Kevättä odotellessa

Lomaviikon perjantaina (15.3.) käytiin mummon ja papan kanssa pilkillä Ankeriasjärvellä. Kolmisen tuntia vierähti jäällä edes takaisin seilatessa. Kalasaalis oli laihahko, yhdestä ahvenesta tuskin keiton makuun kukaan pääsi.

Seuraavalla viikolla oltiin taasen tiistaina Ankeriasjärveä kohti menossa, kun vastaan tuli (mikäs muukaan kuin) irtokoira. Koiran omistaja ei kutsunut koiraansa eikä tehnyt mitään pahoittelevaa elettä. Meinasi verenpaineet nousta, mutta ei kuitenkaan. Ajattelin, että menetys on lopulta hänen jos joku pienen tutsipuudelin syö. Me jatkoimme matkaamme ja nainen noukki koiransa valjaista kainaloon ja jatkoi toiseen suuntaan. Iitakin sai myöhemmin juoksennella vapaana ja oli hyvin kuulolla.

Keskiviikkona saatiin lenkkiseuraa Hannasta ja Carosta. Pientä epävarmuutta oli alkuun ilmassa siitä, mitä Caro Iitasta tuumaa. Epäilyt oli kuitenkin turhaa ja lenkki meni ihan hyvin. Iita tosin alkuun pöljäili ja allekirjoittaneen hermot ei sitä kestänyt. Tai oikeastaan ranne ei kestänyt. Olen kärsinyt pari viikkoa oudosta kivusta ranteessa ja joitakin liikkeitä se ei vaan kestä.
Lenkin päätteeksi käytiin Iitan kanssa vielä kaksistaan touhuilemassa päiväkodin parkkipaikalla seuraamista ja jääviä kera luoksetulon. Kaikki meni oikein mallikkaasti. :)

Torstaina meillä oli reissu Tikkalan mätsäriin. Koiria oli paikalla yllättävän paljon ja paljous taisi yllättää järjestäjätkin. Paikalla tavattiin useita lapinkoiria ja Iitalla tuntui olevan hauskaa.
Itse kehästä jäi paha maku suuhun vähän meille kaikille. Tuomari jakoi porukan kahtia ja juoksutti isossa ryhmässä pientä kehää ympäri 2-3 kertaa jonka jälkeen katsoi kaikkien takaliikkeet viiden ryhmissä. Siitä sitten valittiin sijoittujat ja muille kiitosta ja kirvesvartta. Moni oli sitä mieltä ettei tuomari edes katsonut kaikkia koiria ja tuosta ei voi edes sanoa, että saipahan kokemusta. Iitan kanssa syötiin lohdutus makkara ja lähdettiin porukalla ajamaan takaisin kohti Jyväskylää. Tulipahan käytyä eikä toiste tarvitse mennä.

Lauantaina elikkäs eilen päästiin Tian ja Lykyn kanssa aamulenkille. Matkattiin Ankeriasjärvelle missä koirat sai juosta irrallaan. Lykyllä oli taasen vähän omat jutut, mutta näyttäytyi kivasti aika ajoin ja kävi ottamassa kontaktia muihin. Iita seurasi Tiaa ja minua ja välillä kävi katsastamassa maastoja Lykyn kanssa. Kiitos taas seurasta!

Tänään käveltiin kauniissa säässä Kauhatielle hakemaan Topia lenkille. Lähdinkin sitten siitä jatkamaan matkaa kahden koiran voimin. :) Aurinko lämmitti mukavasti ja koiratkin tuntuivat nauttivan. Käveltiin hiekkamontuille missä koirat pääsivät juoksemaan vapaana. Iitan kanssa meille tuli ulkoilua liki kolme tuntia. :D Tultiin kylläkin autokyydillä kotiin ja voi olla, että olisin saanut pientä sylikoiraani kantaa loppumatkan sillä niin väsynyt neiti oli. Kiitos vielä Topin porukoille koiran lainasta ja kyydistä!

Lomalla on mukavaa

Viime lauantaina lähdettiin katsomaan maalaismaisemaa Iitan kanssa. Hiljaisuus teki paljon hyvää, mutta huonojakin vaikutuksia oli. Nyt ei enää sitten osata olla kaupungissa hiljaa ja kulkea vetämättä hihnassa. Pikku vikoja, helppo korjata. ;)

Lauantai 9.3. yllättäen treenattiin, kun päästiin omimaan koko piha itsellemme isän luona.

Paikkamakuu - Ilman ihmeenpää häiriötä (isä teki lumitöitä) arviolta pari minuuttia. Hyvä.

Nouto - Muutama heitto, palkka suoraan. Pitoa perusasennossa, itse pidin kapulasta kiinni ja "kopsuttelin" kapulan päätä. Yllättävän hyvin kesti.

Seuraamisen käännöksiä - Teki hyvin. Pari askelta seuraamista ja käännös. Ei ongelmia.

Ruutu - Odotti käskyä nätisti kontaktissa. Juos ruutuun vauhdilla. Ruudussa seis ja palkka perään.

Kaukoja - Ilman takapalkkaa hyvä. Takapalkalla ymmärrys katoaa jonnekin. Vaatii harjoitusta.



Pihassa pönöttämistä



Sunnuntaina (10.3.) lisää treeniä. :D Alokasluokka, ilman hyppyä.

Paikkamakuu - Makasi hyvin kunnes iskä tuli postia hakemasta. Iita sai tiukan palautteen.

Seuraaminen taluttimessa - Edistää vieläkin. Muuten hyvä.

Seuraaminen taluttimetta - Parempi kuin taluttimen kanssa. Vire hyvä.

Liikkeestä maahanmeno - Ei ennakointia! Tosi hyvä.

Luoksetulo - Perus Iitaa. Tosin jäi sivulle seisomaan, ei perusasentoa.

Liikkeestä seisominen - Tosi hyvä.

Liikkeet tehtiin pelkillä kehuilla ja lopuksi oli isona palkkana palloleikit. :) Jäävät oli tosi vahvoja nyt ja tästä on hyvä jatkaa.

Maanantaina 11.3. Käytiin aamupäivällä pitkällä metsälenkillä. Tarkoitus oli aurinkoisessa säässä kuvata mahdollista elämää luonnossa, mutta eihän siitä yhden kohelon kanssa mitään tullut. Kaksi pyytä lähti melkein nenän edestä lentoon, mutta eihän siinä kerennyt kissaa sanomaan, kun ne jo katosivat metsän siimekseen.

Käpyleikki

Itse olen koiraani kehuma: kaunis <3

Pakollinen kielikuva :D

Iitan omavalinnainen poseeraus

Heippa!

"Iita tässä, moi!"

Tiistaina 12.3. treenattiin vähän lisää. :D

Seuraaminen - Piti videoida pätkä jotta näki miltä se näyttää. Tuntui hyvältä. Itsellä käännökset vähän hukassa. Välillä vedän kurvit varman päälle ja välillä kaahaan niistä äkkiä ohi. Koiralla paikka elää, vire oli hyvä.

Sivulle tuloja - Hyvin haki paikan eri kulmista.

Luoksetulo - Hyvä.

Kaukoja - "istu" käsky jostain syystä tökkii. Koira menee maahan, mutta ei enää nouse sieltä. Ongelma? :D Lisää varmisteluja vielä sisällä.

Merkki - Löytyi hyvin mistä suunnasta hyvänsä lähetettynä

Nouto - Muuten hyvä, mutta palautuksessa taas mälläsi kapulalla eikä tuonut sitä heti takaisin. Kaipaa varmisteluja.

Eilen käytiin vielä lenkkeilemässä lumisateessa, leikkimässä lumikasoissa ja illansuussa lähdettiin kotia kohti. Koira näytti vähintäänkin masentuneelta joutuessaan takaisin kaupunkiin. Allekirjoittanut itse nautti päästessään sisävessaan ja suihkuun. :D

Tänään varmasti vietetään jonkin asteista palautumista arkeen. Lenkillä on jo käyty ja hiljaisuudesta päätellen tällä hetkellä kaikki muut paitsi minä nukkuu. :D

Lahjattomat reenaa

Keskiviikkona pidettiin taasen ruokataukosulkeiset.

Hallintaa - Koira irti jo mennessä treenialueelle ja käskystä takaisin ennen kuin karkasi "mestarin" luokse.

Kyllä. Meillä on oma Mrs. Miyagi. ;)

Paikkamakuu - Häiriössä. Elli istui viereen, heitteli leluja, yms. Lelujen kanssa pylly nousi 5cm. Pysyi kuitenkin paikoillaan.

Luoksepäästävyys - Paljolla palkalla. Päästiin jo iholle. ;)

Luoksetulo - Pitkällä matkalla, lelut tiellä. Pienellä kierrolla tuli hyvin.

Luoksetulon pysäytyksiä - Uusi asia. Leikin varjolla pelkkä liikkeestä pysäytystä. Pysähdykset teräviä.

Torstai oli treenivapaa ja Iita pääsi mummin kanssa ulkoilemaan ja kyläilemään papan luona. Allekirjoittanut kävi "varalapsen" kanssa eläinlääkärissä hakemassa rokotuksia.

Tänään oli taas treenipäivä.

Paikkamakuu - Häiriössä taas. Elli teki enkelin parkkipaikalle ja lauloi makkaralaulua. :D Hyvin pysyi Iita maassa. Lisäksi häiriönä käytettiin narupalloa, mutta siihenkään lankaan Iita ei mennyt. Nyt uutta häiriötä keksimään.

Sivulletuloja - Eri kulmista sivulletuloja. Vähän joutui koirakin käyttämään päätään, mutta perusasennot löytyi kyllä hyvin.

Kontaktin pitoa - Elli huuteli käskyjä ja minä palkkasin Iitaa kontaktista. Hyvin pysyi. Siitä siirryttiin "valmis" -käskyyn jossa vahvistettiin lisää kontaktin pysymistä. Siitä seuraavaksi liikkurointia "onko ohjaaja valmis?" "valmis" "liikkeelle mars" pari askelta ja palkka. Todella hyvä.

Luoksetulo - Häiriössä tämäkin. Elli häiriköi meidän välissä ja kerran Iita menikin halpaan. Toisella kertaa ei lähtenyt Ellin perään, mutta ei tullut ensimmäisestä kutsusta luoksekaan. Muuten hyvä.

Nyt Jyväskylä vaikenee, mutta vain hetkeksi!

Kovan pehmeä puoli

Mistähän sitä taas alkaisi purkamaan tapahtumia..

Iitan juoksut ovat ohi ja aika meni kyllä ihan jouhevasti. Neiti kipitteli sisätiloissa nätisti housut jalassa ja oli muutenkin suht normaali. Ero normaaliin oli huomattavasti rauhallisempi koira, lelut jäivät rauhaan ja lenkkejä tehtiin hihnassa.

16.2. Tiimi verkkareiden Mikkelin osastonjohtaja saapui kyläilemään (ilman koiria kylläkin, sattuneesta syystä) ja seuraavana päivänä kävimme yhteistuumin pallottelemassa Jäkäläkummun viimeisimpiä pentuja. Yksi mokoma meinasi viedä väkisin sydämen, mutta heltyä ei voinut eikä saanut.

Vasta lauantaina 23.2. päästiin moikkailemaan vähän tuttuja ja tehtiin lenkki Kauttolandiaan Topin luokse. Koirat saivat alkuun telmiä pihassa vapaana ja voi sitä riemun määrää.

Iita ja Topi 23.2.

Iita ja Topi 23.2.

Iita ja Topi 2sek paikallaoloa

Iitan kanssa tehtiin vähän tokoakin, kun kerrankin oli siihen hyvä paikka. Harjoiteltiin ruutua, joka meni ihan hyvin. Ei nyt mikään varsinainen taidonnäyte, mutta ok. Merkkiäkin otettiin ekaa kertaa ulkona ja se oli kyllä hallussa. Seuraaminen oli ihan Iitaa. Oli kyllä mukana, mutta niin oli pomppiminenkin. :D Luoksetulo oli hyvä. Ja jäävätkin muistissa.

 
Parhaiten kaikista "liikkeistä" hallussa on kurre. :D Ja onneksemme kuvat valehtelevat hienosti sen mitä todellisuus on. Kiitoksia vielä Suskulle joka toimi kuvaajana. On siitä vaan hyötyä, kun oikeasti näkee sen miltä se sivusta näyttää. Allekirjoittanut ei ainakaan yleensä itse tajua miltä se näyttää. Joskus sen tuntee kylläkin, kun jonkun hampaat nasahtaa seuraamisen keskellä käteen tai se, että koira ei olekaan siellä missä pitäisi vaan ihan jossain muualla. :D
Kaiken tämän touhun lisäksi olimme neitikoiran kanssa reippaita ja kävelimme kotiin. Täytyy myöntää, että silloin jopa Iita oli väsynyt. Lähestulkoon mallia "perässä vedettävä". Kotona olikin sitten kiva ottaa lepiä loppuilta.







25.2. Elli saapui ilahduttamaan meitä "ruokkissulkeisilla". Tarkoituksena oli katsoa missä mennään ja tehdä alokasluokan liikkeet siten, että Elli toimii liikkurina. Homma taisi kaatua siihen, että Iita kuuli Elli-tätin käynnin meillä ja oli toisessa huoneessa ja jo ulos lähtiessä kierrokset oli huipussaan. Lopputulema oli kutakuinkin seuraava:

Luoksepäästävyys - Melkein paikallaoloa ja lopulta repeäminen liitoksista.
Paikkamakuu - Koira muuttui hissiksi ja veivasi istu-maahan väliä ennen kuin ehdin jättää koiraa.
                         Makasi lopulta 2min paikoillaan.
Seuraaminen - Pelkkää vinkumista odottelu ja liikkeelle lähdettäessä edisti niin paljon ettei voinut
                        seuraamiseksi sanoa edes. Lisäksi omat käskytykset olivat täysin hukassa.
Liikkeestä maahanmeno - Seuraaminen parempaa ja meni hyvin maahan ja pysyi siellä.
Luoksetulo - Sanotaanko, että ihan ok.
Liikkeestä seisominen - Yllätti positiivisesti. Ei ennakoinut ja pysähtyi hyvin.

Yhteenvetona sanottakoon, että hallinnassa on ongelma ja iso sellainen.

26.2. jatkettiin sulkeisia. Tällä kertaa rauhoitettiin tilannetta heti. Suoraan paikkamakuu ja se menikin vähän paremmin kuin edeltävänä päivänä. Tehtiin pelkkiä sivulle tuloja ja palkkaus heti, kun neiti suvaitsi pysyä liikkuroinnista huolimatta hiljaa ja paikallaan sivulla. Siitä sitten ihan muutamaa askelta seuraamista. Lisäksi harjoiteltiin noutoa ja mietittiin miten sen treenaamista jatketaan. Tarkoituksena jatkossa saada painetta luovutuksesta pois ja tehdä luovutuksia ja nouto-osaa erikseen.

Perjantaina 1.3. lähdin töitten jälkeen yksin treenaamaan meille uuteen paikkaan. Laitoin koiran paikkamakuuseen ja tein sillä välin muita valmisteluita. Hyvin nätisti Iita malttoi maata paikoillaan. Tehtiin ruutua, joka tällä kertaa osoittautui jokseenkin aivopieruansaksi pienelle lappalaiselle. Iita ei juossut targetille asti vaan jäi odottamaan lelupalkkaa puoleen väliin. Onneksi saatiin kuitenkin pari hyvää toistoa ja siitä siirryttiinkin tekemään pienen leikin kautta noutoa. Syystä tai toisesta aivopieru iski noutoonkin. Piuhat koiran korvien välissä meni solmuun ja noutoon kuului koiran mielestä selkeästi maahanmeno puolessa välissä kapulan palautusta. Annettakoon anteeksi. Pieniä pätkiä herkisteltiin vielä seuraamista ja lopetettiin kunnon leikillä, että jäisi herkkikselle hyvä mieli. (Mainittakoon tosiaan, että Iitan ilopissaaminen on muuttunut jonkin asteiseksi miellyttämiseksi ja hyvittelyksi ja sitä käytetään siihen, että päästäisiin eroon jostain mitä ei haluta tehdä.)

2.3. nähtiin pitkästä aikaa Lykkyä ja Tiaa. Lähdettiin aamulla aikaisin Ankeriasjärven jäälle koirien kanssa. Iita ja Lykky juoksivat yhdessä ja lenkki oli oikein mieluinen kaikille.

Illansuussa Tiimiverkkari-Minna tuli Reippa-veljen kanssa kylään. Iita oli melkoisen kireänä veljelleen joka mielellään olisi astunut siskoaan. Iitan pepsodent irvistys oli jäätävä ja samoin murina joka aina niin iloisesta koirasta lähti. Illalla koirat pääsivät yhdessä hihnalenkille ja sama toistui seuraavana aamuna. Oli aika hauskaa taas kokeilla mitä se kahden koiran kanssa olisi. :)

Sunnuntaina käytiin taasen katsomassa jo melkein luovutusikäisiä pentuja Jäkäläkummussa. Kyllä olivat mokomat kasvaneet ja vauhti oli niin hurjaa ettei mukana meinannut pysyä. :D

Eilen 4.3. Tia haki Iitan mukaansa avainten etsintä reissulle. Viikonlopun lenkki päättyi sinänsä ikävästi että avaimet olivat tippuneet jäälle. Onneksi ne löytyivät ja vielä iso kiitos Tialle uhrauksesta ottaa adhd-lapsi mukaan!

Tänään meillä olikin taas sulkeiset. Tehtiin häiriö paikkamakuuta. Ensin suht normi matkalla Ellin kävellessä Iitan ohi ja ympäri. Sitten pidemmällä matkalla sekä minun, että Ellin ollessa piilossa. Lopuksi vielä kiusattiin pientä koiraa siten, että Elli heitteli leluja Iitan edessä ja se oli pikkuisen liikaa. Pieni huomautus ja sen jälkeen pysyttiin taas maassa. Hyvä harjoitus siis. Ruutu oli tällä kertaa parempi kuin viimeksi. Sitä ehkä lähdetään pikkuisen vaikeuttamaan seuraavaksi. Seuraamista tehtiin pienellä liikkuroinnilla pientä pätkää ja nyt se oli aika oivaa Iitaa. Omaan palkkaamiseen saa vaan taas kiinnittää huomiota. Lisäksi Iita melkein omatoimisesti harjoitteli noutokapulan kanssa juttuja. Otti kapulan ja tarjosi sivulletuloa, seuraamista yms.

Loppuun vielä "virallisemmat" kuvat Iita 1v ja 7kk. <3