Iita taas lääkärissä..

30.10. jouduttiin taas menemään eläinlääkäriin. Iitan selkään alkoi ilmestyä karvattomia laikkuja. Itse ehdin käymään vaihtoehtoja läpi mielessäni: Kapi? Kilpirauhasen vajaatoiminta? Sikaripunkki?

Iitasta otettiin verinäyte kilpirauhastestiä varten. Lisäksi otettiin normaali teippinäyte oireilevista kohdista. Tulos jälkimmäisestä saatiin jo eläinlääkärissä. Hiivaa ja bakteereja. Taas. Saatiin voidetta paikallishoitoon ja eläinlääkäri lupasi soittaa verikokeen tuloksista.

Meni muutama päivä ja soitto tuli. Ei ihan sitä mitä odotin. Kilpirauhasessa ei ole mitään vikaa. Allergia/atopia ei sovi oireisiin, eli ruoka ei auta mitenkään. Mahdolliset aiheuttajat ulkoisia kuten stressi. Todettiin, että hiivaa tulee ja menee ja hoidetaan paikallisesti niin kauan kuin pysyvät sillä kurissa.

Huom.

"Niin kauan kuin.."

Yritän kyllä kaikkeni, että Iitan ja minun yhteinen matka jatkuisi vielä pitkään. Vastahan se minulle tuli.

Nyt iho on taas parantunut ja karvakin kasvaa takaisin.

Jo heti seuraavana päivänä saatiin muuta ajateltavaa, kun saatiin metsäseuraksi suomenlapinkoira uros Miska omistajineen. Kyllä oli vilinää ja vilskettä porukassa. 

Iita, Hilma ja Miska

4.11. oltiin hallilla taas treenaamassa. Iita harjoitteli merkinkiertoa ja teki tokoseuraamista. Tehtiin myös kaikki jäävät jotka sujui oikein kivasti. Iitan kanssa tehtiin sovelletusti rallyn olisikohan ollut avorataa. Tein koko radan koira oikealla puolen. Oli oikein hauskaa. Lisäksi treenikaveri auttoi meitä takapäänkäyttötreenissä nimenomaan sillä oikealla puolen. Tuli kyllä kunnon treeni! 

Hilmankin kanssa sain apuja. Neiti Taskuraketti ei vain malta kuunnella. Kaikki muu kiinnostaa. Pieni "kurinpalautus" siis kohdallaan. Joko tehdään yhdessä tai ei ollenkaan. Apu oli todella hyvästä ja saatiin jotain tehtyäkin. 

"Ja niin oppilaasta tulee opettaja"

Hienoa edelleen nähdä kurssilaisten edistymistä ja sitä kuinka hekin osaavat hienosti auttaa ja neuvoa! Kiitos ihanat treenikaverit!