Kovan pehmeä puoli

Mistähän sitä taas alkaisi purkamaan tapahtumia..

Iitan juoksut ovat ohi ja aika meni kyllä ihan jouhevasti. Neiti kipitteli sisätiloissa nätisti housut jalassa ja oli muutenkin suht normaali. Ero normaaliin oli huomattavasti rauhallisempi koira, lelut jäivät rauhaan ja lenkkejä tehtiin hihnassa.

16.2. Tiimi verkkareiden Mikkelin osastonjohtaja saapui kyläilemään (ilman koiria kylläkin, sattuneesta syystä) ja seuraavana päivänä kävimme yhteistuumin pallottelemassa Jäkäläkummun viimeisimpiä pentuja. Yksi mokoma meinasi viedä väkisin sydämen, mutta heltyä ei voinut eikä saanut.

Vasta lauantaina 23.2. päästiin moikkailemaan vähän tuttuja ja tehtiin lenkki Kauttolandiaan Topin luokse. Koirat saivat alkuun telmiä pihassa vapaana ja voi sitä riemun määrää.

Iita ja Topi 23.2.

Iita ja Topi 23.2.

Iita ja Topi 2sek paikallaoloa

Iitan kanssa tehtiin vähän tokoakin, kun kerrankin oli siihen hyvä paikka. Harjoiteltiin ruutua, joka meni ihan hyvin. Ei nyt mikään varsinainen taidonnäyte, mutta ok. Merkkiäkin otettiin ekaa kertaa ulkona ja se oli kyllä hallussa. Seuraaminen oli ihan Iitaa. Oli kyllä mukana, mutta niin oli pomppiminenkin. :D Luoksetulo oli hyvä. Ja jäävätkin muistissa.

 
Parhaiten kaikista "liikkeistä" hallussa on kurre. :D Ja onneksemme kuvat valehtelevat hienosti sen mitä todellisuus on. Kiitoksia vielä Suskulle joka toimi kuvaajana. On siitä vaan hyötyä, kun oikeasti näkee sen miltä se sivusta näyttää. Allekirjoittanut ei ainakaan yleensä itse tajua miltä se näyttää. Joskus sen tuntee kylläkin, kun jonkun hampaat nasahtaa seuraamisen keskellä käteen tai se, että koira ei olekaan siellä missä pitäisi vaan ihan jossain muualla. :D
Kaiken tämän touhun lisäksi olimme neitikoiran kanssa reippaita ja kävelimme kotiin. Täytyy myöntää, että silloin jopa Iita oli väsynyt. Lähestulkoon mallia "perässä vedettävä". Kotona olikin sitten kiva ottaa lepiä loppuilta.







25.2. Elli saapui ilahduttamaan meitä "ruokkissulkeisilla". Tarkoituksena oli katsoa missä mennään ja tehdä alokasluokan liikkeet siten, että Elli toimii liikkurina. Homma taisi kaatua siihen, että Iita kuuli Elli-tätin käynnin meillä ja oli toisessa huoneessa ja jo ulos lähtiessä kierrokset oli huipussaan. Lopputulema oli kutakuinkin seuraava:

Luoksepäästävyys - Melkein paikallaoloa ja lopulta repeäminen liitoksista.
Paikkamakuu - Koira muuttui hissiksi ja veivasi istu-maahan väliä ennen kuin ehdin jättää koiraa.
                         Makasi lopulta 2min paikoillaan.
Seuraaminen - Pelkkää vinkumista odottelu ja liikkeelle lähdettäessä edisti niin paljon ettei voinut
                        seuraamiseksi sanoa edes. Lisäksi omat käskytykset olivat täysin hukassa.
Liikkeestä maahanmeno - Seuraaminen parempaa ja meni hyvin maahan ja pysyi siellä.
Luoksetulo - Sanotaanko, että ihan ok.
Liikkeestä seisominen - Yllätti positiivisesti. Ei ennakoinut ja pysähtyi hyvin.

Yhteenvetona sanottakoon, että hallinnassa on ongelma ja iso sellainen.

26.2. jatkettiin sulkeisia. Tällä kertaa rauhoitettiin tilannetta heti. Suoraan paikkamakuu ja se menikin vähän paremmin kuin edeltävänä päivänä. Tehtiin pelkkiä sivulle tuloja ja palkkaus heti, kun neiti suvaitsi pysyä liikkuroinnista huolimatta hiljaa ja paikallaan sivulla. Siitä sitten ihan muutamaa askelta seuraamista. Lisäksi harjoiteltiin noutoa ja mietittiin miten sen treenaamista jatketaan. Tarkoituksena jatkossa saada painetta luovutuksesta pois ja tehdä luovutuksia ja nouto-osaa erikseen.

Perjantaina 1.3. lähdin töitten jälkeen yksin treenaamaan meille uuteen paikkaan. Laitoin koiran paikkamakuuseen ja tein sillä välin muita valmisteluita. Hyvin nätisti Iita malttoi maata paikoillaan. Tehtiin ruutua, joka tällä kertaa osoittautui jokseenkin aivopieruansaksi pienelle lappalaiselle. Iita ei juossut targetille asti vaan jäi odottamaan lelupalkkaa puoleen väliin. Onneksi saatiin kuitenkin pari hyvää toistoa ja siitä siirryttiinkin tekemään pienen leikin kautta noutoa. Syystä tai toisesta aivopieru iski noutoonkin. Piuhat koiran korvien välissä meni solmuun ja noutoon kuului koiran mielestä selkeästi maahanmeno puolessa välissä kapulan palautusta. Annettakoon anteeksi. Pieniä pätkiä herkisteltiin vielä seuraamista ja lopetettiin kunnon leikillä, että jäisi herkkikselle hyvä mieli. (Mainittakoon tosiaan, että Iitan ilopissaaminen on muuttunut jonkin asteiseksi miellyttämiseksi ja hyvittelyksi ja sitä käytetään siihen, että päästäisiin eroon jostain mitä ei haluta tehdä.)

2.3. nähtiin pitkästä aikaa Lykkyä ja Tiaa. Lähdettiin aamulla aikaisin Ankeriasjärven jäälle koirien kanssa. Iita ja Lykky juoksivat yhdessä ja lenkki oli oikein mieluinen kaikille.

Illansuussa Tiimiverkkari-Minna tuli Reippa-veljen kanssa kylään. Iita oli melkoisen kireänä veljelleen joka mielellään olisi astunut siskoaan. Iitan pepsodent irvistys oli jäätävä ja samoin murina joka aina niin iloisesta koirasta lähti. Illalla koirat pääsivät yhdessä hihnalenkille ja sama toistui seuraavana aamuna. Oli aika hauskaa taas kokeilla mitä se kahden koiran kanssa olisi. :)

Sunnuntaina käytiin taasen katsomassa jo melkein luovutusikäisiä pentuja Jäkäläkummussa. Kyllä olivat mokomat kasvaneet ja vauhti oli niin hurjaa ettei mukana meinannut pysyä. :D

Eilen 4.3. Tia haki Iitan mukaansa avainten etsintä reissulle. Viikonlopun lenkki päättyi sinänsä ikävästi että avaimet olivat tippuneet jäälle. Onneksi ne löytyivät ja vielä iso kiitos Tialle uhrauksesta ottaa adhd-lapsi mukaan!

Tänään meillä olikin taas sulkeiset. Tehtiin häiriö paikkamakuuta. Ensin suht normi matkalla Ellin kävellessä Iitan ohi ja ympäri. Sitten pidemmällä matkalla sekä minun, että Ellin ollessa piilossa. Lopuksi vielä kiusattiin pientä koiraa siten, että Elli heitteli leluja Iitan edessä ja se oli pikkuisen liikaa. Pieni huomautus ja sen jälkeen pysyttiin taas maassa. Hyvä harjoitus siis. Ruutu oli tällä kertaa parempi kuin viimeksi. Sitä ehkä lähdetään pikkuisen vaikeuttamaan seuraavaksi. Seuraamista tehtiin pienellä liikkuroinnilla pientä pätkää ja nyt se oli aika oivaa Iitaa. Omaan palkkaamiseen saa vaan taas kiinnittää huomiota. Lisäksi Iita melkein omatoimisesti harjoitteli noutokapulan kanssa juttuja. Otti kapulan ja tarjosi sivulletuloa, seuraamista yms.

Loppuun vielä "virallisemmat" kuvat Iita 1v ja 7kk. <3