Mikä se on, kun mättää?

Marraskuun alkupäivät olivat omistajan rentoutumisaikaa. Käytiin Himoksella kahtena iltana nauttimassa musiikista. Lauantain Iita pääsi (joutui) mummin hoiviin. Olihan siitä koirallekin iloa, kun pääsi sunnuntaina katsastamaan mökin syyskuntoa ja juoksemaan pihalla irrallaan. Kiitos vielä mummille ja papalle lapsen hoidosta!

4.11. maanantaina käytiin treenaamassa kylmässä ja märässä syysillassa. Olen huonolla menestyksellä koittanut suunnitella treenejä uuteen uskoon ja tehdä asioita vähän toisin. Alkuun otettiin luoksetulon loppuosaa. Jätin Iitan eri mittaisten matkojen päähän odottamaan ja kutsuin sivulle. Toimi tosi hyvin. Seuraavaksi otettiin pelkkää vauhtia luoksetuloon eli ns. läpijuoksua. Sekin meni oikein mallikkaasti.
Harjoiteltiin myös paikkamakuun alkua ja siinä lähinnä sitä, että käsken Iitan maahan ja odotan hetken ja palkkaan maahan. Iitalla tuppaa maltti loppumaan ja silloin ilmenee hissiliikettä ja sivulla veivataan maassa olemisen ja istumisen välillä.
Liikkeestä seisomista olen koittanut tehdä leikin ja kivan kautta ettei paineistumista esiintyisi enää. Olen myös miettinyt liikkeen uudelleen opettamista, mutta jättänyt sen vielä tekemättä. Liikkeestä seisominen on vielä epävarma liike ja palkkailin eri kohdissa liikettä. Vaikeusastetta nostaa vielä se, kun pitäisi kävellä koiran ohi. Iita helposti kääntyy perään.
Loppuun meinasin ottaa vielä kaukoja, mutta jotain tapahtui. En vieläkään tiedä johtuiko paineesta vai kylmästä ja kosteasta säästä, mutta tämä osa treeneistä meni ihan pipariksi. Iita meni maahan, mutta nousi ylös, kun kävelin pois sen luota. Menin uudestaan Iitan luokse ja käskin maahan. Tässä vaiheessa Iita vaan seisoi vierelläni ja halusi tilanteesta pois. Peruutti taakseni ja jäi sinne seisomaan korvat luimussa. Mietin myös palkkaamisen muuttamista tähän liikkeeseen toisenlaiseksi. Jätettiin kaukot tähän ja tehtiin vaan leikin lomassa muutama maahanmeno ja ne toimi.

9.11. lauantaina treenattiin Lievestuoreella. Koira autosta ulos ja siinä ne treenit meinasikin olla. :D Iita nimittäin oli pikkuisen ylivilkkaalla tuulella ja katosi horisonttiin. Juoksi vaan kenttää ympäri ja rähisi mennessään.
Harjoiteltiin alkuun pitkästä aikaa ruutua targetin avulla. Iita oli heti mukana ja muisti ruudun hyvin. Juoksi vauhdilla keskelle ruutua ja seisahtui paikoilleen. Pallopalkka perään oli ihan huippua neidin mielestä.
Tehtiin pätkä seuraamista ja se lähti ensiyrittämällä ihan lapasesta. Iita keuli ja edisti. Uusi yritys ja paljon rauhallisempi ja täsmällisempi koira. Hienot käännökset ja kaikki. :) Jotenkin olen tullut huomanneeksi sen, että nykyään, kun en huomaa koiraa seuraamisessa se seuraa hyvällä paikalla ja hyvässä vireessä. Jos taas huomaan sen se edistää tai painaa.
Luoksetuloa otettiin läpijuoksuna ja palkalle suoraan. Vauhtia löytyi edelleen. Tällä kertaa vaan kanavoituna oikein. Otettiin myös stopin kanssa ja kyllähän se valuu vieläkin. Siihen siis joku uusi juttu keksittävä.

Välillä pistin Iitan autoon takaisin vähän rauhoittumaan jonka jälkeen jatkettiin..

Ruutua otettiin toiseen otteeseen ilman targettia. Toimi ilmankin. :)
Noutoa otettiin loppuun ja ensimmäisellä heitolla koira karkasi kapulalle, tosin toi sen hienosti sivulle asti. Pari seuraavaa yritystä meni paremmin ja siitä loppuun hirmuiset pallonhakuleikit. :)

12.11. tiistaina elikkäs eilen käytiin iltasella treenaamassa. Otettiin uudestaan syyniin ne kaukot. Tällä kertaa palkkasin eritavalla ja jotenkin se toimikin. Tehtiin muutamia toistoja. Välillä tuntuu ennakoivan käskyjä ja siihen pitää puuttua. Muuten oli todella hyvä. Aloitettiin lyhyemmällä etäisyydellä ja pidensin sitä toistojen mukaan.
Luoksetuloa otettiin pysäytyksen kanssa. Välillä valuu todella paljon. En oikein tiedä mitä tekisin, että saisin napakamman stopin. Toistoja ei voi tehdä paljoa, kun alkaa ennakoimaan. Intoa on taas enemmän kuin älliä.
Liikkeestä seisomista tehtiin lopuksi. Alkuun palkkasin pelkästä pysähdyksestä ja hyvä mieli pysyi yllä. Edelleenkin lähtee seuraamaan perään, kun kävelen ohi. Kun siitä ei palkkaa tullut, vire laski ja pienen lapinkoiran mieli meni ihan maihin. Yritin innostaa ja saatiin tehtyä pari hyvääkin toistoa.
Plussana vielä se, että koirahäiriötä oli kentän laitamilla, mutta se ei vaikuttanut tekemiseen mitenkään. Iita kyllä noteerasi muut koirat, mutta oli koko ajan kuulolla eikä yrittänytkään lähteä mihinkään luotani. :)

Tänä aamuna Iita pääsi aikaisin lenkille ja nyt odotellaan ja katsotaan mitä ilta tuo. Jotenkin tuntuu vain siltä, että syksy on vienyt omat mehut ja treenaaminen tuntuu välillä todella tylsältä. Niinä päivinä, kun itsellä on intoo, koira on nuudeli.