Kuitenkin nyt siihen otsikon viitaamaan aiheeseen eli kisoihin. Hilman olin ilmoittanut 10.3. Haukkuvaarassa järjestettäviin rally-tokokisoihin. Kisataukoa ehti siis kertyä melkein päivälleen vuosi. Ja mitä silloin vuosi sitten tapahtui? Noh, Hilmalla iski kamala jännitys viimeisten kylttien aikaan ja koko pieni koira meni lukkoon. Se ei pystynyt tekemään mitään ja tulos oli rimaa hipoen hyväksytty. Se sai minulle ohjaajana pahan olon siitä, että olin ilmoittanut vielä keskeneräisen koiran kisoihin, tilanteeseen jossa itse jännitän ja varmasti koirakin. Siispä pidettiin taukoa ja treenattiin.
Nyt oli kuitenkin sellainen olo, että olisimme lähempänä valmista. Ja koska kisat olivat tutulla treenihallilla niin mikäpäs ei. Aamun valjetessa minä jännitin. Hilma ei edes tiennyt lähdöstä mihinkään, mutta minä tiesin. Juoksin vessassa, ahdistuin, en syönyt ja tärisin. Kisapaikalla yritin jutustella tuttujen kanssa ja olla karkaamatta paikalta. Hilma taas.. no, Hilma tuli paikalle Hilmamaiseen tyyliin eli rähinällä. Rauhoittui kuitenkin omaan häkkiin. Otin Hilman tekemään vähän yksittäisiä juttuja treenityyliin ja laitoin takaisin omaan häkkiin. Sieltä otin sen juuri ennen omaa vuoroa ja oli tarkoitus mennä tekemään ns. "toinen setti treeniä" radan muodossa.
Hilma kuunteli. Se kuunteli ensin pää kallellaan, kun juttelin sille: "Mennään yhdessä tekemään. Sitten saa palkkaa." Oli aika mennä radalle. Hilma odotti lähtökyltillä nätistä. Ensimmäinen kyltti "istu kierrä koiran ympäri" Hilma istui, mutta paino siirtyi, kun lähdin kiertämään. Toinen kyltti "istu maahan" ei ongelmia. Kolmas kyltti "vasen täyskäännös" ja sekin tuntui hyvältä. Neljäs kyltti "360 oikeaan" ja olin varma, että Hilma haistoi kylttiä. Viides oli "pujottelu". Meni nopeasti. Kuuden kyltti oli "koira eteen ja askeleet peruuttaen". Pyörrytti, askeleet horjui, Hilma napitti silmiin. Käännös vasempaan ja "koira eteen" tehtävä. Joku vingutti veryttelyalueella lelua. Hilman keskittyminen herpaantui. Minä säikähdin. Hilma käänsi katseen takaisin minuun, istui eteen ja suoritti tehtävän. "270 oikeaan", "koira eteen" tehtävä, "juosten" ja "maali". Juoksin maalin jälkeenkin enkä sanonut koiralle mitään. Kunnes ääni päässä sanoi: "Kehu sitä!". Kehuin ja mentiin ottamaan palkka. Palasin ilman Hilmaa hengittämään radan laidalle. Pipsa nosti ajanotosta peukkua johon vastasin peukulla. Kerroin oloni olleen kamalan, mutta Hilma teki hienosti töitä. Odotin tuloksia jotka pian tulivatkin. 100p! Tuli itku. Minun pieni koira oikeasti teki töitä ja teki parhaansa!
Lopulta meidän rata oli ainoa 100p:n suoritus ja voitimme luokan. En olisi voinut onnellisempi olla!
 |
| © Heli Tuominen |
 |
| © Heli Tuominen |
 |
| © Heli Tuominen |
 |
| © Pipsa Ylönen |
Kisojen jälkeen jatkettiin treenejä ja seuraavana vuorossa oli reissu Kuopioon. Kuopiossa järjestettiin vuoden 2018 lappalaiskoirien rally-tokomestaruudet 24.3.. Olin kerrankin rohkea ja ilmoitin molemmat koirat kisaamaan. Iitakin siis 1,5 vuoden kisatauon jälkeen. Jännitys kuitenkin tiivistyi siihen alokasluokkaan josta lähdettiin hakemaan Hilmalle koulutustunnusta. Minun mielestä katastrofin ainekset olivat kasassa suht pienessä hallissa, vieraassa hallissa ja älyttömän jännityksen alla. Halliin ei mahtunut verryttelemään. Hilma oli numerolla 13. (tietenkin epäonnen numero). Pihalla en sen kanssa juuri mitään ihmeitä tehnyt. Elättelin vain toiveita jostain pienestä onnistumisen mahdollisuudesta. Hallin ahtaus meinasi olla reaktiiviselle koiralle mahdottomuus, mutta pääsimme karsinaan odottamaan omaa vuoroamme. Hilma oli taas lähtökyltillä hienosti ja siitä tuomarikin antoi hyvän palautteen arvostelulomakkeeseen. Alku oli vähän jotenkin kankea ja tuntui, että Hilma katseli paljon ympärilleen. Onneksi rata oli suhteellisen helppo. Viimeinen kyltti oli mörkö eli sama kuin reilu vuosi taaksepäin ensimmäisessä kisassamme jossa oli myöskin sama tuomari. Luulin mokanneeni kyltillä jossa kierrettiin koiran ympäri, koska en muista pysähtyneeni ollenkaan, mutta ainoat virheet tulivatkin radan alussa olleella koira eteen kyltillä jossa oli ollut epätarkkuutta.
Lopputulema oli 97p! Aivan älytön parannus vuodessa tuon pienen koiran tekemisessä! Saatiin siis kasaan se haettu RTK1 koulutustunnus, nousu avoimeen luokkaan ja mitä vielä? Siihen päälle alokasluokan lappalaiskoirien rotumestaruus sija 3! Itkuhan siinä pääsi, kun Hilma niin yllätti. Päivä päivältä pidän tuosta koirasta vain enemmän ja enemmän. Sillä on omat heikkoutensa, mutta harrastuskaverina se on vailla vertaa!
Hilma pääsi autoon huilaamaan ja lähdettiin käymään välillä kahvilla, koska Iitan luokan alkuun oli aikaa. Jännitys aavistuksen laantui, koska Iitan kanssa meillä ei ollut mitään odotuksia mistään. Lähdettiin hakemaan "vikalistaa". Iitan kanssa treenailin kahvin jälkeen vähän ulkona ja odottelin luokan alkua. Rataantutustuminen oli ok. Mitään ihmeitä ei mielestäni radalla ollut. Iita oli ulkona vielä aivan täpinöissään, mutta mitä tapahtui sisällä? Iita meni lukkoon. Se painui matalaksi ja oli peloissaan. Jotenkin sain sen innostumaan herkuista ja keskittymään. Rata alkoi oikein kivasti, mutta oltiin varmaan liikaa treenattu voittajan juttuja ja Iita ei taaskaan istunut eteen. Tämän se on tehnyt ennenkin ja ärsytys toisen uusinnan kohdalla oli suuri. Jotenkin saatiin tehtävä suoritettua ja rata meni loppuun ihan kivasti. Koira kiinni ja käytösruutuun. Käytösruutu ei ole meille vahvin asia tässä lajissa. Lähellä paikallaolo aiheuttaa koiraan painetta ja itsellekin ahdistusta. Iita kuitenkin istui vierellä. Se istui hiljaa. Viimeiset sekunnit ja se vinkaisi hiljaa ja tökkäsi kuonollaan reiteeni.
"Hitsi sun kanssas!"
Luokka meni nopeasti loppuun ja oli enää palkintojenjako ja kisakirjojen palautus. Me selvittiin! Iita sai 85p ja sijoittui luokassaan toiseksi! Ja sillä sijoituksella olimme myös voittajaluokan lappalaiskoirien rotumestaruus sijalla 2! Pieni Pöllömaisteri tsemppasi! Se pystyi! Me pystyttiin!
Reissu oli siis kaikkineen oikein onnistunut. Ja varmasti uskalletaan kisata taas uudestaankin. Nyt tytöt ovat kuitenkin hetken tauolla ja mietitään mitä seuraavaksi.
Lopputulema oli 97p! Aivan älytön parannus vuodessa tuon pienen koiran tekemisessä! Saatiin siis kasaan se haettu RTK1 koulutustunnus, nousu avoimeen luokkaan ja mitä vielä? Siihen päälle alokasluokan lappalaiskoirien rotumestaruus sija 3! Itkuhan siinä pääsi, kun Hilma niin yllätti. Päivä päivältä pidän tuosta koirasta vain enemmän ja enemmän. Sillä on omat heikkoutensa, mutta harrastuskaverina se on vailla vertaa!
Hilma pääsi autoon huilaamaan ja lähdettiin käymään välillä kahvilla, koska Iitan luokan alkuun oli aikaa. Jännitys aavistuksen laantui, koska Iitan kanssa meillä ei ollut mitään odotuksia mistään. Lähdettiin hakemaan "vikalistaa". Iitan kanssa treenailin kahvin jälkeen vähän ulkona ja odottelin luokan alkua. Rataantutustuminen oli ok. Mitään ihmeitä ei mielestäni radalla ollut. Iita oli ulkona vielä aivan täpinöissään, mutta mitä tapahtui sisällä? Iita meni lukkoon. Se painui matalaksi ja oli peloissaan. Jotenkin sain sen innostumaan herkuista ja keskittymään. Rata alkoi oikein kivasti, mutta oltiin varmaan liikaa treenattu voittajan juttuja ja Iita ei taaskaan istunut eteen. Tämän se on tehnyt ennenkin ja ärsytys toisen uusinnan kohdalla oli suuri. Jotenkin saatiin tehtävä suoritettua ja rata meni loppuun ihan kivasti. Koira kiinni ja käytösruutuun. Käytösruutu ei ole meille vahvin asia tässä lajissa. Lähellä paikallaolo aiheuttaa koiraan painetta ja itsellekin ahdistusta. Iita kuitenkin istui vierellä. Se istui hiljaa. Viimeiset sekunnit ja se vinkaisi hiljaa ja tökkäsi kuonollaan reiteeni.
"Hitsi sun kanssas!"
Luokka meni nopeasti loppuun ja oli enää palkintojenjako ja kisakirjojen palautus. Me selvittiin! Iita sai 85p ja sijoittui luokassaan toiseksi! Ja sillä sijoituksella olimme myös voittajaluokan lappalaiskoirien rotumestaruus sijalla 2! Pieni Pöllömaisteri tsemppasi! Se pystyi! Me pystyttiin!
Reissu oli siis kaikkineen oikein onnistunut. Ja varmasti uskalletaan kisata taas uudestaankin. Nyt tytöt ovat kuitenkin hetken tauolla ja mietitään mitä seuraavaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti