Hilma 3v!

Oikeastaan Hilma täytti 3v 7.9. eli melkein viikko sitten. Kiireiden takia päivittely vain venyi. Tai kyllähän sitä päiviteltiin..

Miten se voi olla mukamas jo 3v?! Sehän on pentu vielä.

Ikää tulee lisää, mutta mikään ei muutu. Hilma ei kasva henkisesti eikä fyysisesti. Pientä edistystä tapahtuu aina, mutta hyvin hitaasti.

Torstaina Hilma juhli lahjan kera. Se sai mummilta lahjaksi aivan ihanan pöllölelun. Sitä piti vinguttaa koko ilta.

Perjantaina kävin ostamassa tytöille tasapainotyynyn jonka käyttöä ollaan opeteltu. Perjantaina haettiin etupäätä tyynylle ja tasapainoiltiin siinä ja muutenkin tutustuttiin tyynyyn jalkojen alla.

Lauantaina meillä oli Hilman kanssa agilitykoulutus. Ilmoitin meidät alkeistunnille, viime talvena tapahtuneen puomilta tippumisen takia. Hilma sen jälkeen karttoi kaikkia agilityn esteitä joten mentiin vähän helpotettuja juttuja tekemään.

Tehtiin tehtäviä pisteissä pareittain. Meidän parina oli aivan ihana lapinkoiratyttö Hilma. Aloitettiin hypystä. Se oli meillä vähän hakusessa, mutta hyvin pian sai tehtävää taas alkaa vaikeuttamaan. Ensin olin polvillani esteen siivekkeen kohdalla ja pidin kättä siivekkeen takana jolloin koira hakeutui hypyn yli hakemaan namia.

Tarkoituksena näissä harjoituksissa koiran oma ajattelu ja siten varma esteiden itsenäinen suorittaminen. Päästään irti kädestä.

Pian sain siirtyä kauemmaksi siivekkeestä kädet suunnilleen reisien päällä ja antamaan vain suullisen käskyn ja Hilma hyppäsi yli. Tätä siis molempiin suuntiin.

Seuraavana oli vuorossa rengas. Sekään ei suoralla linjalla tuottanut ongelmia, mutta kaarevaa linjaa Hilman piti välillä miettiä pitkään ja pieni koira saikin meidät kouluttajaa myöten nauramaan.

Lopuksi oli putki joka onnistui super hienosti. En muista olisinko koskaan onnistunut lähettämään Hilmaa putkeen (saati Iitaakaan) kellokulmista. Jopa ihan putken sivusta lähetyksessä Hilma hakeutui putkeen.

Mikä parasta meillä oli kivaa! Molemmat nautittiin tekemisestä ja tunnin jälkeen istuskelin iloisen koiran kanssa hallin lattialla.

Iitan kanssa tehtiin tokoa pieni setti pihassa ettei sille tule paha mieli. Vähän seuraamista, jääviä ja kaukoja.

Tämän jälkeen suunnattiin eläinkauppaan josta Hilma sai valikoida lelun lahjakseen. Tietenkin sieltä lähti mukaan vinkulelu. Onneksi sellainen jonka äänen vain koira kuulee ja siitä on nyt viime päivät ollut tappelu.

Olen myös onnellinen, että talveksi olemme saaneet kerhon porukalla hallivuoron eli treenaamaan tullaan taas!

Mutta tosiaan. Hilma on kolmisen vuotta seurannut elämässäni mukana. On ollut ilon hetkiä, pettymyksiä, ei niinkään suruja. Ollaan treenattu tokoa, rally-tokoa, agilitya.. Ollaan kisattu rally-tokossa, käyty petotestissä, edustettu lappalaiskoiria, uitu, lenkkeilty, makoiltu sohvalla..

Hilmasta on tullut todellinen rakastettava pieni pörriäinen. En uskonut tämän päivän saapuvan. Hilman tullessa se ei tuntunut omalta ollenkaan, mutta ei siitä enää luopuisi mistään hinnasta. Se on oikea lellipentu joka ei tahdo jättää emäntäänsä rauhaan edes vessassa käynnin ajaksi. Osaa kuitenkin olla missä vaan hiljaa yksinkin. Ihana pieni varjo. Elämäni ilo ja valo. Pieni piristys ruiske.