Päivitystä ja päivittelyä

Tosiaan. Ennen näyttelyä harjoiteltiin Hilman kanssa näyttelemistä. Ihan läskiksihän se meni. Neiti ei millään voinut olla paikoillaan saati näyttää hampaita. Liike oli oikein kivaa kuitenkin.

Iitan kanssa osallistuttiin videon tekoon. Iita oli todella innokas. Se ei meinannut millään pysyä käsissä. Lopun agissa se vasta irti olikin! On sen kanssa kyllä hauskaa. Alla video jonka on kuvannut Hankasalmen Kennelkerhon aktiivi Viivi. Videolla siis muitakin koiria, mutta Iitakin siellä vilahtaa.

Lauantaina tosiaan Hilman kanssa mentiin Mirva-tätin luo yöksi. Hilman kanssa kerrostalo yö oli vallan kamala. Se meni kyllä kuin kotiinsa, mutta käyttäytyi kovin levottomasti yön. Se pöhisi ja puhisi ja piti huolen siitä ettei kukaan nukkunut. Aamulla siis herättiin Mirvan kanssa vähemmän levänneinä aamutallin tekoon. Pitkästä aikaa minäkin lapoin sitä itseään ja heräilin hevosten ääniin ja tuoksuihin. 

Tallilta matka jatkui Parkanoon. Hilma nukkui automatkan. Hilma nukkui myös näyttelypaikalla. Me ei. Ensin jännättiin porokoiria joissa ei meidän porukkaan menestystä tullut. Sitten odoteltiin Hilman vuoroa. Eikä sitä menestystä tullut muuten meillekään..

En tiennyt olisiko pitänyt itkeä vai nauraa, kun tuomari ei muuta osannut oikein lopulta sanoa kuin: "Se on sellainen pikkusievä. Ja sillä on ihanat tassukarvat." Vai niin! Noh.. Tästä sitten jatketaan tai sitten ei. Katsellaan nyt ja harrastellaan vähän muuta.

Viime viikonloppuna oli taas treenit Haukkiksessa. Minä vein rally-toko radan jota katseltiin ja testailtiin. Jokainen sai kokeilla ja yritin neuvoa minkä osasin. Omatkin hömelöt pääsi töihin. Iita ei osannut tulla eteen istumaan, mutta Hilma osasi. Hilma teki ilman palkkaa juttuja. Ja Hilma nimenomaan teki. Se ei tee samalla tavalla kuin Iita, mutta Hilma tekee ja Hilma osaa. Olin todella ylpeä pienestä mustasta. 

Toinen tunti tehtiin agilitya josta vastasi Jenni. Hilma teki todella hienosti. Hyppy, putki, hyppy taisi olla meidän sarja. Se meni oikein hienosti. Hilma odotti, Hilma meni ja Hilma teki. 

Iita meni myös kivasti. Vähän se oli taas kädessä kiinni, mutta teki kuitenkin. 

Juoksuja odotellaan vieläkin. Saa nähdä kumpi kerkee ensin. Lisää päivityksiä piakkoin.

Karvanlähtöä ja juoksujen odottelua

Iita tosiaan tiputti kaikki karvansa taas talven tullen. Reppana näyttää aivan kamalalta ja palelikin kovin tuossa -30 asteen pakkasilla. Pakkohan se oli käydä sovittamassa takkia neidin päälle. Sellaista siis mikä pysyy menossa mukana, kun tytöt juoksevat irti.

Suuri kiitos Karvakorvien Lemmikkipuoti! Saimme taas oikein hyvää palvelua. Iitan kanssa käytiin rotsia oikein sovittamassa ja lopuksi Iita sai valita mukaansa herkkuja. Mukaan siis valikoitui Hurtta merkkinen fleecevuorellinen takki joka on ajanut täysin asiansa. Lämmittää ja pysyy mukana vaikka Hilma parhaansa yrittää, että takki maastoon tippuisi ja hukkuisi.

Toissa viikonloppuna käytiin Haukkuvaarassa treenaamassa kerhon porukalla. Meillä oli kyydissä muutama koira ja yksi kappale ihmisseuraa. Hallilla treenattiin taas rally-tokoa, mikä Hilmalla jostain syystä levisi. Hilma kävi myös jatkamassa agilityn pujottelukeppien hahmottamista, mutta mielenkiinto ei vain riittänyt. 

Iita teki rallya omalla tasollaan. Ei kai siinä mitään ihmeellistä ollut. Loppuun otettiin taas vähän ohjausharjoituksia esteiden ja putken avulla. Iita ei TAASKAAN mennyt putkeen. Osaisiko joku nyt vääntää rautalangasta puupäälle mikä siinä mättää? 

Jokeriksi loppuun otin Hilman. Hilmaa en ole hallilla irti pitänyt kuin yhden ainoan kerran ja silloinkin halli oli tyhjä, mutta nyt olin rohkea. Sovittiin, että leikitään porukalla sitten Hilman metsästystä, jos se siis karkaa. Ohjasin pikkuisen istumaan ja otin hihnan irti. Toistelin "odota" -käskyä, kunnes pääsin ensimmäisen hypyn taakse. Sieltä kutsuin Hilman ja ohjasin heti perään seuraavan hypyn yli ja Hilmahan meni. Seuraavaksi ohjasin sen putkeen ja viimeisen hypyn yli ja Hilmahan meni! Mitä ihmettä!? Minun pieni taskuraketti jonka kanssa ei ole ohjauksia harjoiteltu ollenkaan. Näköjään sitä on vain helpompi ohjata, kun ei ole opittuja käytösmalleja. 

Eilen käytiin lenkillä vesisateessa ja tänään on ollut rötväpäivä. Katsotaan mitä huomenna keksitään.

(Perjantaina on suunta koulutukseen ja sunnuntaina... TÄN TÄN TÄÄÄ!!! Näyttely!)

Vuoden ekat kisat

Taas on aikaa vierähtänyt enkä ole ehtinyt koneelle istahtaa. Kerrotaan nyt kuitenkin päällimmäisiä kuulumisia.

Meidän agility kurssi sai jatkoa. Käytiin Haukkuvaarassa treenaamassa porukalla. Tehtiin rally-tokoa ja agilitya. Hilma harjoitteli keppien pujottelua joka vaati paljon aivotyötä ja Iita muisteli kontaktia. Taas sain ohjeeksi vain luottaa koiraan.
Molemmat tytöt teki rally-tokoa siinä sivussa ja minä mokailin hienosti. Sama virhe toistui samalla kyltillä jopa kolme kertaa peräkkäin.
Lopuksi Iitan kanssa muisteltiin valssia. Sain valssin tahdin pistettyä uusiksi, kun kolmella askeleella olisi ohjauksesta selvinnyt tulikin kuvioksi: "yyy-kaa-koo-nevikusekay-kymppi". Ja putkeen ohjaus täysin hukassa. Koiralla kuitenkin oli kivaa.

Viime lauantaina Iita kävi silmä- ja polvitarkastuksessa. Silmät olivat edelleen ok ja tohtori kehui näkimiä erinomaiseksi (siis jotain erinomaista minunkin koirassa) ja ne polvet.. Pelkäsin niin kovin. Jostain syystä pitkältä tuntuneen hiljaisuuden jälkeen setä totesi polvien olevan myöskin ok. Siis mitä? Mihin se luksaatio hävisi? Nyt jos joku osaa kertoa niin vastaavia kokemuksia niin jakakaa ihmeessä! Mistä tämä voi johtua? En toki pistä vastaan jos holkkipolvi sai terveen paperit.

Siitä jatkettiin matkaa suoraan Saukkolaan siskoni tykö. Iita tapasi uuden rakkautensa. Serkkuni chihuahua Andy (6kk) oli herttainen kovispoika. Minä ihastuin maskottiin ja Iita leikki pienen jätkän kanssa onnellisena. Pieni mieskin taisi vähän ihastua Iitaan. Mahtavaa nähdä kuinka iso koira osaa joissain tilanteissa käyttäytyä.

Sunnuntaina juhlat sen kuin jatkui. Jotta elämä ei kävisi tylsäksi, olin ilmoittanut Iitan ja itseni ekoihin virallisiin rally-toko kisoihin. Jännitystä ei voinut sanoin kuvailla. Onneksi samoissa kisoissa oli kavereita jotka jännitti varmasti vähintäänkin yhtä paljon.
Oltiin alokasluokan ensimmäisessä ryhmässä ja yritin olla ajoissa paikalla. Aikataulua kuitenkin nopeutettiin ja tuntui, että tuli kiire. Kävin ilmoittautumassa ja vilkaisin rataa. Järkytys! Pitkä. Vaikea. Juoksua. Apua!
Täytin kilpailukirjan ja lähdin hakemaan Iitaa. Kerkesin sen nopeasti pissattamaan ja mentiin sisälle mittaukseen ja kilpailukirjan varmistukseen. Iita mitattiin sinne 40-50cm:n väliin. Sen jälkeen käytiin vielä ulkona ja koira häkkiin ja rataan tutustumaan. Rata oli todellakin pitkän tuntuinen ja sai allekirjoittaneen sekaisin. Yritin koota itseni. Kävelin rataa ja kävin liikkeitä läpi käskyjen ja kehujen kanssa. Lopulta tuntui, että rata on jossain muistissa.
Tein Iitan kanssa hallissa muutaman eteenistumisen johon homma lässähti. Iita ei kuunnellut. Se haisteli, veti toisten koirien luo ja komensi. VOI EI! Se jännitti! Se ei pystynyt käsittelemään minun jännitystä ja meni sijaistoiminnolle. Ei siinä muuten mitään, mutta minua alkoi jännittämään vielä enemmän. Ei tämän näin kamalaa pitänyt olla. Oltiin yhdeksäntenä vuorossa ja yritin saada itseni ja koiran hyvälle mielelle ja viriteltyä koiraa yhdessä tekemiseen.

Mentiin hyvillä mielin radalle ja lähtö -kyltille. Kaikki hyvin ja matkaan. Ensimmäinen kyltti meni hienosti. Liikkeestä maahanmenossa ei ollut ongelmia. Pujottelukin meni ihan hyvin, mutta kolmas kyltti ja "UUSIN!". Joku ihmeen aivopieru käski koiran kiertämään edestä oikean kautta sivulle vaikka kyltissä luki VASEN. Loppurata meni kuitenkin hyvin vaikka siellä pieniä virheitä tuli. Iita ilmeisesti haistoi yhtä kylttiä tms. mutta lopputulos oli ALOhyv 90p. Olin tyytyväinen. Ja siitähän on suunta eteen ja ylös!

Niskasta kiinni ja menoks!

Jottei kukaan luule, että koiria retuutan niskasta niin tarkennetaan sen verran, että itseäni otan niskasta kiinni. Minäkin olen ihmisiä jotka tarvitsee tavoitteita joita kohti mennä ja treenata. Nyt on tavoitteita ja kisakausikin aluillaan joten tietenkin on treenattava.

Iita oli vuoden vaihdetta viettämässä Suonenjoella anopin ja appiukon kanssa kultsu herra Santtu seuranaan. Hilma taas sai jäädä kotiin, koska ei se viime vuonnakaan pelännyt. Minä sain kutsun Haukkuvaaraan treenaamaan Ellin kanssa ja pakkohan se tilaisuus oli käyttää.

Mitä muutakaan hullut koiranaiset tekee?

Hilma ei välittänyt raketeista tuon taivaallista, mutta hallin ilmastointi oli yksi maailman 7:stä ihmeestä.
Koska tein mielestäni hyvän suunnitelman annoin sen myös hallilla julki.

"Ajattelin, että SINÄ opetat Hilmalle noutokapulanpitoa."

Seurasin vierestä Ellin tekemistä jotta olisi jotain mistä jatkaa kotona. Hilma ketjutti alkuun asioita hassusti ja tarjosi kovasti peruutusta. (Hyvä minä! Olen siis jotain opettanut koiralle..) Lopulta Elli kuitenkin pääsi siihen kapulaan ja siihen, että kapula käy suussakin. Sitä on nyt kotonakin jatkettu.

Entä mitä minä tein? Siis muuta kuin söin sipsiä ja join pepsiä. No, minä sain vastapallona Katlan. Katla piti opettaa menemään laatikkoon. Luulen, että tällä menolla ja minun opastuksella Katlaa ei vielä ensi jouluna pakettiin saada, mutta hieno River Dance saatiin aikaan.

****

Huomenna jatkuu agility ja ajattelin ottaa molemmat tytöt Haukkuvaaraan mukaan. Kenttä on varattu pariksi tunniksi ja jos toisella tunnilla otetaan rally-tokoa niin Hilma saa osallistua siihen. Agilityssa Hilma on jäänyt vähän jälkeen, mutta koetetaan sitäkin. Intoa on nyt paljon, kun vain pääsisi treenaamaan. Pakkasetkin alkoivat mukavasti ja Iita pudotti karvansa joten ulkona ei tarvitse treenailla. Sisällä lyhkäsiä ja kisoihin!

(p.s. Koitan saada edes joulukuvia tänne laitettua. Tytöt saivat paketteja ja niistä lisää sitten.)

Miten meni noin omasta mielestä?

Päivitykset laahaa taas, mutta korjataan asia.

Iita kävi mölliralleissa pyörähtämässä alokasluokkaa harjoittelemassa. Ihka ensimmäinen koutsimme oli tuomarina ja itkuhan siinä pääsi, kun tulokset tuli. 100p ja kommenteissa: "Hyvä Pöllömaisteri!" Iita oli niin hieno! Se teki kuten piti. Minä jännitin ja juoksin radan läpi jotta pääsisin äkkiä pois. Muutama sekuntti hävittiin voittajalle eli sijoitus oli 2., mutta se tuntui voitolta!

Nyt ollaan vähän treenailtu ja kisoihin ilmoittauduttu.

Mutta miten se viime vuosi meni? Mitä oli tavoitteena ja saavutettiinko ne?

Iitan tavoitteet 2015:

• Tokon avoimen korkkaus - "tsek" 2xAVO2 ja 1xAVO3
• Näyttelyistä ERI - 2 näyttelyä, molemmista H (lihava pullukka)
• "joku kurssi" - Agilityn alkeet käytiin
• terveyttä - kynsi meni alku kesästä, mutta muuten oli terve

Hilma tavoitteet 2015:

• Perustottelevaisuutta - outo käsite, mutta jotain on tehty
• Pentukurssi - käytiin "Kisaamaan tähtäävien" - pentukurssi
• Näyttelyiden korkkaus - 2xROP-pentu, VSP-pentu, JUN ERI2
• Lajien kokeilua - Jälki, toko, agility, rallytoko
• Terveyttä - Sitä on riittänyt

Omasta mielestäni vuosi on siis mennyt oikein kivasti. Mites tuleva vuosi?

Iitan tavoitteet 2016: 

• Rally-toko: RTK1
• Toko: AVO1
• Näyttelyt: ERI (hahaa!)
• Agility: putkiralli
• Terveyttä

Hilma tavoitteet 2016:

• Rally-toko: treeniä ja möllialokas
• Toko: treeniä, noutokapulan pito ja paikkamakuu 
• Näyttelyt: ERIä ja serti
• Agility: alkeita
• Terveystuloksia

Siinähän sitä olisikin. Nyt siis kaikille tsemppiä uuten vuoteen!

Hyvää Joulua!

                                         

Meidän porukka toivottaa toivottaa kaikille lukijoille oikein rauhallista joulua!

Tuotetestaus!

Saimme jo jokin aika sitten testaukseen Faunattarelta HuggleHounds leluja. Oman sairastelun takia blogissa on ollut hiljaista, mutta nyt lääkkeiden voimalla koitetaan saada jotain aikaiseksi.

Lelut tosiaan tulivat postissa joku viikko sitten ja olivat jonkin aikaa pakkauksessaan ennen kuin alettiin tyttöjen kanssa testiin. 

Leluissa on kaksikerroksinen Tuffut Technology joka tekee leluista kestävämpiä. Alkuun pelkäsin kovasti miten lelut tulevat kestämään Hilmalla joka pistää kaiken palasiksi alta viidessä minuutissa. Positiivisesti yllättyneenä täytyy kertoa, että lelut ovat vielä n. viikon jälkeen ehjät!

Apina ja Raffi

Ensimmäisenä uusista leluista tuli tietenkin tappelu. Vaikka leluja oli kaksi piti toisen aina saada se mikä toisella jo oli. Apina vaikutti ensin paljon kiinnostavammalta, koska sen mahasta löytyi vinku helpommin. Jostain syystä vinku ei enää toimi (oli heikko alunalkaen) joten nyt kiinnostus on tasan. 

Hilma omi molemmat

Hilma oli pitkään sitä mieltä, että molemmat lelut olivat hänen ja Iita ei saanut mitään. Iitakin sai testata leluja omassa rauhassa. Hilmalle tärkeintä leluissa on se, että niitä saa purra ja retuuttaa. Se selkeästi etsi näistäkin leluista sitä heikkoa kohtaa josta lelun saisi rikki. Sitä ei kuitenkaan löytynyt joten Apinasta on lähtenyt vain kuvassa näkyvät "laput". 

Iita ja Raffi

Iitalle taas leluissa on tärkeintä se, että se vinkuu. Se kirputti leluja ja paineli kuonollaan. Näissä leluissa kivaa olikin se, että leluissa on useampi vinku. Kaikkien raajojen päässäkin on vinku ja raajat ovat solmussa joten vinku ei minnekään karkaakaan. 

Hilma ja Apina

Päättämisen vaikeus

Iita ja Apina

Tyttöjen mielipide siis on vahvasti plussalla. Lelut ovat kestäviä, niistä lähtee ääntä, mutta ei liian kovaa. Lelut ovat kivan näköisiä ja niillä on kiva leikkiä koirien keskenään sekä ihmisenkin osallistua. Lelut saa pestäkin joten sekin on yksi plussapuoli. Miinuksia en oikein ole löytänyt. Voin suositella ja saattaa tytöt saada tätä sarjaa lisääkin sillä kestävyyden arvostan itse korkealle Hilman takia. 

Kiitos Faunatar ja HuggleHounds!