Vuosi lähestyy uhkaavasti loppuaan ja suunnitelmia tulevaan tehdään jo kovasti. Ihan kaikkea ei voi paljastaa, mutta jännää tulee olemaan. Kisoja on suunniteltu ja näyttelyitä myös.
Seuraa blogia jatkossakin niin tiedät missä mennään!
maanantai 12. joulukuuta 2016
sunnuntai 11. joulukuuta 2016
lauantai 10. joulukuuta 2016
Luukku 10
Joulun allakin treenataan.
Hilman kanssa käytiin hallilla treenaamassa. Kuvia en taaskaan saanut, mutta tonttuiltiin urakalla ja hauskaa oli. Kuinka sujuu treenit yhdellä kädellä? Yllättäviä onnistumisia ja yleistä hauskaa. Meillä on ihan huippu treeniporukka!
Treenaatteko te jossain ryhmässä vai yksin?
Hilman kanssa käytiin hallilla treenaamassa. Kuvia en taaskaan saanut, mutta tonttuiltiin urakalla ja hauskaa oli. Kuinka sujuu treenit yhdellä kädellä? Yllättäviä onnistumisia ja yleistä hauskaa. Meillä on ihan huippu treeniporukka!
Treenaatteko te jossain ryhmässä vai yksin?
perjantai 9. joulukuuta 2016
Luukku 9
Miksi suomenlapinkoira? Kukaan ei kysynyt, mutta minä kerron.
Pikku tyttönä tutustuin suomenlapinkoiriin. Siskollani oli aivan ihana musta merkein narttu Kiki. Lempeä ja pehmeä ystävä. Arkistoista löytyy kuvia joissa Kikiä talutan varmasti alle 5-vuotiaana.
Kikillä teetettiin pennut ja niistä yksi jäi siskolleni, Sara. Sarasta tuli ystäväni. Sara kuunteli huolet ja murheet. Sen turkkiin itkin monet kerrat ja molempien kanssa leikin monet leikit.
Sain ulkoiluttaa siskoni koiria. Yksi kerrallaan turvallisuus syistä, mutta kuitenkin. Sain myös myöhemmin hoitaa Saraa aina siskoni perheen reissujen ajan.
Siitä se ajatus lähti. Mietin pitkään rotuja. Ensimmäisenä mielessä oli saksanpaimenkoira, mutta rodun terveys huolestutti. Seuraavina tuli portugalin podengo ja staffordshirenbullterrieri. Hyvin erilaisia kaikki toisiinsa verrattuna. Lopulta mieleen tuli suomenlapinkoira. Mikäs muukaan!
Pikku tyttönä tutustuin suomenlapinkoiriin. Siskollani oli aivan ihana musta merkein narttu Kiki. Lempeä ja pehmeä ystävä. Arkistoista löytyy kuvia joissa Kikiä talutan varmasti alle 5-vuotiaana.
Kikillä teetettiin pennut ja niistä yksi jäi siskolleni, Sara. Sarasta tuli ystäväni. Sara kuunteli huolet ja murheet. Sen turkkiin itkin monet kerrat ja molempien kanssa leikin monet leikit.
Sain ulkoiluttaa siskoni koiria. Yksi kerrallaan turvallisuus syistä, mutta kuitenkin. Sain myös myöhemmin hoitaa Saraa aina siskoni perheen reissujen ajan.
Siitä se ajatus lähti. Mietin pitkään rotuja. Ensimmäisenä mielessä oli saksanpaimenkoira, mutta rodun terveys huolestutti. Seuraavina tuli portugalin podengo ja staffordshirenbullterrieri. Hyvin erilaisia kaikki toisiinsa verrattuna. Lopulta mieleen tuli suomenlapinkoira. Mikäs muukaan!
torstai 8. joulukuuta 2016
Luukku 8
Olisiko aika taas uuden joulukuvan? Yksi vuosi on tainnut jäädä välistä, mutta muuten joka vuosi on yritetty ja joka vuosi se on mennyt enemmän tai vähemmän pieleen. Tässä menneiden vuosien kuvat.
 |
| 2011 |
 |
| 2012 |
 |
| 2014 |
 |
| 2015 |
keskiviikko 7. joulukuuta 2016
Luukku 7
Kuinka Iitasta tuli Iita ja Hilmasta Hilma.
Iitan nimen keksiminen oli vaikeaa. Mitään kivaa nimeä ei tullut mieleen. Virallinen nimi Jäkäläkummun Riimi ei antanut mitään suuntaa nimelle. Päivä, jona Iita haettiin valotti asiaa. Iita oli pennuista isoin ja automatkalla välähti mieleen vanha laulu jossa lauletaan isosta Iitasta. No, siinähän se oli! Lisäksi halusin nimen joka olisi suomalainen ja vanha.
Entä Hilma sitten? Hilman nimi tuli heti. Exäni keksi heti, että siitä tulee Hilima. Sekin nimi juontaa laulusta. Hilima mainitaan useammassakin laulussa, mutta tällä kertaa alkuperä on "Hilmasta ja Onnista". Ja nimi väännettiin vielä nimenomaan Hilimaksi, koska haluttiin korostaa vanhaa ja tuoda esiin murteita. Niinpä saatiin kasvattajalle ilmoittaa, että nimeksi tulisi virallisestikin Jäkäläkummun Hilima.
Iitan nimen keksiminen oli vaikeaa. Mitään kivaa nimeä ei tullut mieleen. Virallinen nimi Jäkäläkummun Riimi ei antanut mitään suuntaa nimelle. Päivä, jona Iita haettiin valotti asiaa. Iita oli pennuista isoin ja automatkalla välähti mieleen vanha laulu jossa lauletaan isosta Iitasta. No, siinähän se oli! Lisäksi halusin nimen joka olisi suomalainen ja vanha.
Entä Hilma sitten? Hilman nimi tuli heti. Exäni keksi heti, että siitä tulee Hilima. Sekin nimi juontaa laulusta. Hilima mainitaan useammassakin laulussa, mutta tällä kertaa alkuperä on "Hilmasta ja Onnista". Ja nimi väännettiin vielä nimenomaan Hilimaksi, koska haluttiin korostaa vanhaa ja tuoda esiin murteita. Niinpä saatiin kasvattajalle ilmoittaa, että nimeksi tulisi virallisestikin Jäkäläkummun Hilima.
tiistai 6. joulukuuta 2016
Luukku 6
Itsenäisyyspäivä. Suomi 99 vuotta!
Lapintytöt toivottaa kaikille rauhallista itsenäisyyspäivää!
Lapintytöt toivottaa kaikille rauhallista itsenäisyyspäivää!
Miten teillä vietetään itsenäisyyspäivää? Meillä leivottiin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)