Tänään jatkettiin ahkeraa treenausta. Mentiin keskenämme Mansikkapuiston kentälle jossa oli muutama lapsi sopivasti häiriöksi. Alkuun otin pienen hetsin narupallolla ja tarkoituksena ottaa alle kokeenomainen seuraamiskaavio. Alku meni hyvin (eli n. 5m) kunnes kaksi lasta juoksi kohden huutaen: "Saako sitä silittää?" Siinä vaiheessa, kun vastasin: "Ei juuri nyt.", Iita päätti toisin. Se ampaisi juoksuun kohti lapsia. Karjaisin suhteellisen lujaa käskyn ja se menikin perille. Iita palasi perusasentoon ja seuraaminen jatkui. Seuraaminen ei ollut teknisesti niin hyvää kuin voisi olla. Kenguru oli kaivettu naftaliinista ja ihmeellistä väljyyttäkin oli.
Kaukoja harjoiteltiin pidemmällä välimatkalla ja olin oikein tyytyväinen. Keskittyminen ei herpaantunut vaikka lapset leikkivät lähellä. Lisäksi harjoiteltiin luoksetulon stoppia takapalkalla. Neiti oppi ehkä vähän liiankin nopeasti, että pysähdyksestä pääsee palkalle. Luoksetulo oli välillä tahmeaa ja stoppi vino.
Treenin lopuksi olin hyväsydäminen ja menin lasten luokse ja annoin luvan silittää Iitaa. Se taisi Iitallekin toimia loppupalkkana aika mainiosti. Niin oli yksi lapinkoira ja kaksi lasta onnellisia.
Illalla käytiin lenkillä ihanien sheltti poikien kanssa. Iitalla ja Rockylla tuntuu olevan ihan omat keskustelut menossa. Mitähän ne lie juttelee. :D
Tarkoitus oli tänäänkin ottaa hyppyä tai noutoa, mutta sallittakoon nyt neidille lepo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti