keskiviikko 13. tammikuuta 2016

Vuoden ekat kisat

Taas on aikaa vierähtänyt enkä ole ehtinyt koneelle istahtaa. Kerrotaan nyt kuitenkin päällimmäisiä kuulumisia.

Meidän agility kurssi sai jatkoa. Käytiin Haukkuvaarassa treenaamassa porukalla. Tehtiin rally-tokoa ja agilitya. Hilma harjoitteli keppien pujottelua joka vaati paljon aivotyötä ja Iita muisteli kontaktia. Taas sain ohjeeksi vain luottaa koiraan.
Molemmat tytöt teki rally-tokoa siinä sivussa ja minä mokailin hienosti. Sama virhe toistui samalla kyltillä jopa kolme kertaa peräkkäin.
Lopuksi Iitan kanssa muisteltiin valssia. Sain valssin tahdin pistettyä uusiksi, kun kolmella askeleella olisi ohjauksesta selvinnyt tulikin kuvioksi: "yyy-kaa-koo-nevikusekay-kymppi". Ja putkeen ohjaus täysin hukassa. Koiralla kuitenkin oli kivaa.

Viime lauantaina Iita kävi silmä- ja polvitarkastuksessa. Silmät olivat edelleen ok ja tohtori kehui näkimiä erinomaiseksi (siis jotain erinomaista minunkin koirassa) ja ne polvet.. Pelkäsin niin kovin. Jostain syystä pitkältä tuntuneen hiljaisuuden jälkeen setä totesi polvien olevan myöskin ok. Siis mitä? Mihin se luksaatio hävisi? Nyt jos joku osaa kertoa niin vastaavia kokemuksia niin jakakaa ihmeessä! Mistä tämä voi johtua? En toki pistä vastaan jos holkkipolvi sai terveen paperit.

Siitä jatkettiin matkaa suoraan Saukkolaan siskoni tykö. Iita tapasi uuden rakkautensa. Serkkuni chihuahua Andy (6kk) oli herttainen kovispoika. Minä ihastuin maskottiin ja Iita leikki pienen jätkän kanssa onnellisena. Pieni mieskin taisi vähän ihastua Iitaan. Mahtavaa nähdä kuinka iso koira osaa joissain tilanteissa käyttäytyä.

Sunnuntaina juhlat sen kuin jatkui. Jotta elämä ei kävisi tylsäksi, olin ilmoittanut Iitan ja itseni ekoihin virallisiin rally-toko kisoihin. Jännitystä ei voinut sanoin kuvailla. Onneksi samoissa kisoissa oli kavereita jotka jännitti varmasti vähintäänkin yhtä paljon.
Oltiin alokasluokan ensimmäisessä ryhmässä ja yritin olla ajoissa paikalla. Aikataulua kuitenkin nopeutettiin ja tuntui, että tuli kiire. Kävin ilmoittautumassa ja vilkaisin rataa. Järkytys! Pitkä. Vaikea. Juoksua. Apua!
Täytin kilpailukirjan ja lähdin hakemaan Iitaa. Kerkesin sen nopeasti pissattamaan ja mentiin sisälle mittaukseen ja kilpailukirjan varmistukseen. Iita mitattiin sinne 40-50cm:n väliin. Sen jälkeen käytiin vielä ulkona ja koira häkkiin ja rataan tutustumaan. Rata oli todellakin pitkän tuntuinen ja sai allekirjoittaneen sekaisin. Yritin koota itseni. Kävelin rataa ja kävin liikkeitä läpi käskyjen ja kehujen kanssa. Lopulta tuntui, että rata on jossain muistissa.
Tein Iitan kanssa hallissa muutaman eteenistumisen johon homma lässähti. Iita ei kuunnellut. Se haisteli, veti toisten koirien luo ja komensi. VOI EI! Se jännitti! Se ei pystynyt käsittelemään minun jännitystä ja meni sijaistoiminnolle. Ei siinä muuten mitään, mutta minua alkoi jännittämään vielä enemmän. Ei tämän näin kamalaa pitänyt olla. Oltiin yhdeksäntenä vuorossa ja yritin saada itseni ja koiran hyvälle mielelle ja viriteltyä koiraa yhdessä tekemiseen.

Mentiin hyvillä mielin radalle ja lähtö -kyltille. Kaikki hyvin ja matkaan. Ensimmäinen kyltti meni hienosti. Liikkeestä maahanmenossa ei ollut ongelmia. Pujottelukin meni ihan hyvin, mutta kolmas kyltti ja "UUSIN!". Joku ihmeen aivopieru käski koiran kiertämään edestä oikean kautta sivulle vaikka kyltissä luki VASEN. Loppurata meni kuitenkin hyvin vaikka siellä pieniä virheitä tuli. Iita ilmeisesti haistoi yhtä kylttiä tms. mutta lopputulos oli ALOhyv 90p. Olin tyytyväinen. Ja siitähän on suunta eteen ja ylös!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti