Lauantaina mentiin mummin luokse yöksi Iitan kanssa ja Hilma jäi kotiin miehen kanssa.
Jo sunnuntaiaamuna mummi oli vienyt Iitan lenkille ja ennen puolta päivää suunnattiin papan luokse isänpäiväkahville. Siellä Iita sai istua papan sylissä ja viettää aikaa "serkku" Sissin kanssa.
Iltapäivällä meillä oli agilitykurssin viimeinen kerta Haukkuvaarassa. Alkuverkka tehtiin normaalisti ja siihen sisällytettiin niisto neliön muodossa olevien keppien kanssa. Niistossahan ei sinäänsä ollut ongelmaa vaan siinä mihin pitää juosta. Saihin siinä nauraa, kun ohjaajat jo ennen koirien mukaan ottamista juoksivat ristiin rastiin tietämättä itsekään mihin mennä.
Tehtiin ensin pelkkää putkea ja siitä palkaten. Sitten siihen lisättiin hyppy perään. Lopulta oli tarkoitus suorittaa putki-hyppy-putki siten, että koira valssataan hypyltä takaisin putkeen. Iita jäi ensin etsimään tarkettia putken suulta, sitten hypyn takaa ja lopulta taas putken suulta enkä saanut sitä takaisin putkeen.
"Itkupotkuraivari"
Jäin miettimään omaa ohjausta joka oli auttamatta pielessä. Joka kerta ohjasin liian lähelle hyppyä ja liike pysähtyi. Sain onneksi myös ihanalta kouluttajaltamme ohjeita joilla voin nyt yksin harjoitella. Putki pitäisi olla vielä suora, koska se ei vedä tarpeeksi Iitaa. Se helpottaisi pikkuisen.
Lisäksi otettiin välissä pelkkää suoraa putkea siten, että juoksin itse palkkaamaan Iitan putken toiseen päähän. Lähdettiin vähän hakemaan sitä, että palkka tulisikin minulta eikä sieltä tarketilta valmiina.
Näitä siis harjoittelemaan.
Tänään meillä oli vapaapäivä ja olen lähinnä miettinyt loppuviikkoa. Jossain välissä pitäisi treenata, mutta perjantai meillä on vapaa, koska näillä näkymin ollaan lauantaina ja sunnuntain demokoirakkona Haukkuvaarassa. Tiedä sitten mitä pitää sisällään, mutta sittenhän sen näkee!
maanantai 9. marraskuuta 2015
perjantai 6. marraskuuta 2015
Pöllömaisteri rokkaa!
Ensiksikin: Iita sai eilen postissa uuden takkinsa. Se on iso ja peittää koko pienen lapinkoiran. Ja mikä parasta, se lämmittää.
Tänään meillä oli Haukkuvaarassa toiseksi viimeinen agility kerta. Mentiin ajoissa paikalle ja juotiin alkukahvit. Jutusteltiin mukavia Mervin kanssa jonka jälkeen lähdin hakemaan Iitaa ja kävelyttämään sitä.
Iitalla oli kova meno päällä, kun se tiesi mihin ollaan menossa. Hyvin se oli kuitenkin kuulolla mikä on tullut nyt vasta esiin. Enää ei ole sitä korvattomuutta ja karkailua vaan multa löytyy ihan hyvin hanskassa oleva aikuinen koira.
Aloitettin alkuverkalla ja siinä ne kierrokset taas nousi. Onneksi sormet pysyivät tällä kertaa ehjänä, mutta yritinkin kyllä turvallisuus syistä palkata maahan tai heittämällä enkä suoraan käsistä.
Alkuverkkojen jälkeen tehtiin kuljetuksia esteensiivekkeiden avulla sekä sokkarilla että valssilla. Jotenkin tuo hahmottaminen ei ole minun vahvin juttu joten tein ensin opettajaa koirana käyttäen ja sitten vasta Iitan kanssa. Iita on tokokoirana todella paljon kiinni kädessä ja minä ohjaajana kömpelö ja hidas.
"Kannatetaan ajatustyötä!"
Yhdellä esteellä harjoiteltiin kahdeksikkoa taas. Tällä kertaa eiliset treenit olivat olleet avuksi ja Iita tajusi heti mitä piti tehdä. Etukautta oli jo helppo ja saatiin kahdeksikkoa hyvin tehtyä. Takakautta oli vaikeampi ja siihen sain itselleni ohjeen "juokse vähemmän" ja koiralle vihjesanan "takaa".
Putkea otettiin ensin suorana ja kun se meni hyvin tehtiin mutkaa ja lisättiin este eteen. Tarkoitus oli keilata koira esteen yli putkeen, mutta Iita oli vähän toista mieltä. Minä ja tarketti samalla puolen putkea oli selkeä osoitus siitä, että tarketille piti mennä suoraan. Putkea suoristamalla saatiin hyvät toistot. Kotiläksynä meille siinä olikin putken varmistaminen ja tehdä siitä älyttömän kiva juttu.
Hyppytekniikkaa tehtiin viiden (5) hypyn sarjalla. Iita irtosi tosi kivasti ja ilmeisesti tekniikkakin oli ihan ok. Toistoja tehtiin kolme.
Yhtenä harjoitteena oli kolmen esteen "rivi" ja tarkoituksena itse pysyä samalla puolella esteitä koko ajan, lähettää koira toiselle puolen esteen yli ja esteiden välistä vetää koira takaisin. Tämä oli hauska ja sujui, kun itse olin vain kartalla.
Lisäksi harjoiteltiin vielä kontaktilaatikolla ja A:lla kontaktia. A oli vaikeampi ja siinä on meille harjoitusta jatkossa.
Ainut ikävä asia koko päivässä oli eilisen päivän muistelut pehmeän koiran kanssa. Onnistuin eilen TT:n hallissa heittämään Iitalle palkaksi narupallon kattoon. Katto oli peltiä ja Iita säikähti ryminää. Siellä se tuntui kuitenkin unohtavan asian, mutta tänään se palasi mieleen. Metallisen renkaan kilahdus seinällä sai Iitan pistämään silmät kiinni ja "karkaamaan" taaksepäin. Toinen oli narupallo. Tarkoitukseni oli lopuksi palkata Iita leikillä ja otin narupallon taskusta jolloin Iita loikki karkuun. Palloon ei ottanut kiinni edes saaliilla. Harmitus oli suuri. Onnistuin itse säikäyttämään herkän tytön ja nyt saan korjailla omaa virhettäni.. katsotaan kuinka kauan.
Tänään meillä oli Haukkuvaarassa toiseksi viimeinen agility kerta. Mentiin ajoissa paikalle ja juotiin alkukahvit. Jutusteltiin mukavia Mervin kanssa jonka jälkeen lähdin hakemaan Iitaa ja kävelyttämään sitä.
Iitalla oli kova meno päällä, kun se tiesi mihin ollaan menossa. Hyvin se oli kuitenkin kuulolla mikä on tullut nyt vasta esiin. Enää ei ole sitä korvattomuutta ja karkailua vaan multa löytyy ihan hyvin hanskassa oleva aikuinen koira.
Aloitettin alkuverkalla ja siinä ne kierrokset taas nousi. Onneksi sormet pysyivät tällä kertaa ehjänä, mutta yritinkin kyllä turvallisuus syistä palkata maahan tai heittämällä enkä suoraan käsistä.
Alkuverkkojen jälkeen tehtiin kuljetuksia esteensiivekkeiden avulla sekä sokkarilla että valssilla. Jotenkin tuo hahmottaminen ei ole minun vahvin juttu joten tein ensin opettajaa koirana käyttäen ja sitten vasta Iitan kanssa. Iita on tokokoirana todella paljon kiinni kädessä ja minä ohjaajana kömpelö ja hidas.
"Kannatetaan ajatustyötä!"
Yhdellä esteellä harjoiteltiin kahdeksikkoa taas. Tällä kertaa eiliset treenit olivat olleet avuksi ja Iita tajusi heti mitä piti tehdä. Etukautta oli jo helppo ja saatiin kahdeksikkoa hyvin tehtyä. Takakautta oli vaikeampi ja siihen sain itselleni ohjeen "juokse vähemmän" ja koiralle vihjesanan "takaa".
Putkea otettiin ensin suorana ja kun se meni hyvin tehtiin mutkaa ja lisättiin este eteen. Tarkoitus oli keilata koira esteen yli putkeen, mutta Iita oli vähän toista mieltä. Minä ja tarketti samalla puolen putkea oli selkeä osoitus siitä, että tarketille piti mennä suoraan. Putkea suoristamalla saatiin hyvät toistot. Kotiläksynä meille siinä olikin putken varmistaminen ja tehdä siitä älyttömän kiva juttu.
Hyppytekniikkaa tehtiin viiden (5) hypyn sarjalla. Iita irtosi tosi kivasti ja ilmeisesti tekniikkakin oli ihan ok. Toistoja tehtiin kolme.
Yhtenä harjoitteena oli kolmen esteen "rivi" ja tarkoituksena itse pysyä samalla puolella esteitä koko ajan, lähettää koira toiselle puolen esteen yli ja esteiden välistä vetää koira takaisin. Tämä oli hauska ja sujui, kun itse olin vain kartalla.
Lisäksi harjoiteltiin vielä kontaktilaatikolla ja A:lla kontaktia. A oli vaikeampi ja siinä on meille harjoitusta jatkossa.
Ainut ikävä asia koko päivässä oli eilisen päivän muistelut pehmeän koiran kanssa. Onnistuin eilen TT:n hallissa heittämään Iitalle palkaksi narupallon kattoon. Katto oli peltiä ja Iita säikähti ryminää. Siellä se tuntui kuitenkin unohtavan asian, mutta tänään se palasi mieleen. Metallisen renkaan kilahdus seinällä sai Iitan pistämään silmät kiinni ja "karkaamaan" taaksepäin. Toinen oli narupallo. Tarkoitukseni oli lopuksi palkata Iita leikillä ja otin narupallon taskusta jolloin Iita loikki karkuun. Palloon ei ottanut kiinni edes saaliilla. Harmitus oli suuri. Onnistuin itse säikäyttämään herkän tytön ja nyt saan korjailla omaa virhettäni.. katsotaan kuinka kauan.
torstai 5. marraskuuta 2015
Toko ja agia
Aamulla olin todella väsynyt. Silti heräsin ennen herätyskellon soittoa. Aamu ei vaan mennyt mitenkään hyvin. Hilma oli oikeastaan se mikä herätti ennen kelloa. Yritin etsiä housuja jalkaani, mutta liian myöhään. Housuja jalkaan kiskoessani, Hilma ehti kolme(!) mattoa ripuloimaan. Haju oli kaamea ja olo ankea. Kyllä vain oli hyviä ne "herkut" maalla.
Pakkasin Iitan autoon ja lähdettiin TT:n hallille treenaamaan. Aamu oli suhteellisen viileä ja olin iloinen siitä, että päästään halliin.
Paikalla ei ollut ketään joten saatiin Mirvan kanssa rauhassa laittaa toko juttuja paikoilleen ja tehdä suunnitelma. Siis suunnitelmahan meillä oli molemmilla valmiina, mutta kumpikaan ei sitä muistanut.
Iitan kanssa tein jäävistä istumista. Se on liikkeenä todella vaikea, kun sitä ei olla tehty. Minä koitin pitää oman pääni pystyssä ja Mirva kertoi mihin asentoon Iita jäi. Joka kerta se niiasi, mutta jäi seisaalleen. Mitään muuta selkeää syytä en sille näe kuin epävarmuus. Koskaan ei ole tarvinnut liikkeestä istua. Sitä jankattiin sen verran, että saatiin muutama ihan hyvä istuminen aikaiseksi.
Seuraavaksi otettiin nouto ja ensimmäistä kertaa sitten pentuajan vieraalla kapulalla. Ensimmäisellä yrityksellä Iita karkasi kapulalle, mutta muuten liike oli hellyyttävän hieno! Uusi yritys ja neiti nosti pikkuisen lämpöä.
"Mikä vika siinä ensimmäisessä noudossa oli?"
Toisella yrityksellä Iita karkasi uudestaan. Lisäksi se mälläsi kapulalla todella rumasti. Vasta kolmas yritys tuotti toivotun tuloksen ja nouto oli Iitalta T-O-D-E-L-L-A hieno!
Loppuun otettiin luoksetuloa mikä tuotti ongelmia liikkuroinnin suhteen. Ei Mirvan liikkuroinnissa mitään vikaa ollut vaan Iita kuunteli aivan liikaa liikkurointia eikä keskittynyt juuri ollenkaan. Harjoitusta siis vaatii.
En ottanut enempää tokoa, koska viikko tulee olemaan Iitalle kova. Toisessa setissä otettiin hömpötellen agilitya. Hauskaa meillä ainakin oli! Iita teki pientä hyppyä ja harjoittelin ohjausta mikä oli taas hukassa. Putkea harjoiteltiin myös ja Iitan piti käydä alkuun monta kertaa tarkistamassa onko siellä palkkaa vai ei.
Ehdotuksesta kokeiltiin putki-putki-hyppy sarjaa mikä onnistui heti, kunhan vain ohjasin oikein. Koira luki pari kertaa oikein mainiosti huonoa ohjausta.
"Putkeen ei voi mennä putken läpi. Hyppyä on vaikea ymmärtää jos ohjaajan liike loppuu ja ohjaat siiven yli."
Iita kokeili myös ensimmäistä kertaa eläessään pöytää ja A-estettä. A oli ensin kovin jännä, mutta siitä selvittiin ja jo kolmannella kerralla Iita meni reippaasti ylös ja tuli hienosti alaskin.
Kaikenkaikkiaan treenit oli hauskat ja rennot. Eteenpäin siis!
keskiviikko 4. marraskuuta 2015
Päiväreissujen parhaimmistoa!
Tänään oli ihan huippu päivä! En oikeasti keksi mitään huonoa tästä päivästä.
Heti herättyäni pakkasin koirat autoon ja lähdin ajamaan isän luokse Havumäkeen. Keli näytti ensin vähän kehnolta, mutta niin se aurinko vain esiintyi tänäänkin. Ensimmäisenä ajoin auton isäni kotipaikalle ja otin kameran ja päästin koirat vapauteen. Tytöt tiesi heti mihin ollaan tultu ja suuntasivat heti pellolle päin.
Heti herättyäni pakkasin koirat autoon ja lähdin ajamaan isän luokse Havumäkeen. Keli näytti ensin vähän kehnolta, mutta niin se aurinko vain esiintyi tänäänkin. Ensimmäisenä ajoin auton isäni kotipaikalle ja otin kameran ja päästin koirat vapauteen. Tytöt tiesi heti mihin ollaan tultu ja suuntasivat heti pellolle päin.
Ensin tytöt lähinnä juoksivat kilpaa ja painivat ja sen jälkeen alkoi kaikkien jälkien haistelu. Pellolla liikkuu vielä ainakin kettuja, peuroja, hirviä ja supikoiria. Paljon oli siis haisteltavaa. Itse nautin siitä hiljaisuudesta mikä siellä vallitsi. Kävelin nenä kohti taivasta ja vedin raikasta syysilmaa keuhkot täyteen ja nautin.
 |
| Iita putosi ojaan jonka yli Hilma hyppäsi. |
 |
| On ne vaan ystävykset. |
Kuljettiin pitkälle, melkein naapurin rajalle asti ja välillä kutsuin koirat luokse. Ilmeisesti tytöt olivat joko hyvin kuulolla tai sitten eilen kokkaamani hirven maksa/munuais herkut olivat täysin vastustamattomia. Muutamat poseerauksetkin ehdittiin ottamaan.
 |
| Iita 4v 4kk Hilma 1v 2kk |
 |
| Erilainen kuva |
 |
| Kielikuva |
 |
| Iitan uusi ilme. |
Pellolta kierrettiin autolle ja jatkettiin matkaa isän luokse. Tytöt saivat jatkaa ulkona pöllöilyä (piti sisällään pihamaan kiertämistä, mäyrän jätöksen tutkimista, omenoiden ja perunoiden syöntiä..) ja minä sain nauttia isän laittamista herkuista. Lisäksi isän kanssa nikkaroitiin tytöille kontaktilaatikko!
Kaiken kaikkiaan siis mainio reissu. Tytöt olivat kuulolla ja lähtivät jopa kiltisti autoon. Tämä pitää ottaa pian uusiksi!
***
Loppuun pieni mainos!
Joko sinulla on kalenteri vuodelle 2016?
Myynnissä erittäin kiva seinäkalenteri A4 kokoa.
Kalenterin hinnaksi tulee 15€/kpl.
Tilaukset viimeistään 22.11.2015 mennessä.
Sinulla on mahdollisuus ostaa tämä kalenteri ja
samalla tukea Palokan koirapuistohanketta.
Toiminnan takana on Palokan koiraharrastajat ry.
Kalenterin mallin löydät täältä.
Tilaukset:
palokanseudunkoiraharrastajat@gmail.com
tai
Facebook:issa viestiä laittamalla Susanna Sistoselle.
tiistai 3. marraskuuta 2015
Liebster Award
Erika Mitteli Riia:n blogista heitti haasteen ja ilman muuta ja ilomielin otan sen vastaan!
"Liebster awardin idea on uusien ja tuoreiden blogien mainostaminen ja se, että pienemmätkin blogit saisivat näkyvyyttä. Liebster award annetaan blogaajalta blogaajalle."
Säännöt:
1. Mikä on jännittävin kokemuksesi, mitä olet kokenut eläinten kanssa?
2. Kaikkien aikojen ensimmäinen lemmikkisi?
3. Kerro suosikkiblogisi
4. Lempiharrastuksesi?
5. Mikä on erikoisinta, mitä sinulle on sanottu?
6. Mikä on koulutaustasi?
7. Oletko koskaan muuttanut?
8. Onko sinulla jokin unelmien lemmikkieläin?
10. Suurin haaveesi?
11. Mitä teet ja missä olet viiden vuoden päästä?
"Liebster awardin idea on uusien ja tuoreiden blogien mainostaminen ja se, että pienemmätkin blogit saisivat näkyvyyttä. Liebster award annetaan blogaajalta blogaajalle."
Säännöt:
1. Kiitä sinut nimennyttä blogaajaa ja linkitä hänen bloginsa.
2. Vastaa sinut nimenneen bloggaajan 11 kysymykseen.
3. Nimeä ja linkkaa 11 Libster Awardin ansaitsevaa blogia, joilla on alle 200 seuraajaa.
4. Keksi 11 uutta kysymystä nimetyille.
Kysymykset:
1. Mikä on jännittävin kokemuksesi, mitä olet kokenut eläinten kanssa?
-Niitä on todella paljon. Jännitän kaikkea uutta.
2. Kaikkien aikojen ensimmäinen lemmikkisi?
-Ensimmäinen lemmikkini taisi olla undulaattipariskunta Sindy ja Amiraali.
3. Kerro suosikkiblogisi
-Varmaankin Tuiken, Viiman ja Riehan blogi.
4. Lempiharrastuksesi?
-Koirien kanssa kaikki tekeminen, mutta niiden lisäksi korujen teko.
5. Mikä on erikoisinta, mitä sinulle on sanottu?
-Ei tule kyllä mitään erikoista mieleen.
6. Mikä on koulutaustasi?
-Peruskoulun jälkeen ammattikoulu, Hotelli- ja ravintola-ala pt.(tarjoilija)
7. Oletko koskaan muuttanut?
-Olen muuttanut viisi (5) kertaa. Viimeisimpänä Jyväskylästä Lievestuoreelle.
8. Onko sinulla jokin unelmien lemmikkieläin?
-Koira on ollut aina haaveissa ja nyt niitä on kaksi.
9. Millainen kotisi on?
-Oma kotini tällä hetkellä on rivitalo, 3h+keittiö.
10. Suurin haaveesi?
-Oma hevonen edelleenkin.
11. Mitä teet ja missä olet viiden vuoden päästä?
-Toivottavasti olen löytänyt mukavan työn ja päässyt omakotitaloon asumaan.
Haasteen saa:
(Tällä kertaa vain kolme saa haasteen..)
Kysymykset:
1. Mitä lemmikkejä sinulla on ollut/on?
2. Miten päädyit juuri omaan rotuusi?
3. Mitä harrastat koirasi kanssa?
4. Mikä on lempi asusteesi?
5. Oletko ikinä kilpaillut missään lajissa?
6. Kuvaile luonnettasi kolmella sanalla.
7. Mikä on lemmikkisi lempi puuha?
8. Lempi värisi?
9. Minkä ikäisenä olet aloittanut harrastuksesi ja mikä se silloin oli?
10. Oletko mukana jossain yhdistystoiminnassa?
11. Mikä on lempi vuodenaikasi?
maanantai 2. marraskuuta 2015
Hallikausi käynnistyy!
Taisin perjantaina vihjailla, että meille on jotain uutta luvassa tällä viikolla. Noh, tänään kävin allekirjoittamassa Tassupassi sopimuksen Taitavilla Tassuilla joka tarkoittaa sitä, että pääsemme ainakin kuukauden ajan treenaamaan sisätiloissa.
Ajatus lähti siitä, että haluaisin ensi vuonna päästä Iitan kanssa kilpailemaan ainakin rally-tokossa ja ehkä siinä tokossakin ja siihen tarvitaan työtä ja työkaluja. Lisäksi haluaisin jatkaa Iitan kanssa pienesti agilitya ja Hilman kanssa päästä kokeilemaan opittuja juttuja. Nyt se on mahdollista.
Mirvan kanssa tänään jo otettiin aamupäivästä pienet treenit. Iitan kanssa halusin nähdä mitä se tuumaa hallista. Se ei enää muistellut vanhoja ja toimi hyvin. Vähän liiankin hyvin. Nyt oli tokoon tullut myös mukaan piippaaminen. Tehtiin ensin pienesti seuraamista ja sitten tehtiin kehään tulemisia Mirvan liikkuroidessa. Iita ei pystynyt olemaan hiljaa. Muutaman palkan sain sille, mutta lopulta vein sen vähin äänin takaisin häkkiin.
Avustin Mirvan koirien kanssa (Urho, Oiva, Mörri) ja otin Iitan uudestaan kokeiluun. Tein ihan vain perusasentoja ja leikkiä. Perusasentoihin sain hiljaisuuden ja olin tyytyväinen.
Näillä oli hyvä aloittaa ja tehtiin jo suunnitelmia tälle viikolle. Tämä viikko onkin Iitalle täynnä treeniä ja ajattelinkin huomenna suunnata auton nokan kohti Havumäkeä ja lähteä isää moikkaamaan ja koiria juoksuttamaan pellolle.
Hilma ei vielä päässyt treenaamaan juoksujen takia, mutta n. viikon päästä jo kylläkin. Hilma oli mukana matkassa tänään pienien vatsavaivojen takia. En raaskinut pientä kotiinkaan jättää. Kiltisti odotti autossa treenin ajan.
Ajatus lähti siitä, että haluaisin ensi vuonna päästä Iitan kanssa kilpailemaan ainakin rally-tokossa ja ehkä siinä tokossakin ja siihen tarvitaan työtä ja työkaluja. Lisäksi haluaisin jatkaa Iitan kanssa pienesti agilitya ja Hilman kanssa päästä kokeilemaan opittuja juttuja. Nyt se on mahdollista.
Mirvan kanssa tänään jo otettiin aamupäivästä pienet treenit. Iitan kanssa halusin nähdä mitä se tuumaa hallista. Se ei enää muistellut vanhoja ja toimi hyvin. Vähän liiankin hyvin. Nyt oli tokoon tullut myös mukaan piippaaminen. Tehtiin ensin pienesti seuraamista ja sitten tehtiin kehään tulemisia Mirvan liikkuroidessa. Iita ei pystynyt olemaan hiljaa. Muutaman palkan sain sille, mutta lopulta vein sen vähin äänin takaisin häkkiin.
Avustin Mirvan koirien kanssa (Urho, Oiva, Mörri) ja otin Iitan uudestaan kokeiluun. Tein ihan vain perusasentoja ja leikkiä. Perusasentoihin sain hiljaisuuden ja olin tyytyväinen.
Näillä oli hyvä aloittaa ja tehtiin jo suunnitelmia tälle viikolle. Tämä viikko onkin Iitalle täynnä treeniä ja ajattelinkin huomenna suunnata auton nokan kohti Havumäkeä ja lähteä isää moikkaamaan ja koiria juoksuttamaan pellolle.
Hilma ei vielä päässyt treenaamaan juoksujen takia, mutta n. viikon päästä jo kylläkin. Hilma oli mukana matkassa tänään pienien vatsavaivojen takia. En raaskinut pientä kotiinkaan jättää. Kiltisti odotti autossa treenin ajan.
sunnuntai 1. marraskuuta 2015
Rally-toko
Sekä lauantaina, että sunnuntaina olin seuraamassa rally-toko kilpailuja Haukkuvaarassa. Yritin saada jotain selkoa mitä tämä laji on ja miten kilpailut kulkevat.
Molempina päivinä seurasin alokasluokkaa ja avointaluokkaa. Liikkeet näyttivät molemmissa olevan suunnilleen samat ja mitään aivan kamalan vaikeaa siellä ei näyttänyt olevan. (Melkein harmitti ettei osallistuttu.) Koiria oli todella monesta eri rodusta mukana ja tunnelma vaikutti mukavalta.
Lauantaina puhuin muutaman kisaajan kanssa ja kuuntelin heidän mietteitään omista radoistaan. Osa otti suhteellisen rennosti omat mokansa ja koiransa ajatuskatkot, mutta löytyi niitäkin joiden päälle sadepilvi nousi ja veti mielen matalaksi.
"Rally-tokonhan pitäisi olla kivaa!"
Eikö se sitten ole? Meille toko on ollut viime aikoina ja uusien sääntöjen myötä kirosana ja ajattelin, että rally-tokohan voisi olla kivaa tekemistä Iitan kanssa. Kuitenkin kuulin tällaisen lausahduksen ja jäin miettimään, onko se tosiaan noin vakavaa? Mistä johtuu koiraharrastajien raaka ja julma itsekritiikki ja lajien niin vakavasti ottaminen?
Minä olen kovinkin kilpailuhenkinen ja voitontahtoinen. Vihaan häviämistä. "Mä lopetan!", on kuulunut usein suustani, kun olen jonkun pelin hävinnyt.
Koirien kanssa harrastaminen on kuitenkin eri asia. Minä miellän sen niin, että saan tehdä koiran kanssa yhdessä jotain kivaa. Kaikki mitä ollaan kokeiltu on ollut kivaa. Kilpailtu ollaan tokossa ja sekin on ollut kivaa vaikka virheitä tulee ja tulosta ei näy.
"Aina on jotain parannettavaa!"
Lähdin kuitenkin tänään kisoista positiivisuus päällimmäisenä mielessä. Ne iloiset kehut mitä kehistä kuului ja ne todella iloiset koirat joita tänään näin, kertoi lajista kaiken. Rally-toko on kivaa! Joskus voi harmittaa ja ohjaajat tekevät virheitä. Jopa koirat erehtyvät välillä. Silti ihmisillä säilyi iloinen mieli. Onnea vielä kaikille tulosta tehneille! Oli kiva jutella uusien kasvojen kanssa ja nähdä paljon ihania koiria! Kiitos Mirvalle sunnuntai seurasta ja oli ilo olla avuksi. Urho, Oiva ja Mörri on mahtava kolmikko!
Ensi vuonna mekin uskalletaan!
Molempina päivinä seurasin alokasluokkaa ja avointaluokkaa. Liikkeet näyttivät molemmissa olevan suunnilleen samat ja mitään aivan kamalan vaikeaa siellä ei näyttänyt olevan. (Melkein harmitti ettei osallistuttu.) Koiria oli todella monesta eri rodusta mukana ja tunnelma vaikutti mukavalta.
Lauantaina puhuin muutaman kisaajan kanssa ja kuuntelin heidän mietteitään omista radoistaan. Osa otti suhteellisen rennosti omat mokansa ja koiransa ajatuskatkot, mutta löytyi niitäkin joiden päälle sadepilvi nousi ja veti mielen matalaksi.
"Rally-tokonhan pitäisi olla kivaa!"
Eikö se sitten ole? Meille toko on ollut viime aikoina ja uusien sääntöjen myötä kirosana ja ajattelin, että rally-tokohan voisi olla kivaa tekemistä Iitan kanssa. Kuitenkin kuulin tällaisen lausahduksen ja jäin miettimään, onko se tosiaan noin vakavaa? Mistä johtuu koiraharrastajien raaka ja julma itsekritiikki ja lajien niin vakavasti ottaminen?
Minä olen kovinkin kilpailuhenkinen ja voitontahtoinen. Vihaan häviämistä. "Mä lopetan!", on kuulunut usein suustani, kun olen jonkun pelin hävinnyt.
Koirien kanssa harrastaminen on kuitenkin eri asia. Minä miellän sen niin, että saan tehdä koiran kanssa yhdessä jotain kivaa. Kaikki mitä ollaan kokeiltu on ollut kivaa. Kilpailtu ollaan tokossa ja sekin on ollut kivaa vaikka virheitä tulee ja tulosta ei näy.
"Aina on jotain parannettavaa!"
Lähdin kuitenkin tänään kisoista positiivisuus päällimmäisenä mielessä. Ne iloiset kehut mitä kehistä kuului ja ne todella iloiset koirat joita tänään näin, kertoi lajista kaiken. Rally-toko on kivaa! Joskus voi harmittaa ja ohjaajat tekevät virheitä. Jopa koirat erehtyvät välillä. Silti ihmisillä säilyi iloinen mieli. Onnea vielä kaikille tulosta tehneille! Oli kiva jutella uusien kasvojen kanssa ja nähdä paljon ihania koiria! Kiitos Mirvalle sunnuntai seurasta ja oli ilo olla avuksi. Urho, Oiva ja Mörri on mahtava kolmikko!
Ensi vuonna mekin uskalletaan!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)