Mentiin joskus viiden jälkeen Annalle ja taas tämä ensikoiran omistaja teki virheen. Jos kerran tiedän Iitan murisevan hihnassa, miksi pidin sen kiinni, kun Myrsky tuli ulos? Siinäkin sitä pohdintaa mikä ylipäätään aiheuttaa tämän hihnassa murinan. Eihän Iita tutuille murise, mutta onhan Myrskykin tuttu? Mitä ihmettä? Noh, pieni ojennus ja koira irti eikä mitään ongelmaa. Niin omituista.
Iita ja Myrsky ovat jo saman painoisia ja Myrsky Iitaa korkeampi joten pelkoa mistään ei oikein ollut. Siellä ne juoksivat ja painivat. Välillä Myrsky kokeili Iitan nahan paksuutta ja Iita huomautti asiasta vinkaisulla. Sinäänsä hyvää harjoitusta tulevaa varten. :D Välillä Iita taas palautti Myrskyä maanpintaan ja alisti reppanaa astumalla.
Kaikki meni hyvin ja oltiin jo lähtöä tekemässä, kun koirat löysivät lelun. Väsyneet, itsepäiset koirat ja lelu ei ollut hyvä yhdistelmä. Ensin lelussa roikuttiin kiinni ja muristiin ja samassa lelu tippui kummaltakin ja otettiin yhteen. Iita sai ensimmäisenä turpakäräjät ja Myrsky sai rauhoittua vieressä. Kun molemmat oli rauhallisia hain lelun pois ja annettiin koirien vielä olla hetki yhdessä ulkona. Ei mitään ongelmaa. Kumpikin otti happea hetken omillaan ja Iita kävi vielä kertaalleen pyytämässä Myrskyä leikkiin. Kummallekaan ei jäänyt paha maku suuhun eikä mitään näkyvääkään sen puoleen.
Kiitos Annalle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti