Jyväskylä KV

Olin ilmoittanut Hilman Jyväskylään näyttelyyn ja mentävähän se oli. Mentiin ajoissa paikalle ja tavattiin tuttuja. Aikaa kului seuraten uroksia ja jutustellen kehän laidalla. Hilma oli reipas oma itsensä ja tarkkaili ympärillä olevaa hälinää. Kehään meneminen jännitti taas. Meidän edellä kulki vielä Hilman sisko jonka perään Hilma olisi kovasti tahtonut. Kaikki meni ihan hyvin. Ruotsia ei tarvinnut puhua kuin koiran iän verran ja juostakaan ei tarvinnut kamalasti. Hilma esiintyi lopulta ihan nätisti ja sijoitus oli avonartuissa 2. häviten Peikkovuoren Vicille.

Tällä kertaa SA jäi saamatta, mutta iloisia oltiin ERI:stä ja jäätiin odottelemaan kasvattajaluokkaa joka saatiin kasaan. Mukana olivat Hilma, Helmi (Hilman sisko), Reino (Iitan veli) ja Titta (Iitan emä). Saatiin vielä KP, mutta ROP oli ansaitusti Peikkovuoren kennel.

Tästä alkoikin kova syyni ensi vuotta ajatellen ja miettien mihin näyttelyihin sitä mennään!

Kiitos Minna & co. seurasta vielä kerran!

Suurpäivitys!

Hävettää oikein todeta, että blogi on jäänyt taas päivittämättä, mutta koitetaan palata ajantasalle. Tietokoneen puute haittaa jonkin verran päivittelyä joten koittakaa kestää te (kaksi?) lukijaa jotka jaksaa päivityksiä käydä katselemassa.


24.9. meillä oli Iitan kanssa viimeinen avoimenluokan rallytoko kisa. Ulkokisa aiheutti taas pientä häiriöö Iitalle ja pelkäsin mokaamista. Lopputulema oli kuitenkin oikein onnistunut. 94p sijoitus 3. ja tuomarin palkinto "ehdottomasti päivän iloisimmasta" suorituksesta ja RTK2! Itkuhan siinä tuli. Toinen tuomarin palkinto peräkkäin kertoi sen, että Iitan iloisuus näkyy ulospäin ja se tunne mikä minulla on sisällä, on vain päänsisäinen ongelma eikä edes todellinen. Nyt siis kohti uusia haasteita ja niitähän sitten riittääkin.


Muutaman koulutuksen ehdin vetämään myös Hankasalmella ennen kelien kylmenemistä ja mikäs sen mukavampaa.


1.10. lähdettiin Tikkalaan petotestiin. Jännitti kovasti ja onneksi siskoni oli paikalla henkisenä tukena. Ensimmäisenä koirana koko päivän aloitti Iita. Arvioin Iitan käytöksen aika oikein. Se asettui heti minun ja konekarhun väliin ja oli karheana, mutta antoi pian periksi. Piti suuren välimatkan ja haukkui kovasti. Iitan suorituksen jälkeen pääsin radio haastatteluun jossa kyseltiin testin kulusta ja siitä miten koira käyttäytyi.
Hilma olikin täysi arvoitus ja en osannut yhtään mitään odottaa. Hilma olikin kovempi peto. Se teki valehyökkäyksiä ja lähti heti pedon perään, kun se selkänsä käänsi. Testaaja kertoikin, että kumpikin koira jäisi henkiin ja niin jäisin minäkin. Niin hyvin ne töitä tekivät. Diplomit saatiin ja ne odottavat seinälle pääsyä.


Nyt ollaan käyty hallilla treenaamassa. Ollaan tehty tokoa enimmäkseen ja Iita on treenannut oikealla puolella seuraamista. Hilma on päässyt paikkamakuu porukkaankin ja toimii treeneissä jo hienosti.


Eilen käytiin taas treenaamassa ja tällä kertaa agilitya. Molemmat koirat tekivät hyppytekniikkaa ja hyppy-putki suoralla irtoamista joka lähti hienosti sujumaan. Lisäksi harjoiteltiin puomia joka meni alkuun hyvin kunnes.. Hilma otti ja päätti hypätä puomilta kesken kaiken alas ja tuli leuka edellä tantereeseen. Selkeästi osuma sattui, mutta mitään ei mennyt poikki. Loppu selvitellään taas hieronnassa.


28.10. Mirva kävikin hieromassa molemmat tytöt. Iita oli paremmassa kuosissa jo. Hilma taasen hierottiin ekaa kertaa ja sieltä löytyi isoja jumeja niskasta ja lavoista etenkin. Ison iso kiitos Mirvalle! Suositellaan kyllä kaikille.

Pyjamabileet ja piirimestaruudet

Maanantaina tosiaan vietin iltaa Killerillä Oivan ja tyttöjen kanssa. Oivan kanssa tehtiin yhdessä juttuja, vähän rally-tokoa ja kontaktia. Tytöt otettiin mukaan lenkille kiertelemään ja lopuksi treenasin tytötkin.

Hilma, Oiva ja Iita Killerillä

Viikko menikin sitten nopeasti ja perjantaina oli päivä, kun Oiva tuli. Tytöt käytin metsässä juoksemassa ennen Oivan tuloa. Hilma taasen lähti Oivan tulon jälkeen mummille hoitoon. Iita ja Oiva asettuivat hyvin olemaan yhdessä ja iltalenkki meni oikein rauhallisissa merkeissä. Illalla oli pieni tassunvääntö kainalopaikasta, mutta Oiva luovutti sen hetken halimisen jälkeen Iitalle ja asettui lattialle nukkumaan.

Aamulla heräsin ennen kellonsoittoa ja lähdettiin lenkille. Iita pöllöili ja Oiva ihmetteli vain miksi. Kiva oli kyllä Iitan ja Oivan kanssa liikkua. Lenkin jälkeen söin aamupalan ja pakkasin tavarat ja suunnattiin kohti Killeriä ja rally-tokokisoja.

Kisoista enemmän. Jännitys oli aivan K-A-M-A-L-A! Oksetti, vatsassa kiersi, ahdisti.. Ehdin katsella muutamia suorituksia ennen omaa vuoroani. Iita oli vuorossa ensimmäisenä. 

Iitan kanssa tuomarina oli ihana Kirsi Petäjä. Rata oli haastava. Siinä oli kyltit 1, 8, 9, 10, 2, 11 ja 3 samassa linjassa ja aiheutti pientä päänvaivaa jo rataantutustuttaessa. Muutoin rata oli selkeä ja todella kiva. Olin toisena lähtijänä Iitan kanssa ryhmässä 2. Temppuiltiin ennen radalle menoa ja Iita oli tosi hyvin mukana menossa. Rata alkoi oikein hyvin ja suht vauhdikkaasti. Jostain syystä kyltti numero 11. spiraali juosten oikealle jouduttiin uusimaan. Iita puikkasi itsensä viimeisen törpönkierron aikana oikealle puolelle seuraamaan ja minä uusin. Muuten hyvä, mutta uusinta tapahtui liian aikaisin! Loppu radan pään sisällä kävi huuto: "Se oli väärä kyltti!", mutta kuin ihmeen kaupalla tulos oli 93p ei hylätty! Olin niin onnellinen. Palkintojen jaossa tuli uusi yllätys, tuomarin palkinto! Tuomarin sanoin: "Tämä koira hymyili tai paremminkin nauroi koko radan ja sellaista rally-tokon pitäisi olla ja ohjaaminen oli kaunista." Olin niin otettu! Minun pieni Iita. Itkuhan siinä tuli.

Mutta jotta elämä ei olisi liian helppoa, oli voittajaluokka vielä jäljellä. Ahdisti ja pelotti. Oivan kanssa ehdittiin käydä kävelemässä ja ihmetellä hallia. Sen jälkeen kävin rataantutustumisessa ja rata oli seuraavanlainen:



Mitään hirveän pahaa ei paperilla näkynyt, mutta voi luoja kuinka lähekkäin jotkut kyltit oli! Se mitä muistan, uusin kyltin nro 2. en saanut Oivaa vaihtamaan heti puolta. Spiraali meni ok. Kyltillä nro 11. olin ottanut jonkun askeleen, ei muistikuvaa. Kyltin 15 uusin omasta virheestä ja toisella kerralla Oiva ei enää halunnut sitä tehdä. Käytösruudun 2min olivat elämäni pisimmät. Oiva vinkui ja siitä tuli vielä -2. Selvittiin hengissä! Tulos oli kaunis pyöreä 0. Miinusta tuli kokonaisuudessaan 56p. Tämä oli kyllä sellainen kokemus kuitenkin, että en voi kuin kiittää Mirvaa Oivan lainasta!

Kisoista tultiin takaisin meille ja otettiin lepiä Oivan, Iitan ja Hilman kanssa. Illalla lähdettiin vielä kiertämään lenkki ja silloin Mirva tulikin Oivaa hakemaan.

Nyt siis kohti uusia seikkailuja ja viikon päästä uusi kisa!

Kuulumisia

26.8. käytiin Muuramessa rally-toko kisoissa. Itsellä oli kamala väsymys ja jotenkin epäkisaajamainen olo. Koiraan se heijastui heti. Iita unohti eteenistumisen kokonaan ennen kisaa.






Muuramen Avorata





Rata ei tuntunut mahdottomalta eikä oikeastaan edes vaikealta. Ensimmäisellä kyltillä miinuksia tuli tuli siitä, että Iita seisoessaan kääntyi, kun kiersin sen ympäri. Ensimmäinen eteenistumis tehtävä sujui ongelmitta, mutta siihen se jäikin. Toisen eteenistumis tehtävän uusin, kun Iita ei vaan istunut eteen vaan tarjosi takaisin sivulle. Uusinnan jälkeenkin se teki ylimääräisen lenkin edessäni ja eteenistuminen tuntui mahdottomalta. Suurin avuin ja elein sain kuin sainkin sen istuutumaan eteeni ja matka jatkui. 85p saatiin pidettyä kasassa eli hyväksytty tulos. Kirjoja jaettaessa tuomari kehui Iitan työskentelyä ja harmitteli tuota yhtä epäonnistunutta kylttiä. Sanoin tuomarille: "Tämä ei ollut meidän parhaita päiviä." johon tuomari vastasi ihmeissään: "Eikö?" Ilmeisesti se ei sitten niin pahalta näyttänyt kuin miltä tuntui. Alla ensimmäinen kisavideo jonka Jenni ihana kisakaveri kuvasi!



Sen suuren harmituksen ja ihmetyksen jälkeen ollaan tehty eteenistumis jumppaa. Ja kaikki on sujunut hyvin.

28.8. olin turistina katsomassa pentunäyttelyä ja ulkoiluttamassa kameraa pitkästä aikaa. Keli suosi ja mieli tuntui virkeältä.

Pientä pohjustusta siihen mitä seuraavaksi tapahtui..

Rakas ystäväni oli sattunut tekemään itselleen pienen tuplabuukkauksen (joista olen itsekin tunnettu) joten hän halusi tarjota minulle mahdollisuutta kilpailla hänen koirallaan rally-tokossa. Asia on kunnia asia minulle. Myöskin hyvin jännittävää paristakin syystä;

1) Jännitän aina kisoja

2) Koira on "vieras"

3) Kyseessä on voittajaluokka

2.9. sovittiin Mirvan kanssa treenit Köhniölle. Iitan kanssa tein jumppaa ja vähän hyvin sekalaista tokorallysekoitusta. Treenien päätarkoitus olikin harjoitella Oivan kanssa. Oivan kanssa vähän tutustuttiin ja opettelin Oivan käskyjä ja yleensäkin sitä miten koira toimii. Samalla kokeiltiin yksittäisiä kylttejä voittajaluokasta, tosin ilman kylttejä, mutta liikkeinä.

Loppuun Hilma pääsi tekemään tositosimöllienmölli tokon. Se sisälsi pienen seuraamisen, jossa huomattiin jo lähdössä koiran pysyvän paremmin paikoillaan jos omistaja seisoo suorana. Lisäksi liikeisiin kuului seuraamisesta seisominen joka on vielä todella kesken. Kaukokäskyt oli aikas hienot! Ja voi sitä hyppyä! Hilma jäi nätisti odottamaan, mutta ennen käskyä ennakoi ja MELKEIN nosti takamustaan, kunnes tajusi ettei vielä ollutkaan lupaa ja odotti käskyä. Hieno hyppy, mutta perusasento uupuu vielä lopusta.

Keskiviikkona 7.9. meillä oli juhla päivä. Hilma pieni hillerin poikanen täytti 2v! Joko siitä on kaksi vuotta, kun tuo pieni häirikkö maailmaan astui? Mihin aika oikein menee?

Nakkikakkukestit

Perjantaina 9.9. pidettiin taas treenit. Tällä kertaa häiriössä Killerillä juuri ravien kanssa yhtä aikaa. Tehtiin pieni rallyrata (suora) joka oli todella vaikea ja tarkoitus oli sitä harjoitella Oivan kanssa. Häiriö oli todella hyvä ja näin oikeasti miten siihen koiraan pitää saada ote, kun on elämää enemmän ympärillä. Hyvin me lopulta suoriuduttiin vaikka Oiva selkeästi kokeili onko minua pakko totella ja jossain vaiheessa olin jopa se "ilkeä täti" ja äitiltä koitettiin hakea apua, mutta yhdessä tehtiin ja mentiin.

Iita sai tehdä vähän rallya ja koska intoa oli aivan järkyttävästi(!) tein pitemmän tokon seuraamisen ja lopetin, kun vire oli vielä korkealla.

Hilma teki vähän töitä myöskin ja oli oikein pätevä häiriöstä välittämättä.

10.9. olin päivän Onnidogissa luennoilla ja siitä ajattelin tehdä aivan oman postauksen piakkoin!

Äiti toimi hyvänä dogsitterinä ja kävi metsälenkillä tyttöjen kanssa. Tytöt olivat jopa osanneet käyttäytyä.

Eilen oltiin siskoni luona kummitytön synttärikahveilla ja koirat saivat olla mukana.

Tänään olisi tarkoitus mennä vielä ottamaan Killerille Jatpailuihin häiriöö Oivan kanssa ja siihen taitaakin jäädä meidän treenit ennen kisoja.

Kenraalit ja jumppaa

Sunnuntaina treenattiin illansuussa Jennin kanssa Lievestuoreella. Kylttejä ei ollut, telineitä ei ollut, mutta rallya me tehtiin silti. Käytiin läpi vähän haastavia juttuja mitkä saattaisi olla ongelmallisia. Iitan kanssa täytyy vain muistaa luottaa siihen. Se kyllä osaa. Käännöksissä ja sivulle siirtymisissä on vaarana tuplaistuminen joten tarkkana saa olla. Pyörähdyksen jälkeen taas on muistettava uusi käsky seuraamiseen.
Hilma sai vain vähän demota takapäänkäyttöä. Siitä lähdettiinkin kohti Jyväskylää.

Eilen tytöt jumppaili korokkeella takapäätä. Iita ei tahdo sisäistää ideaa, kun taas Hilma kikkailee vaikka miten korokkeella. Tätä on kyllä jatkettava jos ei joka päivä niin ainakin useampi kerta viikossa!

Karnevaalit!

Viime viikolla pidin kesälomaa loput pari päivää. Torstaina mentiin Niemisjärvelle suunnittelemaan Karnevaaleja ja käytiin testikierros "Kiva koirakansalainen" -testiä. Testissä olin avustamassa lähinnä häiriönä eli ajoin polkupyörällä. Oli kiva nähdä miten testi käytännössä menee ja mitä siinä tapahtuu.

Omat koirat treenasin vielä siihen päälle. Iita ei löytänyt ruutuun, ei kiertänyt merkkiä eikä seurannut. Noudon teki ihan hyvin. Siitä siis johtui, että jätin Iitan pois Karnevaalien möllitokosta.
Hilma teki ihan hyvin rally-toko juttuja.

Sunnuntaina 14.8. oli siis Karnevaali päivä. Oltiin ajoissa paikalla valmistelemassa paikkoja. Tarkoitus oli aloittaa rally-tokon voittajaluokalla, mutta kun voittajan ainoa koirakko oli poissa siirryttiin suoraan avoimeenluokkaan. Avoimessa oli ainoastaan Iita ilmoitettuna. Kävin siis vähän veryttelemässä Iitaa sillä välin, kun rataa muokattiin. Pian pääsinkin rataan tutustumaan.

Avoimenluokan rata

Ensimmäisenä oli houkutus jota ei olla paljoa harjoiteltu ja melkein heti perään hyppy joka myöskin jäänyt vähemmälle harjoittelulle. Hyvä rata siis meille! Kyltillä numero 8. tuli -10. Tuplaistuminen jota en huomannut enkä kylttiä uusinut. Muuten ihan ok rata. Elli kyllä kysyi miltä tuntui koska oli näyttänyt ihan hyvältä. Itse en ollut tyytyväinen. Parempaankin pystytään. Mutta ihan ok.

Iita avoimenluokan 1.

Seuraavana luokkana oli alokasluokka jota lähinnä seurasin kameran linssin takaa. Hilman kanssa en hirveästi ehtinyt valmistautua. Rataan tutustuin nopeasti. Vaikeita paikkoja Hilmalle oli paljon ja päätin jo etukäteen missä palkkaan, koska tiesin sen tarvitsevan palkkaa ja tiesin hankalat paikat.

Mölliluokan rata

Omaa vuoroa odotellessa Hilma oli rauhaton ja keskittyi ihan kaikken muuhun kuin tekemiseen. Radalle mentäessä korvat oli täysin hukassa. Radallakin meno tuntui pahalta, mutta jostain syystä se näytti seuraavalta..

'

Hilma teki töitä hienosti 97p edestä ja sijoittui todella nopealla ajalla luokkansa ensimmäiseksi. Lisää palkkaa tarvitsee seuraamiseen, mutta ilmeisesti suorittaa ja suoriutuu muuten hyvin. 

Mölliluokan palkintojenjako

15.8. Iitalla kävi hieroja. Ihana Mirva kävi hieromassa pienen reppanan ja löytyihän sieltä vikaakin. Lavat oli jumissa, samoin selkä. Kipeää teki paikoin. Selästä löytyi myös mahdollisesti fasettilukko joka voi tarvita jatkotoimenpiteitä. Hieronta teki selkeästi hyvää, koska jo illalla Iita heilutti iloisesti häntäänsä. Myöskin kamala kärttyisyys on vähentynyt ja leikit Hilman kanssa maistuu taas. Katsotaan piakkoin uutta aikaa ja hierotaan lisää. 

18.8. torstaina treenattiin Mirvan kanssa. Iita teki ainoastaan seuraamista ja vähän leikin varjolla jääviä. Seuraamisessa keskityttiin minun mielentilaan ja siihen etten painosta Iitaa ja voi että se minun pieni iloinen koira löytyi sieltä! Myös Mirva teki Iitan kanssa seuraamista ja Iita oli iloinen. Siihen tähdättiin ja siihen lopetettiin. 

Hilma teki rally-tokoa. Ensin vain seuraamista Mörri -häiriössä. Seuraaminen oli jo ajoittain oikein hyvää ja siitä pyrin palkkaamaan. Myös pieni pätkä rallyrataa sujui ihan kivasti. Loppuun tein Hilmalla tokon alokasluokan hypyn, mikä oli pientä varastamista lukuunottamatta hyvä ja loppuu Hilma sai metsästää irrallaan nameja. Hyvät treenit siis kaiken kaikkiaan.

Lauantaina 20.8. Hilma aloitti juoksut.

Tuotetestaus!

Alku kesästä yhteistyökumppanimme Faunatar lähetti meille testattavaksi DogArmor -PanssariPedin.

Materiaali on hyönteisiä torjuva ja nujertava, koska se on käsitelty permetriinillä. Kangas oli suhteellisen ohutta. Helppo ottaa mukaan eikä hiosta isompaakaan karvaturrikkaa.

Meillä peti sijoitettiin lattialle ja Iita omi sen heti itselleen. Se tykkäsi makoilla siinä pieniä hetkiä kerrallaan. Tarkoitus oli erityisesti testata toimivuutta punkkeja vastaan. Pedin tehosta en osaa varmaksi sanoa. Punkkeja ei ole ollut, mutta ollaanko vain vältetty punkit vai toimiko peti?

Iitan iho-oireiden jälkeen jouduin ottamaan pedin pois käytöstä. Tulehtunut iho ei houkutellut käyttämään mitään mikä voisi aiheuttaa lisää oireita. Mistäs minä tiedän olisiko peti mitään aiheuttanut tai pahentanut, mutta minimoin riskit.

Koska varsinaista mielipidettä en osaa nyt oikein käytöstä muodostaa listaan vain plussat ja miinukset.

Plussat:

+ Kevyt  
+ Pestävä
+ Suhteessa edullinen
+ Helppo käyttöinen
+ Hajuton
+ Käy monelle koolle
+ Torjuu punkit?

Miinukset:

- Ei pysy lattialla paikallaan
- Torjuuko punkit?
- Väri vaihtoehtoja ei ole
- Permetriini ei sovi kissoille

Iita omi DogArmorin itselleen. 

Plussaa siis huomattavasti enemmän, mutta koska mitään varmuutta mistään ei ole, suosittelen kuitenkin kokeilemaan. Jos koiralle ei käy niskaan laitettavat nestemäiset karkoitteet tai punkkipannat, osta tämä ja testaa. Hilmakin makoili peitteellä eikä saanut mitään oireita eikä tosiaankaan yhtään punkkia ole löytynyt. Kokeilemisen arvoinen siis!