Miksi suomenlapinkoira? Kukaan ei kysynyt, mutta minä kerron.
Pikku tyttönä tutustuin suomenlapinkoiriin. Siskollani oli aivan ihana musta merkein narttu Kiki. Lempeä ja pehmeä ystävä. Arkistoista löytyy kuvia joissa Kikiä talutan varmasti alle 5-vuotiaana.
Kikillä teetettiin pennut ja niistä yksi jäi siskolleni, Sara. Sarasta tuli ystäväni. Sara kuunteli huolet ja murheet. Sen turkkiin itkin monet kerrat ja molempien kanssa leikin monet leikit.
Sain ulkoiluttaa siskoni koiria. Yksi kerrallaan turvallisuus syistä, mutta kuitenkin. Sain myös myöhemmin hoitaa Saraa aina siskoni perheen reissujen ajan.
Siitä se ajatus lähti. Mietin pitkään rotuja. Ensimmäisenä mielessä oli saksanpaimenkoira, mutta rodun terveys huolestutti. Seuraavina tuli portugalin podengo ja staffordshirenbullterrieri. Hyvin erilaisia kaikki toisiinsa verrattuna. Lopulta mieleen tuli suomenlapinkoira. Mikäs muukaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti