Pyjamabileet ja piirimestaruudet

Maanantaina tosiaan vietin iltaa Killerillä Oivan ja tyttöjen kanssa. Oivan kanssa tehtiin yhdessä juttuja, vähän rally-tokoa ja kontaktia. Tytöt otettiin mukaan lenkille kiertelemään ja lopuksi treenasin tytötkin.

Hilma, Oiva ja Iita Killerillä

Viikko menikin sitten nopeasti ja perjantaina oli päivä, kun Oiva tuli. Tytöt käytin metsässä juoksemassa ennen Oivan tuloa. Hilma taasen lähti Oivan tulon jälkeen mummille hoitoon. Iita ja Oiva asettuivat hyvin olemaan yhdessä ja iltalenkki meni oikein rauhallisissa merkeissä. Illalla oli pieni tassunvääntö kainalopaikasta, mutta Oiva luovutti sen hetken halimisen jälkeen Iitalle ja asettui lattialle nukkumaan.

Aamulla heräsin ennen kellonsoittoa ja lähdettiin lenkille. Iita pöllöili ja Oiva ihmetteli vain miksi. Kiva oli kyllä Iitan ja Oivan kanssa liikkua. Lenkin jälkeen söin aamupalan ja pakkasin tavarat ja suunnattiin kohti Killeriä ja rally-tokokisoja.

Kisoista enemmän. Jännitys oli aivan K-A-M-A-L-A! Oksetti, vatsassa kiersi, ahdisti.. Ehdin katsella muutamia suorituksia ennen omaa vuoroani. Iita oli vuorossa ensimmäisenä. 

Iitan kanssa tuomarina oli ihana Kirsi Petäjä. Rata oli haastava. Siinä oli kyltit 1, 8, 9, 10, 2, 11 ja 3 samassa linjassa ja aiheutti pientä päänvaivaa jo rataantutustuttaessa. Muutoin rata oli selkeä ja todella kiva. Olin toisena lähtijänä Iitan kanssa ryhmässä 2. Temppuiltiin ennen radalle menoa ja Iita oli tosi hyvin mukana menossa. Rata alkoi oikein hyvin ja suht vauhdikkaasti. Jostain syystä kyltti numero 11. spiraali juosten oikealle jouduttiin uusimaan. Iita puikkasi itsensä viimeisen törpönkierron aikana oikealle puolelle seuraamaan ja minä uusin. Muuten hyvä, mutta uusinta tapahtui liian aikaisin! Loppu radan pään sisällä kävi huuto: "Se oli väärä kyltti!", mutta kuin ihmeen kaupalla tulos oli 93p ei hylätty! Olin niin onnellinen. Palkintojen jaossa tuli uusi yllätys, tuomarin palkinto! Tuomarin sanoin: "Tämä koira hymyili tai paremminkin nauroi koko radan ja sellaista rally-tokon pitäisi olla ja ohjaaminen oli kaunista." Olin niin otettu! Minun pieni Iita. Itkuhan siinä tuli.

Mutta jotta elämä ei olisi liian helppoa, oli voittajaluokka vielä jäljellä. Ahdisti ja pelotti. Oivan kanssa ehdittiin käydä kävelemässä ja ihmetellä hallia. Sen jälkeen kävin rataantutustumisessa ja rata oli seuraavanlainen:



Mitään hirveän pahaa ei paperilla näkynyt, mutta voi luoja kuinka lähekkäin jotkut kyltit oli! Se mitä muistan, uusin kyltin nro 2. en saanut Oivaa vaihtamaan heti puolta. Spiraali meni ok. Kyltillä nro 11. olin ottanut jonkun askeleen, ei muistikuvaa. Kyltin 15 uusin omasta virheestä ja toisella kerralla Oiva ei enää halunnut sitä tehdä. Käytösruudun 2min olivat elämäni pisimmät. Oiva vinkui ja siitä tuli vielä -2. Selvittiin hengissä! Tulos oli kaunis pyöreä 0. Miinusta tuli kokonaisuudessaan 56p. Tämä oli kyllä sellainen kokemus kuitenkin, että en voi kuin kiittää Mirvaa Oivan lainasta!

Kisoista tultiin takaisin meille ja otettiin lepiä Oivan, Iitan ja Hilman kanssa. Illalla lähdettiin vielä kiertämään lenkki ja silloin Mirva tulikin Oivaa hakemaan.

Nyt siis kohti uusia seikkailuja ja viikon päästä uusi kisa!