Vuoden vaihtumista vietettiin Iitan kanssa eri osoitteissa. Ihana äitini halusi olla avuksi ja pitää seuraa Iitalle, kun vastuuton omistaja lähti juhlimaan. Ihan hyvin se kuitenkin meni näinkin. Iita ei liiemmin stressannut pauketta, mutta ihmetteli kyllä pää kallellaan ja oli hieman epävarma koko jutusta. Minä taasen.. noh, se on juttu erikseen. ;)
Viikko on mennyt nopeaan ja itse en ole ehtinyt kuin stressata töistä ja treenaamisesta. Jälkimmäinen ilmeisesti ahdistaa nyt siinä määrin, että ei oikein huvita. Olen taas jumissa, mutta en tiedä missä.
Iita tarjoaa sisällä koko ajan itseään perusasentoon, että: "Voitaisko tehdä jotain?". :( Harmittaa niin pirusti, että ihan itkettää. Mielessä pyörii erinäisiä vaihtoehtoja ja jotain pitäisi tehdä.
Eilen Iita sai mennä mummolle hoitoon päiväksi, kun meille tuli tuholaistorjujat. Mikä parasta koira sai kaverikseen kissan. :D Kaapo oli heti kuin kotonaan ja Iita vaan ihmetteli järjestelyä.
Nyt lähden etsimään kadonnutta motivaatiota ja mietin miten saisin jonkun porukan kasaan kerran viikossa jonnekin minne itsekin pääsisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti