keskiviikko 10. syyskuuta 2014

Kolomannet reenit kolomen kovan kanssa

Tänään otin Iitan aamulla mukaan Jyväskylään. Iita pääsi heti mummin kanssa lenkille ja minä sorvin ääreen. Mummi kerkesi lenkittämään Iitan toistamiseenkin ennen kuin minä pääsin töistä. Töiden jälkeen pieni hengähdys jonka jälkeen suunnattiin Heinälammelle treenaamaan.

Treeniseuraksi saatiin Mirva ja porokoira pojat Urho, Oiva ja Mörri. Iita ja Urho aloittivat paikkamakuulla. Iitan asento oli taas mallia alokasluokan viimeisin koe. Täysin sivuttain Urhoon päin. Onneksi vaihtoi asentoaan pikkuisen parempaan ja saatiin lopettaa ihan ok asentoon. Paikkamakuun jälkeen otin vielä muutamia toistoja ihan vaan sitä asentoa hakien.

Lisäksi tehtiin seuraamista ja nyt tuntui, että jokainen liikkeellelähtö oli priimaa ja kontakti pysyi.

Noutoa harjoiteltiin vanhalla kaavalla pitoa ja lisäksi otettiin kuljetusta. Ei paha, mutta ei se vielä ole hyväkään. Edistysaskeleena mainittakoon, Iita nosti Mirvan poikien metallinoutokapulan maasta!!!

Liikkeestä seisominen oli aika kiva kanssa. Seuraaminen oli aika halutonta, mutta pysähdys hyvä ja pysyi paikoillaan vaikka seilasin eri suunnissa taas. Hyvä!

Iita teki myös hommia Mirvan kanssa ja sitä oli enemmän kuin riemu katsella. Se vaan tekee niin paljon paremmin muille. Tai sitten minä en vaan osaa. :D

Käytiin muistuttelemassa ruutua mieliin ja siellähän se oli. Pitäisi taas ottaa se ohjelmiin mukaan. Onhan se liikkeenä kiva. Vaikka ei se meillä kokonaisena liikkeenä vielä hallussa olekaan.

Iita teki vielä Oivan kanssa paikkamakuuta ja asennossa edelleen sanomista. Mutta siis pysyyhän se siellä. Ei siinä ole ongelmaa. Oli meillä muutama vaikea harjoituskin sen suhteen. Ja lisää outoja paikkamakuuhäiriöitä tarvittaisiin.

Loppuun taidettiin ottaa vielä luoksetuloa. Stopilla sehän valuu. Pysähtyy kyllä joskus, mutta kamalalla viiveellä. Nyt otetaan kokeiluun takapalkan harjoittelu. Se on todella suuri ongelma vielä Iitalle. Se ei oikein irtoa palkalta mitenkään ja koittaa tilanteen tullen karata takaisin.

Kiitos tosiaan Mirvalle ja pojille. Iita on nukkunut koko illan ja uneksinut ilmeisestikin pojista. ;) Uusia suunnitelmiakin tehtiin ja katsotaan miten ne toteutuu.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti