sunnuntai 5. maaliskuuta 2017

Kevättä kohti

Minä odotan kevättä ja kesää. Koirista en niinkään tiedä. Luulisin niiden olevan enemmän talvieläjiä. Nyt kuitenkin mennään jo kevättä kohti ja sitä myöten treenataan näyttelyihin, suunnitellaan näyttelyitä ja toki muitakin kisoja.

Eilen käytiin molempien tyttöjen kanssa mätsärissä taas. Iita sijoittui sinisen nauhan saaneiden kehässä 4. Se kai oli joku sisäinen kauneus tai jotain. Hilma taasen ei sijoittunut. Todella kurjaa oli se herkkujen kylväminen sinne kehään. Pienenä vinkkinä kaikille kaikissa mahdollisissa näyttelyissä yms kävijöille. Pistäkää ne namit sellaisiin taskuihin ettei ne lentele pitkin poikin. Ne ei nimittäin kasvata makkarapuuta tai lihapullapensasta vaikka kuinka kylvätte.





Ensi viikolla meillä olisi Hilman kanssa vielä valmennus tiistaina ja sitten suunnataankin kohti kisoja. Jännitystä siis riittää.

Iitan kanssa ollaan treenattu kaikkea mahdollista naksuttelemalla. Se on innostunut uudestaan treenaamisesta ja yritän pitää sen mielen virkeänä keksimällä kaikkea uutta. Hilma on treenannut rally-juttuja. Lähinnä paikallaolemista ja lähtöä.

2 kommenttia:

  1. En tiedä, riittäisikö minulla hermo kaiken maailman harrastuksiin koiran kanssa. Olen nimittäin kuullut, että hiljaa hyvä tulee. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jokainen tekee mikä hyvältä tuntuu. Me tehdään mistä koirat tykkää. Meillä on muutama laji jota treenataan silloin, kun siltä tuntuu ja jotain tehdään välillä vain huvin vuoksi. Jos joku haluaa treenata kymmentä eri lajia koko ajan, se on ihan ok. Jos joku ei halua tehdä muuta kuin lenkkeillä ja nauttia koiran kanssa olosta niin sekin on aivan yhtä hyvä asia. :)

      Poista