Viime viikko meinasi mennä kokonaan plörinäksi, kun tulin kipeäksi. Kuume nousi ja flunssa iski ja vei petiin. Onneksi äitini käytti tyttöjä lenkillä joten eivät jääneet ilman liikuntaa. Molemmat koirat kyllä ottivat itselleen hoitajan roolin ja varsinkin Hilma alkoi olemaan lähes ärsyttävä. Edes vessaan ei saanut mennä yksin ja sänkyyn tultiin viereen ja ihan iholle.
Perjantaina käytiin Hilman kanssa joukkotarkastuksessa sydänkuuntelussa, virallisessa sellaisessa. Hilma oli reipas oma itsensä siihen asti kunnes nostin sen pöydälle. Edelleenkin puomilta tippuminen vaikuttaa sen verran, että korkeat paikat jännittää. Lääkäri kuunteli pitkään ja hartaasti ja viimein mutisi jotain. Jouduin kysymään oliko siellä jotain vai ei. "Ei sieltä mitään ylimääräistä kuulunut.", oli töykeä vastaus. Kiitos siis taas tälle eläinlääkärille ja taas muistan miksen hänelle koiriani vie.
Tänään olisi vuorossa Hilman kanssa rally-toko valmennus ja katsellaan joko me oltaisiin valmiita kisoihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti