas hyvin. Liikkeestä vain pieni kehu ja siisti siirtyminen hypylle.
Ensimmäinen "hyppää" -käsky ja koira täysin vinoon esteen taakse ja epätoivoinen yritys karata palkalle. Annoin palautteen ja otettiin liike uusiksi. Uudella yrityksellä hyppy suoraan ja istuminen vasta toisella käskyllä. Hyvä hyppy takaisin ja hyvä perusasento. Kehu ja palkka!

Ehkä tämä tästä valmistuu. Joskus vaan tuntuu, että lapinkoiralle on liikkuvia osia ihan liikaa ja ajatus ei aina kulje. Nyt paikkamakuu alkaa näyttää hyvältä ja samoin kontakti, mutta luoksetulo junnaa kirjaimellisesti paikoillaan ja nouto on palasina.

Kameraa ei ole sattunut yrityksistä huolimatta mihinkään mukaan, mutta katsotaan josko se loppuviikosta onnistuisi. Sunnuntain jälkimetsään koiran raahata kameran, mutta minun tuurilla silloin sataa kaatamalla. :D

sunnuntai 14. syyskuuta 2014

Misseilyä ja koirakavereita

Tänään käytiin Palokassa mätsärissä. Tavattiin muutama lapinkoirakin ja seurana meillä oli shetlanninlammaskoira Rambo. Iita kilpaili pystykorvien ryhmässä ja sai sinisen nauhan. Sinisten kehässä borzoi oli 1. ja Iita 2.. Oli kiva käydä hyvässä kelissä pyörimässä ja kiitos taas järjestäjille!

Mätsärin jälkeen lähdettiin Kangaslammelle kyläilemään. Päästiin kahvittelemaan shelttipoikien Zorron, Rockyn ja Rambon luokse. Iita ja pojat leikkivät kovasti ja pitivät hauskaa.

Nyt kotona makaa kovin väsynyt pieni lapinkoira. Huomenna olisi kuitenkin jaksettava taas mennä. Lähdetään kokeilemaan hakua ja sitä muistuuko se mieleen ollenkaan. :D

perjantai 12. syyskuuta 2014

Asiasta ja asian vierestä

Ensin tärkeimmät. Käytiin tänään treenaamassa Hangan lavalla Annan ja eukkujen kanssa.

Iita teki paikkamakuuta ja kyllä se on vaikeeta. Menee maahan hyvään asentoon, mutta melkein heti mielenkiinto loppuu ja asento vaihtuu ja haistelu alkaa. Mitä ihmettä tuolle tekisi? Millä sen mielenkiinnon saisi pysymään. Vai luovuttaisiko kokonaan. Kunhan vain pysyy maassa, Olkoon vaikka selällään..

Noudossa otettiin taas ensin pelkkää pitoa. Ote on ihanan väljä (huomaa sarkasmi), mutta pysyi kuitenkin. Irrotus käskyn jälkeen palkka. Lisäksi otettiin pelkkää palautusta vauhdilla. Se meni tosi hyvin ja lennosta palkka. Ehkä se joskus onnistuu, ehkä ei. Kukaan ei voi tietää.

Takapalkkaukseen tehtiin harjoituksia ja neuvojakin saatiin. Sitä siis harjoittelemaan ja neidille rautalangasta vääntämään.

Luoksetulo oli ihan syvältä. Vauhtia ei saatu. Pysäytys ei onnistu. Se vaan valuu ja valuu ja vaaaluuuuu. Kirosin. Myönnän.

***

Sitten ehkä siihen asian viereen. Olen jo pitkään miettinyt ihmisten motivaatioita koirien kanssa. Tämä ehkä tullut itsetutkiskelun kautta ja sitä myöten miettinyt toisten intoa treenata koirien kanssa yleensäkään yhtään mitään. 
Varmasti joukossa on useita, jotka jo koiraa miettiessä suunnittelevat mitä haluavat koiralta ja sitä myöten miettivät rotua mikä itselle sopisi. Ns. "himoharrastajille" eli korkealle tähtääville se oma rotu usein on joku "työkoira" (bordercollie, kelpie, pk-rotu). Nämä ihmiset tutkivat sukuja ja harrastustuloksia. Mikä kasvattaja olisi itselle se paras. Himoharrastaja myös treenaa koiransa kanssa. Pienestä pitäen koiralle opetetaan asioita enemmän kuin kotikoiralle ja tehdään treenisuunnitelmia. Käydään koulutuksissa ja viilataan suorituksia kisakuntoon. Syynätään kilpailukalenteria ja tehdään tavoitteet selväksi. Kilpaillaan tavoitteellisesti ja tähdätään huipulle. Motivaatio siis korkealla.

Semi tavoitteelliset ihmiset ovat jostain syystä päätyneet johonkin rotuun. Kodista saattaa löytyä useampaakin rotua ja kaikkien kanssa on jotain kokeiltu. Ensimmäinen on yleensä ollut se kokeilu kappale, joka kanssa on harrastettu jos vaikka mitä, mutta missään lajissa ei olla oltu huipulla. Viimeisimmän hankinnan kanssa käydään koulutuksissa ja kilpaillaan tavoitteellisesti. Tähtäimiä löytyy ja ne suunnitellaan koiran kykyjen mukaan. Motivaatiota löytyy, lukuunottamatta hetkiä, kun ei syystä tai toisesta treenata.

Minä ryhmä. Sattumuksen kautta tai harkitusti löytynyt se "the koira". Kaikkea kokeillaan mihin satutaan törmäämään kavereitten tai netin kautta. Nimenomaan kavereiden kautta saadaan treenikokemusta ja tietotaitoa. Kaikki kiinnostaa vähän, mutta vielä ei tiedetä sitä tiettyä lajia mihin keskittyisi. Koirakin on mahdollisesti juuri sellainen, jolla voi kokeilla kaikkea, mutta mikä ei ole haka missään. Välillä treenataan kovasti (varsinkin, kun on joku koe satuttu valitsemaan) ja välillä on pitkiäkin aikoja, kun "ei vaan kiinnosta" (joko koiraa tai ohjaajaa). Tarvitsee välillä potkimista eteenpäin ja käy koulutuksissa satunnaisesti. Kurssi silloin tällöin tuntuu ihan kivalta vaihtelulta arkeen. Motivaatio välillä täysin hukassa ja tavoitteitten edessä oikeinkin korkea.

Omaksi hyviksi kotikoiran kanssa -ryhmä. Treenataan mahdollisesti kotitokoa/agia tai tehdään välillä jälkeä ihan vaan, kun se on kivaa. Käydään kennelkerhon treeneissä harjoittelemassa arkitokoa ja toisten koirien ja ihmisten kanssa olemista. Kilpailemaan ei olla menossa. Mitään suunnitelmaa ei ole. Mitä koiralta halutaan? Yleensä se, että se osaa peruskäskyt ja sen kanssa on helppoa elää. Motivaatio on tässä ryhmässä vähän kaksijakoinen. Toisilta löytyy paljonkin, koska koiran kanssa halutaan tehdä asioita ja toisilta taas ei niinkään. Välillä käydään kurssilla ja välillä ei tehdä mitään.

Viimeinen ryhmä on mysteeriryhmä. Miksi koira on otettu? Miksi juuri sen rotuinen koira? Koiran rotuvalinta on yleensä jo mennyt pieleen. Koira on liian iso, rotu liian vaativa, kokemusta kyseisestä rodusta ei ole ollenkaan. Kaikki edellä mainittu varmasti vaikuttaa motivaatioon. Sitä ei ole. Ei jaksa, ei vaan kiinnosta. Koira ei osaa, koira on tyhmä, jopa myönnetään, että rotu on väärä. Toki on ihmisiä, jotka ei kotikoiran kanssa mitään tee. Toisille koira on kaveri ja lenkkikaveri. Mutta jos otetaan koira joka tekemistä vaatii, niin paikka on ihan väärä. Treeneissä saatetaan käydä, mutta mitään ei tehdä. Kun ei huvita. Eikä koira ole valmis, eli koira ei osaa mitään. Eikä opikaan, jos ei opeteta. 

Omasta itsestäni olen huomannut, että motivaation löytymiseen auttaa tavoitteet. Oli ne sitten mitä tahansa. Jos jotain haluaa koiran kanssa tehdä kannattaa ottaa jokin määränpää mitä kohti yhdessä lähdetään etenemään. Kotikoiran kanssa se voi olla vaikka temppujen opettelu. Haluan, että koirani oppii istumaan. Ja sitä harjoitellaan, kunnes se onnistuu. Meillä se motivaatio löytyi taas, kun otettiin tavoitteet pöydälle ja ryhdyttiin matkaamaan kohti määränpäätä. 
Minä jos joku voi sanoa, että motivaatio on helppo hukata. Se on hukkunut yksinäisyyteen, pimeneviin iltoihin, rankkasateisiinkin se on huuhtoutunut, mutta välillä myös löytynyt. Inspiraationa ovat toimineet ystävät, kouluttajat, koirablogit ja jopa oma koira. Onni on Ipana joka tahtoo tehdä asioita. 
Toivottavasti joku muukin onnistuu löytämään kadonneen motivaation. Miettikää edes mitä se koira haluaa. Moni koira varmasti kaipaa aivotyötä ja tekemistä sen oman ihmisen kanssa, Tehkää sitä mikä on kivaa, tehkää jotain mistä molemmat nauttii.

Oikein kivaa treenisyksyä kaikille! Haastan kaikki tekemään koiran kanssa yhdessä jotain! ;)

keskiviikko 10. syyskuuta 2014

Kolomannet reenit kolomen kovan kanssa

Tänään otin Iitan aamulla mukaan Jyväskylään. Iita pääsi heti mummin kanssa lenkille ja minä sorvin ääreen. Mummi kerkesi lenkittämään Iitan toistamiseenkin ennen kuin minä pääsin töistä. Töiden jälkeen pieni hengähdys jonka jälkeen suunnattiin Heinälammelle treenaamaan.

Treeniseuraksi saatiin Mirva ja porokoira pojat Urho, Oiva ja Mörri. Iita ja Urho aloittivat paikkamakuulla. Iitan asento oli taas mallia alokasluokan viimeisin koe. Täysin sivuttain Urhoon päin. Onneksi vaihtoi asentoaan pikkuisen parempaan ja saatiin lopettaa ihan ok asentoon. Paikkamakuun jälkeen otin vielä muutamia toistoja ihan vaan sitä asentoa hakien.

Lisäksi tehtiin seuraamista ja nyt tuntui, että jokainen liikkeellelähtö oli priimaa ja kontakti pysyi.

Noutoa harjoiteltiin vanhalla kaavalla pitoa ja lisäksi otettiin kuljetusta. Ei paha, mutta ei se vielä ole hyväkään. Edistysaskeleena mainittakoon, Iita nosti Mirvan poikien metallinoutokapulan maasta!!!

Liikkeestä seisominen oli aika kiva kanssa. Seuraaminen oli aika halutonta, mutta pysähdys hyvä ja pysyi paikoillaan vaikka seilasin eri suunnissa taas. Hyvä!

Iita teki myös hommia Mirvan kanssa ja sitä oli enemmän kuin riemu katsella. Se vaan tekee niin paljon paremmin muille. Tai sitten minä en vaan osaa. :D

Käytiin muistuttelemassa ruutua mieliin ja siellähän se oli. Pitäisi taas ottaa se ohjelmiin mukaan. Onhan se liikkeenä kiva. Vaikka ei se meillä kokonaisena liikkeenä vielä hallussa olekaan.

Iita teki vielä Oivan kanssa paikkamakuuta ja asennossa edelleen sanomista. Mutta siis pysyyhän se siellä. Ei siinä ole ongelmaa. Oli meillä muutama vaikea harjoituskin sen suhteen. Ja lisää outoja paikkamakuuhäiriöitä tarvittaisiin.

Loppuun taidettiin ottaa vielä luoksetuloa. Stopilla sehän valuu. Pysähtyy kyllä joskus, mutta kamalalla viiveellä. Nyt otetaan kokeiluun takapalkan harjoittelu. Se on todella suuri ongelma vielä Iitalle. Se ei oikein irtoa palkalta mitenkään ja koittaa tilanteen tullen karata takaisin.

Kiitos tosiaan Mirvalle ja pojille. Iita on nukkunut koko illan ja uneksinut ilmeisestikin pojista. ;) Uusia suunnitelmiakin tehtiin ja katsotaan miten ne toteutuu.



tiistai 9. syyskuuta 2014

Tokoilututtaako?

Tänään lähdettiin taas treenaamaan Hangan lavalle Annan ja eukkujen kanssa. Iitalle otin iltaruoan loppupalkaksi mukaan, jos taas koittaisi tehdä jotain valmisteluja tulevaa varten.

Ensin harjoiteltiin paikkamakuuta ja hetkellisesti tuntuu, että se oikea asento alkaa sieltä löytymään. Aina vain harvemmin asento jää huonoksi.

Välissä käytiin läpi Myrsky pojan harjoituksia ja voi miten pätevä voi pieni eukkupoika ollakaan! Niin reipas pieni.

Iitan kanssa jatkettiin noudolla. Pelkkää pitoa sivulla istuen. Pientä painetta koitin luoda kapulaan ja yllättävän hyvin se pysyi vaikka kahdella sormella painoi kapulaa. Siitä suora käsky irroittaa ja palkka perään. Tuntui todella hyvältä, että se sittenkin ehkä oppii pitämään sitä palikkaa suussaan.

Viimeinen harjoitus liittyi jääviin. Seisominen on jostain syystä alkanut rakoilemaan ja pahasti. Nyt otettiin takapakkia ja tehtiin seisomisharjoituksia. Paikalla pysymisestä palkka ja minä kierrän ja kaarran koiraa. Hyvinhän se pysyi.

Loppuun otettiin vielä seuraamista mikä oli varmaan kamalimmasta päästä ikinä. Loppupalkka vei niin vahvasti koiran päätä, että keskittyminen herpaantui. Palkalle pääsi kuitenkin vasta hyvän pätkän jälkeen ja kyllä pieni lappalainen päästikin vauhdilla autolle ruokailemaan. :D

Huomenna lähdetään aamusta kaupunkiin. Iita siis pääsee ensin mummin luokse ja siitä lähdetään iltapäivällä treenaamaan Mirvan ja porokoirien kanssa.

P.S. Foto ois kiva kuva. :D

maanantai 8. syyskuuta 2014

Viikko taas mennyt

Mitäpä tapahtui männä viikolla..

Viime tiistaina oltiin Palokassa Animagin mätsärissä. Koiria oli paljon mukana ja Iita siis yksi heistä. Iita oli omassa kehässään komean porokoira Urhon pari ja Urho saikin ansaitusti punaisen nauhan ja Iita sinisen. Iita oli kehän ulkopuolella innoissaan, mutta kehässä ei vaan jaksanut kiinnostaa. Sinisten kehässä lähdettiin etunenässä pois.
Punaisten kehään sain kunnian mennä porokoira Oivan kanssa. Oiva oli aivan ihana esiintyjä! Mikä into pojassa olikaan. Ihan toista maata kuin tämä allekirjoittaneen lapinlapanen.
Kehän ulkopuolella tein pientä kontaktiharjoitusta askeleen seuraamisella, kun se tuntui paljon hauskemmalta kuin misseily. Kiitos vielä Mirvalle ja koirille seurasta!

Keskiviikkona taidettiin olla treenaamassa Annan ja koirien kanssa. Iitan kanssa "vähän" innostuin ja tehtiin "vähän" kaikkea. Paikkamakuuta tieheällä palkalla ja asentoa pitäen. Seuraamista vähän ja sehän tuntui kivalta. Saisi vaan sen kontaktin pysymään. Noutoa kokeiltiin kentälläkin ja palautuksetkin tuli kivasti sivulle, mutta mälläämistä oli silti. Hyppy oli tosi kiva. Suora, mutta se kuuntelu "istu"-käskyn kohdalla unohtuu välillä. Luoksetulo oli muuten hyvä, mutta taas kuunteli muitten juttuja ja painui toisten käskystä maahan. Toisin sanoen  lisää näitä! Kaukojakin hiottiin ja palkkaa tuli milloin missäkin vaiheessa. Aika kiva.

Perjantain ja lauantain Iita vietti laatuaikaa kepon kanssa, kun emäntä lähti viihteelle pitkästä aikaa. Hyvinhän niillä oli kotona mennyt nakkeja syöden. :D

Sunnuntaina käytiin moikkaamassa serkkuja Saukkolassa. Iita sai viettää aikaa Sissin ja Minnin kanssa vaikkakin Minni pisti pienemmän oikeudella Iitalle kirjaimellisesti luun kurkkuun ja Iita raukka eli hetken pelossa. Minkäs teet, kun toinen on reppana. :D

Tänään oli treenit taas Hankasalmella ja mekin päästiin jopa mukaan. Otin melko tiukan asenteen ääntelyn suhteen ja joka vinkumisesta Iita joutui takaisin autoon. Aloitettiin maahanmeno harjoituksilla ja Iitan kanssa otettiin uusi suunta harjoitella oikeaa asentoa. Kyynärpäät meinaa väkisin jäädä niin alle, että assennosta tulee todella hankala. Sitä hiottiin ja koitettiin saada rennompi asento.
Perusasentojakin harjoiteltiin ja alkuun ne olikin oikein kivat, mutta sitten tuli Pöllömaisteri kehiin ja meinasi kaataa tasapainottoman ohjaajansa tekemällä vinon perusasennon allekirjoittaneen taakse.. Pikkuvikoja.
Itsenäisesti otin liikkeestä seisomista ja siinäkin varmistelin sitä paikalla pysymistä. Palkkaa pelkästä seisahtumisesta ja sitten siitä, että liikun johonkin suuntaan ja maisteri pysyy paikoillaan. Ihan ok.
Paikalla istuminenkin oli treeniohjelmassa ja siihenkin saatiin vinkki pysyä tiukkana. Iita tuppaa tutkimaan ympäristöään ja tiukka kielto vaan heti, kun nenä lähtee viemään. Vähän näytti väsy tulevan koiralle jo siinä vaiheessa. Oli mukamas kuuma ja istuminen meinasi väkisin valua maahan.
Loppuun otettiin luoksetuloa ja tein sen suorana. Iita oli kovin ennakoiva ja juoksi laiskasti luokse tullen perusasentoon vasta ties kuinka monen käskyn jälkeen. Sen jälkeen otettiin uusia luoksetuloja lyhyemmällä matkalla ja nopealla palkalla perusasennosta.

Kotitehtäväksi saatiin noudon harjoittelua ja siihen vinkkejä sekä jäävistä seisominen. Katsotaan miten ne alkaa sujumaan. Tähän lisättäköön se paikkamakuun asento niin siinähän sitä korjattavaa onkin. Huomenna harjoitukset jatkukoon!