3. luukku

Joulukuussakin harrastetaan. Me oltiin Iitan kanssa tänään tokoilemassa hallilla. Paikkamakuu sujui vanhasta muistista. Seuruu oli ihan ok. Yllättävä oli täyskäännöksen "saksalainen" käännös. Peruutus onnistui ihan kivasti. Pientä edistämistä oli ja "jurputusta". Liikkeestä seisominen oli hyvä. Luoksetulo ihan ok. Kaukot täysi 10! On niitä kyllä treenattukin. Liikkeestä istuminen oli seisominen. Nouto oli karkaaminen. Ruutu meni pelleilyksi. Merkinkierto oli todella hyvä, mutta joku aivopieru tuli ja Iita pysähtyi n. metri kierron jälkeen. Hyppy oli ok lukuunottamatta loppuasentoa. Muuten koko suorituksen Iita oli liian innokas, kommentoi koko ajan ja häsläsi ja haukkui. Eli vire taivaissa.

Mitä teillä harrastetaan? Mitä haluaisitte vielä kokeilla?

Meidän harrastukset:

-rally-toko
-toko

Kokeiltu myös/harvemmin harrastetaan:

-agility
-haku
-mejä
-flyball

Kiinnostaisi kokeilla:

-paimennus
-esineruutu
-vepe
-nose work

2. luukku

Hetken ainakin saimme nauttia, kun lumi satoi maahan. Pitävätkö teidän koirat talvesta? Meillä tytöt eivät erikoisemmin reagoi ensilumeen, mutta Hilma aloittaa lähes ärsyttävän lumen syönnin. On kuin pulkkaa vetäisi perässä. Iita taasen leikkii. Se kierittelee lumipalloja etutassuillaan ja loikkii innoissaan lumessa.

Toivomme hartaasti valkeaa joulua ja paljon lumessa telmimistä!

Joulukalenteri, 1. luukku

Lahjatoiveet korvatunturille:

Iita:

-paljon herkkuja
-paljon ruokaa
-lämmin takki
-uusi lelu

Hilma:

-herkkuja
-paljon leluja
-oma lemmikki sorsa
-uusi leikkikaveri

Iita taas lääkärissä..

30.10. jouduttiin taas menemään eläinlääkäriin. Iitan selkään alkoi ilmestyä karvattomia laikkuja. Itse ehdin käymään vaihtoehtoja läpi mielessäni: Kapi? Kilpirauhasen vajaatoiminta? Sikaripunkki?

Iitasta otettiin verinäyte kilpirauhastestiä varten. Lisäksi otettiin normaali teippinäyte oireilevista kohdista. Tulos jälkimmäisestä saatiin jo eläinlääkärissä. Hiivaa ja bakteereja. Taas. Saatiin voidetta paikallishoitoon ja eläinlääkäri lupasi soittaa verikokeen tuloksista.

Meni muutama päivä ja soitto tuli. Ei ihan sitä mitä odotin. Kilpirauhasessa ei ole mitään vikaa. Allergia/atopia ei sovi oireisiin, eli ruoka ei auta mitenkään. Mahdolliset aiheuttajat ulkoisia kuten stressi. Todettiin, että hiivaa tulee ja menee ja hoidetaan paikallisesti niin kauan kuin pysyvät sillä kurissa.

Huom.

"Niin kauan kuin.."

Yritän kyllä kaikkeni, että Iitan ja minun yhteinen matka jatkuisi vielä pitkään. Vastahan se minulle tuli.

Nyt iho on taas parantunut ja karvakin kasvaa takaisin.

Jo heti seuraavana päivänä saatiin muuta ajateltavaa, kun saatiin metsäseuraksi suomenlapinkoira uros Miska omistajineen. Kyllä oli vilinää ja vilskettä porukassa. 

Iita, Hilma ja Miska

4.11. oltiin hallilla taas treenaamassa. Iita harjoitteli merkinkiertoa ja teki tokoseuraamista. Tehtiin myös kaikki jäävät jotka sujui oikein kivasti. Iitan kanssa tehtiin sovelletusti rallyn olisikohan ollut avorataa. Tein koko radan koira oikealla puolen. Oli oikein hauskaa. Lisäksi treenikaveri auttoi meitä takapäänkäyttötreenissä nimenomaan sillä oikealla puolen. Tuli kyllä kunnon treeni! 

Hilmankin kanssa sain apuja. Neiti Taskuraketti ei vain malta kuunnella. Kaikki muu kiinnostaa. Pieni "kurinpalautus" siis kohdallaan. Joko tehdään yhdessä tai ei ollenkaan. Apu oli todella hyvästä ja saatiin jotain tehtyäkin. 

"Ja niin oppilaasta tulee opettaja"

Hienoa edelleen nähdä kurssilaisten edistymistä ja sitä kuinka hekin osaavat hienosti auttaa ja neuvoa! Kiitos ihanat treenikaverit!

Eläinlääkäri ja luonnetesti

27.9. jouduttiin taas lähtemään Iitan lempipaikkaan eläinlääkäriin. Tuttuun tapaan aika oli varattu Tassuvaarasta. Iita panikoi jo autosta ulos tultuaan ja veti eläinklinikasta pois päin. Suostuttelulla mentiin sisälle ja siellä Iita veti uuden paniikin ja yritti vain ovesta ulos. Uudelleen suostuttelulla mentiin huoneeseen jossa Iita omatoimisesti hyppäsi pöydälle ja lääkäri pääsi tutkimaan. Epäilyni vahvistettiin eli vasemmassa korvassa ulkokorvan hiivatulehdus. Saatiin matkaan korvatippakuuri ja korvahuuhde. Kuuri oli kuukauden mittainen ja alkanut toimimaan todella hyvin. Enää ei kutise ja näyttääkin paljon paremmalta. Syytä ei kyllä tälläkään kertaa osattu arvata.

Eilen (7.10.) oli Hilman luonnetesti. Koiran haltija jännitti etukäteen hirveästi jostain syystä. Onneksi tuomarit tulivat juttusille ja olivat todella rentoja ja mukavia. Hilma pyöri lounastauon aikaan buffetin luona ja moikkasi kaikki tutut ja tuntemattomat. Olo rentoutui ja oli kiva mennä testiin.

Alkuun tuomarit kyselivät elinoloista, laumasta ja kokemuksista. Sitten tuli se mitä pelkäsin. Leikki.

"Hilma ei leiki."

Tuomari nappasi puukapulan käsiinsä ja Hilma lähti heti leikkiin mukaan. Taistelikin yllättävän hyvin. Kovaa painetta ei kestänyt, mutta leikki yllättävän pitkän ja hyvän leikin. Ehkä se sittenkin leikkii..

Kelkka oli järkyttävä pelotus! Hilma huusi ja tempoi taaksepäin. Kelkka vedettiin ihan hitaasti liki ja Hilmalla meni todella kauan, että uskalsi tulla liki. Minä höpötin kelkalle ja kutsuin Hilmaakin tekemään tuttavuutta. Lopulta tuli ja haisteli vähän ja totesi homman "niin nähdyksi". Lähdettiin jatkamaan eteenpäin.

Seuraavana tuli hyökkäys ihmiseltä. Hilma bongasi jo ohjeita annettaessa piilossa olleen tuomarin. Joten eihän siinä auttanut kuin mennä eteenpäin. Ääntä lähti järjetön määrä, mutta ei se kyllä puolustaa uskaltanut vaan kaikkosi häntä alhaalla taakseni huutamaan. Lähti kyllä tuomarin matkaan ja tuli kutsuttaessa luokse. Tässä kohtaa jo toinen tuomari kysyi haukkuuko Hilma aina kaikelle ja sanoi sen nostavan omia kierroksiaan haukkumalla.

Sitten oli vuorossa sateenvarjo ja tynnyri. Molempiin reaktio oli nopea ja vahva. Ja tynnyrille palaaminen kesti hetken.

Pimeässä huoneessa Hilma kierteli ja kaarteli häntä töttöröllä. Huone oli iso joten tuomarit antoivat aikaa koiralle etsiä. Hilma tuntui jo välillä unohtaneen, että minäkin menin sinne edeltä. Lopulta kyllä löysi nurkkaan jossa olin istumassa.

Seinä oli meille aika uusi, koska en ole Hilmaa oikein koskaan mihinkään edes yksin jättänyt. Pitkälle ei hyökkäystä viety, kun ääni nousi falsettiin ja minut käskettiin piilosta takaisin pelastamaan pieni pörrö.

Laukaukset olivat viimeisenä. Ensimmäinen laukaus ja Hilma pyörähti ympäri. Tuomari kommentoi tilannetta: "Aivan kuin se ensimmäinen luoti olisi viistäänyt sen pyllykarvoja.". Toinen laukaus ja pieni säpsähdys. Kolmas laukaus, ei reaktiota.

Hilma ei mielestäni kuormittunut testin aikana niin pahoin kuin Iita aikoinaan. Hilma myös palautui hyvin ja kävi molempien tuomareiden tykö vielä testin jälkeen. Muutoin testi oli kyllä Hilman näköinen vaikka se tuntuukin seisovan omilla jaloillaan. Se on kuitenkin reipas ja menee innolla uusiin tilanteisiin.

Hilman tulos: 

Toimintakyky -2 Riittämätön

Terävyys +1a Pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua

Puolustushalu +1 Pieni

Taisteluhalu +2b Kohtuullisen pieni

Hermorakenne +1b Hermostunein pyrkimyksin

Temperamentti +3 Vilkas

Kovuus +1 Hieman pehmeä

Luoksepäästävyys +3 Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin

Laukaisuvarmuus ++ Laukauskokematon

Kokonaispisteet +125

Nyt on luonnekin testattu ja mitäpä siihen lisäämään. Voisin jossain välissä vähän vertailla tyttöjen testejä, olivat nimittäin aika erilaisia ja paljastivat paljon siitä miten asia oikeasti on. Siitä myöhemmin täällä!

Tuotetestaus!

Jo keväällä saimme yhteistyökumppani Faunattarelta testattavaksi toisenkin tuotteen. Silloin testaus ei vain sopinut ajankohtaan ja nyt taas testauksesta on jo jonkin aikaa eli eiköhän ole aika kertoa tästäkin tuotteesta.

Saimme testattavaksi Over Zoo shampoon ja hoitoaineen.

Suomenlapinkoiria ei pestä kuin tarpeen niin vaatiessa. Tarkoittaa sitä, että koira on likainen tai pyörinyt jossain liassa. Otin kuitenkin tuotteet testattavaksi, koska tiesin Iitalla olevan pesun edessä. Iitan turkki oli tarkoitus ajella kesätrimmiin ja ennen vieraan koneelle vientiä halusin kohteliaasti pestä koiran puhtaaksi.

En muista milloin olisin viimeksi Iitan pessyt joten turkki oli vähän sen mukainen. Iitan turkki on muutenkin ollut aina huono turkkinen. Sen turkki on pehmeää ja niukkaa.

Shampoon tuoksu oli mieto ja miellyttävä. Shampoo sisältää kashmirvillaproteiinia joka ravitsee turkkia ja estää sähköistymistä. Avokadoöljy taasen kosteuttaa ja tekee turkista helposti kammattavan.

Positiivisesti yllätti shampoon ja hoitoaineen riittoisuus. Sitä ei tarvinnut lotrata litra tolkulla jotta se riittäisi koko koiraan. Lapinkoiran turkki on jokseenkin ollut hankala pestä, kun aina, kun luulet koiran olevan kokonaan kasteltu, onkin villa ainakin osittain kuivaa.

Shampoo ja hoitoaine myöskin huuhtoutuivat hyvin pois. Selkeä syy-seuraus -suhde. Kun shampoota ei tarvita paljoa ei sen huuhtominenkaan ole vaikeaa.

Mikä sitten oli lopputulos?

Iita ei nauttinut pesusta yhtään. Mutta lopputulos oli juuri sitä mitä luvattiin. Turkki muuttui todella pehmeäksi ja helpoksi käsitellä. Mahdolliset takut hävisivät kuin itsekseen. Myös trimmauskone upposi turkkiin hyvin.

Tästä "epäilystä" hyvästä toimivuudesta en valinnut Hilmaa pestäväksi. Shampoo olisi tehnyt lapinkoiralle epätavanomaisen turkin joka olisi ollut aivan liian pehmeä.

Tässä vielä loppukanetti. Plussat ja miinukset:

+ mieto tuoksu
+ pumppu pullo
+ helppo levittää
+ helppo huuhtoa
+ toimii kuten luvataan
+ ei kuivata ihoa
+ hinta (8,95€/250ml)

- tekee lapinkoiralle liian pehmeän turkin

Hilma 3v!

Oikeastaan Hilma täytti 3v 7.9. eli melkein viikko sitten. Kiireiden takia päivittely vain venyi. Tai kyllähän sitä päiviteltiin..

Miten se voi olla mukamas jo 3v?! Sehän on pentu vielä.

Ikää tulee lisää, mutta mikään ei muutu. Hilma ei kasva henkisesti eikä fyysisesti. Pientä edistystä tapahtuu aina, mutta hyvin hitaasti.

Torstaina Hilma juhli lahjan kera. Se sai mummilta lahjaksi aivan ihanan pöllölelun. Sitä piti vinguttaa koko ilta.

Perjantaina kävin ostamassa tytöille tasapainotyynyn jonka käyttöä ollaan opeteltu. Perjantaina haettiin etupäätä tyynylle ja tasapainoiltiin siinä ja muutenkin tutustuttiin tyynyyn jalkojen alla.

Lauantaina meillä oli Hilman kanssa agilitykoulutus. Ilmoitin meidät alkeistunnille, viime talvena tapahtuneen puomilta tippumisen takia. Hilma sen jälkeen karttoi kaikkia agilityn esteitä joten mentiin vähän helpotettuja juttuja tekemään.

Tehtiin tehtäviä pisteissä pareittain. Meidän parina oli aivan ihana lapinkoiratyttö Hilma. Aloitettiin hypystä. Se oli meillä vähän hakusessa, mutta hyvin pian sai tehtävää taas alkaa vaikeuttamaan. Ensin olin polvillani esteen siivekkeen kohdalla ja pidin kättä siivekkeen takana jolloin koira hakeutui hypyn yli hakemaan namia.

Tarkoituksena näissä harjoituksissa koiran oma ajattelu ja siten varma esteiden itsenäinen suorittaminen. Päästään irti kädestä.

Pian sain siirtyä kauemmaksi siivekkeestä kädet suunnilleen reisien päällä ja antamaan vain suullisen käskyn ja Hilma hyppäsi yli. Tätä siis molempiin suuntiin.

Seuraavana oli vuorossa rengas. Sekään ei suoralla linjalla tuottanut ongelmia, mutta kaarevaa linjaa Hilman piti välillä miettiä pitkään ja pieni koira saikin meidät kouluttajaa myöten nauramaan.

Lopuksi oli putki joka onnistui super hienosti. En muista olisinko koskaan onnistunut lähettämään Hilmaa putkeen (saati Iitaakaan) kellokulmista. Jopa ihan putken sivusta lähetyksessä Hilma hakeutui putkeen.

Mikä parasta meillä oli kivaa! Molemmat nautittiin tekemisestä ja tunnin jälkeen istuskelin iloisen koiran kanssa hallin lattialla.

Iitan kanssa tehtiin tokoa pieni setti pihassa ettei sille tule paha mieli. Vähän seuraamista, jääviä ja kaukoja.

Tämän jälkeen suunnattiin eläinkauppaan josta Hilma sai valikoida lelun lahjakseen. Tietenkin sieltä lähti mukaan vinkulelu. Onneksi sellainen jonka äänen vain koira kuulee ja siitä on nyt viime päivät ollut tappelu.

Olen myös onnellinen, että talveksi olemme saaneet kerhon porukalla hallivuoron eli treenaamaan tullaan taas!

Mutta tosiaan. Hilma on kolmisen vuotta seurannut elämässäni mukana. On ollut ilon hetkiä, pettymyksiä, ei niinkään suruja. Ollaan treenattu tokoa, rally-tokoa, agilitya.. Ollaan kisattu rally-tokossa, käyty petotestissä, edustettu lappalaiskoiria, uitu, lenkkeilty, makoiltu sohvalla..

Hilmasta on tullut todellinen rakastettava pieni pörriäinen. En uskonut tämän päivän saapuvan. Hilman tullessa se ei tuntunut omalta ollenkaan, mutta ei siitä enää luopuisi mistään hinnasta. Se on oikea lellipentu joka ei tahdo jättää emäntäänsä rauhaan edes vessassa käynnin ajaksi. Osaa kuitenkin olla missä vaan hiljaa yksinkin. Ihana pieni varjo. Elämäni ilo ja valo. Pieni piristys ruiske.