Nyt sen jotenkin ymmärtää miksi koti on niin hiljainen ilman Iitaa. Mistä tuo sähköjänis saa virtansa?
Iita on kotiin paluunsa jälkeen ollut enemmän kuin innoissaan. Ruoka-aikaan, ulos mentäessä, työpäivän jälkeen kotiin palatessa.. se vain repeää liitoksistaan. Onneksi ei sentään enää pissaa alleen. Hirveä juokseminen paikasta toiseen, hyppiminen ilmaan, kiljuminen ja se loputon perusasennon tarjoaminen. Hassu pieni eläin.
Tänään oli pikkuisen yllättäen treenit. Tai lähdin avustamaan Annaa ja Myrskyä heidän viikonlopun näyttelyä varten ja samalla otin Iitan kyytiin ajatellen: "Samallahan se siinä menee.".
Ensin käytiin läpi näyttelyiden mahdollista kulkua ja katsottiin Myrskyn liikkeitä. Lisäksi tehtiin seisomisharjoituksia, erilaisia juoksutyylejä ja tapoja ja käytiin tietysti pieni mies läpi.
Sen jälkeen jäätiin Iitan kanssa treenaamaan.
Seuraaminen - Oli jotain aivan älytöntä. Melkein pelotti, että tulossa oli kenguruloikkaa, mutta ei sentään. Muuten meni vähä yliäyräiden. Tosi hyvä vire ja se tunne! Oli kontaktia ja kaikkea. Millä tämän saa säilymään?
Nouto - En tiedä mitä on loman aikana tapahtunut, mutta voihan hyvänen aika. Tämän hienompaa noutoa ei voi Iitalta odottaa eikä vaatia! Meinasi ensin karata, mutta jäi kuulolla. Lähti vauhdilla käskystä ja pelkäsin, että menee lekkeriksi, mutta neitipä nosti kapulan sekunnin sadasosan se kerkesi miettiä asiaa ja palautti suoraan sivulle minun vain ihmetellessä.
Luoksetulo - Se vauhti! Vauhtia oli niin paljon, että olin varma ettei se pysähdy mitenkään käskystä.. Mutta Pöllömaisteri yllätti ja pysähtyi todella nopeasti. Mitä ihmettä?!
Hyppy - Tämä olikin sitten se vaikea. Aina vaan vinoon. Hypyn jälkeen kyllä alkoi korjaamaan siirtymällä sivusta esteen keskikohdille ja istui käskystä. Tämä on vielä helposti korjattavissa kunhan kaikki muu pysyisi kasassa.
Treenit siis ylitti odotukset ja niistä tuli mahdottoman hyvälle tuulelle. Onneksi pieni höpötiiti on kotona. <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti