Viime torstaina (29.8.) käytiin Iitan kanssa tokoilemassa. Löysin omalta kentältä sopivasti häiriötä joten treenistä ei tullut millään tapaa tylsä. Vallattiin hiekkakenttä ja vieressä nurmella pikku pojat pelasivat jalkapalloa. Lisä haastetta toi jättikokoinen rusakko joka loikki vähän matkan päässä ja yritti aiheuttaa pahennusta.
Aloitettiin treenit seuraamisella. Se oli todella tiivistä taas. Ehkä voisi jopa mennä painamisen puolelle. Ainut mikä silti eniten harmitti oli oma moka, kun en taas jostain syystä älynnyt hetsata alkuun ollenkaan joten vire oli mitä oli.
Seuraavaksi tehtiin noutoa. Lisänä oli vielä "odota" -käsky, kun kapulan heitän. Käskyllä Iita lähti reippaasti hakemaan kapulaa ja tuli samalla hyvällä vauhdilla takaisin. Mitään kapulan mälläämistä ei nyt ollut. Lisäksi mikä parasta irroitus tapahtui vasta käskystä! Sisäharjoitukset irroittamisen suhteen ovat tuottaneet tulosta.
Liikkeestä seisominen oli tällä kertaa oikein hyvä. Seuraaminen tässä oli parempaa ja seisominen tapahtui heti. En uskaltanut jälkeeni katsoa, kun pelkäsin Iitan menneen maahan, mutta siellähän se seisoi ja sai siitä palkan.
Loppuun tehtiin vielä kaukoja. Ensimmäisellä yrityksellä välimatkaa oli varmaan liikaa. Eka I-M oli hyvä, mutta sitten se ei enää noussutkaan kuin vasta kolmannella istumaan. Uusi yritys lyhyemmällä etäisyydellä I-M-I-M hyvät vaihdot ja hurjat leikkimiset loppuun.
Sitten se ikävempi asia. Olen jo pitkään miettinyt mikä ihme ja kumma Iitaa kutittaa koko ajan. Ensimmäisenä ostin apteekista rauhoittavaa shampoota, kun mitään muita oireita ei ollut kuin kutina. Shampoolla ei ollut ihmeempää vaikutusta. Sitten sain vinkin, että koirassa saattaa olla täitä vaikka mitään ei näkyisikään. Ostin Exspottia apteekista alkuviikosta ja vetäisin sen niskaan. Kutina kyllä jatkui ja mitään ei karvan seassa sittenkään näkynyt. Seuraavaksi kuulin, että toinenkin koira kärsi kutinasta ja sillä näkyi turkin seassa elämää. Täitähän ne oli. Yhteinen nimittäjä oli sama mökki millä koirat olivat olleet. Syynäsin Iitaa harjan kanssa ja karstaan tarttui kuin tarttuikin yksi kuollut täi. Onneksi vihulaiset eivät tartu ihmiseen ja ovat hoidettavissa. Harmittaa vain kutina joka vielä jatkuu ja saattaa jatkua pitkäänkin vaikka tartunta olisi hoidossa.
Siispä fuck the animals ja eritoten supikoirat ja ketut! I brest my face.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti