Eläinlääkäri ja luonnetesti

27.9. jouduttiin taas lähtemään Iitan lempipaikkaan eläinlääkäriin. Tuttuun tapaan aika oli varattu Tassuvaarasta. Iita panikoi jo autosta ulos tultuaan ja veti eläinklinikasta pois päin. Suostuttelulla mentiin sisälle ja siellä Iita veti uuden paniikin ja yritti vain ovesta ulos. Uudelleen suostuttelulla mentiin huoneeseen jossa Iita omatoimisesti hyppäsi pöydälle ja lääkäri pääsi tutkimaan. Epäilyni vahvistettiin eli vasemmassa korvassa ulkokorvan hiivatulehdus. Saatiin matkaan korvatippakuuri ja korvahuuhde. Kuuri oli kuukauden mittainen ja alkanut toimimaan todella hyvin. Enää ei kutise ja näyttääkin paljon paremmalta. Syytä ei kyllä tälläkään kertaa osattu arvata.

Eilen (7.10.) oli Hilman luonnetesti. Koiran haltija jännitti etukäteen hirveästi jostain syystä. Onneksi tuomarit tulivat juttusille ja olivat todella rentoja ja mukavia. Hilma pyöri lounastauon aikaan buffetin luona ja moikkasi kaikki tutut ja tuntemattomat. Olo rentoutui ja oli kiva mennä testiin.

Alkuun tuomarit kyselivät elinoloista, laumasta ja kokemuksista. Sitten tuli se mitä pelkäsin. Leikki.

"Hilma ei leiki."

Tuomari nappasi puukapulan käsiinsä ja Hilma lähti heti leikkiin mukaan. Taistelikin yllättävän hyvin. Kovaa painetta ei kestänyt, mutta leikki yllättävän pitkän ja hyvän leikin. Ehkä se sittenkin leikkii..

Kelkka oli järkyttävä pelotus! Hilma huusi ja tempoi taaksepäin. Kelkka vedettiin ihan hitaasti liki ja Hilmalla meni todella kauan, että uskalsi tulla liki. Minä höpötin kelkalle ja kutsuin Hilmaakin tekemään tuttavuutta. Lopulta tuli ja haisteli vähän ja totesi homman "niin nähdyksi". Lähdettiin jatkamaan eteenpäin.

Seuraavana tuli hyökkäys ihmiseltä. Hilma bongasi jo ohjeita annettaessa piilossa olleen tuomarin. Joten eihän siinä auttanut kuin mennä eteenpäin. Ääntä lähti järjetön määrä, mutta ei se kyllä puolustaa uskaltanut vaan kaikkosi häntä alhaalla taakseni huutamaan. Lähti kyllä tuomarin matkaan ja tuli kutsuttaessa luokse. Tässä kohtaa jo toinen tuomari kysyi haukkuuko Hilma aina kaikelle ja sanoi sen nostavan omia kierroksiaan haukkumalla.

Sitten oli vuorossa sateenvarjo ja tynnyri. Molempiin reaktio oli nopea ja vahva. Ja tynnyrille palaaminen kesti hetken.

Pimeässä huoneessa Hilma kierteli ja kaarteli häntä töttöröllä. Huone oli iso joten tuomarit antoivat aikaa koiralle etsiä. Hilma tuntui jo välillä unohtaneen, että minäkin menin sinne edeltä. Lopulta kyllä löysi nurkkaan jossa olin istumassa.

Seinä oli meille aika uusi, koska en ole Hilmaa oikein koskaan mihinkään edes yksin jättänyt. Pitkälle ei hyökkäystä viety, kun ääni nousi falsettiin ja minut käskettiin piilosta takaisin pelastamaan pieni pörrö.

Laukaukset olivat viimeisenä. Ensimmäinen laukaus ja Hilma pyörähti ympäri. Tuomari kommentoi tilannetta: "Aivan kuin se ensimmäinen luoti olisi viistäänyt sen pyllykarvoja.". Toinen laukaus ja pieni säpsähdys. Kolmas laukaus, ei reaktiota.

Hilma ei mielestäni kuormittunut testin aikana niin pahoin kuin Iita aikoinaan. Hilma myös palautui hyvin ja kävi molempien tuomareiden tykö vielä testin jälkeen. Muutoin testi oli kyllä Hilman näköinen vaikka se tuntuukin seisovan omilla jaloillaan. Se on kuitenkin reipas ja menee innolla uusiin tilanteisiin.

Hilman tulos: 

Toimintakyky -2 Riittämätön

Terävyys +1a Pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua

Puolustushalu +1 Pieni

Taisteluhalu +2b Kohtuullisen pieni

Hermorakenne +1b Hermostunein pyrkimyksin

Temperamentti +3 Vilkas

Kovuus +1 Hieman pehmeä

Luoksepäästävyys +3 Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin

Laukaisuvarmuus ++ Laukauskokematon

Kokonaispisteet +125

Nyt on luonnekin testattu ja mitäpä siihen lisäämään. Voisin jossain välissä vähän vertailla tyttöjen testejä, olivat nimittäin aika erilaisia ja paljastivat paljon siitä miten asia oikeasti on. Siitä myöhemmin täällä!