Tänään käytiin kävellen moikkaamassa Topia. Koirat viettivät aikaa pihassa telmien ja Topikin oli hienosti kuulolla.
Iitan kanssa treenattiin pitkästä aikaa ja äiti toimi Topin kanssa hienosti häiriönä. Tehtiin seuraamista pidempiä pätkiä. Toivoin, että koiran saisi jotenkin asettumaan seuraamaan nätisti, mutta toiveeksihan se jäi. Kengurubensaa virtaa edelleen suonissa, mutta hyviäkin pätkiä tuli. Täyskäännökset oli ihan ulalla, mutta saatiin sinne joku hyväkin käännös. Itse koitin keskittyä liikkumaan eteenpäin katselematta koko ajan koiraa.
Tehtiin myös lyhennetty paikkamakuu siten, että äiti kulki Topin kanssa meidän välistä ja kierti Iitaa ympäri. Hienosti Iita pysyi maassa. Katsoi vain välillä minua kuin kysyen: "Saako mennä mukaan vai pysynkö tässä?". :D
Loppuun tehtiin vielä noutoa ja Iita lähti oikein innokkaasti hakemaan kapulaa (käskystä) ja toikin sen vauhdikkaasti. Perusasennossa kapula tippui pari kertaa, mutta Iita nosti sen käskystä uudestaan ja sai palkan vasta, kun sain kapulan käteen.
Topin kanssa treenattiin sisällä vähän perusasentoa ja tutittamalla seuraamista. Kovin oli innokas kaveri. Lisäksi tehtiin luopumisharjoituksia, mikä oli pirun vaikeaa, kun nakki oli niin vastustamaton juttu. Hyvin pikkukoira kuitenkin käytti hoksottimiaan. Lisäksi harjoiteltiin käskyä "ei ota". Sekin oli vaikeaa, mutta lopulta Topikin jäi miettimään mitä pitää tehdä, että sen nakin saa.
Iitalla on huomattavissa pientä uhmaa. Korvat on koristeena ja kaikille koirille pitää murista. Se murisee parvekkeella jos joku kulkee ohi ja se murisee lenkillä. Mitään ei kuunnella ennen kuin minä hermostun. Kaikki menee ihan ohi mitä sille sanotaan. Jospa tämä olisi taas joku "vaihe"..
Loppuun vielä vähän jotain ikävää, eli Topilla on nenäpunkkeja joka tarkoittaa sitä, että Iitallakin on. Vihaan niitä niin paljon! Kuluneen vuoden aikana Iita on saanut nenäpunkkilääkityksen ainakin 2 ellei 3 kertaa. :( Nyt se on taas edessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti