Kisat ja näyttelyt!

11.3. lähdettiin Hilman kanssa omalle treenihallille kisoihin. Ilmoitin ns. kotikisoihin olettaen asian olevan jotenkin helpompi. Mitään ihmeempää jännitystä en Hilman kanssa kokenut. Kisakirjan varmennus ja mittaus meni oikein hyvin. Hilma pussaili kaikkia minkä ehti. Hilma myös tuntui ennen omaa vuoroa oikein hyvältä.
Rata oli helppo enkä uskonut oikein minkään tuottavan ongelmia.. vaan toisin kävi. Kyltille 9 taisi kaikki mennä hyvin ja sitten.. ei mennyt. Viimeinen kyltti tuotti ongelmia, kun Hilma tajusi hallissa olevan muitakin eikä suostunut enää istumaan perusasentoon. Hieman harmitti, mutta mentiin iloisesti palkalla ja oltiin tyytyväisiä, että uskallettiin. Tai siis minä uskalsin.

Alokasluokan ratapiirros

Tulokset tuli ja kappas! Saatiin juuri ja juuri hyväksytty tulos. Tuomarin kommentti viimeisellä kyltillä iskeneestä jännityksestä oli hellyyttävä. Niinhän siinä kävi. Hilma ei ollut täysin valmis, mutta toisaalta nyt tiedän, että se osaa asian, se pystyy tekemään palkatta ja häiriötreeniä tarvitaan paljon.

Illalla annoin koirille hirvenluut järsittäväksi ja muuten vain oltiin kuin porsaat.

Sunnuntaina pähkäilin vielä aamulla lähtisinkö mätsäriin vai en. No, olihan se lähdettävä. Sama paikka kuin edeltävänä päivänä laji vain vaihtui. Tuttuja tuli paikalle ja juttua riitti. Hilmalla oli maha aavistuksen löysällä aamulla, mutta tuntui jo helpottavan..
Iita oli kehässä ensin ja sai punaisen nauhan haukusta huolimatta. Hilman kanssa sama juttu ilman haukkua. Punainen nauha ja apua! Paula oli ihana ja lupautui esittämään Hilman, kun kerroin Hilman olevan helppo. Kokoonnuttiin kehään ja koiria juoksutettiin. Yhtäkkiä Paula juoksee ohitseni Hilma sylissä ja huutaa mennessään: "Tulee kakka!". En tiennyt itkeäkö vai nauraa. Jonkin ajan kuluttua Paula ja Hilma palaa ja näen sen kuraisen takamuksen (toiset haistoi sen). Meidät kätellään Iitan kanssa pois ja poistuessani kuule taputusta. Kurkistan kehään ja kappas! Siellähän komeilee pieni musta kakkapylly uuden handlerinsa kanssa. Hilma sijoittui siis neljänneksi Paulan ohjauksessa. Molemmat hoiti hommansa hienosti ja Paulaa kiittelin moneen otteeseen kaikesta!

Paula ja Hilma

Maanantaina Hilma oli kipeä. Se ei halunnut liikkua ollenkaan. Oli kuin koko koira olisi halvaantunut. Se ei suostunut nousemaan ylös ja kun nostin sen seisomaan, se vain roikotti toista takajalkaansa. Jäin vielä seuraamaan tilannetta ja koitin vain saada koiran juomaan, kun vesi ei tahtonut maistua. Tiistaina tilanne olikin jo ohi. Hilma oli väsynyt, mutta liikkui. Ilmeisesti mahakipu aiheutti moisen "halvaantumisen".

Mitä me tästä opimme?

Älä syötä koiralle paljoa luuta kerralla äläkä ainakaan ennen tapahtumia!

Viime perjantaina kävin hakemassa Oivan meille yökyläilemään. Mirvalla oli ulkomaan näyttelyreissu ja minä lupauduin viemään Oivan Korpilahdelle kehään. Tytöt olivat innoissan Oivan tulosta ja käytiinkin pitkä iltalenkki porukalla. Kaikki meni oikein hienosti ja Oiva asettui hyvin tuttuun paikkaan. Mentiin ajoissa nukkumaan ajatuksena päästä aamulla tekemään jotain kivaa. Vaan toisin kävi..

Oikki ja tytöt

Heräsin puolen yön jälkeen outoon oloon. Yritin nukkua uudestaan, mutta sain torkuttua vain pieniä hetkiä kerralla. Ja aamulla se sitten tapahtui. Oksensin. Hyvä ettei itku päässyt. Mitä nyt? Miten pääsen koirien kanssa ulos? Kaapissa ei ole mitään mitä voisi juoda. Miten näyttelyn käy?
Pieni puhelinsoitto ja äitiltä apua. Äiti ei suostunut ulos lähtemään koirien kanssa kaaduttuaan aiemmin Hilman kanssa (Hilma oli syytön tapahtuneeseen!). Tehtiin suunnitelma. Minä koitan saada koirat pissatettua ja äiti käy kaupassa ja tuo mehua.
Selvisin ulkoilusta ja koko lauantai menikin maatessa. Koirat vaihtelivat vahtivuoroja vieressä ja olivat rauhassa. Iltaa kohti olo koheni sen verran, että pystyin vähän syömään. Täältä noustaan vielä!

Sunnuntain koittaessa lähdettiin ulos ja nopsaan Iita sisälle ja Oiva ja Hilma autoon ja kohti Korpilahtea. Äiti lähti mukaan avustamaan. Perillä Hilma onnistui vielä kuraamaan takamuksensa joka vaati kikka kolmosia, että saatiin koira kehäkuntoon. Oivan vuoro oli ensin ja Maija Mäkisen kehässä saatiin odotettu H. Kehä oli pieni ja pohja todella huono.
Hilman kehä oli sisällä ja tuomari ehken mukavampi. Saatiin EH ja siihen oltiin tyytyväisiä. Oiva jäi kyydistä matkalla toiseen paikkaan ja me ajettiin äkkiä kotiin lepäämään.

Korpilahti RN © Viivi Saarikko

Eilen meillä oli taas valmennus. Tarkoitus oli treenata oikeaa puolta ja tehdä rataa oikealta. Hilman kanssa oli suht helppoa tehdä myös oikeaa. Seuraaminen vähän takkusi, mutta perusasennot oli kivoja. Lopuksi tehtiin rataa myös vasemmalta. Hilman keskittyminen katkeili välillä, mutta nopeasti sain sen uudelleen mukaan. Käännökset oli hyviä ja takapäänkäyttö hyvää. Sitten ne miinukset. Olisin voinut palkata muutaman kerran lisää ja viimeinen kyltti ennen maalia.. houkutus. En auttanut koiraa vaan koitin juosta äkkiä maaliin siitä huolimatta oliko koira mukana vai ei. Noh, uusiksi meni ja sain "kädestä pitäen" neuvot ja iso kiitos niistä. Kokonaisuudessaan jäi todella hyvä fiilis. Pieni musta se yllättää.

Nyt mennään kohti uutta viikonloppua ja uusia juttuja!