Uutta pontta blogiin

Useampi kuukausi on kulunut siitä, kun viimeksi on blogia päivitetty. Yritän nyt tiivistää kevättä ja kesää tähän sen mitä muistan.

Iita kävi tosiaankin terveystarkastuksissa ja suureksi harmiksi polvissa todettiin 1. asteen luksaatio. Siihen loppui meidän pyöräilyharrastus, tilalle kesällä uintia niin paljon kuin sielu sietää. Lisäksi Iita on päässyt (omasta mielestään joutunut) dieetille. Ruokaa on muutettu ja katsotaan miten paino lähtee putoamaan. Jo polvien takia painon pudotus olisi enemmän kuin hyvä juttu. Ruokavalioon on myös lisätty ennaltaehkäisevästi nilvelvalmisteita.

Tokoilut on kesältä jäänyt kokonaan. Allekirjoittanut kävi autokoulua ja vaihdettiin samalla Iitan kanssa paikkakuntaakin. Tällä hetkellä asumme Lievestuoreella.

Lomaa on vietetty kolme viikkoa ja viimeistä viedään. Viime viikolla muisteltiin tokojuttuja Suonenjoella uinnin ja lomailun ohessa. Mitäpä siitä kertomaan muuta kuin: "Lahjattomat treenaa." Kaikki tuntui olevan muistissa ja homma toimi hyvin.

Sunnuntaina käytiin tämän vuoden toistaiseksi ainoassa näyttelyssäkin ja sieltä saatiin todella mieluinen arvostelu. Erinomaista sieltä ei vieläkään tullut, mutta ehkä se sieltä vielä tulee.

Alla muutama kuva tältä päivältä jo 3-vuotiaasta Iitasta. Huomenna on vapaapäivä, kun allekirjoittanut lähtee shoppailemaan. Koitetaan siis palata piakkoin ruudun ääreen!

Onneton helmikuu

Allekirjoittanut ei näköjään kykene mitenkään pitämään blogia ajantasalla. Väkisinkin asioita unohtuu ja niitä kaikkia ei tule tänne kirjattua. Yritetään nyt kuitenkin muistella vähän kuukauden tapahtumia.

Iitahan oli ihmoitettu muistaakseni jo joulukuussa Jyväskylän kansainväliseen näyttelyyn, mutta nyt se jääkin käymättä. Iita pudotti tammikuussa kaikki karvansa joten mitenkään sitä ei kehtaa näytille viedä. Jostain syystä (liittyykö karvan lähtöön vai ei?) Iita myös söi kaikkea sammalista heiniin jne. Lisättiin ruokaan kuitua ja sinkkiä ja katsotaan tapahtuuko muutosta. Ainakaan kaikkia kuivuneita kasveja se ei enää ole niin hanakkaan syönyt.

Tokoiltu on jonkin verran ja tahtia pitää koventaa. Treenattiin yksi maanantai Ellin ja Katjan ja karjakoirien kanssa ja voi että mitä se meno taas olikaan. Paikkamakuu vielä meni ihan suht hyvin (suht= makasi päätään maahan ja näytti tekevän kuolemaa tylsyyteen), mutta luoksetulon harjoittelu olikin sitten hyvin vaikeaa. Millään ei voinut takapuoli pysyä maassa ja jopa Ellin kanssa tehty pysäytysharjoitus meni penkin alle, kun pienet vihreät miehet hyppivät treenipaikan reunoilla. Lopuksi tehtiin seuraamista mikä oli ihan ok, kunnes potkaisin koiraani. Korjataan nyt sen verran, että en tahallani potki koiraani vaan seuraaminen oli sen verran intensiivistä, että joko kolautin Iitaa käännöksessä tai astuin tassulle. Onneksi se ei kovin tuntunut loukkaantuvan vaan pystyi jatkamaan töitä.
Treenien jälkeen Iita sai vähän tehdä tuttavuutta karjakoira Mottiin, mutta Motilta taisi mennä Iitan yli-innokkuus vähän yli ymmärryksen. Joku sopu kuitenkin säilyi ja koirat touhusivat omiaan jonkin aikaa.

Pian treenien jälkeen menin uudestaan treenaamaan Lievestuoreella. Tehtiin seuraamista joka tuntui hyvältä. Nouto oli yli-innokasta, mutta ei anneta sen haitata, kun toinen on nyt innostunut noutamaan. Ensimmäisellä heitolla ei jäänyt odottamaan käskyä vaan loikki hakemaan kapulaa. Palautuskin tökkii, kun neiti jää kapula suussa tuijottamaan tyhjyyteen ja miettimään mitä piti tehdä. Luoksetulo oli paljon parempaa. Tehtiin suoria luoksetuloja ja pylly pysyi käskyyn asti maassa tällä kertaa. Hyvä juttu!

Viime viikonloppuna käytiin treenaamassa tutulla paikalla Lievestuoreella. Tehtiin seuraamista joka oli myöhemmin katsottuna aika kamalaa loikkimista.. taas. Luoksetulossa on paljon tekemistä ja pohdittavaa. Stoppia ei vaan tule. Kaukot oli ihan mieleeni mallikkaan ja siihen ollaan tyytyväisiä. :)

8.2.2014

Tammikuun päivityksiä

Vuosi vaihtui rauhallisissa merkeissä Lievestuoreella. Iita kuunteli raketteja koko illan ja pelkäsi olla yksin. Pelko näkyi levottomuutena ja perässä seuraamisella. Lisäksi neiti väkisin kaivautui sohvalle kainaloon.

Lämpimän talven vuoksi meillä asustaa kaljukoira. Karvat tippuivat "sopivasti" juuri ennen kovempia pakkasia.

Iita on ulkoillut sekä allekirjoittaneen että mummin kanssa. Metsässä on ollut kiva liikkua, kun lunta ei ole juuri nimeksikään. Lisäksi ollaan käyty jäällä ja tokoiltu minimaalisesti. Joku omistajan asennevamma kylmää kohtaan jarruttaa treenejä. Iita on myös mökkeillyt mummon ja papan kanssa päiväkseltään.

Tänään oltiin aamulla metsässä täällä Lievestuoreella. Iltapäivällä käytiin moikkaamassa eilisen tapaan Santtua (kultainennoutaja). Tänään Iita jopa osasi rauhoittua kylässä.

Itse olen innostunut tekemään pantoja paracord-narusta ja koruja omaksi iloksi korutarpeista.

Tämän ihmeempää en jaksa muistella, mutta koitetaan lyhentää taas päivitysväliä ja saada enemmän juttua luettavaksi.

Viimeisiä viedään!

Enää olisi n. tunti aikaa tätä vuotta 2013. Jotain pitäisi ynnätä yhteen, mitä on tehty ja mitä on tapahtunut. Mihin ollaan menossa ja mitä halutaan tulevalta vuodelta.

Vuosi on ollut melko rauhallinen. Mitään kamalaa kiirettä ei olla pidetty mihinkään suuntaan.

Terveys: Iita on ollut pääosin terve. Vuoden aikana oli yksi täitartunta ja sitä hoideltiin kuntoon.

Mätsärit: Viisi (5) mätsäriä vuodessa oli aika vähän. Karvattomuus taisi olla osasyy. Paras sijoitus oli viimeisessä mätsärissä sinisten 2..

Näyttelyt: Kolmeen (3) taisin ilmoittaa ja kahdessa käytiin. Tuuri jäi väliin, kun Iita pudotti karvansa. Tuloksena molemmassa näyttelyssä H.

Toko: Ylitettiin ainakin omat odotukset. Kolme (3) koetta ja kaikista ykköstulos ja TK1.

Ensi vuodelle pitäisi jotain suunnitelmia kaiketi tehdä. Näitä on mietitty. Paljoa en uskalla edes toivoa, mutta tavoitteita pitää olla.

Terveys: Terve vuosi. Terveystarkastukset (silmät, polvet, sydän).

Mätsärit: Käydään niin monessa kuin jaksetaan ja ehditään.

Näyttelyt: ERI:n metsästys jatkukoon.

Toko: AVO1 ja jos se tulee niin TK2:sta tavoittelemaan.

Muuta: Uusien lajien kokeilua. Haku kiinnostaisi ja jälki. Lisäksi LTE ja BH. Joku kurssi/koulutus?

Muutoin me Iitan kanssa toivotamme kaikille oikein hyvää uutta vuotta 2014!

Joulu rauhaa!

Taas on päivitykset jääneet, mutta eihän tässä mitään ihmeitä ole tapahtunutkaan. Ulkoiltu on, treenattu on ja eletty eteenpäin.

Nyt on aika rauhoittua ja suunnata katse tulevaan. Tulen tekemään vielä seuraavassa päivityksessä yhteenvedon siitä, mitä on tehty ja mitä tavoitellaan ensi vuonna. Päässä pyörii n. miljoona suunnitelmaa eikä oikein tiedä mistä lähtisi niitä purkamaan. :D Pääasia on kuitenkin, että tässä hetkessä kaikki on hyvin. Keskitytään olennaiseen ja lähdetään joulun viettoon.

Siispä oikein hyvää ja rauhallista joulua kaikille ystäville, tuttaville ja niille jotka blogia lukee! Iita lähettää terveiset kaikille koirakavereilleen ja minä hyville ystäville vuoden varrelta! :)

Lisää reeniä!

Tänään jatkettiin ahkeraa treenausta. Mentiin keskenämme Mansikkapuiston kentälle jossa oli muutama lapsi sopivasti häiriöksi. Alkuun otin pienen hetsin narupallolla ja tarkoituksena ottaa alle kokeenomainen seuraamiskaavio. Alku meni hyvin (eli n. 5m) kunnes kaksi lasta juoksi kohden huutaen: "Saako sitä silittää?" Siinä vaiheessa, kun vastasin: "Ei juuri nyt.", Iita päätti toisin. Se ampaisi juoksuun kohti lapsia. Karjaisin suhteellisen lujaa käskyn ja se menikin perille. Iita palasi perusasentoon ja seuraaminen jatkui. Seuraaminen ei ollut teknisesti niin hyvää kuin voisi olla. Kenguru oli kaivettu naftaliinista ja ihmeellistä väljyyttäkin oli.
Kaukoja harjoiteltiin pidemmällä välimatkalla ja olin oikein tyytyväinen. Keskittyminen ei herpaantunut vaikka lapset leikkivät lähellä. Lisäksi harjoiteltiin luoksetulon stoppia takapalkalla. Neiti oppi ehkä vähän liiankin nopeasti, että pysähdyksestä pääsee palkalle. Luoksetulo oli välillä tahmeaa ja stoppi vino.
Treenin lopuksi olin hyväsydäminen ja menin lasten luokse ja annoin luvan silittää Iitaa. Se taisi Iitallekin toimia loppupalkkana aika mainiosti. Niin oli yksi lapinkoira ja kaksi lasta onnellisia.

Illalla käytiin lenkillä ihanien sheltti poikien kanssa. Iitalla ja Rockylla tuntuu olevan ihan omat keskustelut menossa. Mitähän ne lie juttelee. :D

Tarkoitus oli tänäänkin ottaa hyppyä tai noutoa, mutta sallittakoon nyt neidille lepo.

Hirvikoiran seikkailut

En muista olenko aikaisemmin maininnut siitä, kuinka Iitaa usein luullaan joksikin muuksi kuin mitä se oikeasti on. Pentuna Iita oli yleensä rodultaan sekarotuinen joskus jopa saksanpaimenkoira. Ihmiset hämmentyivät kuullessaan sen olevan "ihan rotukoira". Viimeisin erhe oli kaksi lenkkeilevää miestä joista toinen huikkasi minulle: "Tytöllä on oikein tommonen hirvikoira." En edes vaivautunut vastaamaan mitään, mutta siitä päästäänkin tämän päivän epistolaan..

Iita on viimeaikoina taas lenkkeillyt äitini eli "mummon" seurassa. 27.11. tapahtui kuitenkin jotain odottamatonta ja yllättävää. Tutulla lenkkireitillä tuli hirvi vastaan. Iita oli äidilläni irti ja molemmat varmasti hämmästyivät vähintäänkin tielle yhtäkkiä loikannutta isoa elikkoa. Iita oli ensin uskonut käskyä luoksetulosta, mutta päättänyt sittenkin käydä katsastamassa: mikä se oli ja minne se meni? Onneksi hurja hirvikoira malttoi kuitenkin mielensä ja palasi jälkiään huudettaessa takaisin.

30.11. käytiin katsastamassa sukulaisten uusi koti. Iita sai pimeällä tiellä juosta irrallaan ja perille päästyä vietti aikaa ulkosalla allergian takia. Saapahan kasvatella karvojaan, kun pakkastakaan ei ollut.

1.12. sunnuntaina oli tarkoitus tokoilla, mutta päästiinkin hakumetsään. :) Suunnattiin Elli-tätin kanssa Ladun majalle jossa oli penturyhmän kokoontuminen. Iitan kanssa ensin otettiin vähän tokon tapaista eli käytiin läpi mitä noudon kanssa jatkossa tehdään ja miten luoksetulon stoppeja saisi paremmiksi. Iita ei ihan (YLLÄTYS!) ollut kuulolla ja hanskassa..
Haku oli meille ihan uusi laji ja innolla lähdin kokeilemaan. Iitalle otettiin ensin neljä (4) maalimiestä metsään ihan näkösälle ja sitä sitten huudeltiin ukolta toiselle. Voi miten kivaa se olikaan, kun sai juoksennella hakemaan herkkuja jokaiselta! Sitten otettiin yksi haku yhdellä ihmisellä. En osaa oikein sanoa hakiko Iita näöllä vai hajulla, mutta kivaa tuntui olevan ja ukko löytyi.
Kotona otettiin vielä parkkipaikalla treenit karjakoirien kanssa. Iitan kanssa tein ensin liikkeestä seisomista. Palkkasin ensin pelkästä pysähtymisestä joka oli kuulema hyvä ja parantunut kovasti. Sitten otettiin melkein kokonainen liike ja Iita pysyi myös paikallaan vaikka kävelin sen ohi taakse. Täytyy tähän vielä ottaa ns. liimaaminen mukaan. Hyppyä harjoiteltiin myös, lähinnä lisävinkkejä kaipailin. Iita kyllä hyppäsi, mutta jäi kovin lähelle estettä ja auttamatta vinoon. Tähän siis lisää treeniä ja PALJON.
Toisessa setissä otettiin merkkiä esimerkiksi. :D Iita näytti ihan hyvän merkin. Meinasi kyllä ensin kaataa kartion, mutta luopui ajatuksesta. Kaukoja kokeiltiin myös ja ne oli kyllä hyvällä mallilla. Lopuksi näytösmalliin pätkä seuraamista joka sai kehuja. :) Ilme oli loistava ja vire hyvä. Tykkäsin!

Eilen harjoiteltiin sisällä noutoa ja lähinnä sitä pitoa. Palkkaamista silloin, kun ei mällätä ja muutenkin sitä palkkaamisajankohtaa. Hyppyäkin treenattiin ja tarvitsee vielä treenatakin. Lopuksi temppuiltiin ja Iita oli ihan liekeissä. :D

Tänään tehtiin äitin luona noutoa ja nyt alkaa jo vaikuttaa siltä, että on tuo nopea oppimaan. Palkkaa ei ota jos ei ensin ota kapulasta kiinni eli ei tiputa enää varpaille. Lisäksi antaa koskea kapulaan eikä mällää. Intoa kyllä löytyy. Tia ja Lykky kävi iltasella kylässä ja Iita oli aivan pitelemätön. Lykkyä tosin ei oikein leikittänyt. Kivaa kuitenkin. :)

Caramelon Talking To Me "Lykky" <3

Iita ja Lykky painii. :D